Teokratia
| Osa artikkelisarjaa |
| Valtiomuodot |
|---|
| Vallan lähde |
|
(Itsevaltius)
|
|
(Uskonnollinen valta)
|
| Vallan ideologia |
|
(yhteiskuntapoliittiset ideologiat)
|
|
(sosioekonomiset ideologiat)
|
|
Globaali vs. paikallinen (geokulttuuriset ideologiat)
|
| Vallan rakenne |
|
Yhtenäinen |
|
Kansainväliset suhteet |
Teokratia (kreik. θεοκρατία, theokratía 'jumalan valta') on valtiomuoto, jossa hallitsija käyttää valtaa Jumalan edustajana, koska Jumalalla katsotaan olevan ylin hallintovalta.[1] Teokratian legitimiteetti perustuu jumalallisen hallintovallan uskolliseen toimeenpanoon.[2]
Termin otti käyttöön 100-luvun lopulla historioitsija Josephus, viitaten juutalaisiin.[3][2]
Teokratiaa on esiintynyt erilaisissa muodoissa. Teokratiassa hallitsijana voidaan pitää Jumalaa tai jumalia, yleensä jonkun ihmisen edustamana. Teokratiaa voidaan myös hallita paljastetun Jumalan lain mukaan, jolloin sitä kutsutaan teonomiaksi. Pappisvallassa eli hierokratiassa hallitsee papisto.[2]
Teokratiat ovat olleet historiassa hyvin yleisiä. Niihin on lukeutunut heimoyhteisöjä, kuningaskuntia, kaupunkivaltioita ja imperiumeja.[2] Teokratioiden jumalallisia johtajia, Auringosta laskeutuneita jumalia tai -jumalattaria, ovat olleet esimerkiksi Inkavaltakunnan inkat ja Japanin keisari. Joissain teokratioissa jumalallisena johtajana ja jumalan edustajana on toiminut ihminen, kuten karismaattinen johtaja, kuningas tai pappi. Tällaisia jumalten legitiimejä dustajia ovat olleet esimerkiksi Heprealaisessa Raamatussa kuvatut kansanjohtajat Mooses ja Joosua. Myös moni eurooppalainen monarkki on väittänyt omaavansa jumalallisen oikeuden hallita.[2]
Jean Calvin (1509–1564) johti Geneven teonomista kristillistä kaupunkivaltiota ”jumalallisen lain” pohjalta,[2] ja samoin myös puritaanit johtivat Uuden-Englannin siirtokuntia Pohjois-Amerikassa.[4][5]
Japanin keisari ei ole koskaan kiistänyt olevansa jumalallinen hallitsija, mutta hän on lakannut 1900-luvulla puhumasta siitä. Saudi-Arabia oli wahhabiittien teokratia ennen Saudien hallitsijasukua vuonna 1932. Tiibet oli buddhalainen teokratia ennen kiinalaismiehitystä ja dalai-laman pakoa 1950-luvulla. Iranista tuli islamilainen tasavalta vuonna 1979.[2] Toinen nykyajan esimerkki teokraattisesta valtiosta on paavin johtama Vatikaanivaltio.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ teokratia. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b c d e f g Waskey, Andrew J. (toim. Kurian, George Thomas): ”Theocracy”, The Encyclopedia of Political Science, s. 1658–1659. CQ Press, 2011. ISBN 978-1-933116-44-0.
- ↑ McLean, Iain (toim.): ”theocracy”, The Concise Oxford Dictionary of Politics. Oxford: Oxford University Press, 1996. ISBN 0-19-285288-4. (englanniksi)
- ↑ Massachusetts Bay Colony Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Establishment or Tolerance? The Pluralism Project. Harvard University. Viitattu 27.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Theocracy Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 30.3.2010.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kouros, Kristiina & ja Villa, Susan (toim.): Ihmisoikeudet ja islam. Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2004. ISBN 952-471-435-3.