Jumala

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjasta
Jumalat

Jumalan olemassaolo
Agnostisismi
Ateismi
Deismi
Henoteismi
Monoteismi
Panteismi
Panenteismi
Polyteismi
Teismi

Jumalatodistukset
Kaikkivoipaisuuden paradoksi
Kosmologinen todistus
Luonnonteologia
Ontologinen todistus
Pahan ongelma
Teleologinen todistus

Jumalausko
Usko
Uskonnollisuus
Uskonnon alkuperä
Uskonto
Uskovainen

Jumaluusoppi
Teologia
Uskonnonfilosofia

n  k  m

Jumala, jumaluus tai jumalolento tarkoittaa tavallisesti henkilöllisiksi käsitettyjä yliluonnollisia olentoja, joiden uskotaan hallitsevan luonnonvoimia, ihmisten kohtaloita ynnä muuta.[1]

Jumalakäsitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teismi eli jumalausko on käsitys, jonka mukaan on olemassa persoonallinen, vaikuttava Jumala tai jumalia. Polyteismi eli monijumalaisuus on käsitys, jonka mukaan jumalia on useita. Monoteismiin eli yksijumalaisuuden mukaan on vain yksi Jumala. Deismi on käsitys, jonka mukaan Jumala ei kaikkeuden luotuaan ole puuttunut sen kehitykseen tai käsitys jonka mukaan Jumala on kaiken alkusyy. Panteismi eli kaikkijumalaisuus samastaa Jumalan kaikkeuden kanssa.[2]

Sana ateismi viittaa näkemyksiin, joiden mukaan Jumalaa tai jumalia ei ole olemassa tai käsityksiin, joista puuttuu käsitys jonkin jumalan olemassaolosta tai siihen, ettei katso Jumalan olemassaolon puolesta olevan vakuuttavaa näyttöä. Ateismi jaetaan toisinaan negatiiviseksi ja positiiviseksi ateismiksi, joista ensimmäinen katsoo, ettei ole olemassa mitään vakuuttavaa evidenssiä Jumalan olemassaolon puolesta, missä jälkimmäisen mukaan on olemassa evidenssiä Jumalan olemassaolon olettamusta vastaan.[3] Agnostisismiksi kutsutaan näkemyksiä, joiden kannattajat ovat tavalla tai toisella tiedollisesti epävarmoja sen suhteen, onko Jumala olemassa vai;[4].

Kirkon tutkimuskeskuksen vuonna 2011 teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisista 27 % uskoi kristinuskon Jumalaan. 23 % suomalaisista uskoi Jumalaan jotenkin muuten kuin luterilainen kirkko opettaa. 17 % oli uskostaan epävarmoja ja 7 % epäili Jumalan olemassaoloa. 21 % ei uskonut Jumalan olemassaoloon.[5] Usko jumalaan vähenee mitä nuoremmista sukupolvista on kyse. 15–29-vuotiaiden sukupolvesta kristinuskon jumalaan uskoi enää 15 prosenttia ja 34 prosenttia ei usko jumalaan ollenkaan.[6]

Alkukantainen uskonnollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hindulaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buddhalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristinusko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Christian cross.svg

Historia
Jeesus
Apostolit
Apostoliset isät
Kirkkoisät
Ekumeeninen kirkolliskokous
Suuri skisma
Ristiretket
Uskonpuhdistus
Pietismi
Evankelikalismi
Karismaattisuus

Pyhä Kolminaisuus
Jumala
Poika Kristus
Pyhä Henki

Kristillinen teologia
Kirkko
Pelastus
Armo
Sakramentti
Jumalanpalvelus
Armolahja
Kymmenen käskyä
Dogmi

Raamattu
Vanha testamentti
Uusi testamentti
Apokryfiset kirjat

Kristillisiä suuntauksia
Katolinen kirkko
Ortodoksinen kirkko
Protestantismi

n · k · m

Jumala on kristittyjen uskoma ja kunnioittama jumala, jonka muita nimityksiä ovat muun muassa (Taivaan) Isä, Luoja, Herra ja Kaikkivaltias.[1] Jumala esiintyy myös nimillä Ehje (”Minä olen”) ja Jahve (”Hän on”).[7] Kristinusko korostaa Jumalaa maailman luojana ja luomakunnan persoonallisena ylläpitäjänä,[8] eikä kristinuskossa ole muita jumalia tai jumaluuksia, joskin Vanhassa testamentissa puhutaan jumalien kokouksesta (Psalmit 82:1).

Kristitylle Jumala on yhtäältä Isä, joka on luonut taivaan ja maan, toisaalta tämän Isän Poika, joka on Jeesus Nasaretilaisen persoonassa lihaksi tullut ihmiskunnan Pelastaja, ja kolmanneksi eläväksi tekevä Henki. Tämä käsitys Jumalasta kolmena persoonana – Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä – on kristinuskon kulmakivi ja keskeinen opillinen ero kristinuskon ja muiden monoteististen uskontojen välillä.[9]

Kristinuskon mukaan Jumalasta voidaan saada tietoa yleisen ilmoituksen kautta (Jumalan toiminta luonnossa ja kulttuurissa) sekä erityisen ilmoituksen kautta (Jumalan lihaksi tullut Sana, Jeesus Kristus). Erityisen ilmoituksen tärkein lähde on Raamattu, kristityille ohjeellisiksi tulkittujen kirjoitusten kokoelma.

Taiteessa kristinuskon Jumala on perinteisesti kuvattu iäkkäänä pitkäpartaisena miehenä.

Kristinuskon Jumala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristinuskon opetuksen mukaan Jumala on tuonut ilmi kirkkautensa, nimensä ja kasvonsa. Kukaan ei ole kuitenkaan nähnyt Jumalaa, eikä voi häntä nähdä. Tässä mielessä kristinuskon Jumala on perimmältään aina salattu. Eri aikoina ihminen on kuitenkin kristinuskon mukaan pyrkinyt muodostamaan itselleen Jumalasta käsityksen, joka pohjautuu tulkintoihin erityisestä ja yleisestä ilmoituksesta, vallitsevasta todellisuuskäsityksestä sekä ihmisen omista mielikuvista. Kristinuskon alkuajoista lähtien kristityt ovat kuvanneet Jumalaa erilaisin sanallisin ja kuvallisin vertauskuvin.

Merkittävin kristillisen jumalakäsityksen ero juutalaiseen on oppi Jumalan kolminaisuudesta. Jumalan kolminaisuuden avulla selitettään Jumalan toimintaa kolmessa ilmenemismuodossa tai roolissa Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Vaikka jokainen persoona on erillinen, kristinuskossa korostetaan, että Jumala on olemukseltaan yksi.

Toisena kristinuskon jumalakäsityksen erona juutalaiseen voidaan pitää suurempaa rakastavan Jumalan painottamista. Kristinuskon opin mukaan keskeisin Jumalaa luonnehtiva ominaisuus on hänen rakkautensa luotujaan kohtaan. Tämä ilmenee erityisesti siinä, että hän antoi poikansa, Jeesuksen, tulla ihmiseksi, jottei kukaan joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän hänen luonaan taivaassa. Kun itse kolmiyhteinen Jumala Jeesuksen persoonassa oli tullut ihmiseksi ja sovittanut ihmiset itsensä kanssa, ei opillisesti enää ollut sijaa kuvalle rankaisutoimia, polttouhreja ja tiukkaa lain noudattamista vaativasta Jumalasta.

Jumaluusoppineet ovat kuitenkin keskustelleet siitä, voidaanko vanhatestamentillista Jahvea ja Jumalaa pitää täysin samana jumalana. Perusteluja ovat olleet muun muassa seuraavat

  • Kolminaisuusoppi ei täysin sovi yhteen Vanhan testamentin kanssa. Miksi Jahve ei maininnut tällaista asiaa omaisuuskansalleen Israelille, vaan sanoo olevansa tiukasti yksi?
  • Vanhassa testamentissa puhutaan ”Jumalan pojista”,[10] mutta sillä tarkoitetaan ilmeisesti enkeleitä. Jahvella ei ole yhtä ainokaista poikaa, joka olisi syntynyt, ei tehty, ennen aikojen alkua.

Vastaperusteluja edellisiin ovat muun muassa seuraavat:

  • Jahve on tavallaan määritelty monikolliseksi. Heprean sana elohim (”jumala”) on monikkomuotoinen (-im).
  • Jahve puhuu itsestään monikkomuodossa. Esimerkiksi ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme”[11]
  • Luomiskertomuksen johdantolause ”Alussa Jumala loi...”, hepreaksi bereshit bara, voidaan kääntää myös ”Jumala loi viisauden kautta”. Vanhan testamentin sananlaskuissa viisaus on persoona joka ilmoittaa olleensa olemassa jo ennen maailman luomista. Kristillisten tulkintojen mukaan Jeesuksen on ajateltu olevan muun muassa Sana[12] ja Valkeus,[13] jolla ja jonka Jumala ensimmäisenä loi,[14] tai Viisaus, joka oli ennen aikojen alkua, ensimmäisenä Jumalan luomistöistä ja mukana seuraamassa maailman luomista.[15][16]
  • Heprealaiskirjeessä sanotaan, että kaikki on luotu Jeesuksen kautta: ”...on näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.”[17]

On olemassa myös tulkinta, jonka mukaan Jahve oli vain luojajumala, demiurgi, joka oli todellisen Jumalan luoma, mutta luuli olevansa ainoa jumala. Jahven ajateltiin pilanneen sooloilullaan luomistyön. Tällainen käsitys eli muun muassa varhaiskristillisessä gnostilaisuudessa. Gnostilaisuus tuomittiin myöhemmin harhaopiksi. Tällainen käsitys teki Jahvesta kuitenkin pelkästään juutalaisten heimojumalan, joka ei ole maailman luonut yksijumalisuuden Jumala.

Jumalan nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isä Jumala sekä profeettoja ja sibylloja (Pietro Perugino, 1497–1500)

Kristinuskon Jumalasta käytetään useaa nimeä, joilla on eri painotuksia. Erityisesti Jeesuksen henkilöön liittyviä nimiä on monta.

  • Jumala – Jumalan perusnimi
  • Jahve – Vanhasta testamentista (erityisesti Toorasta) löytyvä Jumalan nimi, joka tarkoittaa ”Hän on”. Varsinainen nimi ilmaistaan hepreaksi יהוה (JHWH), sekä myös muodoissa אֶהְיֶה (Ehje, ”Minä olen”) tai אֶהְיֶה אֲשֶׁר אֶהְיֶה (Ehje ašer ehje, ”Minä olen se, joka minä olen”).[7] Juutalaisille tämä Jumalan nimi on pyhä, jonka vuoksi tätä Jumalan nimeä ei koskaan lueta, vaan sanotaan Herra (Adonai) tai ”Nimi” (Ha Shem) tai joku muu Jumalan nimistä. Tästä syystä ei enää varmasti tiedetä, miten se tulisi vokalisoida, Jahve vai Jehova.[18]
  • Jehova – katso Jahve. Tämän sanan alkuperästä on käyty vilkasta väittelyä.
  • Adonai, Herra – Jumalan valtiasluonnetta korostava ilmaus, joka osoittaa hänen olevan muiden yläpuolella; myös: Herrojen Herra
  • Adonai Melekh, (hepr. ‏אדני מלך‎)[19]
  • Kuningas, Kuningasten Kuningas – Kuninkuutta korostava nimitys.
  • Elohim – (hepr., monikollinen muoto) Tätä käytetään korostaessa Jumalaa armahtavana.
  • El – (hepr.) Tätä käytetään korostaessa Jumalaa tuomarina.
  • El Shaddai, Kaikkivaltias Jumala[18]
  • El Roih, Ilmestyksen Jumala[18]
  • El Bethel, Betelin Jumala (Bethel = Jumalan huone)[18]
  • Sebaot – (hepr.) ”Sotajoukkojen herra (tai komentaja)”
  • Kaikkivaltias – Nimi korostaa kristinuskon (ja juutalaisuuden) monoteismiä (pantocrator, omnipotent)
  • Pyhä
  • Suuri
  • Korkein
  • Messias – (hepr. masiah), Voideltu
  • Jeesus – ”hän on vapahtava”[20]
  • Kristus – (kreikkaa, khristos Χριστος), ks. Messias; Voideltu
  • Immanuel – (hepr.) ”Jumala on keskellämme”
  • Daavidin juuriverso – Viittaa profetioihin Jeesuksen syntyperästä.
  • Karitsa, Jumalan Karitsa (Agnus Dei) – viittaa erityisesti Jeesuksen kasteeseen sekä juutalaiseen uhrikulttiin (ks. syntipukki); nimitys viittaa usein tuomiopäivän odotukseen (ks. Ilmestyskirja).
  • Nasaretilainen, Nasaretin mies – Nimi viittaa Jeesuksen asuinpaikkaan, jossa hän vietti suurimman osan vuosiin.
  • Ristiinnaulittu – kuvaus Jeesuksesta ristillä.
  • Armahtaja – Jumalan rakkautta ja armoa korostava nimitys.
  • Vapahtaja – Jeesus vapautti ihmiset vapauteen (ks. Raamattu).
  • Lunastaja – Jeesuksen katsotaan kuolemallaan lunastaneen kristityt synnistä, kuolemasta ja pahan vallasta (ja maailmalta).
  • Sovittaja – erityisesti reformoiduissa kirkoissa käytetty kuvaus Jumalasta, jossa hän itse sovittaa sen synnin, mitä ihminen on tehnyt.
  • Jumalan Poika – kolminaisuusopin perustaa; Raamatussa on nimitetty myös muita Jumalan pojiksi, ks. Vanha Testamentti
  • Ainoa Poika, Ainosyntyinen Poika – viittaa erityisesti kolminaisuusoppiin ja uskontunnuksiin (”joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua”, Nikaian uskontunnustus).
  • Ihmisen Poika – Jumalan (Jeesuksen) eskatologinen nimitys.
  • Tuuli – viittaa erityisesti pneumatologiaan, eli oppiin Pyhästä Hengestä (kreikk. pneuma πνευμα; tuuli, henki)
  • Henki – erityisesti Jumalan kolmatta persoonaa korostava nimitys, katso kolminaisuusoppi ja Pyhä Henki
  • Puolustaja – erityisesti Pyhään Henkeen viittaava nimi (”Minä lähetän teille Puolustajan”, sanoo Jeesus Raamatussa)
  • Lohduttaja – erityisesti Pyhään Henkeen viittaava nimi
  • Kirkastaja – viittaa Pyhän Hengen tehtävään Pojan suhteen

Tunnuskuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkinäkevä silmä

Jumalaan yhdistetään erinäisiä tunnuskuvia.

Usein nämä tunnuskuvat yhdistetään siten, että silmä on kolmion sisällä ja kolmio ympyrän sisällä
  • Risti – yksi vanhimmista kristinuskon ”alkuperäisistä” vertauskuvista; risti oli roomalainen rangaistuskäytäntö pahimmille rikollisille, mutta tasavartisena myös vanha auringon ja siten valon vertauskuva

Jumala ja pahuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä kristillisessä teologiassa että uskontokritiikissä kristinuskon Jumalan käskyt ja teot ovat olleet tärkeitä keskustelun aiheita. Monien tutkijoiden näkemyksen mukaan Jumala oli juutalaisessa uskonnossa aluksi sekä hyvän että pahan lähde ennen kuin Saatana omaksuttiin juutalaisuuteen persialaisten uskontojen kautta. Vanhan testamentin vanhimmissa kirjoituksissa Saatanaa ei mainita. Saatanan tultua mukaan Jumalalle jäivät hyvät teot ja Saatana sai jonkinlaisen syyttäjän ja myöhemmin ”paholaisen”, roolin.lähde?

Vanha Testamentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhassa testamentissa Jumala kuvataan sekä rakkaudellisena ja anteeksiantavaisena Luojana.[21] Kaikkeuden tekijänä hänellä on kuitenkin oikeus sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin ja määrätä rangaistukset niille, jotka eivät tottele häntä.[22].

Heti Vanhan testamentin alussa kuvaillaan Jumalan luomistekoja. Jumala teki kaiken rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Hän loi maapallon kauniiksi kodiksi ihmisperheelle ja maapallolla on kyky tarjota ihmisille monipuolista ja hyvää ravintoa. Luodessaan ihmiset Jumala antoi heille kykyjä ja aisteja, joiden avulla ihmiset voivat nauttia elämästään. Ensimmäiset ihmiset Aadamin ja Eevan Jumala loi kauniiseen puutarhaan. Jumala antoi heille täydellisen terveyden ja mahdollisuuden ikuiseen elämään[23]. Aadam ja Eeva menettivät ikuisen elämän, kun he rikkoivat Jumalan selvää käskyä[24]. Jumala hääti Aadamin ja Eevan paratiisista, mutta teki heille vielä sopivat vaatteet 1 Moos. 3:21.

Jumalan persoonallisuuden piirteitä voidaan erityisesti havaita siinä, miten hän toimi Israelin kansan suhteen. Jumala antoi Israelille lain, joka suojeli israelilaisia sairauksilta [25], auttoi heitä toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti ja antoi säännöt yhteiskunnallista elämää varten. Joistakin rikoksista oli rangaistuksena kuolemantuomio, esimerkiksi aviorikoksesta[26]. Lait oli kuitenkin annettu ihmisiä, ei Jumalaa varten, siksi Jumala saattoi joissakin tilanteissa antaa erilaisen tuomion. Jumala antoi anteeksi katuville. Esimerkiksi kuningas Manassen tapaus osoittaa miten Jumala on anteeksiantavainen. Kuningas Manasse palvoi vääriä jumalia ja tappoi viattomia ihmisiä[27]. Nämä olivat rikoksia, joista oli seurauksena kuolemanrangaistus[28]. Manassen jouduttua vaikeuksiin, hän katui, nöyrtyi ja rukoili Jumalaa. Jumala kuuli hänen pyyntönsä, antoi anteeksi ja palautti hänet kuninkaaksi Jerusalemiin[29]. Jumalan käytöksessä on myös julmia piirteitä hänen rangaistessaan Egyptiläisiä tappamalla heidän esikoislapsensa.[30] Jumala myös janoaa uhriverta anteeksiannon saavuttamiseksi.[31]

Kristinuskon ja juutalaisuuden Jumalasta puhuttaessa myöhempinä aikoina ovat herättäneet keskustelua kansanmurhat, joita Jumala laittaa israelilaiset tekemään Vanhan testamentin sivuilla. Useimmat näistä liittyvät luvatun maan valloittamiseen Joosuan kirjassa. Monista kaupungeista tapetaan kaikki asukkaat Jumalan käskystä. Esimerkkinä seuraavat jakeet:

»Herra oli kovettanut vihollisten sydämet ja saanut heidät käymään sotaa Israelia vastaan, jotta heidät voitaisiin julistaa Herralle kuuluvaksi uhriksi ja säälimättä tuhota sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli antanut Moosekselle.[32]»

»Kun israelilaiset olivat autiomaassa kaupungin ulkopuolella lyöneet Ain miehet, jotka olivat seuranneet heidän kannoillaan, ja nämä oli surmattu viimeiseen mieheen, israelilaisten sotajoukko palasi Aihin, ja loputkin kaupungin asukkaat surmattiin. Tuona päivänä saivat surmansa kaikki Ain asukkaat, kaksitoistatuhatta miestä ja naista. Joosua piti tapparansa kohotettuna eikä antanut kätensä vaipua, ennen kuin israelilaiset olivat tuhonneet Ain asukkaat, jotka oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi. Karja ja muu omaisuus otettiin kuitenkin ryöstösaaliiksi. Israelilaiset noudattivat kaikessa käskyä, jonka Herra oli Joosualle antanut.[33]»

Jumalalla oli syynsä hävittää kanaanilaiset. Hän oli kärsivällisesti katsellut 400 vuoden ajan kanaanilaisten väärää toimintaa ja antanut heille aikaa muuttaa toimintaansa[34]. Kanaan oli täynnä epäjumalanpalvelusta, moraalittomuutta ja verenvuodatusta. Kanaanilainen uskonto oli alhaista ja rappeutunutta, heidän pyhät paalunsa olivat ilmeisesti fallossymboleita, ja moniin heidän uhrikukkulariitteihinsä liittyi törkeää irstailua ja turmelusta. Insesti, homoseksualismi ja eläimeen sekaantuminen olivat yleistä. Taikuus, loitsiminen, spiritismi ja lasten uhraaminen polttamalla kuuluivat myös kanaanilaisten tapoihin. Asera ja Anat olivat kanaanilaisten jumalattaria. Ne kuvataan eräässä egyptiläisessä tekstissä sekä äitijumalattariksi että pyhiksi prostituoiduiksi, jotka paradoksaalisesti ovat ikuisia neitsyitä (kirjaimellisesti ”suuria jumalattaria, jotka tulevat raskaaksi, mutta eivät synnytä”). Ilmeisesti heidän palvontaansa liittyivät aina temppeliprostituoitujen palvelukset. Nämä jumalattaret vertauskuvasivat sukupuolisen himon lisäksi sadistista väkivaltaa ja sodankäyntiä. Eräässä Ugaritista löydetyssä Baal-eepoksessa kuvaillaankin, kuinka Anat-jumalatar panee toimeen joukkoteurastuksen ja koristautuu sitten ripustamalla itseensä uhriensa päitä sekä kiinnittämällä näiden käsiä vyöhönsä, samalla kun hän kahlaa riemuissaan heidän veressään[35].

Merrill F. Unger kertoo: ”Palestiinassa tehdyissä kaivauksissa on löydetty tuhkakasoja ja pienokaisten luurankojen jäännöksiä pakana-alttarien ympärillä olleilta hautausmailta, mikä osoittaa, että tätä julmaa inhottavuutta harjoitettiin laajalti[36].” Halley’s Bible Handbook (s. 161) sanoo: ”Kanaanilaiset palvoivat antautumalla moraalittomiin nautintoihin jumaliensa edessä – mikä heillä oli uskonnollinen rituaali – ja sitten murhaamalla esikoislapsensa uhriksi näille samoille jumalille. – Baalin ja Astoretin profeetat olivat virallisia pikkulasten murhaajia.” ”Toinen pöyristyttävä tapa olivat niin sanotut ’perustusuhrit’. Kun oli määrä rakentaa talo, uhrattiin lapsi, ja sen ruumis muurattiin seinään.” Näyttää siltä, että Kanaanin maa oli suuressa määrin tullut eräänlaiseksi Sodomaksi ja Gomorraksi kansallisessa mitassa. – – Oliko näin inhottavan saastaisella ja raa’alla kulttuurilla enää mitään oikeutta olla olemassa?”

Jumalalla oli Luojana oikeus hävittää kanaanilaiset maasta[37]. Huomionarvoista on, ettei Jumala tuhonnut kaikkia kanaanilaisia. Monet kanaanilaiset tekivät rauhan Israelin kanssa ja säilyttivät elämänsä. Yksi oli kanaanilainen portto Rahab, josta tuli yksi Messiaan, Jeesuksen esiäideistä Matt. 1:5. Sitä pidettiin suurena kunniana. Myös monet hänen sukulaisensa säilyivät elossa[38]. Paavali mainitsi hänet uskonesimerkkinä, jota kristittyjen tulisi jäljitellä[39]. Gibeonilaiset, jotka olivat kanaanilaisia, eivät halunneet taistella Israelia vastaan vaan tekivät rauhan Israelin kanssa ja säilyivät elossa[40] [41]. Kun Kanaanin muut heimot saivat tietää tästä, he lähtivät taistelemaan gibeonilaisia vastaan. Israel lähti puolustamaan gibeonilaisia ja Jumala myös puuttui asioiden kulkuun ja suojeli gibeonilaisia. Tällä tavoin tämä heimo pelastettiin tuholta[42].

Jumalalla oli samat normit myös israelilaisten suhteen ja hän ei suojellut heitä kun nämä rikkoivat hänen lakejaan. Kärsivällisesti Jumala antoi aikaa muutokseen, mutta kun sitä ei tapahtunut, hän ei enää suojellut Israelia[43]. Assyrialaiset valloittivat Israelin pohjoisen valtakunnan[44] ja myöhemmin Babylon poltti Jerusalemin ja vei eteläisen valtakunnan asukkaat vankeina maahansa[45].

Kaiken kaikkeaan Vanhan testamentin kirjoittajat maalaavat Jumalasta lämpimän kuvan. Psalmista kertoi kuinka Jumala on armollinen, suosiollinen ja hidas vihastumaan[46]. Daavid ymmärsi ettei Jumala vaadi ihmisiltä liikoja[47]. Jesaja toi esille että, Jumalan rakkaus meitä kohtaan on vahvempaa ja syvempää kuin äidin rakkaus lapseensa[48]. Hesekiel paljasti että Jumala ei saa iloa kenenkään kuolemasta, ei edes jumalattoman henkilön[49].

Kansanmurhien lisäksi huomiota ovat myöhemmin herättäneet Jumalan monet ankarat lait, joita hän antaa Moosekselle. Jumalan Moosekselle antamiin lakeihin kuuluvat esimerkiksi käsky tappaa homoseksuaalisuuden harjoittajat[50] sekä käsky kivittää hengiltä tottelemattomat ja ”kevytmieliset” lapset[51] ja aviorikoksesta tavatut[52] sekä erilaiset orjuutta koskevat säädökset, joissa esimerkiksi annetaan isännälle lupa lyödä orjaansa, koska tämä on hänen omaisuuttaan.[53]

Uusi Testamentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kostavan ja pitkävihaisen Vanhan testamentin Jumalan sijasta Uudessa testamentissa esiintyy Jeesuksen opetuksissa ja Jeesuksen (ihmiseksi tulleen Jumalan) teoissa armahtava ja ymmärtäväinen Jumala.

Johanneksen evankeliumissa[54] kerrotaan, kuinka Jeesus asetetaan tilanteeseen, jossa häneltä halutaan mielipide Vanhan testamentin määräykseen aviorikoksesta, jonka mukaan molemmat avionrikkojat pitäisi tappaa. Jeesus (= Jumala) toimii Vanhan testamentin yksiselitteisen määräyksen vastaisesti ja vapauttaa naispuolisen avionrikkojan.

Luukkaan evankeliumissa[55] opetuslapset haluaisivat pyytää Jumalaa tuhoamaan samarialaisen kylän, koska kyläläiset olivat kieltäytyneet ottamasta vastaan Jerusalemiin matkalla ollutta seuruetta. Jeesus nuhtelee opetuslapsia siitä, että opetuslapset eivät olleet ymmärtäneet Jeesuksen opetuksien perusideaa.

Islam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islaminuskoisten Jumalasta käytetään usein arabiankielistä nimeä Allah (arab. الله‎, Allāh). Allah ei kuitenkaan ole erisnimi, vaan sanalla voidaan viitata myös muiden uskontojen jumaliin.[56]

Islaminuskossa Jumala loi ihmisen, ja koko ihmiskunta palaa Jumalan luokse. Koraani oli profeettaketjun viimeinen ilmoitus, jonka avulla hän puuttui ihmiskunnan historiaan. Jumala ilmestyi Koraanin kautta, mutta silti hän pysyi täysin tuntemattomana. Koraanin ydinsanoma on Jumalan ykseys, tawḥīd.[57] Islaminuskossa elämä on merkityksetöntä, mikäli se ei suuntaudu Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään. Uskosta Jumalaan seuraa usko rangaistukseen tai palkitsemiseen tuonpuoleisessa.[58]

Islamin mukaan Jumala on ilmoittanut itsensä ihmiskunnalle historian saatossa profeettojen ja pyhien kirjojen avulla. Aikaisempiin profeettoihin, kuten Abrahamiin, Nooaan ja Jeesukseen, viitataan Koraanissa toistuvasti. Islaminuskossa Abraham oli Arabiassa elänyt uskonperustaja, joka harjoitti alkumonoteismia, hanif. Kukin profeetta hänen jälkeensä vahvisti Jumalan ylintä valtaa kautta historian.[59]

Koraani antaa Jumalan eri ominaisuuksille 99 nimeä, mutta ne kaikki edellyttävät, että Jumala on yksi ja tuntematon. Koraanissa kuvaillaan jatkuvasti Jumalan ykseyttä, anteliaisuutta ja armoa. Monoteismi on ehdotonta. Jumala on antanut elämän ja herättää ihmisen kuolleista. Jumala on Armollinen, al-Rahman. Vastineeksi armosta Jumala tahtoo tunnustuksen ettei ole ketään Hänen kaltaistaan. Jumalan rakkauden teema ei ole Koraanissa niin vahva kuin armeliaisuus. Jumala on Rakastava, al-Wadud. Jumala rakastaa vastatakseen ihmisen kunnioitukseen.[60]

Yhteen Jumalaan uskovat ja hänen tahtoonsa alistuvat saavat palkkion paratiisissa kuoleman jälkeen. Koraani ilmaisee Jumalan kaikkivoipuuden, mutta myös sallii ihmisen vapaan tahdon. Jumalan vertaaminen ihmisiin on kiellettyä samaistumisen pelosta. Ibn Arabi tulkitsi islamilaisen uskontunnustuksen ensimmäistä lausetta lā ʾilāha ʾillā 'llāh (لا إله إلا الله; ei ole muuta jumalaa kuin Jumala) siten, että Jumala on kaikki ja kaikki on Jumala; että ainoa olevainen on Jumala. Tätä suufilaista panteistista käsitystä eivät sunnalaiset täysin hyväksy.

Mormonismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa artikkelisarjaa
Mormonismi

USVA headstone emb-11.svg

Historia

Joseph Smith
Ensimmäinen näky
Urim ja tummim· Oliver Cowdery
Martin Harris · David Whitmer
Brigham Young · Sidney Rigdon

Oppi ja rituaalit

Jumala · Pelastussuunnitelma
Oppi kirkosta · Kaste
Sakramentti
Konfirmaatio · Endaumentti
Sinetöinti · Pappeus
Avioliitto · Perhe
Moniavioisuus
Viisauden sana
Jumalanpalvelus · Sijaistoimitukset
Valmistavat toimitukset

Pyhät tekstit ja muut julkaisut

Mormonin kirja · Raamattu
Oppi ja liitot · Kallisarvoinen helmi

Toimintatavat ja kulttuuri

Temppeli · Lähetystyö
Apujärjestö · Pyhäkoulu
Apuyhdistys · Alkeisyhdistys
Nuoret miehet · Nuoret naiset

Organisaatio ja johtaminen

MAP-kirkko · MAP-presidentti
Ensimmäinen presidenttikunta
Kaksitoista apostolia
Apostoli · Seitsenkymmenet
Johtava piispakunta
Yleisauktoriteetit
Vaarna · Ylipappi
Piispa

Katso myös

Kritiikki · Jäsenmäärä
Mormonismi Suomessa

n  k  m
Teemasivu

Mormonismiin kuuluvissa yhdyskunnissa on ollut eri ajankohtina erilaisia käsityksiä Jumalan luonteesta ja olemuksesta. Suurin osa yhdyskunnista, mm. Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, seuraa profeetta Joseph Smithin loppuaikojen tulkintaa, jonka mukaan Jumala on yksipersoonainen olento, jota kutsutaan Isäksi, ja jumaluus (engl. Godhead) on neuvosto, jonka muodostavat kolme erillistä jumalaa, Isä (Jumala), Poika ja Pyhä Henki. Ne siis hylkäävät Nikean uskontunnustuksessa ja muissa ekumeenisissa uskontunnustuksissa esitetyn ajatuksen kolminaisuudesta, jonka mukaan Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhden Jumalan kolme persoonaa. Sitä vastoin Kristuksen yhteisö samoin kuin eräät muut myöhempien aikojen pyhien liikkeen yhteisöt opettavat perinteistä kristillistä kolminaisuusoppia. Eräät fundamentalistiset uskonyhteisöt opettavat edelleenkin Brigham Youngin aikoinaan opettamaa ajatusta siitä, että ihmiskunnan Jumala on sama kuin Aadam (nk. Aadam-Jumala-teoria).

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon opetus Jumalasta nojaa pitkälti Joseph Smithin loppuaikojen opetukseen. Kirkon alkuaikoina, 1830-luvun alussa, useat kirkon jäsenet opettivat perinteisen kristillisen teologian tapaan Jumalan olevan kolmiyhteinen. Myös Mormonin kirjan opetus Jumalasta voidaan tulkita tällä tavoin. Sen mukaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat "yhtä" (3. Nefi 11:36). Jeesus Kristus on sen mukaan "Isä ja Poika" (Eter 3:14). Kirja ei kuitenkaan sisällä tarkemmin eriteltyä kolminaisuusoppia. Nykyään MAP-kirkon teologit pyrkivät tulkitsemaan tämänkaltaiset Mormonin kirjan lausumat (samoin kuin vastaavanlaiset Raamatun kohdatkin) siten, että ne puhuvat tahdon ja tarkoituksen ykseydestä, ei olemuksellisesta yhteydestä. Sen sijaan Kristuksen yhteisö ja muut mormonistiset liikkeet, jotka opettavat perinteistä kristillistä kolminaisuusoppia, katsovat Mormonin kirjan opetusten olevan yhtäpitäviä sen kanssa.

Mormonin kirjan alkuperäisessä, vuoden 1830 painoksessa oli kohtia, jotka samaistivat Isän ja Pojan. Sen mukaan neitsyt Maria oli Jumalan äiti (1. Nefi 11:18) ja Isä itse kärsi kuoleman ristillä (1. Nefi 11:32). Sen mukaan Jumalan karitsa on "iankaikkinen Isä itse" (1. Nefi 11:21). Nämä lauseet tulevat lähelle varhaisen kirkon monarkianismiksi tai patripassianismiksi kutsuttua heresiaa, jonka mukaan Isä ja Poika ovat yksi ja sama persoona. Tämänkaltainen Isän ja Pojan samaistaminen saattaa kuitenkin olla lähellä sitä, miten teologisesti kouluttamattomat kristityt hahmottivat heidän suhteensa. Nykyinen Mormonin kirjan versio puhuu edellä mainituissa kohdissa "Jumalan Pojan" äidistä ja kärsimyksestä.

Bertel Thorvaldsenin Kristus-patsaan kopio Salt Lake Cityn temppeliaukion vierailijakeskuksessa kuvaa ylösnoussutta Kristusta

Liikkeeseen kuuluvista uskonyhteisöistä suurin, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, opettaa nykyään Jumalasta seuraavasti:

  • Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme jumalaa - kolme erillistä persoonaa. Kirkon teologien käsityksen mukaan tämä on raamatullinen opetus, viitaten esimerkiksi Jeesuksen kasteeseen tai kirkastusvuorikokemukseen, jossa Isä, Poika ja Pyhä Henki esitetään erillisinä. Samoin mormoniteologit viittaavat Ensimmäiseen näkyyn, jossa Isä ja Poika ilmestyivät Joseph Smithille erillisinä olentoina. (Vrt. myös MAP-kirkon 1. uskonkappale: "Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen.")
  • Isän, Pojan ja Pyhän Hengen "ykseys" merkitsee tahdon ja tarkoituksen yhteyttä, rakkautta ja yhteyttä hengessä, ei olemuksen yhteyttä. Isän ja Pojan välinen yhteys on liikkeen mukaan samankaltainen kuin opetuslasten yhteys Poikaan ja toisiinsa Johanneksen evankeliumin 17:11 mukaan.
  • Jeesuksella ja Isä Jumalalla on "ruumis lihaa ja luuta", tosin kirkastettu ruumis, jossa ei ole verta. Tämän vuoksi Isä Jumala ja Jeesus ovat ajan ja paikan sitomia, he eivät voi olla useassa paikassa yhtaikaa. Eräs kirkon pyhistä kirjoituksista, Kallisarvoinen helmi, opettaa Jumalan asuvan universumin keskipisteessä Kolob-nimisellä tähdellä. Sitä vastoin Pyhällä Hengellä ei ole ruumista, vaan se on henkipersoona.
  • Isä Jumala on, paitsi Jeesuksen kirjaimellinen Isä, kaikkien ihmisten ja muiden henkien kirjaimellinen isä.

Jeesus Kristus on keskeinen hahmo mormonismin pyhissä kirjoituksissa, erityisesti Mormonin kirjassa.lähde? Jeesusta voidaan kutsua "Isäksi", koska hän on taivaan ja maan Luoja. Hän on myös ihmiskunnan syntien sovittaja. Hän otti päälleen ihmiskunnan syntien taakan Getsemanen puutarhassa ja sovitti ne Golgatan ristillä. Mormoniteologiassa Kristuksen ahdistus Getsemanessa on tärkeä osa hänen sovitustyötään. Sovitus hyödyttää ihmiskuntaa kahdella tavalla, ehdottomasti ja ehdollisesti. Ehdoton sovitus tarkoittaa ylösnousemusta, joka Kristuksen sovintouhrin perusteella lahjoitetaan koko ihmiskunnalle. Ehdollinen sovitus tarkoittaa syntien anteeksiantamusta, uudelleensyntymää ja Isän Jumalan välittömään läheisyyteen eli "korotukseen" pääsemistä. Se voi tulla ihmisen osaksi pelastussuunnitelman puitteissa. Sen edellytyksenä on, että ihminen katuu syntejään ja tekee niistä parannuksen, että hän uskoo Jeesuksen kuoleman synnit sovittavaan voimaan, tekee kasteen liiton Jumalan kanssa ja otetaan konfirmaatiossa Kirkon jäseneksi.

Mormoniteologian mukaan Jeesus Kristus on Vanhan testamentin Jehova, joka siis on eri olento kuin Isä Jumala, johon viitataan hepreankielisellä sanalla Elohim.

Mormoniteologia opettaa myös muiden jumalien olemassaoloa, itse asiassa heihin viitataan esimerkiksi Aabrahamin kirjassa Elohimin neuvonantajina. Heitä ei kuitenkaan palvota, eikä heillä ole roolia pelastussuunnitelmassa. Mormonismi opettaa myös, että ihmisellä on mahdollisuus kehittyä kuoleman jälkeen jumalaksi, joka saa luoda oman maailmansa. Presidentti Lorenzo Snow viittasi tähän kuuluisalla lauseellaan: "Millainen ihminen on nyt, Jumala oli kerran-millainen Jumala on nyt, sellaiseksi ihminen voi tulla". Tämä muistuttaa vanhakirkollista ajatusta "jumalallistumisesta" (theosis) eli "jumalallisesta luonnosta osaksi tulemisesta". Erona on kuitenkin, että vanhakirkollinen ajattelu korosti ihmisen tulevan osalliseksi Isän Jumalan luonnosta häneen kuitenkaan sulautumatta, kun taas mormoniteologiassa ihmisellä on mahdollisuus itse kehittyä olemukseltaan jumalaksi.

Myöhempien aikojen pyhien liikkeessä puhutaan myös "taivaallisista vanhemmista", ja ihmisellä katsotaan olevan taivaallisen Isän lisäksi myös taivaallinen Äiti.lähde? Koko ihmiskunta, samoin kuin Jeesus Kristus, on kirjaimellisesti heidän poikiaan ja tyttäriään eli yhtä suurta perhettä. Taivaallista Äitiä ei kuitenkaan palvota, eikä hänen persoonastaan juurikaan puhuta mormoniteologiassa.

Eräs pieni mormonistinen yhteisö, Jeesuksen Kristuksen ennallistettu kirkko, jonka jäsenistä suurin osa kuuluu seksuaalivähemmistöihin, palvoo taivaallisen Isän lisäksi myös taivaallista Äitiä. Heidän mukaansa taivaallisia vanhempia tulee kunnioittaa yhtäläisesti, kuten myös heidän luomansa ihmiset ovat tasavertaisia miehinä ja naisina.

Jehovan todistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielen sana jumala on ilmeisesti omaperäinen suomalais-ugrilainen sana.[61]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi "Kielitoimiston_sanakirja" on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  2. teismi – – fil. oppi jonka mukaan kaikkeuden luojana ja ylläpitäjänä on persoonallinen jumaluus. polyteismi – – usko moneen jumalaan, monijumalaisuus. monoteismi yksijumalaisuus. ylijumala Ukko ylijumala. Kreikkalaisten ylijumala Zeus. deismi fil. käsitys jonka mukaan Jumala ei maailman luotuaan ole puuttunut sen kehitykseen; käsitys jonka mukaan Jumala on kaiken alkusyy.panteismi fil. oppi jumalan ja kaikkeuden samuudesta. Kielitoimiston sanakirja.
  3. Niiniluoto, Ilkka: Ateismi. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlström, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8.
  4. Rowe, William L.: Agnosticism. Teoksessa Craig, Edward (toim.): Routledge Encyclopedia of Philosophy. London: Taylor & Francis, 1998. ISBN 978-0-415-07310-3(englanniksi)
  5. Kirkon tutkimuskeskuksen kyselytutkimus 2011. Tutkimustulos: Suomalaiset haluavat Suvivirren edelleen kevätjuhliinsa. Evl.fi 14.5.2012.
  6. Ev.lut. kirkon nelivuotiskertomus: Haastettu kirkko, sivu 44Gallup Ecclesiastica 2011
  7. a b 2 Moos. 3:14–15
  8. ”Teismi”, Mitä Missä Milloin tietosanakirja, s. 904. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-11669-X.
  9. Kolme vanhan kirkon tunnustusta Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 11.5.2010.
  10. Esim. Job 1:6
  11. 1. Moos. 1:26
  12. Joh. 1
  13. Joh. 1:4–5
  14. 1. Moos. 1:3
  15. Sananl. 8:1
  16. Sananl. 8:22–31
  17. Hepr. 1:2; kts. Kol. 1:16; Joh. 1:3
  18. a b c d Eskel, Gavriel (toim.): Israel Update Viitattu 11.5.2010.
  19. Zew, Moshe: WorldWide Witness by Moshe Zew Viitattu 11.5.2010.
  20. Matt. 1:21
  21. Jes. 55:7
  22. Ps. 24:1
  23. 1 Moos. 1–2
  24. 1 Moos. 3:1–7
  25. The Bible and Modern Medicine (Lontoo 1953, s. 37)
  26. 5 Moos. 22:22
  27. 2 Kun. 21:2–9
  28. 2 Moos. 21:12
  29. 2 Aik. 33:12–13
  30. 2. Moos. 12:29
  31. Hepr. 9:22
  32. Joos. 11:20
  33. Joos. 8:24–27
  34. 1 Moos. 15:16
  35. Archaeology and the Religion of Israel, s. 76, 77
  36. Archaeology and the Old Testament, s. 279
  37. 3 Moos. 18:24–28
  38. Joos. 6:24–25
  39. Hepr. 11:30–31
  40. Joos. 9:1–15
  41. Joos. 9:24–27
  42. Joos. 10:1–11
  43. Jer. 7:25–26
  44. 2 Kun. 17:5–6
  45. 2 Kun. 25:1–9
  46. Ps. 145:8–9
  47. Ps. 103:13–15
  48. Jes. 49:15
  49. Hes. 18:21–23
  50. 3 Moos. 20:13
  51. 5 Moos. 21:18–21
  52. 3 Moos. 20:10
  53. 2 Moos. 21:20–21
  54. Joh. 8:5
  55. Luuk. 9:51
  56. Hämeen-Anttila, Jaakko: Islam: Taskusanakirja, s. 11. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-60-0.
  57. Siddiqui 2007, s. 28–34.
  58. Siddiqui 2007, s. 36.
  59. Siddiqui 2007, s. 34–35.
  60. Siddiqui 2007, s. 39–50.
  61. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992. ISBN 951-717-692-9.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Jumala.
  • Davidson, Matthew: God and Other Necessary Beings The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Morley, Brian: Western Concepts of God The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
  • Wainwright, William: Concepts of God The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)