Yliluonnollinen
_-_James_Tissot_-_overall.jpg)
Yliluonnollinen tarkoittaa luonnonlakeja noudattamatonta, luonnontieteellistä selitystä vailla olevaa, normaalin tai luonnollisen rajat ylittävää tai paranormaalia.[1][2]
Usko yliluonnolliseen eli supernaturalismi liittyy yleisesti uskonnon muotoihin. Varhaiskantaisissa kulttuureissa on yleistä animismi eli käsitys maailmassa vaikuttavista henkiolennoista tai jumalolennoista.[3] Ihmisillä tämä henkiaines on sielu, jonka ajatellaan jäävän jäljelle ruumiin kuoltua.[4]
Aivot ja yliluonnollinen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ohimolohkon kohtaukset voivat tuottaa ihmisissä poikkeavia tuntemuksia, jotka tulkitaan uskonnollisina kokemuksina. Tietyissä kokeissa on aivojen kuorialueita ärsyttämällä pyritty vaikuttamaan näiden tuntemusten syntyyn. Heikon magneettikentän avulla tehdyissä kokeissa osallistujat ovat kertoneet kokeneensa esimerkiksi näkymättömän henkilön läsnäoloa, kirkasta valoa tai ykseyttä kaikkeuden kanssa.[5] Tutkijoiden oletuksen mukaan koettu näkymätön henkilö voidaan kokijan elämänhistoriasta riippuen tulkita esimerkiksi aaveeksi, avaruusolennoksi, enkeliksi tai jumalaksi.[6][7]
Kriitikoiden mukaan kokeiden toistettavuus on ollut ongelmallista. Heidän mukaansa käytetty magneettikenttä on myös liian heikko tuottamaan muutoksia aivojen toiminnassa.[7] Naturalistien mukaan kokemusten kohteina olevat yliluonnolliset olennot voidaan selittää ihmisen aivotoimintaan pohjautuvan mielikuvituksen tuotteina.[8]
Yliluonnollisen arvostelua
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marjaana Lindemanin johtaman tutkimuksen ”Taikauskon vetovoima” (2006) mukaan käsitykset, joita on nimitetty joko taikauskoksi, paranormaaliksi, yliluonnolliseksi tai taikuudeksi, ovat kaikki yksi ja sama asia. Lindeman kysyy: ”Löytyykö tieteen historiasta esimerkkiä, jossa taikausko olisi osoittautunut todeksi tai yliluonnollinen tieteelliseksi?" Ei löydy. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä”, Lindeman sanoi.[9]
Lindemanin mukaan yliluonnollisia uskomuksia voidaan parhaiten selittää yksilön taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eriytymättömiin käsityksiin todellisuudesta. Näissä käsityksissä sekoitetaan elottomien, elollisten ja mielellisten asioiden keskeiset ominaisuudet. Aikuisilla nämä sekaannukset voivat toimia tieteellisen tiedon rinnalla. Voidaan puhua joidenkin ihmisten yleisestä taipumuksesta uskoa yliluonnollisiin ilmiöihin. Tutkimuksen mukaan suomalaisilla yliopisto-opiskelijoilla oli vain vähän yliluonnollisia uskomuksia, vähemmän kuin alemman asteen koulutuksen opiskelijoilla. Jos yliopisto-opiskelijoilla on yliluonnollisia uskomuksia, koulutustaso ei vähennä niitä.[9]
Kia Aarnion väitöskirjan (2007) mukaan paranormaaleihin ilmiöihin uskovat sekoittivat ydintietoa enemmän kuin skeptikot. Empiirisessä tutkimuksessa paranormaaleja uskomuksia selitti parhaiten intuitiivinen ajattelu. Naisten runsaammat paranormaalit uskomukset miehiin verrattuna selittyivät osittain naisten runsaammalla intuitiivisella ajattelulla ja vähäisemmällä analyyttisellä ajattelulla. Aarnion mukaan paranormaalien uskomusten liittyminen ennemminkin intuitiiviseen ajatteluun kuin huonoon analyyttiseen ajatteluun selittää miksi paranormaalit uskomukset eivät välttämättä häviä koulutuksen, tieteellisen tiedon ja rationaalisen ajattelun myötä.[10]
Suomalainen skeptikkoyhdistys Skepsis ry maksaa 20 000 euroa sille, joka tuottaa valvotuissa olosuhteissa paranormaalin ilmiön.[11]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ yliluonnollinen. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ Walsh Pasulka, Diana & Kripal, Jeffrey J.: Religion and the paranormal OUPblog. 23.11.2014. Oxford University Press. Viitattu 29.6.2025. (englanniksi)
- ↑ Supernaturalism Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.6.2025. (englanniksi)
- ↑ Jargon. Kulttuuriantropologian englanti-suomi oppisanasto. (Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisusarja n:o 65) Kuudes, korjattu ja täydennetty painos. Jyväskylä: Kampus Kustannus, 2002. ISBN 951-9113-65-7
- ↑ Churchland, Patricia S.: Neurofilosofia, s. 439–440. (Brain-Wise. Studies in Neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2004. ISBN 952-5202-81-X
- ↑ Hitt, Jack: This Is Your Brain on God Wired. 1.11.1999. Viitattu 29.6.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Aaen-Stockdale, Craig: Neuroscience for the soul bps.org.uk. 4.7.2012. The British Psychological Society. Viitattu 29.6.2025. (englanniksi)
- ↑ Niiniluoto, Ilkka: Hyvän elämän filosofiaa, s. 32. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2015. ISBN 978-952-222-240-4
- ↑ a b Usko yliluonnolliseen peräisin lapsuudesta etsixpertti.fi. 29.11.2006. Suomen Akatemian viestintä. Arkistoitu 29.9.2007.
- ↑ Aarnio, Kia: Paranormal, superstitious, magical, and religious beliefs, s. 7, suomenkielinen tiivistelmä. (Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Department of Psychology Studies 44) Helsinki: University of Helsinki, 2007. ISBN 978-952-10-4201-0 Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi)
- ↑ Skepsiksen haaste ja stipendi skepsis.fi. Skepsis ry. Viitattu 29.6.2025.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Häyry, Heta & Karttunen, Hannu & Virtanen, Matti (toim.): Paholaisen asianajaja. Opaskirja skeptikolle. Helsinki: Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7 Teoksen verkkoversio.
- Lindeman, Marjaana: Miksi ihmiset uskovat yliluonnolliseen? Teoksessa Raevaara, Tiina (toim.): Voiko se olla totta?. Helsinki: Ursa, 2017. ISBN 978-952-5985-47-4
- Wiseman, Richard: Yliluonnollinen ilmiö. Totuus on jossain sisällämme. (Paranormality. Why We See What Isn’t There, 2011.) Suomentanut Tuija Tuomaala. Jyväskylä: Atena, 2017. ISBN 978-951-796-817-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Shook, John R.: Skepticism about the Supernatural. Center for Inquiry and University at Buffalo. (englanniksi) (PDF)
- Tuomela, Raimo: Tieteellinen maailmankäsitys ja kuoleman ongelma. Teoksessa Ruth, Jan-Erik & Heiskanen, Pirkko (toim.): Kuolema elämän keskellä. Helsingissä: Otava, 1985. ISBN 951-1-08588-3