Yliluonnollinen
_-_James_Tissot_-_overall.jpg)
Yliluonnollinen tarkoittaa luonnonlakeja noudattamatonta, luonnontieteellistä selitystä vailla olevaa, normaalin tai luonnollisen rajat ylittävää. Sillä tarkoitetaan toisaalta myös selittämätöntä, outoa tai paranormaalia.[1]
Yliluonnollisten asioiden ajatellaan usein tapahtuvan henkimaailman tai muun "tuonpuoleisuuden", eli yliluonnollisen todellisuuden vaikutuksesta.
Yliluonnollinen todellisuuskäsitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Supernaturalismi eli supranaturalismi (lat. super = yläpuolella, supra = yläpuolella, yli-) tarkoittaa todellisuuskäsitystä, jonka mukaan todellisuus jakaantuu kahteen osaan, toiseen kuuluvat luonnolliset tapahtumat ja ilmiöt, toiseen yliluonnolliset.[2]
Jumalan olemassaolo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yliluonnollisen olemassaoloa pohtivia uskonnonfilosofisia suuntauksia ovat esimerkiksi teismi ja ateismi.[2]
Yliluonnollisen arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dosentti Marjaana Lindemanin johtaman tutkimuksen ”Taikauskon vetovoima” mukaan käsitykset, joita on nimitetty joko taikauskoksi, paranormaaliksi, yliluonnolliseksi tai maagiseksi eli taikuudeksi, ovat kaikki yksi ja sama asia. Yliluonnollisia uskomuksia voidaan parhaiten selittää yksilön taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eritytymättömiin käsityksiin todellisuudesta. Näissä käsityksissä sekoitetaan elottomien, elollisten ja mielellisten asioiden keskeiset ominaisuudet. Aikuisilla nämä sekaannukset voivat toimia tieteellisen tiedon rinnalla. Voidaan puhua joidenkin ihmisten yleisestä taipumuksesta uskoa yliluonnollisiin ilmiöihin.[3]
Tutkimukseen osallistui suuri määrä eri koulutustasojen opiskelijoita ympäri Suomea. Tutkimuksen mukaan yliopisto-opiskelijoilla on vain vähän yliluonnollisia uskomuksia, vähemmän kuin alemman asteen koulutuksen opiskelijoilla. Jos yliopisto-opiskelijoilla on yliluonnollisia uskomuksia, koulutustaso ei vähennä niitä.[3]
Lindeman kysyy: ”Löytyykö tieteen historiasta esimerkkiä, jossa taikausko olisi osoittautunut todeksi tai yliluonnollinen tieteelliseksi?" Ei löydy. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä.”.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. (Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0). Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ a b Hartikainen, Erkki (toim.): Lukion elämänkatsomustieto 2: Todellisuus ja todellisuuskäsitys Erkki Hartikainen. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 20.8.2007.
- ↑ a b c Usko yliluonnolliseen peräisin lapsuudesta 29.11.2006. Suomen Akatemian viestintä. Arkistoitu 29.9.2007.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Richard Wiseman: Yliluonnollinen ilmiö: Totuus on jossain sisällämme. 2012. ISBN 9789517968744. Atena.
- Aarnio, Kia: Paranormal, superstitious, magical, and religious beliefs. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Department of Psychology Studies 44. Helsinki: University of Helsinki, 2007. ISBN 978-952-10-4201-0. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- Häyry, Heta & Karttunen, Hannu & Virtanen, Matti (toim.): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. Ursan julkaisuja 38. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7. Teoksen verkkoversio.
- Lindeman, Marjaana (toim. Raevaara, Tiina): ”Miksi ihmiset uskovat yliluonnolliseen?”, Voiko se olla totta?. Helsinki: Skepsis ry, 2017. ISBN 978-952-5985-47-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Raimo Tuomela: Tieteellinen maailmankäsitys ja kuoleman ongelma. Teoksessa Ruth, Jan-Erik & Heiskanen, Pirkko (toim.): Kuolema elämän keskellä. Helsingissä: Otava, 1985. ISBN 951-1-08588-3.
- Usko yliluonnolliseen peräisin lapsuudesta (Arkistoitu – Internet Archive). Suomen Akatemian viestintä 29.11.2006.}
- Heikki Ervasti: Suomalaisten yliluonnolliset uskomukset[vanhentunut linkki]. Yhteiskuntapolitiikka 3/2006. (PDF)