Art deco

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
William Van Alen, Chrysler Building, 1930, New York, Yhdysvallat.

Art deco (ransk. Art Déco[1]) on ensimmäisen ja toisen maailmansodan välissä esiintynyt tyyli koristetaiteissa, josta se levisi vaikuttamaan arkkitehtuuriin, muotoiluun, muotiin ja kuvataiteisiin.

Termiä art deco ryhdyttiin käyttämään vasta 1960-luvun lopulla Yhdysvalloissa, ja se juontuu Ranskassa 1925 pidetystä taideteollisuusnäyttelystä Exposition Internationale des Arts Décoratifs et Industriels Modernes. Art deco on lyhenne ranskan kielen sanoista arts décoratifs, koristetaiteet. Yleensä termillä tarkoitetaan noin 1910–1950 vallinnutta sisustus- ja koristelutyyliä, joka sai vaikutteita niin jugendilta, funktionalismilta kuin kubismilta.[2]

Art decon vaikutuksesta myös autojen muotoilu muuttui kokeellisemmaksi 1930-luvulta eteenpäin.[3]

Tyylin synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskassa monet art nouveaun (jugend) keskeiset taiteilijat, arkkitehdit ja suunnittelijat kokivat jo 1800-luvun lopussa, että art nouveau alkoi menettää merkitystään. Heidän mielestään teollistumisen aika ja 20. vuosisata kaipasivat uusia tuulia. He perustivat yhdistyksen nimeltään Societé des Artistes Décorateurs. Yhdistykseen kuuluivat muun muassa painokuvien tekijä Eugene Grasset ja kuuluisa art nouveau -arkkitehti Hector Guimard.[4]

Ryhmän tärkein tavoite oli pyrkiä nostamaan koristetaiteiden asema maalaustaiteen ja kuvanveiston rinnalle. Vuonna 1914 ryhmä päätti järjestää tavoitteen edistämiseksi uudenaikaisen koristetaiteen näyttelyn. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen kuitenkin keskeytti suunnitelmat. Sodan jälkeen tuli vielä useita muita viivytyksiä.[4]

Lopulta vuonna 1925 Pariisissa avattiin laaja taideteollisuus- ja koristetaiteen näyttely Exposition Internationale des Arts Décoratifs et Industriels Modernes Ranskan valtion tukemana. Näyttely levittäytyi Seinen molemmin puolin Hotel Les Invalidesin, Petit Palaisin ja Grand Palaisin ympäristöön. Näyttelyssä oli yli 15 000 näytteilleasettajaa, ja seitsemän kuukauden aikana sitä kävi katsomassa yli 16 miljoonaa ihmistä. Näyttelystä muodostui uuden tyylisuunnan lähtölaukaus.[4]

Tyylipiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Art Decolle ominaisia olivat yksinkertaiset ja puhtaat muodot sekä usein "virtaviivainen" ulkoasu. Ilmaisussa luotettiin geometriseen ja tyyliteltyyn designiin. Art Deco suosi kalliita materiaaleja, kuten jadea, hopeaa, norsunluuta, obsidiaania, kromia ja kivikristallia. Ylellisten luonnonmateriaalien ohella käytettiin keinotekoisia materiaaleja, kuten bakeliittia ja teräsbetonia.[5]

Vaikka art deco -esineitä valmistettiin harvoin sarjatuotantona, sen tyylipiirteisiin kuului modernien koneiden sekä koneellisesti valmistettujen esineiden ihannointi, koneromantiikka. Art decon tyyliesikuvia olivat muun muassa jugend, Bauhaus, kubismi ja Sergei Djagilevin Ballets Russes. Koristelu sai vaikutteita Amerikan alkuperäiskansojen, muinaisen Egyptin ja varhaisen antiikin taiteesta sekä luonnosta. Koristelun tyypillisiä kuva-aiheita olivat alastomat naishahmot, eläimet, lehdet ja auringonsäteet, kaikki vahvasti tyyliteltyinä.[5]

Art deco -kuvat olivat voimakkaan kaksiulotteisia, laakeita ja abstrahoituja. Art deco käytti tummia ja intensiivisiä värejä vastareaktiona art nouveaun vaaleille sävyille. Huonekalumuotoilussa käytettiin Ranskan siirtomaista tuotuja eksoottisia ja ylellisiä materiaaliyhdistelmiä, kuten eebenpuuta, palmuja, ruusupuuta, norsunluuta ja helmiäistä. Tyylin esteettisyys perustui tekstuurien ja materiaalien kontrasteihin sekä monimutkaisiin tekniikoihin. Bakeliittiesineiden muottivalmistus tarjosi uusia mahdollisuuksia koristeluun ja toisaalta virtaviivaisti esineiden muotoja. Bakeliittia arvostettiin materiaalina, eikä se jäänyt pelkästään massatuotantoon sopivaksi edulliseksi vaihtoehdoksi, vaan sitä käytettiin myös arvoesineissä ja koruissa. Myös kromattuja metalleja käytettiin taideteollisuusesineiden viimeistelyyn aina teräksisistä putkihuonekaluista cocktailsekoittimien ja kodinkoneiden yksityiskohtiin asti.[6]

Vaikutteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Art deco Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa art decoa pidetään ennen kaikkea taideteollisena tyylinä, joka esiintyi 1920-luvun klassismin ja 1930-luvun funktionalismin rajoilla. Kotimaassaan Ranskassa art deco ymmärretään laajempana käsitteenä, jossa se viittaa klassistisiin piirteisiin kaikissa taiteissa 1900-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä 1930-luvun loppuun.[1]

Maalaustaiteessa on alettu tarkastelemaan esimerkiksi Juho Rissasen ja Eero Järnefeltin tuotantoa, joka näyttäytyy uudessa valossa Maurice Denis´n maalausten rinnalla. Kuvanveistossa tunnetaan Wäinö Aaltosen klassismi 1900-luvun alusta, mutta sitä on tarkasteltu harvemmin osana kansainvälisiä virtauksia. Suomalaisen maalaustaiteen art deco -maalareita olivat Nikolai Kaario ja Eva Gyldén.[1]

Suomalaisen art decon helmiä on Eduskuntatalon esineistö taikka Arttu Brummerin art deco -kalusteet, joita arvosti Amos Anderson, jonka laaja rakennustoiminta 1920- ja 1930-luvuilla sai art deco -vaikutteisen klassismin piirteitä.[1]

Merkittävä esimerkki art deco -arkkitehtuurista löytyy Helsingin Töölössä: Jalmari Peltosen vuosina 1931–34 suunnittelema neljän talon rivi Välskärinkadulla erottautuu alueelle tavanomaisesta "töölöläisfunkkiksesta" muun muassa julkisivu- ja porrashuonekoristelunsa ansiosta.[7]

Helsingissä oli myös ainakin kaksi ravintolaa – Chat Doré ja The English Tearoom – joiden sistuksessa oli 1920-1930-luvuilla vahvoja Art Deco -vaikutteita.

Art deco -galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kämäräinen, Aki et al. (toim.): Suomen ja maailman taide - Hakemisto, Sanasto. WSOY, 1986. ISBN 951-0-10729-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Luojus, Susanna (toim.), Kartio, Kai: ”Lukijalle”, Art deco ja taiteet 1905–1935 France-Finlande, s. 7–8. Amos Andersonin taidemuseo, SKS, 1913. ISBN 978-952-222-430-9. (suomeksi)(ruotsiksi)
  2. Kämäräinen, Aki et al. 1986, s. 79
  3. toim. Robert Klanten, Maximilian Funk & Jan Karl Baedeker: Fast Forward: The cars of the future, the future of cars, s. 2. Gestalten, 2017. ISBN 978-3-89955-902-6. (englanniksi) "When engineers, artists and architects began to experiment with the design language of the bodywork in the 1930s, the automobile had just begun its triumphant reign. Inspired by the art deco era, functional motor carriages on wheels suddenly turned into stunningly beautiful and elegant rolling sculptures - the line between technology and art had been crossed."
  4. a b c Art Deco - Concepts & Styles TheArtStory. Viitattu 25.3.2021. (englanniksi)
  5. a b c The Editors of Encyclopaedia Britannica: Art Deco Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.3.2021. (englanniksi)
  6. a b Art deco Jyväskylän yliopiston Koppa. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 25.3.2021.
  7. Petteri Kummala: Töölön art deco -porrashuoneet Arkkitehtuurimuseo (Arkkitehtuuri -> Tietopaketit). Viitattu 25.4.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Art deco.