Maaginen realismi
Maaginen realismi on taiteen tyyli ja kerrontatekniikka, jossa muuten realistiseen kerrontaan yhdistetään tai rinnastetaan fantastisia, surrealistisia tai muita vaikeasti selitettäviä aineksia, joskus myös metafiktiivisyyttä. Kun ihmeenomaisia tapahtumia ja henkilöitä kuvataan realistisessa ympäristössä, syntyy vaikutelma kahden vastakkaisen todellisuuden kohtaamisesta.[1]
Nimitystä käytettiin ensin 1920-luvulla kuvaamaan eräitä maalaustaiteen suuntauksia, mutta 1960-luvulta alkaenlähde? käsite on liitetty pääasiassa Latinalaisen Amerikan 1900-luvun kirjallisuuteen[2]. Latinalaisen Amerikan maissa maaginen realismi on ollut myös keino kritisoida yhteiskunnallisia oloja.[3]
Kuvataiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvataiteessa maaginen realismi on yleisnimitys maailmansotien välisenä aikana vallinneille uusrealistisille suuntauksille. Niitä edustivat saksalainen uusasiallisuus sekä sen italialainen esikuva, verismi, johon kuuluivat pittura metafisica ja sitä harjoittanut Valori Plastici -yhdistys. Maagiseen realismiin lasketaan lisäksi 1920-luvun ranskalainen ja alankomaalainen uusrealismi sekä amerikkalaisen Federal Art Projectin puitteissa harjoitettu pula-ajan realismi. Myös jotkut surrealismin suuntaukset luetaan joskus osaksi maagista realismia.[4]
Maagiselle realismille oli ominaista klassististen ja trompe l'oeil -elementtien yhdistäminen kubistisiin piirteisiin. Toisinaan suuntauksen teoksissa on nähtävissä realismin kärjistäminen äärimmilleen tietoiseen hätkähdettävyyteen saakka.[4]
Kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maaginen realismi on myös kirjallisuuden tyylilaji, jossa muuten realistiseen kuvaukseen liittyy maagisia elementtejä.[5] Henkilöhahmot voivat esimerkiksi lentää tai käyttää telepatiaa.[1]
Italiassa merkittävin suuntauksen edustaja Massimo Bontempelli[6]. Tyylilajin tunnetuimpiin edustajiin kuuluu kolumbialainen Gabriel García Márquez ja erityisesti hänen romaaninsa Sadan vuoden yksinäisyys (1967). Muita Latinalaisen Amerikan tunnettuja maagisia realisteja ovat muiden muassa Jorge Luis Borges, Isabel Allende, Juan Rulfo ja Jorge Amado[5]. Muualla maailmassa maaginen realismi on yhdistetty esimerkiksi Salman Rushdieen, Haruki Murakamiin ja Olga Tokarczukiinlähde?.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kämäräinen, Aki et al. (toim.): Suomen ja maailman taide - Hakemisto, Sanasto. WSOY, 1986. ISBN 951-0-10729-8
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuusoppi: aapisesta äänirunoon, s. 553. Avain, 2016. ISBN 978-952-304-107-3.
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Maaginen realismi”, Otavan kirjallisuustieto, s. 461. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Haapala, Vesa ym.: Särmä. Suomen kieli ja kirjallisuus, s. 161. Otava, 2016. ISBN 978-951-1-28914-2.
- ↑ a b Kämäräinen et al. 1986, s. 114
- ↑ a b Anne-Maria Mikkola, Lasse Koskela ym.: Äidinkieli ja kirjallisuus, Käsikirja, s. 366. 1.-6. painos. WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-26300-6.
- ↑ Keala Jewell, Magic Realism and Real Politics:Massimo Bontempelli's Literary Compromise, Modernism/modernity (lyhyt näyte johdannosta), Johns Hopkins University viitattu 10.1.2021 (englanniksi)