Fotorealismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Fotorealismi tai fotonaturalismi (myös valokuvarealismi, valokuvauksellinen realismi, hyperrealismi tai superrealismi) on 1960-luvulla syntynyt taidemuoto, jossa kuvien mallina ja kuvan tekemisen lähtökohtana ei ole niinkään itse todellisuus, vaan valokuvat siitä. Valokuva toimi välikappaleena todellisuuden ja taiteilijan välillä. Kuvaus on fotorealistisissa töissä valokuvantarkkaa.

Fotorealismia kutsuttiin 1960-luvulla Yhdysvalloissa myös uudeksi realismiksi (”new realism”). Se oli vastareaktio pop-taiteen ohella modernismin abstraktia maalaustaidetta kohtaan. Fotorealismi yleistyi 1970-luvun alussa myös Euroopassa. Kasselin documentassa olivat vuonna 1972 mukana muun muassa Ralph Goings, Robert Bechtle, John de Andrea, Don Eddy, Gerhard Richter, Chuck Close, Richard Estes ja Duane Hanson.[1]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisista muun muassa Esko Tirrosen maalaukset ovat lähellä fotonaturalismia. Suuntaus oli esillä Ars 74 -näyttelyssä Helsingissä ja Tampereella keväällä 1974. Mukana oli useita sekä amerikkalaisia että eurooppalaisia hyperrealismin edustajia. Suuntauksen vaikutus jäi tuolloin kuitenkin melko lyhytaikaiseksi.[2]

Valokuvan tultua osaksi maalaustaidetta ja digitaalisen kuvan yleistyttyä kiinnostus fotorealismia kohtaan on kasvanut.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Führung durch die documenta 5 (1972) RegioWiki, KasselLexikon. Viitattu 27.5.2011. (saksaksi)
  2. Kastemaa, Heikki: ”Edistyksen tiellä”, Nykyaikojen kampanjat, s. 50-51. Kuvataiteen keskusarkisto, Valtion taidemuseo, 2009.


Tämä taiteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.