Mesopotamian taide

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa
Mesopotamia
Chaldean king.

Mesopotamian taide oli Mesopotamian historiallisella alueella Eufratin ja Tigriin jokien välisellä alueella syntyneessä korkeakulttuurissa tehtyä kuvataidetta ja arkkitehtuuria 5 000-luvulta eaa. 300-luvulle eaa., kunnes Aleksanteri Suuren valloitus liitti alueen hellenistisen kulttuurin piiriin.[1] Tyypillisiä aiheita olivat ihmisfiguurit, kasvi- ja eläinaiheet.[2]

Mesopotamialaisten taiteeseen liittyviä keksintöjä olivat Cire perdue -pronssivalutekniikka noin 4000 eaa. ja keramiikassa dreijaustekniikka noin 3400 eaa.[2] Kullan, hopean ja kuparin käsittelyssä oltiin taitavia. Metallia ei alueella ollut, vaan kaikki metalli tuotiin Sumeriin ulkomailta.[3]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mesopotamialaiset kuvasivat henkilöt pukeutuneina, sota-asussa. Ihmisfiguurit seisovat varuillaan, valmiina yllätyksiin. Henkilöt ovat karkeita, voimakkaita ja lihaksikkaita. Assyrialaiset sota-aiheiset korkokuvat ovat maailmanhistorian julmimpia ja myös suurenmoisimpia taistelukuvauksia.[4]

Koristeellisin keinoin kuvattiin uskonnollisia menoja, hallitsijoiden voimaa ja mahtia. Rakennettiin poltetuista savitiilistä torneja, temppeleitä ja palatseja ja koristeltiin ne mosaiikein ja freskoin. Oltiin taitavia kivenhakkauksessa, metallitaonnassa ja ruukkujen valmistamisessa.[2]

Keskeisimmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumerilaisten taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naram-Sinin voiton steela, osakuva.

Kaivauksista löydetyt Urin kuninkaalliset haudat ovat noin vuodelta 2750 eaa, jossa vainajilla oli hienoja kultakoruja. Urista on löydetty myös laatikko nimeltään Taistelusäännöt. Sen toisella puolella on kuvia sodasta ja toisella puolella rauhanajasta. Urista löydettiin myös yllättäen suuria kaksikerroksia taloja, jotka oli rakennettu savitiilistä pyöreiden avointen pihojen ympärille. Niissä oli käymälät ja viemärit. Kylpyhuoneita ei ollut. Talot olivat ilmeisesti rikkaiden omistamia.[3]

Uskonto oli sumerilaisen taiteen pääasiallinen innoittaja. Kaupunkivaltioiden kaudella suosittuja aiheita olivat rukoilevat hahmot.[5] Terrakottasavea ja -tiiliä käytettiin taiteessa ja käytännön arkkitehtuurissa. Tiilet poltettiin auringossa ja niistä rakennettiin palatseja ja temppelitorneja, joista käytetään nimitystä zikkurat. Ne olivat ikään kuin portaat taivaaseen. Ylhäällä papit, jumalan edustajat, tarkkailivat taivaankappaleita ja ennustivat niistä.

Kuvanveisto oli staattista, ja sen arvoperspektiiviä noudattaville pienoisveistoksille tehtiin tyypilliset suuret silmät. Upotustöissä käytettiin lasuurikiveä ja helmiäistä.[2]

Arvoperspektiivin käytöstä ovat esimerkkeinä kaksi säilynyttä steelaa eli muistomerkkeinä palvellutta pystysuoraa kivipaatta. Vanhemmassa kuningas Naram-Sinin voiton muistomerkissä (2300–2200 eaa.) voitokas hallitsija on nousemassa kukkulalle kaksi kertaa kookkaampana muita hahmoja ja voitetut hän polkee jalkojensa alle. Tätä steelaa pidetään myös maailman vanhimpana maisemakuvauksena. Realistisesti kuvatut yksityiskohdat korostavat hallitsijan sankaruutta samoin kuin tähtisymbolein kuvatut jumaluudet taivaalla. Toinen säilynyt steela on Babylonian kaudelta. Siinä Hammurabi on vastaanottamassa laintaulua auringonjumalalta.[2]

Akkadilaisen valtakunnan taide 2340–2180 eaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumerilaisten valta kukistui neljännesvuosisadan kuluttua, ja valta siirtyi seemiläiselle Sargonille.[6] Teokraattinen pappisvalta väistyi sotilasvallan tieltä. Sotilasvallan korostuminen näkyi myös taiteissa. Pronssivalun kehittyneisyydestä kertoo hallitsijan taitavasti tehty pää, joka on noin vuodelta 2000 eaa. Luonnollisen kokoisen veistoksen silminä ovat alun perin olleet upotetut jalokivet. Letitetyt hiukset ja parran kiharat kuvastavat valtaa.[5]

Taiteessa korostuivat eloisuus, yksityiskohdat, naturalismi ja metallivalutekniikan hyvä hallinta.[2]

Uussumerilaisen valtakunnan taide 2125–2025 eaa. – Urin kolmas dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumerilainen patsas, joka esittää Lagašin kuningas Gudeaa.

Lagasin ruhtinas Gudea rakennutti temppeleitä ja palatseja ja veistätti yli 30 patsasta dioriitista. Patsaat esittävät häntä itseään laatimassa rakennusten piirustuksia tai istumassa majesteettisena valtaistuimella.[7]

Babylonin valtakunnan taide 2025–1595 eaa. – Hammurabin ajan kukoistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Babylonin rauniot 180 asteen panoraamakuvassa.
Hammurabin lakipatsaan yläosa.

Hammurabin lakisteele on vuodelta noin 1760 eaa.[8] Kiven yläosaan kaiverrettu reliefi kuvaa Hammurabia ottamassa auringonjumalalta vastaan lakeja. Patsaan fallosmuoto, miehisen ylivallan symbolina, korostaa pappiskuninkaan puolijumalallista asemaa.[9]

Myös Babylonian valta perustui monessa suhteessa saveen, jota oli runsaasti saatavilla, savi oli halpaa ja sitä oli helppo käsitellä. Savesta muovattiin tiiliä, tehtiin savitauluja ja käyttöesineitä. Hammurabin aikana rakennettiin poltetusta ja auringossa kuivatusta tiilestä palatseja ja temppeleitä. Aina sumerilaisten ajoista lähtien oli rakennustaide ollut hyvin kehittynyttä. Myös lasitettu tiili otettiin käyttöön. Varhaisimmat koristelussa käytetyt kuviot olivat geometrisia, myöhemmin alettiin käyttää myös naturalistisia eläinkuvioita. Kohokuvaveistoksia alettiin myös tehdä ja heraldiset koristekuviot olivat olleet käytössä jo noin 2500 eaa.[10]

Babylonian kukoistus näkyi myös arkkitehtuurissa. Babylonin juhlakatu portteineen muistutti Pariisin riemukaarta. Babylon on kuuluisa valtavasta Baabelin tornista eli Babylonin tornista, joka oli Mardukin temppelin osa, ja riippuvista puutarhoistaan, jotka olivat yksi maailman seitsemästä ihmeestä.[11] Baabelin torni oli 90 metriä korkea torni.[12]

Ihmishahmojen kuvaamisen erikoispiirteitä oli tyylitelty lihaksisto. Palattiin takaisin kohti sumerilaista jäykkää muotokieltä.[11] Voimakasta lihaksistoa korostettiin. Merkittäviä veistoksia olivat kuningaspatsaat ja monumentaaliset rintakuvat.[10]

Assyrian taide 1350–612 eaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Assyrialaisten taide oli naturalistista ja sommittelu vapaampaa kuin aikaisempi kaavamainen tyyli. Palatseja alettiin koristella. Kuvattiin erityisesti hallitsijoita ja heidän elämäänsä. Keskeisiä aiheita olivat sota-, metsästys-, kultti- ja hovielämänkuvaukset. Lisäksi kuvattiin tarueläintä tai henkeä esittävää hahmoa nimeltä lamassu, joka kuvattiin viisijalkaisena ihmispäisenä härkänä.[2]

Taide oli yksinomaan julkista ja virallista. Se keskittyi kuvaamaan kuninkaita ja heidän armeijoitaan.[13] Taidetta käytettiin myös sotapropagandan välineenä taukoamatta sotineiden assyrialaisten aikana. Rakennettiin yhä suurempia linnoitusten ympäröimiä palatseja. Ne olivat aluksi aksiaalisia, mutta vähitellen tilat alettiin yhdistää toisiinsa diagonaalisesti. Käytävät olivat seremonialisia ja niitä vartioivat jopa viisi metriä korkeat lamassut eli fantasiaeläimet, joissa oli ihmisen, härän ja linnun aineksia. Aasian ja Euroopan taiteessa hybridieläimet ovat olleet yleisiä, mutta tuskin missään ne ovat samalla tavalla pelottavia kuin assurialaisten aikana. Seiniä kiersivät reliefit, joiden aiheet olivat kertovia ja realistisia. Aiheiltaan ne olivat sotaisia voiton reliefejä tai teurastuskuvauksia. Ne ajoittuvat noin 800–600-luvulle eaa. Väkivaltaa suorastaan ihannoitiin ja ihmisten tai eläinten tappaminen kuvattiin naturalistisesti. Tapahtumat kuvattiin sarjakuvamaisesti tilanteesta toiseen edeten.[5] Ne olivat taiteen historian ensimmäisiä kertovia esityksiä.[13]

Uusbabylonialaisen valtakunnan taide 612–539 eaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nebukadressar II:n aikana Babylonin kaupunki rakennettiin takaisin entiseen loistoonsa. Tänä valtakunnan viimeisenä kukoistuskautena Babyloniassa oli 53 temppeliä, joista komein oli ylijumala Mardukin pyhäkkö Esangila. Yksi muurin porteista on myöhemmin 1900-luvulla rekonstruoitu, nimittäin Ishtarin portti, jonka tiiliseiniä koristivat friisit. Portti oli tehty poltetuista ja kiiltävistä tiilistä, joissa oli käytetty sinistä lapis lazuli -jauhetta. Koristeena oli eläimiä ja kukkafriisejä. Eläimet olivat alun perin punaisia, mutta hapettuminen muutti niiden värin. Portissa oli kaksi tornia, joiden huippu oli hammaslaitainen, kuten kaupungin muuritkin.[14]

Persian valtakunnan taide 539–330 eaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persialaisaikana Mesopotamian taide sai vaikutteita Kreikasta ja Egyptistä, jotka kuitenkin olivat monessa mielessä jäljessä Mesopotamian kulttuuria.[1]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ištarin portti.

Mesopotamian arkkitehtuuria leimaa jatkuva sodan uhka, joten rakennettiin linnoituksia. Rakennuksista tehtiin leveitä, jotta sisäänkäynnin puolustus olisi mahdollista. Babylonialaisilla oli portteja raskaine portaaleineen sekä pilarein vahvistettu kehys ja pronssiovet. Symmetrisesti molemmin puolin sisäänkäyntiä olevat leijonat ovat myös alkujaan tuolta ajalta.[15]

Urin porraspyramidi

Kahdenlaisia savitiilestä valmistettuja temppeleitä rakennettiin: maan tasalle rakennettuja ja zikkurrateja eli porrasmaisia temppelitorneja, porraspyramideja, joiden huipulta papit tutkivat tähtien kulkua ja ennustivat niistä tulevia asioita. Eurooppalaiset ovat oppineet tornien rakentamisen mesopotamialaisilta[16]. Zikkurrat tehtiin useista terassimaisista, ylöspäin pienenevistä kerroksista ja sen huipulla oli kulttihuone. Näitä savitiilisiä temppeleitä ei ole säilynyt kokonaisina. Käytössä oli samantapainen seccomaalaus-tekniikka kuin Egyptissä.[2] Suurin melko hyvin säilynyt zikkurrat on Urin porraspyramidi noin vuodelta 2100 eaa. Perustana on suuri suorakaiteen muotoinen rakennelma, jonka kulmat osoittavat pääilmansuuntiin.

Käänteentekevä keksintö oli myös holvi. Ensin tehtiin niin sanottuja valeholveja ja sitten holveja, joissa kaaren oma jännite piti kivet paikallaan.[17]

Rakennettiin temppeleitä ja palatseja. Vähitellen koristelussa alettiin käyttää lasitettua savitiiltä, joissa tavallisimmat värit olivat syvä ja kirkas sininen, kirkas ja kirpeä keltainen, hehkuvan punainen, täyteläisen ruskea, häikäisevä valkoinen ja räikeä vihreä. Väreistä käytettiin aina vain kahta pääväriä kerrallaan.[18] Koristelussa oli usein taitavasti kuvattuja eläinhahmoja. Veistoskoristelun aiheita olivat hovielämä, metsästys ja erilaiset kultit.[2]

Hammurabin vallan aikana arkkitehti saattoi menettää henkensä, jos hänen rakentamansa talo sortui. Jos talon omistajan poika kuoli sortumassa, arkkitehdin poika surmattiin.[19]

Palatseja alettiin koristella vasta Assyrian aikana. Tiedetään, että palatsien sisustus oli loisteliasta. Joitakin savitauluja on säilynyt. Niissä kerrotaan muun muassa norsunluisista jakkaroista, sängyistä ja valtaistuimista. Rakennuksia koristeltiin seinämaalauksin, reliefiveistoksin, lasitetuin fajanssipaneelein ja mosaiikein.[11]

Koska Sumerissa ei ollut kiviä, tavalliset talot rakennettiin kaislasta. Niin tehdään vielä nykyisinkin.[3] Opittiin myös tekemään auringossa kuivatettuja savitiiliä. Sitten taloja rakennettiin savesta ja vähitellen myös poltetuista tiilistä. Luonnonkiviä oli vaikea saada. Niiden kuljetus jokien äyräiltä oli hankalaa, joten niitä käytettiin vain koristelussa ja silloinkin säästeliäästi.[17]

Mesopotamian alueella kivi oli harvinaista ja savitiilet eivät ole kestäneet aikaa, vaan murentuneet rauniokummuiksi eli telleiksi.[6]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet vaakunakilpien eläimet, kuten griippi ja siivekäs kotkapäinen leijona, ovat Mesopotamian taiteen luomien demonisten eläinhirviöiden eräänlaisia toisintoja.[20] Broby-Johansenin mukaan papiston nykyisinkin käyttämät messukasukat ovat babylonialaisten loistoasujen jatketta.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Muinaiset valtakunnat, Kivikaudesta vuoteen 970 eaa. s. 31, Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1998, ISBN 951-584-368-5
  2. ↑ a b c d e f g h i Antti Vallius: Taidehistorian aikajana (Taidehistorian oppimateriaaleja) 2006. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 26.9.2009. Viitattu 28.2.2010.
  3. ↑ a b c Millard & Vanags, s. 8
  4. ↑ R. Broby-Johansen: Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, s. 38, Tammi 1977, ISBN 951-30-3964-1
  5. ↑ a b c Jukka O. Miettinen: Tila, kuva, aatteet (Luennon oheismateriaali) 2010. Teatterikorkeakoulu. Viitattu 28.2.2010.
  6. ↑ a b Ihmiskunnan värikkäät vaiheet I, s. 13–14, Muinaiskulttuurit, Antiikin Kreikka, Rooman valtakunta, WSOY 1971
  7. ↑ Ihmiskunnan värikkäät vaiheet I, s. 20
  8. ↑ Hugh Honour & John Fleming, Maailman taiteen historia s. 50, Otava 2001, ISBN 951-1-16753-7
  9. ↑ Hugh Honour & John Fleming, Maailman taiteen historia, s. 57, Otava 2001, ISBN 951-1-16753-7
  10. ↑ a b Tietojätti s. 92
  11. ↑ a b c Päivi Hintsanen: Coloria (Värit ja kulttuurit) coloria.net. 2010. Viitattu 28.2.2010.
  12. ↑ Lauri Santamäki, Ilmari Heikinheimo: Auroin, miekoin, miettehin, Kansakoulun historian oppikirja, s. 15, 3. p., WSOY 1965
  13. ↑ a b Hugh Honour & John Fleming, Maailman taiteen historia, s. 106, Otava 2001, ISBN 951-1-16753-7
  14. ↑ Konttinen, Matti (toim.): Antiikin kansoja ja valtioita, Vuodesta 970 eaa. vuoteen 277 eaa., s. 81. Ihmiskunnan värikkäät vaiheet. Suomennos Heikki Kaskimies. Valitut Palat, 1998. ISBN 951-584-369-3.
  15. ↑ R. Broby-Johansen s. 36
  16. ↑ R. Broby-Johansen: Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, s. 35, Tammi 1977, ISBN 951-30-3964-1
  17. ↑ a b c R. Broby-Johansen: Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, s. 37, Tammi 1977, ISBN 951-30-3964-1
  18. ↑ R. Broby-Johansen s. 39
  19. ↑ Ihmiskunnan värikkäät vaiheet I, s. 24, Muinaiskulttuurit, Antiikin Kreikka, Rooman valtakunta, WSOY 1971
  20. ↑ R. Broby-Johansen s. 200

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mesopotamian_taide&oldid=21600361”