Rationaalisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rationaalisuus tarkoittaa kykyä[1] käyttää subjektiivisen emootion (tunteiden, hahmottamisen, kokemusten ja havaintojen[2]) ja objektiivisen tiedon vuorovaikutusta hyödykseen päätöksenteossa[3] vaistojen ja tradition lisäksi tai niiden sijaan.[4] Rationaalisuuteen kuuluu vaihtoehtojen tietoinen ajatuksellinen arviointi ja usein myös jonkin formaalin järjestelmän kuten logiikan tai matematiikan käyttö avuksi. Rationaalisuuteen kuuluu tavoitteen määrittäminen ja sen saavuttamiseksi käytettävissä olevien toimenpiteiden arviointi, toteutettavan toimenpiteen valinta ja toteutus sekä edelleen toteutuksen arviointi, jne. Rationaaliselta ajattelulta edellytetään väitteiden johdonmukaista ja ristiriidatonta perustelua.[5]

Suomenkielen alkuperäinen sana rationaalisuudelle on ”järjellisyys”. Latinankielinen sana järjelle on ratio (laskelma, suunnitelma, keino). Ja näin ihmisen järjellisyydestä ja järjestä voidaan puhua synonyyminä rationaalisuudelle.[6]

Rationaalisuudelle vastakkainen ajattelutapa on irrationaalisuus.

Määrittelyä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rationaalisuus on ollut filosofian tutkimuksen kohteena antiikin filosofiasta lähtien. Voi olla että kaikkien hyväksymää lopullista näkemystä rationaalisuudesta ei koskaan saavuteta. Rationaalisuus kuuluu suurten perinteisten kysymysten luokkaan, rationaalisuus käsitteenä on ikuisuuskysymys. Ei ole yhteistä universaalisti sovittua käsitettä, mitä sana ja käsite rationaalisuus tarkoittaa.

Tiedemies tutkii asioita kausaalisen ja loogisen selityksen kautta, mutta filosofi lähestyy asiaa niin, että emotionaaliset kokemukset ovat aivan yhtä tärkeitä asioita, kuin tiedolliset kokemukset. Tähän kysymykseen on perinteisen ajattelun mukaan haluttu vastata: Mitä järkeä maailmassa on?[7]

Stoalaisen filosofian mukaan, kaikessa elämässä on pyrkimys tavoittaa ykseys, jumalallisuus itsessä. Pyrkiä kohti logosta.[8] Aristoteleen mukaisesti ihminen on järjellinen eläin (zoon logikon) ja eläimellisyys ja järjellisyys on kaksi ihmisen eri ominaisuutta. Kreikassa sana logos merkitsee myös sanaa, joka viittaa, että järjellisyydellä ja kielellä on yhteys [9].

Koska stoalaisen filosofian mukaan, kaikki tapahtuminen maailmassa tapahtuu välttämättömästi, niin rationaalista siitä tekee se, että se pyrkii ykseyteen. Eli rationaalisuus on hyvään suuntaan työskentelevä säännönmukainen ja arvokas subjektiivinen toiminto.[10]

Filosofian tehtävänä on muodostaa rationaalista maailmankuvaa.[11] Näin ollen rationaalisuus on filosofian käsitteitä ja tarkoittaa tunteiden ja tiedon vuorovaikutuksellista päättelykykyä. Toisen käsityksen mukaan rationaalisuus käsitteenä tarkoittaa loogista ristiriidattomuutta.[12]

Ihmisen käyttäytyminen on rationaalista silloin, kun hän tottelee omaa arvojärjestystänsä tehdessään päätöstä ja osaa valita taitojensa ja tietonsa perusteella arvoistansa parhaan vaihtoehdon valintatilanteessa.[13] Päämäärärationaalinen ihminen tekee valintansa sen mukaan, mikä vie oikeita päämääriä eteenpäin ja on hyväksi myös muille ihmisille. Hän ottaa siis eettiset arvonsa mukaan päätökseensä. Hän osaa jaotella halunsa ja pystyy arvioimaan niiden nykyhetken ja tulevaisuuden vaikutuksia[14]. Rationaalinen ihminen on yleensä vastuussa omista teoistaan[15]. Rationaalinen järjenkäyttö tosista vaihtoehdoista tosiin johtopäätöksiin ei ole ennalta määrätty, vaan on päättelyn ja moninaisten valintojen tulos[16]. Ihmisellä on siis valinnanvapaus tehdä myös irrationaalinen päätös eli järjetön päätös ja tämä erottaa meidät tekoälystä, joka on komputationaalinen järjestelmä (faktojen muuttamista faktoiksi ohjeistuksen mukaan)[17].

G. H. von Wrightin mukaan rationaalisuus erottaa ihmisen muista eläimistä, mutta lausetta ei voi pitää täysin totena, sillä muuten olisi yhtä tosi että eläimet eivät opi mitään.

Käsitteitä ja tyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On olemassa paljon erilaisia rationaalisuuden käsitteitä ja tyyppejä [18], kuten harkintarationaalisuus (Ihmisen kyky pitäytyä omassa elämänsuunnitelmassaan), välineellinen ja tekninen rationaalisuus (tarkoituksena etsiä tehokkaimmat keinot päämäärien saavuttamiseen), arvorationaalisuus (hyvän elämän ymmärtäminen, viittaa onnellisuuden ajatukseen eli ymmärrykseen omista perimmäisistä päämääristämme)[19].

Mielipiderationaalisuus on John Pajusen luoma termi. Tällä tarkoitetaan sitä, että olisi olemassa rationaalisia mielipiteitä tai rationaalisia väitteitä, jotka ovat sisäisesti rationaalisia vaikkapa havaintoihin perustuvaa rationalismia. Tosiin väitteisiin uskominen ei voi olla kriteeri rationaalisuudelle. Rationaaliseen havaintoon pitää olla selkeät perustelut, miten havaintoon ollaan päädytty ja millä faktoilla.

Kriittinen rationaalisuus tarkoittaa sellaista rationaalisuutta, jossa väite ja mielipide koetaan toistaiseksi hyväksyttäväksi, jos perustelut ovat parhaita mahdollisia ja toistaiseksi pitäviä. Muun muassa pragma-dialektiikka pyrkii olemaan kriittisen rationalismin mukainen teoria. Kun taas geometrisessä rationaalisuudessa rationaalista on vain täysin paikkansapitävät väitteet ja mielipiteet, jotka ovat loogisten tosiasioiden puitteissa absoluuttisen varmoja. Tällaisia teorioita ovat luonnontieteiden monet teoriat [20].

Pragma-dialektiikassa argumentaation ja sen ympärillä olevien käsitteiden määritelmissä keskustellaan rationaalisuudesta siten, että kyseisen teorian mukaan argumentaatiossa on tarkoituksena vakuuttaa rationaalinen (järkevä) kuulija annettujen perustelujen perusteella väitettyyn väitteeseen. Prosessirationaalisuus tarkoittaa pragma-dialektiikan kymmenen säännön puheenvuorojen kokonaisuuteen keskittyvää rationaalisuutta[20].

Formaali rationaalisuus eli keinorationaalisuus tarkoittaa tietynlaista laskelmoivaa toimintaa. Toimija yrittää saavuttaa tietynlaisen asioiden tilan (päämäärän) valitsemalla sopivimmat välineet huomioon ottaen tilanteen tosiseikat. Toiminnan rationaalisuus on sen tehokkuus saavuttaa haluttu päämäärä.

Substantiaalisesta rationaalisuudesta eli päämäärärationaalisuudesta on kyse kun toimintaa arvioidaan lopullisten päämäärien, arvojen ja periaatteiden kannalta.

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa rationaalisuutta ja järkeä ovat tutkineet muun muassa professori Timo Airaksinen, filosofian kandidaatti Ilpo Halonen ja professori Ilkka Niiniluoto.[21]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niiniluoto, Ilkka, 1946-, Halonen, Ilpo, 1954-: Järki. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. 925776975. ISBN 951-570-341-7, 978-951-570-341-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.2.2020).
  • Ahlman, Erik: Olemassaolon ”järjellisyys” arvometafyysillisenä ongelmana. Gummerus, 1938.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Niiniluoto & Halonen 1997, s. 51
  2. Pietarinen, Juhani: Suomalaisen filosofian vaiheita, s. 85. Areopagus, 2015.
  3. Damasio, Antonio: Descartesin virhe : emootio, järki ja ihmisen aivot, s. 12. Helsinki: Terra cognita, 2001. ISBN 952-5202-49-6, 978-952-5202-49-6.
  4. Anttonen, Salla: ”2 Yhteiskunnallis-historiallisen oppimisen, moraalin ja vallan dialektiikka”, Valta, moraali ja yhteiskunnallis-historiallinen oppiminen: sivistyshistoriallinen tie kansallissosialistisesta totuuden politiikasta demokratisoiviin uudelleenkoulutusohjelmiin. väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto, 1998. ISBN 951-42-5110-5. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.7.2013). (suomeksi)
  5. Sulkunen, Pekka: Johdatus sosiologiaan, s. 17. Helsinki: WSOY, 1987.
  6. Niiniluoto & Halonen 1997, s. 217
  7. Ahlman 1938, s. 52
  8. Ahlman 1938, s. 55
  9. Niiniluoto & Halonen 1997, s. 89. Tässä lähdetiedossa ei ole mainintaa sanasta rationaalisuus vaan alkuperäinen sana on ”järjellisyys”. Latinankielinen sana järjelle on ratio (laskelma, suunnitelma, keino) Ja näin ihmisen järjellisyydestä voidaan puhua synonyyminä rationaalisuudelle, ks viite 6.
  10. Ahlman 1938, s. 55
  11. Niiniluoto, Ilkka.: Tiede, filosofia ja maailmankatsomus : filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta, s. 5. Helsingissä: Otava, [1984]. 13424546. ISBN 951-1-08016-4, 978-951-1-08016-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.2.2020).
  12. Niiniluoto & Halonen 1997, s. 217
  13. Airaksinen, Timo.: Moraalifilosofia, s. 14. Porvoo: WSOY, 1987. 57793632. ISBN 951-0-14505-X, 978-951-0-14505-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.2.2020).
  14. Niiniluoto & Halonen 1997, s. 329
  15. Niiniluoto & Halonen 1997, s. 166
  16. Niiniluoto & Halonen 1997, s. 52
  17. Niiniluoto & Halonen 1997, s. 217
  18. Vernant Jean-Pierre: Kreikkalaisen ajattelun alkuperä, s. 16. Tutkijaliitto, 2009.
  19. Niiniluoto & Halonen 1997, s. 343
  20. a b Pajunen John. 2015. Luennot YFIP250 Kriittinen ajattelu ja tieteellinen kommunikaatio. Jyväskylän avoin yliopisto verkko-opinnot. Väittelyn teoriaa ja teoriaa argumenteista-luentosarjasta: rationaalisuus.
  21. Niiniluoto & Halonen 1997, s. 343

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niiniluoto, Ilkka: Järki, arvot ja välineet: Kulttuurifilosofisia esseitä. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13060-9.
  • Sajama, Seppo: Arkipäivän filosofiaa: Kertomus ihmisestä tiedon hankkijana ja arvoratkaisujen tekijänä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1993. ISBN 951-26-3800-2.