Outsider-taide

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Naispatsaita Nek Chandin Kivipuistossa (Rock Garden), Chandigarhissa, Intiassa.
Sveitsiläisen Adolf Wölflin (1864 –1930) teos.
Leonard Knightin Pelastuksen vuori (Salvation Mountain), Nilandissa, Yhdysvalloissa.

Outsider-taide on taidemaailman käytäntöjen[1], kuten taidekoulutuksen, galleriamaailman ja apurahajärjestelmän ulkopuolella tehtyä kuvataidetta. Outsider-taiteilijat tekevät taidetta omassa asuinympäristössään tai he tarvitsevat erityistä tukea taiteen tekemiseen. Heidän teoksiaan saatetaan kuitenkin esittää näyttelyissä, taidegallerioissa ja taidemuseoissa.[2]

Outsider-taiteessa on kaksi pääsuuntausta. Toinen korostaa ulkopuolisuutta ja itseoppineisuutta art brut -taiteen perinteitä jatkaen. Toinen pääsuuntaus perustuu kansantaiteeseen ja kansanomaiseen oppimiseen.[3] Näiden lisäksi käsitteen piiriin ovat tulleet 2000-luvulla erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden ateljeet ja heidän tekemä erityistaide.[4]

Outsider-taide on taidetta, jossa on naivistinen ominaisuus. Sitä tekevät usein ihmiset, joita ei ole koulutettu taiteilijoiksi tai joita ei tavallisesti yhdistetä taiteen tekemiseen. Tähän ryhmään kuuluvat lapset, psykiatriset potilaat ja vangit.[5]

Eurooppalaisten outsider-taiteen parissa työskenteleviä henkilöiden ja organisaatioiden yhteistyöverkosto on vuonna 2009 perustettu European Outsider Art Association EOA. [6] 

Suomessa tunnetuimpia outsider-taiteen muotoja ovat nykykansantaide eli ITE-taide[7] ja erityistaide.

Juuret "mielisairaiden taiteessa"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Outsider-taiteen juuret ovat mielisairaaloiden potilaiden taiteessa. Vanhimmat säilyneet potilaidem piirustukset ovat peräisin 1800-luvun alkupuoliskolta Yhdysvalloista ja Britanniasta. 1800-luvun lopppupuolella pieni joukko lääkäreitä alkoi kerätä potilaiden töitä diagnostisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. Aiemmin oli yleisesti tapana hävittää potilaiden työt päivän päätteeksi. 1900-luvun edetessä suhtautuminen psykiatristen potilaiden taiteeseen alkoi vähitellen muuttua. Länsimaisen kulttuurin piiri oli avautumassa vieraille vaikutteille, ja mielisairaiden luomien teosten löytäminen taiteeksi oli osa tätä kehitysprosessia. Outsider-taide sai alkusysäyksen näiden kuvataiteesta kiinnostuneiden psykiatrien myötä. Psykiatrisen taiteen huomioimiseen vaikuttivat myös Sigmund Freudin ja Carl Jungin suuren suosion saavuttaneet teoriat alitajuisesta.[8]

Merkittäviä julkaisuja [9]:

  • Italialainen lääkäri ja psykiatrisen taiteen keräilyn uranuurtaja Cesare Lombroso julkaisi vuonna 1864 teoksen Genio e follia (Nerous ja hulluus).    
  • Vuonna 1907 Paul Gaston Meunier julkaisi kirjailijanimellä Marcel Réja teoksen L’Art chez les fous (Hullujen taide). Meunier oli lääkäri ja psykiatri, joka kirjoitti myös taidearvosteluja.
  • Vuonna 1921 sveitsiläinen Walter Morgenthaler julkaisi laajan tutkielman Ein Geisteskranker als Künstler (Mielisairas taiteilijana), jossa käsitteli myöhemmin kaikkien aikojen tunnetuimmaksi outsidertaiteilijaksi kohonneen Adolf Wölflin tuotantoa ja taiteilijuutta.    
  • Vuonna 1922 ilmestyi Hans Prinzhornin kirja Bildnerei der Geisteskranken (Mielisairaiden taide). Prinzhorn, joka oli opiskellut psykiatrian lisäksi myös taidehistoriaa ja filosofiaa, analysoi teoksessaan Heidelbergin psykiatrisen klinikan kokoelman potilastöitä.    

Ranskalainen taiteilija Jean Dubuffet sai käsiinsä Prinzhornin teoksen vuonna 1923. Hän ei osannut lukea teoksen saksankielistä tekstiä, mutta teosten kuvat tekivät häneen voimakkaan vaikutuksen. Parikymmentä vuotta myöhemmin Dubuffet palasi taiteen valtavirran ulkopuolella tuotettujen teosten pariin ja alkoi kerätä psykiatristen potilaiden taidetta. Dubuffet totesi teosten nimittämisen mielisairaiden taiteeksi liian leimaavaksi ja päätti ottaa käyttöönsä kunnioittavamman termin art brut eli raakataide.[10]

Aikalaiskansantaide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaiset ammattitaiteilijat puolestaan kiinnostuivat 1920-luvulla kansantaiteesta.[11] Se heille merkitsi samanlaista innoittajaa kuin primitiivinen heimotaide eurooppalaisille modernisteille. Vastauksena taidemaailman mielenkiinnolle, Yhdysvalloissa järjestettiin 1930-luvulla useita merkittäviä kansanmaalaustaidetta esitteleviä taidenäyttelyitä, kaksi niistä New Yorkin Modernin taiteen museossa MoMA:ssa. Nämä näyttelyt tarjosivat amerikkalaisen vastineen Tullimies Rousseau -ilmiölle. [12]

Amerikkalaisen kansantaiteen museon perustaminen vuonna 1961 oli merkittävä käänne amerikkalaisen nykykansantaiteen synnyn kannalta. Aiemmin kansantaide oli yhdistetty menneeseen kansanluovuuteen, mutta museon kuraattori Herbert W. Hemphill, halusi päivittää sen aikalaistaiteeksi. Vuonna 1970 museossa järjestettiin näyttely Twentieth Century American Folk Art and Artist, joka esitteli 1900-luvulta peräisin olevaa kansantaidetta. Näyttelyssä oli esillä puuveistoksia, tienvarsikylttejä, leluja, tekstiilitöitä, kasaamatöitä sekä valokuvia kauppojen julkisivutaiteesta, hautausmaataiteesta, linnunpeläteistä, fantasiapuutarhoista sekä laajoista teosympäristöistä. Neljä vuotta myöhemmin Hemphill julkaisi yhdessä Julia Weissmanin kanssa näyttelyn nimeä kantavan kirjan, joka määritteli kansantaiteen aikalaistaiteeksi uudella,  myöhemmin outsider-taidepuheesta tutulla tavalla. Kirjoittajien  mukaan kansantaide voidaan käsittää kahdella tavalla: kansanomaiseksi käsityöksi (folk arts and crafts) ja aikalaiskansantaiteeksi (contemporary folk art). Nykykansantaiteessa käytettään osittain samoja materiaaleja ja työtapoja kuin traditionaalisessa kansantaiteessa, mutta yksilöllinen luovuus ja itseilmaisu olivat etusijalla. [13]

Tähän syntyneeseen nykykansantaiteen käsitteea alaan suomalainen ITE-taidekin 2000-luvulla liittyi, vaikka sillä onkin vahva kansallinen ominaisluonne.[14]

Outsider-taiteen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläinen taidehistorioitsija Roger Cardinal kiinnostui 1970-luvulla Dubuffet'n teorioista ja art brut -taiteesta. Hän aloitti työnsä taidemaailman ulkopuolisen taiteen kentällä tutkimalla postimies Ferdinand Chevalia] (1836–1924) ja hänen mammuttimaista luomustaan Palais Idéalia. Cardinal tutustui myös Dubuffet’n, Prinzhornin ja Wölfli-säätiön kokoelmiin. Kahdessa vuodessa hän kirjoitti outsider-taiteen klassikoksi nousseen teoksensa Outsider Art (1972), jossa hän rinnasti historiallisen mielisairaalataiteen, art brut -taiteen sekä yhdysvaltalaiset nykykansantaiteilijoiden teosympäristöt.[15]

Vaikka outsider-taidetta usein käytetään vastineena ranskankieliselle art brut -termille, se oli jo syntyjään sitä väljempi käsite. Outsider-taide on ajan kuluessa jatkuvasti laajentanut alaansa. Colin Rhodesin mukaan outsider-taide on käsitteenä tärkeä, koska se yhä tekee näkyväksi taidetta, joka muuten voisi jäädä huomaamatta.[16]

Toinen taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisessa taidepuheessa on satunnaisesti käytetty myös nimitystä toinen taide viittaamaan outsider-taiteeseen. Minna Haveri kertoo Nykykansantaide -väitöskirjassaan, että  "toinen taide" -termi syntyi suomennoksena ”annan konst” -nimitykselle professori Seppo Knuuttilan käydessä terminologista keskustelua ruotsalaisten kollegoidensa kanssa.[17] Sittemmin se esiintyi outsider art -termin suomennoksena Colin Rhodesin teoksen Toinen taide – Luovat erot (2004; Outsider Art: Spontaneous Alternatives, 2000) nimessä sekä Kiasman kesän 2005 kansainvälisen katselmuksen nimessä Omissa Maailmoissa – Toinen taide[18]. Serlachius-museo Gösta puolestaan esittelee kesällä 2015 outsider-taidetta Korine ja Max E. Ammannin kokoelmasta Toisten taidetta -näyttelyssä.[19]

Outsider-taideympäristöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Outsider-taideympäristöt voivat olla esimerkiksi taideinteriöörejä, patsaspuistoja, arkkitehtonisia rakennelmia, linnoja tai koristeltuja puutarhoja. Itseoppineiden taiteilijoiden suuria teosympäristöjä kutsutaan usein visionaarisiksi ympäristöiksi.[20] Ne ovat tyypillisesti muodostuneet orgaanisen kehitysprosessin tuloksena, joten ympäristöissä ei ole sommitelmallista hierarkiaa, vaan teosympäristöissä arkkitehtuuri, kuvailmaisu ja ympäristö sulautuvat toisiinsa.[21]

Maailman suurin taideympäristöjen suojelu-, tutkimus- ja arkistokeskus on yhdysvaltalainen SPACES – Saving and Preserving Arts and Cultural Environments.[22] Eurooppalaisia outsider-taiteen ympäristöjä esittelee Outsider Environments Europe -sivusto.[23]

Suomen tunnetuin visionaarinen taideympäristö on ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen Patsaspuisto Parikkalassa. Tunnettuja kansainvälisiä outsider-taideympäristöjä ovat muun muassa:

  • Simon Rodia: Watts Towers, Los Angeles, USA.
  • Nek Chand: Rock Garden, Chandigarh, Intia.
  • Leonard Knight: Salvation Mountain], Niland, USA.
  • Ferdinand Cheval: Palais idéal, Hauterives, Ranska.

Outsider-taiteen ateljeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Outsider-taide ei ole laajenevasta kentästään huolimatta täysin unohtanut mielisairaalataiteen historiaan ulottuvia alkujuuriaan.[24] Psyykenlääkkeiden laajan käytön on kuitenkin väitetty paitsi vähentävän pitkäaikaisen sairaalahoidon tarvetta, myös vaimentavan ahdistuksesta kumpuavan ilmaisuvoimaisen luovuuden, joka aikaisemmin usein puhkesi psyykkisen sairauden yhteydessä. Myös taideterapian on katsottu heikentäneen outsider-taiteen esteettistä laatua. Kuitenkin monet tunnetuista outsider-taideteoksista ovat syntyneet nimenomaan taideterapialaitoksissa.[25] Toisen kiistellyn, mutta merkittävän, outsider-taiteen synty-ympäristön muodostaa erityistaiteilijoiden ateljeetyöskentely taidekeskuksissa. Professori Colin Rhodesin mukaan tuettu ateljeetyöskentely tarjoaa vaihtoehdon perinteiselle taidekoulutukselle, taideakatemioille, joiden opetus yleensä on taiteellisesti lahjakkaidenkin erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden ulottumattomissa.[26] 

Tunnettuja kansainvälisiä taidekeskuksia outsider-taiteen kentällä ovat muun muassa:

  • Gugging
  • Hereenplaats
  • Gaia
  • Inuti
  • Creative Growth

Outsider-taiteen vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Outsider-taiteen markkinointi on ollut menestyksellistä. New Yorkissa on järjestetty jokavuotiset outsider-taiteen messut vuodesta 1992 alkaen.[27]

Outsider-taiteen yhteydessä on pohdittu ulkopuolisuuden merkitystä. The New York Timesin taidekriitikko Roberta Smith kirjoitti New Yorkissa alkuvuodesta 2009 pidetystä outsider-taiteen messuista: "Tähän mennessä outsider-sana on tullut lähes tolkuttomaksi venyvyydessään. Se viittaa itseoppineisuuteen, jota myös monet insider-taiteilijat ovat; se tarkoittaa myös eristyneisyyttä, vaikka nykyisin nuoret outsiderit saavat vaikutteita aikaisemmilta sukupolvilta".[28]

Taiteen ulkopuolisuuden sanastoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virallisen taidemaailman ulkopuolisista taidesuuntauksista käytetään useita nimiä kansainvälisissä yhteyksissä. Nimityksistä yleisin on Outsider Art eli outsider-taide. Termin julkaisi 1972 englantilainen taidehistorioitsija Roger Cardinal.[29] Myös seuraavia, ITE-taidetta lähellä olevia suuntausten nimiä käytetään: Folk Art tai Contemporary Folk Art, Self-taught Art, Art brut tai Raw Art.[30] Taidealan kansainvälinen lehti on Raw Vision. [31]

Useat käsitteet kuvaavat virallisen kulttuurin ”ulkopuolisuutta”. Näiden termien määritelmät vaihtelevat ja jotkut niistä sekoittuvat toisiinsa.

  • Art brut (”raaka taide”) ilmaisee ihmismielen tiedostamattomia puolia. Tällaista taidetta ovat muun muassa mielisairaiden, lasten tai amatööritaiteilijoiden tekemät teokset.
  • Nykykansantaiteessa sanoudutaan irti perinteisen kansantaiteen kollektiivisesta luonteesta ja traditiosidonnaisuudesta ja korvataan ne yksilöllisellä taiteilijuudella sekä omaperäisellä luovuudella. Nykykansantaide o­n kätevyyteen ja kekseliäisyyteen perustuvaa kansanomaista kuvataidetta. Taidenäyttelyihin vietynä ja taiteeksi ymmärrettynä suomalainen nykykansantaide tunnetaan ITE-taiteena.
  • Visionääriset ympäristöt ovat visionääristen taiteilijoiden rakentamia rakennuksia ja veistospuistoja. Ne vaihtelevat koristelluista taloista suuriin alueihin, joissa voi olla paljon veistoksia samasta teemasta.
  • Naivismia (ransk. naïve lapsekas, vilpitön, luonnollinen) harjoittavat usein itseoppineet. Naivismi oli vastareaktio impressionismin jälkeisten taidesuuntausten teoreettisuudelle ja estetisoinnille. Taiteeseen haluttiin saada takaisin alkuperäistä välittömyyttä ja aitoa vaistomaista taidekoulutuksesta riippumatonta ilmaisua. Naivismin suhde taiteen valtavirtauksiin on yleensä kiinteämpi kuin ITE-taiteen.
  • Outsider- ja ITE-taide kuvaavat taidetta, joka on luotu virallisen taidemaailman rajojen ulkopuolella. Sanaa "Outsider Art" käytetään usein laajasti ja sen alaan voi kuulua itseoppineita tai naivisteja, jotka eivät ole institutionalisoituneet. Tavallisesti ITE- tai Outsider-taiteilijalla on vähän tai ei ollenkaan suhteita taidemaailman valtavirtauksiin. Poikkeuksen tekevät erityistaiteilijat, joilla voi olla jopa taidekoulutus. Joskus outsider-taiteilijoiden tuotanto löydetään vasta heidän kuoltuaan. Outsidertaide kuvaa usein mielentiloja, epäsovinnaisia ajatuksia tai yksityiskohtaisesti tehtyjä fantasiamaailmoja.

Outsider-taidetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Visionäärisiä ympäristöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Roger Cardinal, Outsider Art, London, 1972.
  • Roger Cardinal, Art Brut. In: Dictionary of Art, Vol. 2, London, 1996.
  • Colin Rhodes, Outsider Art: Spontaneous Alternatives, London: Thames and Hudson, 2000.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taide-lehti - Blogikatsaus www.taidelehti.fi. Viitattu 15.7.2015.
  2. Haveri: Minna. Maahenki, 2010.
  3. Haveri, Minna: Nykykansantaide. Maahenki, 2010.
  4. On the Map. Exploring European Outsider Art – a Notebook. European Outsider Art Association, EOA: Outsider Art Past Forward -project., 2012. ISBN ISBN 9789076745114.
  5. Wilson, Simon ja Lang, Jessica: The Tate Guide to Modern Art Terms, s. 156. ISBN 978 1 85437 750 0. Tate Publishing, 2008. (englanniksi)
  6. European Outsider Art Association www.outsiderartassociation.eu. Viitattu 15.7.2015.
  7. ITEnet, ITE-taiteen verkkoportaali
  8. John MacGregor, 1989. The Discovery of the Art of the Insane. Princeton University Press.
  9. Haveri, Minna 2010, s. 32–33. Nykykansantaide (väitöskirja). Helsinki: Maahenki.
  10. Rhodes, Colin 2004. Toinen taide – luovat erot.. Helskinki: Maahenki. s. 23–24..
  11. Laffal, Florence &Laffal, Julius 2003, 9. American Self-Taught Art: An Illustrated Analysis of 20th Century Artists and Trends with 1,319 Capsule Biographies.. North Carolina: McFarland and Co..
  12. Russell, Charles 2001, 5–10. “Finding a Place for Self-Taught in the Art World(s)” teoksessa Self-Taught Art. The Culture and Aesthetics of American Vernacular Art. Toim. Charles Russell.. Jackson: University Press of Mississippi..
  13. Hemphill, Herbert W. Jr & Weissman, Julia 1974. Twentieth-Century American Folk Art and Artists.. New York: E. P. Dutton & Co..
  14. Haveri, Minna 2010, s. 28: 65. Nykykansantaide (väitöskirja). Helsinki: Maahenki. s.28; 65..
  15. Cardinal, Roger 1972. Outsider Art.. London: Studio Vista & New York: Praeger.
  16. Rhodes, Colin 2011. EOA: Statement of the President.
  17. Haveri, Minna 2010. Nykykansantaide.. Helsinki: Maahenki s.28..
  18. Karjalainen, Tuula 2005. Nykytaide kohtaa uuden haasteen. Kiasma-lehti Nro 27 Vol 8
  19. Serlachius-museo Göstä: Toisten taidetta -näyttely, 16.5. – 13.9.2015
  20. John Maizels, Deidi von Schaewen (photo), Angelika Taschen (ed.): Fantasy Worlds. Taschen, 2007.
  21. Haveri, Minna: Nykykansantaide, s. 202. Maahenki, 2010.
  22. Welcome to SPACES www.spacesarchives.org. Viitattu 10.7.2015.
  23. Outsider Environments Europe outsider-environments.blogspot.fi. Viitattu 10.7.2015.
  24. Maclagan, David 2009. Outsider Art: From the Margins to the Marketplace.. London: Reaktion Books. s. 96–108..
  25. Rhodes, Colin 2004,Toinen taide – luovat erot.. Helsinki: Maahenki. s.95–99..
  26. Rhodes, Colin 2008. An other academy: Creative workshops for artists with intellectual disabilities.. International Journal of the Arts in Society, 3(1), 129-134..
  27. Roberta Smith: Where Outsiders Come in From the Cold. The New York Times, 8.1.2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)
  28. Roberta Smith: Where Outsiders Come in From the Cold. The New York Times, 8.1.2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.7.2010. (englanniksi)
  29. Roger Cardinal: Outsider Art. London: , 1972. (englanniksi)
  30. Elore 1/2003, 10. vuosikerta
  31. Raw Vison-lehden verkkosivut. Viitattu 14.2.2009.