Luonto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee luontoa ympäristönä. Sanan muista merkityksistä katso Luonto (täsmennyssivu).
Galunggung vuonna 1982. Kuvassa näkyy salamointia sekä tulivuorenpurkauksesta peräisin olevaa laavaa.
Luonnon ajatellaan usein tarkoittavan ympäristöä, jota ihminen ei ole havaittavasti muokannut. Kuva Monument Valleysta Yhdysvalloista.

Luonto tarkoittaa yleisimmin maaperää sekä vesi- ja ilmakehää kasveineen ja eläimineen, varsinkin vain vähän tai ei ollenkaan ihmisen muokkaamana elinympäristönä[1]. Luontoa tutkivien tieteenalojen yhteisnimitys on luonnontiede[1].

Suomen kieleen sana luonto on etymologisesti tullut mytologisten luontokäsitysten kautta ja luonto-sanalla on ilmeisesti sama tausta kuin sanalla luotu, synnytetty.

Luonnontieteellisen näkemyksen mukaan ihminen on itsekin eläin ja osa luontoa. Tällöin ei ihmistä eikä hänen luomaa kulttuuriympäristöä voi pitää luonnon vastakohtana. Arkikielenkäytössä pidetään kuitenkin turhana korostaa kulttuuriympäristön erottautumista nimenomaan koskemattomasta, villistä luonnosta vaan käytetään pelkästään termiä luonto. Lisäksi arkikielenkäytön luonto-termiin sisältyy usein olettamus, että tämä tarkoittaa pääasiassa elollista luontoa. [2]

Luonnontieteissä luonto käsitetään kaiken kattavaksi olevaisuudeksi atomin osista tähtijärjestelmiin ja samalla tutkimuksen kohteeksi, johon sisältyy kaikki tutkittavissa oleva. Luontoon ja luonnollisuuteen perustuvassa maailmankuvassa ei hyväksytä yliluonnollisia selitysmalleja.[3] Käytännössä tieteiden välisessä työjaossa inhimillisen kulttuurin tutkimus on rajattu luonnontieteiden ulkopuolelle, mutta viime vuosikymmeninä luonnontieteen harjoittavat ovat pyrkineet sinnekin ja kehittäneet sellaisia tutkimussuuntauksia kuin sosiobiologia, kulttuurievoluutio, evoluutiopsykologia, käyttäytymisgenetiikka, kulttuuriantropologia ja biologinen psykiatria.[4]

Luonto tieteen näkökulmasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteessä luonnon tutkimus jakautuu elollisen luonnon tutkimukseen eli biologiaan ja elottoman luonnon tutkimukseen eli geotieteisiin, sisältäen maantieteen, geologian ja meritieteen, hydrologian ja limnologian että meteorologian sekä tähtijärjestelmien ja maailmankaikkeuden tutkimuksen, käsittäen tähtitieteen, fysiikan ja kemian. Geologinen ajanlasku jaottelee maapallon historian vaiheita maapallon synnystä alkaen.

Biologian tutkimuksen kohteita ovat eläimet, kasvit, sienet ja mikrobit, joita tarkastelevat:

Elollisen luonnon monimuotoisuus vaikeuttaa aivan selkeiden rajojen vetämistä joidenkin eliöiden kohdalla siihen, mihin pääryhmään se olisi luokiteltava systematiikassa.

Maapallon alueet luokitellaan myös eri kasvi- ja eläinmaantieteellisiin alueisiin:

Luonnonilmiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonilmiöitä ovat muun muassa:

Luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonsuojelulla tarkoitetaan luonnon suojaamista ihmisen vahingoittavalta toiminnalta[1]. Luonnonsuojelussa pyritään pitämään alueita ihmisen toiminnan ulkopuolella tavoitteena suojella siellä eläviä olioita. Biodiversiteetti eli elollisen luonnon monimuotoisuus nähdään luonnonsuojelussa tärkeänä.

Ympäristönsuojelussa pyritään suojaamaan luontoa ja samalla ihmistä ihmisen omien toimien aiheuttamilta ympäristöongelmilta, jotka saattavat uhata myös ihmisen olemassaoloa. Ympäristösuojelun tavoitteena on kestävä kehitys.

Luonnonuskonnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonuskonnoissa palvotaan luonnonilmiöitä ja katsotaan erilaisten henkiolentojen asuvan esimerkiksi luolissa, suurissa kivissä tai muissa luontokohteissa. Metsästäjät ovat suureen saaliin saatuaan saattaneet lepyttää luonnonhenkiä uhrilahjoilla. Myös suomalainen muinaisusko on sisältänyt luonnonuskontojen piirteitä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lunta puiden oksilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. toim. Yrjö Haila ja Ville Lähde: Luonnon politiikka. Vastapaino, 2003.
  3. Kari Lagerspetz: Sattumasta säätelyyn. WSOY, 1982. ISBN 951-0-11586-X.
  4. Kamppinen, Matti & Laihonen, Pasi & Vuorisalo, Timo (toim.): Kulttuurieläin: Ihmistutkimuksen biologiaa. Helsingissä: Otava, 1989. ISBN 951-1-10352-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Luonto -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Luonto.