Maarit Verronen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Maarit Verronen | |
|---|---|
 Maarit Verronen Turun kirjamessuilla 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1965 Kalajoki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Kirjailija | |
| Aikakausi | 1985– |
| Esikoisteos | Älä maksa lautturille (1992) |
| Palkinnot | |
|
Kalevi Jäntin palkinto 1992, Nuoren taiteen Suomi-palkinto 1994, Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinto 1996 |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Maarit Verronen (s. 20. elokuuta 1965 Kalajoki) on suomalainen kirjailija.
Verronen valmistui filosofian kandidaatiksi Oulun yliopistosta vuonna 1989 pääaineenaan tähtitiede. Filosofian lisensiaatin tutkinnon hän suoritti 1991. Verronen on työskennellyt Oulun yliopiston tähtitieteen laitoksella opetus- ja tutkimustehtävissä ja opiskellut myös aate- ja oppihistoriaa. Päätoiminen kirjailija hän on ollut vuodesta 1994 lähtien. Verronen asuu Helsingissä.
Verronen on ollut kahdesti Finlandia-ehdokkaana ja saanut useita kirjallisuuspalkintoja. Verronen kuvaa teoksissaan usein ohikulkijoita ja tarkkailijoita, matkaajia tai ulkopuolelle jääneitä. Monet hänen teoksistaan sisältävät joitakin fantasia-aineksia, hänen teoksiaan voidaan kuvailla käsitteillä reaalifantasia tai maaginen realismi.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Älä maksa lautturille: Fantastisia kertomuksia. Kirjayhtymä, 1992. ISBN 951-26-3726-X.
- Viimeinen lapsitähti ja muita ylimääräisiä ihmisiä. Kirjayhtymä, 1994. ISBN 951-26-3925-4.
- Kulkureita ja unohtajia. Kirjayhtymä, 1996. ISBN 951-26-4180-1.
- Löytöretkeilijä ja muita eksyneitä. Tammi, 1999. ISBN 951-31-1619-0.
- Luotettava ohikulkija. Tammi, 2002. ISBN 951-31-2470-3.
- Keihäslintu. Tammi, 2004. ISBN 951-31-3093-2.
- Saari kaupungissa. Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3876-9.
- Normaalia elämää. Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4743-3.
- Vanhat kuviot. Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6603-8.
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yksinäinen vuori. Kirjayhtymä, 1993. ISBN 951-26-3841-X.
- Pimeästä maasta. Kirjayhtymä, 1995. ISBN 951-26-4067-8.
- Luolavuodet. Kirjayhtymä, 1998. ISBN 951-26-4369-3.
- Kylmien saarten soturi. Tammi, 2001. ISBN 951-31-2121-6.
- Pieni elintila. Tammi, 2004. ISBN 951-31-2995-0.
- Osallisuuden tunto. Tammi, 2006. ISBN 951-31-3716-3.
- Karsintavaihe. Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4296-4.
- Kirkkaan selkeää. Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5623-7.
- Varjonainen. Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-7135-3.
- Hiljaiset joet. Aviador, 2018. ISBN 978-952-7063-61-3.
Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matka Albaniaan. Kirjayhtymä, 1997. ISBN 951-26-4259-X.
- Pieni kumikanoottikirja. Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-6036-4.
- Sulhanen Lapinniemen viimeinen saari. Books on Demand, 2014. ISBN 978-952-286-932-6.
- Puutornimuuntamot. Aviador, 2017. ISBN 978-952-7063-33-0.
- Varjosaari – piilossa keskellä Helsinkiä. Reuna, 2019. ISBN 978-952-355-001-8.
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sijoituksia ja kunniamainintoja Suomen tieteiskirjoittajat ry:n novellikilpailussa (1985) ja Tampereen science fiction -seuran novellikilpailuissa 1987–1991.
- Kalevi Jäntin palkinto 1993.
- Portti-palkinto vuoden 1993 parhaasta fantasiakirjasta.
- Atorox-palkinnon toinen sija novellista ”Älä maksa lautturille” 1993.
- Euroopan yleisradioliiton EBU:n nuorten käsikirjoituskilpailun palkinto 1993, kymmenen finalistin joukossa.
- Nuoren taiteen Suomi-palkinto 1994.
- Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinto 1996.
- Sokeain kuunnelmapalkinto kuunnelmasta ”Kellarimies ja vaimo” 1997.
- Nuori Aleksis -palkinto kirjasta Keihäslintu 2005.
- Tähtivaeltaja-palkinto kirjasta Kirkkaan selkeää 2011[1]
- Kirjallisuuden valtionpalkinto 2018.[2]
Ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Finlandia-ehdokkuus 1993 (Yksinäinen vuori).
- Finlandia-ehdokkuus 1995 (Pimeästä maasta).
- Runeberg-palkintoehdokkuus 2009 (Normaalia elämää).
Novelleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”Saari ja lentäjä”. Antologiassa Jäinen vaeltaja, Ursa 1986.
- ”Teloitus”. Aikakone 3/1989.
- ”Desierto.bas”. Portti 4/1989 ja antologiassa Keskiyön mato Ikaalisissa, Ursa, 1989
- ”Freyrin maa, Ingolfin maa”. Aikakone 1/1992.
- ”Uhrituoksujen viesti”. Antologiassa Kultainen naamio, 1993.
- ”Pitkä, hyytävä kesä”. Mytago 4, 1993.
- ”Pahanilmanlintu”. Image 1994.
- ”Kellonvalajan suku”. Portti 2/1996.
- ”Pikkuvanha petunjärsijä”. Virke 1997.
- ”Varjomaa”. Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja 44, 2000.
- The Dedalus Book of Finnish Fantasy (2006, toimittanut Johanna Sinisalo), käännökset novelleista ”Musta juna” sekä ”Kellarimies ja vaimo”
Kuunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”Mustahiuksinen nainen”, 1996
- ”Kellarimies ja vaimo”, 1997
- ”Ruhtinas Ardian”, 1999
- ”Tuntematon eteläinen maa”, 2001
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mattila, Noora: Maarit Verronen voitti Tähtivaeltaja- palkinnon Helsingin Sanomat. 5.7.2011. Viitattu 5.7.2011.
- ↑ https://www.hs.fi/paivanlehti/28112018/art-2000005913568.html
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Loivamaa, Ismo (toim.): Kotimaisia nykykertojia 1–2. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2003. ISBN 951-692-536-7.
- Sisättö, Vesa & Jerrman, Toni (toim.): Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2006. ISBN 951-692-617-7.
- Tarkka, Pekka: Suomalaisia nykykirjailijoita. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1770-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maarit Verronen Kirjasampo.fi:ssä
- Sanojen ajan artikkeli Maarit Verrosesta Kirjasampo.fi:ssä
- Maarit Verronen – oman tiensä kulkija (Helsingin kaupunginkirjasto)
- Maarit Verronen: Pois pohjoisesta (Kaltio 2/2004).
|