Zarathustralaisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa

Zarathustralaisuus

Faravahar.svg
Uskomukset ja tavat

Ahura Mazda
Zarathustra · Aša

Enkelit ja demonit

Amesha Spentas · Jazatas
Ahuras · Daevat
Ahriman

Tekstit ja palvontamenot

Avesta · Gathas
Vendidad
Ahuna Vairja
Tulitemppeli

Tarinat ja legendat

Dēnkard · Bundahišn
Arda Viraf
Jamasp Namag
Qissa-i Sanjan

Historia ja kulttuuri

Zurvalaisuus
Kalenteri · Juhlapäivät
Avioliitto
Hiljaisuuden torni
Eskatologia

Katso myös

Zarathustralaiset Iranissa
Parsit · Iranit
Zarathustralaisten syrjintä

 n  k  m 

Zarathustralaisuus (harvemmin mazdalaisuus) on uskonto ja filosofia, jonka perusti profeetta Zarathustra. Sen perusajatuksena on yhden jumalan, Ahura Mazdan, palvominen. Zarathustralaisuus syntyi Persiassa vuoden 600 eaa. tienoilla, kun uskonnollinen filosofi Zarathustra yksinkertaisti varhaisten iranilaisjumalien luetteloa jakaen luettelon kahteen vastakkaiseen voimaan: hyvään Ahura Mazdaan ja pahaan Angra Mainyuhun. Zarathustran ajatuksien pohjalta syntyi virallinen uskonto zarathustralaisuus. Tosin jotkut tutkijat pitävät Zarathustraa kokonaan myyttisenä hahmona.

Zarathustralaisuudessa on voimakkaita dualistisia piirteitä. Dualismista huolimatta uskonto ei aseta vastakkain henkeä ja ainetta. Zarathustralaisuus korostaa sekä ihmisen henkistä kehitystä että ruumiin, terveyden ja luonnon merkitystä.

Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että zarathustralaisuus vaikutti merkittävästi juutalaisuuteen ja manikealaisuuteen ja sitä kautta kristinuskoon ja islamiin, erityisesti eskatologisten ja demonologisten ilmiöiden osalta.[1] [2] Lisäksi zarathustralaisuuden uskotaan vaikuttaneen jossain määrin myös toisen temppelin juutalaisuuteen, kreikkalaiseen filosofiaan[3], gnostilaisuuteen[4], buddhalaisuuteen ja Bahai-uskoon.[5] Millainen vaikutus oli, jakaa tiedeyhteisössä mielipiteitä. [2] Vaikutus on luultavasti ulottunut myös toiseen suuntaan.[3]Jotkut tutkijat uskovat zarathustralaisuuden saaneen vaikutteita myös ympärillään olleista monoteistisistä uskonnoista, kuten kristinuskolta sekä erityisesti muilta alueellisilta uskonnoilta joita harjoitettiin Persian valtakunnan alueella aikana jolloin zarathustralaisuuden otaksuneen olleen Persian valtionuskonto[6][7][8] Islaminuskoiset laskevat zarathustralaisuuden "kirjan uskontoihin", joihin kuuluvat myös juutalaisuus ja kristinusko. Mithra on zarathustralaisille sekundaarinen jumala. Mithralaisuus esiintyi myöhemmin itsenäisenä uskontona Rooman valtakunnassa. Zarathustralaisuuden vaikutus muihin uskontoihin, sen oma evoluutio ja sen keräämät synkrenistiset piirteet herättävät yhä keskustelua tiedeyhteisössä. [9]

Nykyään zarathustralaisia on noin 111 000. Iranissa zarathustralaisuus on ollut 2000-luvun alulla nuorison muotiuskonto. Se on saanut useita käännynnäisiä.[10] Teheranissa on yhä toiminnassa oleva zarathustralainen tulen temppeli.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zarathustralainen symboli faravahar, joka kuvaa ihmisen sielua.

1500-luvulla eaa. Persiaan saapuneet kansat kuuluvat arjalaiseen kansanryhmään, joka tunkeutui Persian lisäksi myös Intiaan. Zarathustralainen uskonto syntyi muinaisessa Persiassa oletettavasti profeetta Zarasthustran toimesta. Hänen elinajastaan ei ole yksimielisyyttä.[11] Todennäköisesti hänen elämästään kertovat tekstit ovat myyttien ja legendojen peittämiä eikä niitä voi tarkastella historialliselta kannalta sellaisinaan.[12]Roomalainen kirjailija ja oppinut Plinius vanhempi mainitsee teoksessaan Naturalis historia ja sanoo hänen eläneen 6000 vuotta ennen Platonia.[13] Jotkut tutkijat kielelliseen ja sosiologiseen tutkimukseen vedoten pitävät todennäköisempänä elinaikana 1500-lukua eaa, mutta myös 1200-luku eaa. on saanut huomiota.[14] Muut ehdottavat suunnilleen 700-600 lukua eaa.[15][14][16][17] Aikaisempaa ajoitusta on perusteltu esimerkiksi sillä, että Gathat eli Zarathustran laulamiksi sanotut hymnit eroavat muusta liturgisesta kielestä. Tekstin kieli, muinainen avestan kieli, muistuttaa paljon hindulaisten Rigvedassa, Veda-kirjallisuudessa esiintyvää sanskriitin kieltä, joka yleensä on ajoitettu noin 1700–1100-luvuille eaa.[18][14] Tekstit heijastavat myös paimentolaiselämää, jota on pidetty tyypillisenä Iranin tasangolle asettuneille ensimmäisille iranilaisille paimentolaisille. Siksi on ehdotettu Zarathustran kirjoittaneen ne joko tuona aikana tai eläneen alueella eristäytyneessä heimossa jolloin ne olisivat voineet syntyä myöhemminkin.[19] Myös siitä, milloin zarathustralaisuudesta tuli monoteistinen, on keskusteltu.[20][15] Zarathustra on mahdollisesti uutta uskontoa luodessaan yksinkertaistanut jo olemassa olleita uskonnollisia käsityksiä. Persian kielen sana div on samaa juurta, kuin esimerkiksi latinan ja sanskriitin jumalaa tarkoittavat sanat. Zarathustralaiset alkoivat kuitenkin käyttää sanaa demonien ryhmästä, mikä saattaa viitata siihen, että Zarathustra määritteli alueen jo olemassa olevia jumaluuksia pahoiksi hengiksi. Lisäyksiä vanhempaan uskoon olivat myös hienostuneempi filosofinen teologia. Zarathustralaisuudessa Ahura Mazda edustaa totuutta ja valoa ja Ahriman on puolestaan pimeys ja paha. Tästä hyvän ja pahan dualismista tuli keskeinen osa iranilaista ajattelua. Zarathustralaisuus on sittemmin kehittynyt monoteistisemmäksi, mutta aikanaan siihen sisällytettiin myös muita jumalolentoja enkeleinä tai arkkienkeleinä.[21] Uusi usko onkin ehkä muovautunut alueen uusien asukkaiden kohdatessa uusia vaikutteita ja paineita uudessa ympäristössä ja uusilta naapureilta. Uskonnon vaikutus korostui Akemenidien (648–330 eaa.) ja Sassanidien (226 eaa. – 651 jaa.) hallitsijasukujen aikana. Zarathustralaisuus oli Persian valtionuskonto 500-luvulta ennen ajanlaskumme alkua aina islamilaisten arabien valloitukseen 600-luvulle asti. Tuona aikana zarathustralaisuus levisi Lähi-itään, Keski-Aasiaan ja Kiinaan. Persian jouduttua islamilaisen vallan alle zarathustralaisuus joutui vuosisadoiksi vainon kohteeksi ja lopulta islam syrjäytti sen.

Suur-Persian valtio ulottui vuonna 500 eaa. Akemenidien hallitsijasuvun aikana Lähi-idästä Intiaan.

Persialainen traditio sijoittaa Zarathustran elämän vuoteen 570 eaa. Mikäli perinteinen käsitys pitää paikkansa, profeetta Zarathustra oli akemenidien hallitsijasuvun edustajan Kyyros II Suuren aikalainen. Persepoliissa tehdyt arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että hallitsijasuvun kuuluisin edustaja, Kyyros II Suuri, oli zarathustralainen hallitsija.[22] Ajalta on säilynyt piirtokirjoituksia joissa mainitaan Ahura Madza nimeltä[23]. Joissain kirjoituksissa ja rukouksissa esiintyy myös mm. sodan ja sopimusten jumala Mithra ja vedenjumalattarena tunnettu Anahita mikä saattaa merkitä sitä ettei Akemenidien valtakauden alussa zarathustralainen monoteismi ollut vielä vakiintunut.[24]

Zarathustralaisen kuninkaan, Kyyroksen hallitusajalta on peräisin ns. "Kyyroksen julistus", jota pidetään maailman ensimmäisenä kansalaisten ihmisoikeuksien tunnustuksena. Kyyroksen julistus sallii eri kansoille uskonnon vapauden.

Aleksanteri Suuren valloitusten yhteydessä hellenistiset uskonnot syrjäyttivät zarathustralaisuuden monilla alueilla[25], vaikka uskonnon harjoittaminen jatkuikin satoja vuosia tämän sen jälkeenkin, niin Persiassa kuin myös entisen Akemenidien valtakunnan ydinalueilla kuten Anatoliassa, Mesopotamiassa ja Kaukasuksessa. Tunnetun legendan mukaan Aleksanteri Suuri olisi Persepoliin hyökätessään tuhonnut zarathustralaisia tekstejä. Kreikkalainen historioitsija Diodoros Sisilialainen näyttää tuntevan tapahtuman.[26] Arkeologiset kaivaukset ovat osoittaneet Kserkseen palatsin, jossa legendan mukaan pyhiä tekstejä säilytettiin, tulleen poltetuksi ehkä joskus tapahtuman aikoihin[27] mutta ei ole selvää tuhoutuiko poltossa todella uskonnollisia tekstejä. Tapahtumaa ei pidetä historiallisena, ja se on nykyisen kaltaisenakin merkitty muistiin vasta 1000-luvulla.[28]

Sassanidien hallitsijasuvun aikana Persiaa hallitsi zarathustralaisuuden muoto, jota kutsuttiin nimellä zurvanismi. Se sai vaikutteita hellenistisestä filosofiasta. Sassanidien valtakautena maan älyllinen keskus oli Gundishapurin akatemia, joka tarjosi zarathustralaista koulutusta filosofian, lääketieteen kuten myös luonnontieteiden alalta. Tämän akatemian välityksellä myös Platonin filosofinen perintö välittyi jälkipolville. Siitä muodostui maailman älyllinen keskus 500–600-luvulla jaa. Sen koulutuksessa yhdistyi sivistys, joka oli kulkeutunut Intiasta ja Kreikasta Persiaan.

Sassanidien hallitsijasuvun romahdettua valtaan nousi ensimmäinen islamilainen valtakunta, Omaijadien kalifaatin johdolla. Tämän seurauksena islam syrjäytti zarathustralaisuuden. Zarathustralaisuuden vaikutus jäi kuitenkin elämään monin tavoin myös islamilaisessa maailmankuvassa. Sassanidien aikana vaikuttanut Gundishapurin akatemia siirsi tieteellisen perintönsä osaksi islamilaista filosofiaa, josta se siirtyi myöhemmin keskiajan eurooppalaiseen filosofiaan.

Uskonnon lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhät kirjoitukset: Avesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zarathustralainen temppeli Yazdin kaupungissa Iranissa

Avesta on zarathustralaisten pyhien kirjojen kokoelma, josta on säilynyt kolme neljäsosaa. Avestan tuonti Eurooppaan 1700-luvun lopulla vaikutti koko uskontotieteen kehitykseen. Avesta on kirjoitettu muinaispersialaisella avestan kielellä, joka muistuttaa sanskritia. Parsilaisen legendan mukaan Aleksanteri Suuri poltti Avestan täydellisen tekstin Ecbatanassa valloittaessaan Persian.

Toisinaan Avestasta käytetään myös nimitystä Zend-Avesta, joka perustuu kirjoitusten kokoamisessa tapahtuneeseen väärinkäsitykseen. 1800-luvulla Avestan tekstit todettiin alkuperältään aidoiksi. Kielitieteilijät ovat muinaisen kielen perusteella sijoittaneet Avestan vanhimmat osat vuoteen 900 ennen ajan laskumme alkua.

Avesta jakaantuu neljään osaan:

  1. Jasna
  2. Visparad
  3. Vendidad
  4. Jašts

Sassanidien hallitsijasuvun aikaisien lähteiden mukaan Avestan vanhin osa ns. Zarathustran hymnit (gathat) olivat olemassa jo Akemenidien hallitsijasuvun aikana eli vuosien 648 eaa.–330 eaa. aikana. Näihin hymneihin lasketaan Jasna luvut 28–34, 43–51, ja 53.

Zarathustralaiset uskovat Avestan vanhimman osan olevan Zarathustran itsensä kirjoittama. Vanhimpien hymnien nimet ovat Ahunavaiti Gatha (Jasna 28-34), Uštavaiti Gatha (Jasna 43–46), Spentamainju Gatha (Jasna 47-50), Vohukšatra Gatha (Jasna 51), Vahištoišti Gatha (Jasna 53).[29]

Vanhimmat arkeologiset löydöt, joissa käsitellään Avestassa esiintyvää Viisauden herra (ahura mazda) nimistä jumaluutta, sijoittuvat vuoteen 600 eaa. Avestan tekstit siirtyivät suullisesti vuosisatoja. Muoto, jossa Avesta pyhinä kirjoituksina tunnetaan nykyään, perustuu tekstieditioon, joka ajoittuu vuoteen 1278.

Avestan kirjoituksista on olemassa lukuisia erilaisia käännöksiä, jotka voivat poiketa toisistaan huomattavasti.

Oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonto ja oikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zarathustralainen Jashan seremonia. Kuvassa siunataan koti.

Zarathustralainen uskonto korostaa dualistista erottelua hyvän ja pahan välillä. Zarathustralaisten pyhän kirjan, Avestan mukaan hyvää, totta ja oikeudenmukaista on se, mikä on luonnonmukaista. Oikeudenmukaisesta luonnonjärjestyksestä käytetään avestankielistä sanaa aša. Sanskritin kielessä vastaava luonnonjärjestystä tarkoittava sana on rta.

Zarathustralaisen luomismyytin mukaan Ahura Mazda oli olemassa valossa ja hyvyydessä, kun taas Angra Mainyu eli pimeydessä ja tietämättömyydessä. Ne ovat olleet olemassa toisistaan ​​riippumatta koko ajan ja ilmentävät päinvastaisia ​​aineita. Ahura Mazda ilmaisi itsensä ensin seitsemässä jumalallisessa olennossa nimeltä Amesha Spentas , jotka tukevat häntä ja edustavat persoonallisuuden ja luomisen hyviä puolia sekä lukuisia Yazatoja , palvonnan arvoisia jumalia. Sitten Ahura Mazda loi itse aineellisen ja näkyvän maailman.[30] Ahura Mazda loi kelluvan munanmuotoisen universumin kahdessa osassa: ensin hengellisen ( menog ) ja 3000 vuotta myöhemmin fyysisen (getig ) maailman. Sen jälkeen Ahura Mazda loi Gayomardin , arkkityyppisen täydellisen ihmisen, ja Gavaevodatan, nautaeläimen (vrt. Auðhumla) ja kaikkien hyvätahtoisten eläinten esiäidin. [30] Angra Mainyu taas loi kaiken pahan ja kieroutuneen, kuten demonit, käärmeet, kärpäset ja kaikki muut inhottavat eläimet hyvien vastineiksi, ihmistä lukuun ottamatta. Sen jälkeen hän hyökkäsi maailmaan minkä yhteydessä sekä alkuperäinen ihminen että nauta kuolevat. Nämä kuitenkin ehtivät tuottaa siemeniä joita Mah ('kuu' Avestan kielellä) suojelee. Alkuhärän siemenistä kasvaa hyödylliset kasvit ja eläimet, ja alkuihmisen siemenistä kasvi jonka lehdistä tulivat ensimmäinen ihmispari.[30]

Luonnonjärjestys ilmenee kasvien, ihmisten ja eläinten välisenä sopusointuna. Oikeudenmukaista luonnonjärjestystä ylläpitää Jumalallinen Viisaus Ahura Mazda (Viisas herra, myös muodossa Ohrmazd), jonka symbolina toimii aurinko. Auringolla ja tulella on zarathustralaisessa uskonnossa tärkeä rooli. Tästä syystä uskonnon edustajia on kutsuttu "tulenpalvojiksi". Parsilaisten temppeleissä palaa ikuinen tuli, joka symboloi jumaluuden kipinää ihmisen sielussa.

Luonnonjärjestyksen vastakohdasta käytetään sanaa drudž, joka tarkoittaa pahaa ja rappiota. Oikeuden- ja luonnon kanssa sopusoinnussa olevat teot edistävät ihmisten ja eläinten välistä harmoniaa, terveyttä ja hyvää mieltä. Luonnonvastaiset teot rikkovat luonnon ja ihmisten välistä harmoniaa. Ne tuottavat sairauksia ja surumielisyyttä. Uskomuksen, toiminnan tai tiedon arvo riippuu siitä edistääkö se elämälle myönteisiä asioita: iloluontoisuutta, terveyttä ja hyvää mieltä.

Rappion, surun ja sairauksien aiheuttajaksi Zarathustralaiset personifioivat Pahan hengen (Angra Mainju, toisinaan myös Ahriman). Avestan vanhimmissa hymneissä nimeä ei mainita lainkaan, sillä sitä vältettiin tabuistisesti. Myöhemmän käsityksen mukaan Jumalallinen viisaus Ahura Mazda on luojajumala ja taistelee pahaa ja valheellista Angra Mainjua vastaan. Nämä kaksi henkeä esitetään toisinaan kaksosina.

Erottelulla oikeudenmukaisen luonnon järjestyksen ja rappion välillä on keskeinen asema. Ihminen joutuu tekemään elämässään valinnan kumpaa tietä hän seuraa: elämään johtavaa- vai rappioon johtavaa tietä. Avesta korostaa valinnan tekemisessä yksilön tahdon vapautta. Tämä tuodaan ilmi Avestassa seuraavalla tavalla (Jasna 30-2):"Tutki selvästi näkevällä mielellä valintaa, jonka jokainen joutuu itse tekemään kahden vaihtoehdon välillä."[31]

Luonnonjärjestyksen mukaan toimivasta ihmisestä zarathustralaiset käyttävät sanaa ašavan, joka tarkoittaa totuuden seuraajaa. Totuuden seuraajille Avesta lupaa palkinnoksi hyvän mielen, onnellisuuden ja viisauden. Sinä päivänä, kun Zarathustra itse valitsi luonnonjärjestyksen mukaisen elämän, hänelle esitettiin seuraavat kysymykset:"Kuka sinä olet?", "Kenelle sinä kuulut?" (Jasna 43-7)[32] Nämä perustavat kysymykset pakottivat Zarathustran tiedostamaan oman paikkansa ja tekojensa seuraukset.

Luonnonjärjestyksen vastaisesti toimivia ihmisiä kutsutaan valheen seuraajiksi (dragvant). Ihmisen tekemän valinnan seuraukset totuuden ja valheen väliltä, näkyvät hänen omassa elämässään. Ihminen ei ole luonnostaan paha. Epäterveet ja surumieliset ajatukset saavat ihmiset toimimaan luontonsa vastaisesti. Zarathustran hymneissä esitetään seuraava näkemys valheen seuraajista:" Heidän mielensä oli sekava, kun he tekivät valintaa ja he valitsivat huonot ja epäterveet ajatukset. Näin he lankesivat väkivaltaan, sairaan miehen elämään." (Jasna 30-6)[33]

Ne, jotka valitsevat seuraavansa valheen tietä, eivät menesty elämässä. He saavat osakseen erilaisia sairauksia sekä murheita. "Sinä valheen palvoja, sinun osasi on pimeydessä eläminen, pilaantunut ruoka, suru ja huono terveys, senkaltaiseen olemiseen johtaa sinun paha mielesi sinut sinun omien tekojesi seurauksena." (Jasna 31-20)[34]

Zarathustralaisten mukaan ihmiset, jotka toimivat luonnonvastaisesti ja seuraavat valhetta vahingoittavat maata. Maalla, jota pidetään pyhänä, on keskeinen asema uskonnossa. Maan symbolina toimii "lehmän sielu", josta käytetään avestankielistä nimitystä gauša urva. Koska lehmällä on tärkeä rooli uskonnossa, Avesta käyttää totuutta ja oikeutta seuraavista ihmisistä myös nimitystä "hyvä paimen". Lehmällä ja sen kunnioittamisella on tärkeä rooli intialaisessa kulttuurissa. Hindulaisille lehmä on pyhä eläin. Lehmän kunnioittamisen tärkeä rooli tuo esiin zarathustralaisuuden ja intialaisen kulttuurin välisen vuorovaikutuksen.

Hyveet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zarathustralaisten kultainen sääntö kuuluu seuraavalla tavalla:

"Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi."

Hyvät ajatukset, hyvät sanat, hyvät teot

Zarathustralaisella totuuden seuraajalla (ašavan) on kolme tavoiteltavaa hyvettä:

  1. hyvät ajatukset (humata)
  2. hyvät sanat (hukhta)
  3. hyvät teot (hvaršta)

Hyvät ajatukset sisältävät veljeyden ihmiskuntaa kohtaan, sovussa elämisen muiden ihmisten kanssa ja koulutuksen.

Hyvät sanat tarkoittavat sopimusten pitämistä, rehellisyyttä ja pyrkimystä olla loukkaamatta muita.

Hyvät teot tarkoittavat puhtaan veden ja ruuan tuottamista apua tarvitseville, köyhien auttamista sekä yhteisön hyvinvoinnin ja vaurauden edistämistä.

Zarathustran hymnien mukaan uskomuksen, toiminnan tai tiedon arvo riippuu siitä edistääkö se elämälle myönteisiä asioita: iloluontoisuutta, terveyttä ja hyvää mieltä.

Pelastajamyytti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zarathustralainen Navdžote seremonia, jonka kautta nuoret initioidaan uskontoon.

Zarathustralainen uskonto syntyi kritiikin kautta, jota profeetta Zarathustra esitti vallitsevaa uskontoa ja sen papistoa vastaan. Zarathustra hyökkäsi Persiassa ennen zarathustralaisuutta vaikuttanutta Veda-uskontoa vastaan. Kritiikin kohde oli Indra-jumalan palvonta. Indra esiintyy Rigvedassa sään ja sodan jumalana. Myös muita Veda-kirjoista tuttuja jumaluuksia esiintyy zarathustralaisissa kirjoituksissa. Legendan mukaan papisto tappoi Zarathustran ja hänestä tuli uskonnon ensimmäinen marttyyri.

Zarathustralaisten mukaan profeetta kehitteli ajatuksen "maailman pelastajista" (saošiants), joiden tehtävä on toimia opettajina ja ohjata maailmaa kohti "totuuden inspiroimaa olemista". Zarathustralaisen käsityksen mukaan maailmaan saapuu määrättyjen ajanjaksojen välein pelastajia, jotka uudistavat vanhoja oppeja.

Maailman pelastajien tuli julistaa elämänmyönteistä uskontoa, joka edistäisi hyvää mieltä, terveyttä ja luonnonmukaista elämää. Maailman pelastajat ovat totuutta ja oikeutta seuraavia miehiä, joiden tehtävänä oli estää vihaa ja väkivaltaa leviämästä maailmassa. Nämä opettajat opettaisivat hyvää uskontoa elämänkielteisen uskonnon sijaan.

Elämänmyönteisestä uskonnosta esitetään Avestassa seuraavanlainen näkemys:" Tämä on hyvän mielen tie, jonka viisaus on näyttänyt minulle. Se on niiden pelastajien uskonto, jotka suuntaavat kulkunsa maassa totuuden innoittamana." (Jasna 34-13)[35]

Vaikka Zarathustra puhuu Avestassa paljon ilomielisyyden ja hyvän mielen puolesta, ei Avesta lupaa maailman pelastajille helppoa osaa. Profeetta käy Avestassa keskustelua jumalallisen viisauden kanssa, seuraavin sanoin:"Kun minä ensimmäisen kerran tulin valaistuneeksi sinun sanoistasi, silloin minä ymmärsin, että ihmiskunnan puolesta toimiminen, aiheuttaa minulle kärsimystä." (Jasna 43-11)[36]

Avesta esittää pahasta uskonnosta ja sen vaikutuksesta ihmisiin seuraavankaltaisen näkemyksen "Oi viisaus, milloin nämä miehet tunnistavat pelastuksen sanoman? Milloin he luopuvat tuosta huumeesta, jonka avulla vihamieliset, mieleltään kieroutuneet tyhjänpuhujapapit aiheuttavat ihmisille myrkytystilan ja johtavat harhaan tämän maan pahoja johtajia?" (Jasna 48-10)[37]

Zarathustran mukaan rappeutunut "paha uskonto" on kuin huumetta, jota papit syöttävät ihmisille. Tutkijat ovat yhdistäneet pappien käyttämän huumeen haoma kasvinmehuun, jota pappien sanottiin käyttävän. Kasvin sanskritinkielinen nimi on soma. On mahdollista, että Zarathustra käyttää sanaa "huume" myös metaforisessa mielessä. Tyhjänpuhujapapit tuhoavat Zarathustran mukaan epäterveen opetuksen kautta elämän tarkoituksen. He lisäävät "vihaa ja ilkeyttä kielellään".[38]

Pyhät kuolemattomat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumala tuo itsensä esiin "pyhien kuolemattomien" (ameša spentas) kautta. Pyhiä kuolemattomia on toisinaan verrattu arkkienkeleihin, jotka muodostavat yhdessä jumalan kuusi puolta. Ne toimivat ihanteina, joita ihmisen tulee elämässään pyrkiä noudattamaan.

Pyhät kuolemattomat taistelevat totuuden ja oikeuden puolesta. Ne eivät esiinny Avestan vanhimmissa hymneissä, mutta tutkijat pitävät niitä olennaisena osana zarathustralaisuutta. Jumalallisen Viisauden symbolina on aurinko ja pyhät kuolemattomat personifioidaan usein tähtiin. Eri tutkijat antavat pyhien kuolemattomien lukumääräksi kuusi, seitsemän tai kahdeksan.

Pyhät kuolemattomat jaotellaan usein Peter Clarkin kuvaamalla tavalla:

  1. hyvä ajatus (vohu manah),
  2. oikea järjestys / totuus (aša vahišta)
  3. hallitusvalta / jumalan valtakunta (khsathra) ,
  4. hurskaus (spenta armaiti)
  5. terveys (hauvartat)
  6. Pitkä elämä ja kuolemattomuus (amerat)[20]

Royston Piken mukaan pyhiä kuolemattomia ovat: oikeudenmukaisuus, rakkaus, veljeys, eläinrakkaus, luova palvelus, hurskaus, täydellisyys ja kuolemattomuus. Eri luettelot antavat kuvan siitä, minkälaisia asioita zarathustralainen uskonto pitää hyvänä.

Kuolemanjälkeinen tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zarathustralaiset eivät hyväksy maahan hautaamista tai polttohautausta, vaan jättävät ruumiin haaskalintujen syötäväksi erityiseen hautatorniin (katso Hiljaisuuden torni).

Zarathustralaisten mukaan ihminen saa teoistaan palkinnon maan päällä eläessään. Uskontoon liittyy kuitenkin myös käsitys kuoleman jälkeisestä tuomiosta. Kuoleman jälkeen ihminen joutuu tilille tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Taivaanportin kirjuri mehr davar, kirjaa ylös kaikki ihmisten teot. Zarathustralaisen käsityksen mukaan sielu kulkee kuoleman jälkeen Erottajan sillan yli. Jos sielu on sovelias Laulujen taloon se kulkee vakaasti ja varmasti, muutoin se putoaa Valheen taloon.

Viisauden herraan luottavat zarathustralaiset uskovat pääsevänsä Laulujen taloon, joka vastaa kristittyjen taivasta. Laulujen talossa ihmiset saavat ikuisen elämän zarathustralaisten lauluissa ja muistoissa.

Luonnonvastaisen Ahrimanin tai Angra Mainjun seuraajat päätyvät Valheen taloon. Täällä elävät unohdettujen sielut, joita ei muisteta kuoleman jälkeen. Ajan käsityksiin kuului uskomus, jonka mukaan vainajien haudoille tuli viedä säännöllisesti ruokaa, heitä muistaen. Valheiden taloon joutuneiden unohdettujen haudoille ihmiset eivät käy viemässä ruokaa, sillä kukaan ei halua muistaa heitä. Valheen talossa ihmistä piinaa hänen oma huono omatuntonsa.

Jos hyvä ja paha ovat tasapainossa, sielu joutuu Keskivälin asuntoon (vrt. katolisten kiirastuli). Kun Ahura Mazda viimein ihmisten avulla voittaa taistelun, hän perustaa yhdessä Zarathustran kanssa jumalan valtakunnan maan päälle, ja ihmiset elävät Jumalallisen Viisauden kanssa ikuisessa autuudessa. Pohjimmiltaan Viisauden herra on voimakkaampi (Zarathustran kerrotaan aika ajoin epäilleen tätä), mutta kun hän loi ihmisen, hän antoi tälle vapaan tahdon, jonka avulla ihminen voi valita puolen, jolla hän taistelee.

Vaikutus muihin maailmanuskontoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyyros II Suuri sallii juutalaisten palata Baabelin vankeudesta Jerusalemiin ja rakentaa uudelleen kaupungin ja temppelin. Jean Fouquetin (1470–1475) kuvitusta.

Akemenidien hallitsijasuvun aikana Persia hallitsi suurta osaa sivistynyttä maailmaa. Persialaisten tarujen kuvakieli tunkeutui myös muiden kansojen maailmankuvaan. Jotkut tutkijat uskovat[39], Zarathustralaisuus ja muut Persian uskonnot ovat syvällisesti vaikuttaneet Lähi-idässä syntyneisiin suuriin uskontoihin eli juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin. Sellaiset uskonnolliset aiheet kuin enkelit, viimeinen tuomio, ruumiin ylösnousemus, paholainen, Paratiisi ja Helvetti, toisiaan seuraavien varoittajaprofeettojen sarja sekä maailmanlopun tapahtumat ovat yhteisiä teemoja zarathustralaisuudelle ja näille [40][41] Toisten tutkijoiden mukaan Zarathustralaisuuden valtava vaikutus joihinkin abrahamilaisten uskontojen keskeisiin opinkäsityksiin on myös kyseenalaistettavissa. Syynä on se että vaikka Avestan tekstit tunnetaan verrattain hyvin, zarathustralaisuudesta 2-3. vuosisadalta eaa. tiedetään varsin vähän.[42] Zarathustralaisuuden tiedetään itsekin omaksuneen synkrenistisiä piirteitä historiansa aikana.[8] Joillain alueilla zarathustralaisuudessa on ollut nähtävillä merkkejä rituaalien omimisesta ja niiden sekoittumisesta paikalliseen uskontoon, mm. Sogdianan ja Kusan valtakuntien alueilla[42] Lisäksi jotkut monoteististen uskontojen piirteistä kuten enkelit ja paratiisi ja kuolemanjälkeinen elämä on usein ajoitettu jo huomattavasti varhaisemmalle aikakaudelle kuin Akemenidien aikaan.[43] Toisaalta monien Zarathustralaisuuden keskeisien oppien ajoittaminen on osoittautunut hankalaksi. Esimerkiksi ylösnousemukseen viitataan jo vanhoissa Gathi-teksteissä mutta jotkut tutkijat olettavat opin vakiintuneen vasta paljon myöhemmin.[7] [44]Eskatologiset ideat voidaan myös jäljittää kauas Avestan syntysijoille mutta yksityiskohtaisesti niitä kuvataan vasta 800-900 luvulla koostetuista teksteistä, erityisesti Avestaan kuulumattomista Bundhishn-teksteistä [19][7] Sen vuoksi mm. historioitsija Jan Bremmer olettaa vaikutuksen olleen päinvastainen ja esittää zarathustralaisuuden omaksuneen mm. ylösnousemususkonsa kristityiltä tai mahdollisesti muusta lähteestä[6] Myös mm. Outi Lehtipuu on esittänyt juutalaisten saaneen ylösnousemususkonsa lopulliseen muotoon makkabealaisaikana jolloin Danielin kirjan oletetaan tulleen valmiiksi[45][46] Tiedot zarathustralaisuudesta ovat siksi verrattain myöhäiset. On kuitenkin todisteita siitä että persialaiset ja juutalaiset olivat enemmän tai vähemmän keskenään tekemisissä ja siksi saattaneet jossain määrin vaikuttaa toistensa uskontoihin. Esimerkiksi juutalaisen monoteismin on nähty jopa vahvistuneen persialaisvallan aikana vastaukseksi zarathustralaiselle dualismille.[39]

Juutalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin tutkijoiden, kuten Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan zarathustralaisuus vaikutti juutalaiseen uskontoon.[47]Juutalaisten otaksutaan omaksuneen Akemenidien valtakautena zarathustralaisen dualismin (Ahuramazda ja Ahriman), missä hyvä ja paha taistelevat keskenään. Näin syntyisi länsimainen käsitys Saatanasta.[47] Varhaisessa juutalaisuudessa Saatana nähtiin yleensä taivaallisena syyttäjänä joka koettelee ihmisten uskoa Jahveen. Sama rooli voidaan tosin nähdä myös Uudessa testamentissa mm. Jeesuksen kiusauskertomusten taustalla.[45][48] [49] Tutkijoiden kesken on kuitenkin keskustelua siitä missä vaiheessa Ahrimanin rooli nähtiin vastaavan juutalaisuuden Saatanaa.[7]

Vanhassa testamentissa zarathustralaisen uskonnon vaikutus näkyy Persian kuninkaan Kyyroksen kautta. Persian kuningas Kyyros Suuri II vapautti juutalaiset pakkosiirtolaisuudesta vuonna 538 eaa. ja liitti Babylonian osaksi Persian valtakuntaan. Jesajan kirjassa Kyyrosta ylistetään messiaaksi. Jesajan kirja (45:1) käyttää Kyyroksesta kreikan kielen sanaa Χριστος (khristos), joka tarkoittaa voideltua kuningasta. (ks. Kristus)[50]

Kristinusko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeen-Anttilan mukaan zarathustralainen maailmankuva vaikutti myös kristinuskon kehittymiseen.[47] Vaikutteet tulevat ilmi kristinuskon eskatologiassa ja käsityksessä kuolemanjälkeisestä elämästä. Sana "paratiisi" on muodostunut avestan kielestä, joka on zarathustralaisten pyhän kirjan alkuperäinen kieli. Avestan kielen sana pairi-daêza tarkoittaa puistoa, jonne kuninkaat lähtivät viettämään vapaa-aikaansa.[47]

Islam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orientalistit ovat löytäneet useita sellaisia piirteitä zarathustralaisuudessa ja islamissa, joita ei ole juutalaisuudessa eikä kristinuskossa. Ne osoittavat zarathustralaisuuden suoraa vaikutusta islamiin. Yhtäläisyydet ovat yllättäviä, koska islamin on katsottu syntyneen kaukana Persiasta Arabian niemimaalla. Joidenkin orientalistien mukaan yhtäläisyydet tukevat teoriaa, että islam ei syntynyt Arabian niemimaalla vaan paljon pohjoisemmassa, mahdollisesti jopa Persian ylängöillä ja Khorasanissa.[51] Tällaisia piirteitä ovat muun muassa hallitsijan ja profeetan kaksoisrooli, käsitykset puhtaudesta ja likaisuudesta, pyhien tekstien lukemisrituaali, rukouskerrat, Sirat -silta, syntien punnitseminen vaakaa käyttäen sekä hammastikkujen käytön tärkeys.[52]

Rituaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zarathustralaiset rukoilevat muinaisiranilaisella kielellä käyttäen muinaisia tekstejä pyhissä toimituksissa ja rukouksissa. Yhteisö on jakautunut pappeihin ja maallikoihin. Suvuttain kulkevassa papin tehtävästä käytetään nimitystä mobad tai ervad ja ylipapista dastur. Papit suorittavat rukouksia ja toimituksia yhteisön yksittäisen jäsenen puolesta.[40]

Zarathustralaisuuden rituaalin keskipisteenä on tuli. Palvontamenossa, jasna, Ahura Mazdan taivaallisen tuli laskeutuu alas ja yhdistyy rituaalituleen. Tulta pidetään Ahura Mazdan poikana ja hänen kauneimpana näkyvänä muotonaan. Zarathustralaisuuden tulitemppeleissä tuli palaa jatkuvasti ja sitä pitävät yllä papit. Sisäiset rituaalit suoritetaan temppelissä, kun vastaavasti ulkoiset rituaalit voidaan suorittaa missä tahansa puhtaassa paikassa, kuten kotona.[40]

Etiikka ja maailmankatsomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zarathustralaiset arvostavat koulutusta, vaurauden tavoittelua, miesten ja naisten yhtäläistä asemaa sekä hyväntekeväisyyttä. Koulutuksen ja sivistyksen arvostaminen on edistänyt nykypäivän zarathustralaisten taloudellista menestystä. Ahu Mazdan antamien ilon, naurun ja hyvyyksien arvostaminen on uskonnolinen velvoite, ei ainoastaan nautinto. Surullisuutta, sairautta ja askeettisuutta ei suosita. Hyvien ohjeiden noudattaminen tuo hyviä taisteluita Ahura Mazdan puolesta pahuutta vastaan.[40]

Zarathustralaisuudessa naiset eivät pääse papiksi, mutta muuten heillä samanalainen asema kuin miehellä. Tämä on harvinaista vanhoissa uskonnoissa. Naisetkin kamppailevat miesten rinnalla pahuutta vastaan.[40]

Zarathustralaisessa etiikassa rehellisesti hankkittua omaisuutta tulee käyttää oikein. Hyväntekeväisyys on keino taistella pahuutta vastaan. Yhteisön huonommin menestyneistä jäsenistä huolehditaan avustusverkostolla, joka auttaa koulutuksessa, asumisessa ja terveydenhoidossa.[40]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zarathustralaisuus on edelleen elävä uskonto. Nykyisin pieniä zarathustralaisia yhteisöjä elää Iranissa Jazdin ja Kermanin maakunnissa sekä Intiassa, jossa heitä nimitetään parseiksi. Siirtolaisuuden myötä zarathustralaisia asuu nykyisin myös Pohjois-Amerikassa ja Englannissa.

Yhdysvaltalainen Federation of Zoroastrian Associations of North America -järjestö arvioi vuonna 2012 zarathustralaisuuden harjoittajien lukumääräksi noin 111 200 ja heidän jakautuvan maantieteellisesti seuraavasti:[53]

Tunnettuja zarathustralaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Clark, Peter: Zoroastrianism an introduction to an ancient faith, Sussex academic press, Brighton Portland (1998)
  • Goldziher, Ignaz: ”Read anew: islam and parsism”. Teoksessa: K.-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus Books, 1900/2013. ISBN 978-1-61614-825-6. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Hintze, Almut (toim. Partridge, Christopher): ”Zarathustralaisuus”, Uusien uskontojen käsikirja. Lion Publishing (suom. Kirjapaja), 2004, 2006. ISBN 951-607-327-1.
  • Nanavutty, Piloo: The Gathas of Zarathustra hymns in praise of Wisdom, Ahmedabad : Mapin Publishing Middletown, NJ : Grantha Corporation , 1999
  • Ohlig, Karl-Heinz: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 29–106. Verlag Hans Schiler, 2009. ISBN 978-3-89930-269-1. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Salonen Armas: Persian muinaisuus ja kulttuuri, Helsinki, Otava, (1967)
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Sinunkin juuresi ovat Iranissa Tiede-lehti. 17. elokuuta 2006.
  • West, Lichfield Martin: Hellenica: Volume III: Philosophy, Music and Metre, Literary Byways, Varia
  • Boyce, Mary: A History of Zoroastrinism, Volume II Under the Achaemenians, BRILL, ISBN 90-04-06506-7
  • Boyce, Mary (2001), Zoroastrians: Their Religious Beliefs and Practices, Psychology Press, ISBN 978-0-415-23902-8
  • Bremmer, Jan : A Rise and Fall of Afterlife (2001) ISBN 9780415141482
  • Nigosian, Solomon Alexander (1993), The Zoroastrian Faith: Tradition and Modern Research, McGill-Queen's Press, ISBN 978-0-7735-1144-6
  • Michael Axworthy: Iranin historia, s. 23–25. alkuteos: Iran: Empire of the Mind. A History from Zoroaster to the Present Day. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Into Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-264-191-5.
  • Shahbazi, A. Shapur (1977), "The 'Traditional Date of Zoroaster' Explained", Bulletin of the School of Oriental and African Studies, 40 (1): 25–35, doi:10.1017/S0041977X00040386
  • Black, Matthew; Rowley, H. H., eds. (1982), Peake's Commentary on the Bible, New York: Nelson, ISBN 978-0-415-05147-7
  • Duchesne-Guillemin, Jacques (1988), "Zoroastrianism", Encyclopedia Americana, 29, Danbury: Grolier pp. 813–815
  • Cavendish, Richard; Ling, Trevor Oswald (1980), Mythology: an Illustrated Encyclopedia, ISBN 978-0847802869

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Duchesne-Guillemin 1988, p. 815.
  2. a b Black & Rowley 1987, p. 607b.
  3. a b "Greece iii. Persian Influence on Greek Thought". Encyclopaedia Iranica. iranicaonline.org. Viitattu 15.6.2021.
  4. Iranica Online - Greece iranicaonline.org.
  5. Beckwith, Christopher: Greek Buddha: Pyrrho's Encounter with Early Buddhism in Central Asia.. Princeton University Press., 2015. ISBN 9781400866328..
  6. a b Bremmer, Jan: The rise and fall of afterlife. New York: Rouledge, 2002.
  7. a b c d Richard N. Longenecker: Life in the Face of Death: The Resurrection Message of the New Testament:, s. 48. William B. Eerdmans Publishing Company, 1998.
  8. a b Boyce, Mary: History of Zoroastrianism, s. 202. Leiden, Brill, 1982.
  9. Stausberg, Michael: JSTOR jstor.org. 2008. Viitattu 13.6.2021.
  10. "Kristinusko, sufilaisuus ja zarathustralaisuus leviävät", Turun Sanomat, 21.5.2004 http://www.ts.fi/uutiset/ulkomaat/1073967776/Iranin+nuorison+tyytymattomyyspurkautuu+kaannynnaisyyteen
  11. West, Martin Litchfield: , Hellenica: Volume III: Philosophy, Music and Metre, Literary Byways, Varia, s. 89-109. Oxford University Press, 2013.
  12. Stausberg, Vevaina & Tessmann 2015, sivut 60–61.
  13. Plinius vanhempi: Pliny the Elder, Naturalis Historia perseus.tufts.edu. Viitattu 14.6.2021.
  14. a b c West, Martin Litchfield: The Hymns of Zoroaster: A New Translation of the Most Ancient Sacred Texts of Iran. I.B.Tauris, 2010. ISBN 978-0-85773-156-2.
  15. a b Boyce, Mary: , A History of Zoroastrianism: Volume I: The Early Period. BRILL, 1996. ISBN 90-04-10474-7.
  16. The Hymns of Zoroaster. I.B.Tauris, 2010. ISBN 978-1-84885-347-8, 978-0-7556-2543-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.6.2021).
  17. Nigosian, Solomon Alexander: The Zoroastrian Faith: Tradition and Modern Research, s. 15-16. McGill-Queen's Press, 1993. ISBN 978-0-7735-1144-6.
  18. Shahbazi, A. Shapur: "The 'Traditional Date of Zoroaster' Explained", Bulletin of the School of Oriental and African Studies. Bulletin of the School of Oriental and African Studies, 40 (1): 25–35, 1977.
  19. a b Boyce, Mary: Zoroastrians: Their Religious Beliefs and Practices. Routledge & Kegan Paul, 1979. ISBN 978-0-415-23902-8.
  20. a b Clark, Peter, 1998, Zoroastrianism, An introduction to an ancient faith, s. 29
  21. Michael Axworthy: Iranin historia, s. 23–25. alkuteos: Iran: Empire of the Mind. A History from Zoroaster to the Present Day.. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Into Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-264-191-5..
  22. Clark, Peter (1998): Zoroastrianism: An introduction to ancient faith, s. 56.
  23. Livius Livius. Viitattu 14.6.2021.
  24. Livius.org - Nuolenpääkirjoitus jossa pyyntö Ahura Mazdalle, Anahitalle ja Mithralle livius.org.
  25. Patrick Karl O'Brien: Atlas of World History, concise edn., s. 45.. Oxford UP, 2002.
  26. Siculus, Diodorus. Bibliotheca Historica. pp. 17.72.2–6.
  27. Chisholm, Hugh, ed. (1911). "Persepolis" . Encyclopædia Britannica. 21 (11th ed.). Cambridge University Press. p. 186., 1911.
  28. ALEXANDER THE GREAT ii. In Zoroastrianism – Encyclopaedia Iranica". Encyclopædia Iranica. iranicaonline.org. Viitattu 14.6.2021.
  29. Clark, Peter, 1998, Zoroastrianism, An introduction to ancient faith, s. 11–12
  30. a b c Cavendish, Richard; Ling, Trevor Oswald: Mythology: a Illustrated Encyclopedia, s. s. 40–45. Random House Incorporated, 1980).
  31. Nanavuty, Piloo, 1999, The Gathas of Zarathustra, Hymns in Praise of Wisdom, s. 78
  32. Nanavuty, Piloo, 1999, The Gathas of Zarathustra, Hymns in Praise of Wisdom, s. 110
  33. Nanavuty, Piloo, 1999, The Gathas of Zarathustra, Hymns in Praise of Wisdom, s. 79
  34. Nanavuty, Piloo, 1999, The Gathas of Zarathustra, Hymns in Praise of Wisdom, s. 82
  35. Nanavuty, Piloo, 1999, The Gathas of Zarathustra, Hymns in Praise of Wisdom, s. 105
  36. Nanavuty, Piloo, 1999, The Gathas of Zarathustra, Hymns in Praise of Wisdom, s. 111
  37. Nanavuty, Piloo, 1999, The Gathas of Zarathustra, Hymns in Praise of Wisdom, s. 138
  38. Nanavuty, Piloo, 1999, The Gathas of Zarathustra, Hymns in Praise of Wisdom, s. 91
  39. a b [jewishencyclopedia.com. 2012 "Zoroastrianism".] 2012. Viitattu 13.6.2021.
  40. a b c d e f Hintze, Uusien uskontojen käsikirja, s. 146–150
  41. Jaakko Hämeen-Anttila: Lähi-idän uskontojen jatkuvuudesta. Teoksessa: Jaakko Hämeen-Anttila (toim.) Uskontojen risteyksissä. Lähi-idän uskontojen juurilla., s. 12–30. Gaudeamus, 2001.
  42. a b Michael Stausberg, Yuhan Sohrab-Dinshaw Vevaina, Anna Tessmann: The Wiley-Blackwell Companion to Zoroastrianism., s. 83-191. John Wiley & Sons. 2015., The Wiley-Blackwell Companion to Zoroastrianism. 2015.. ISBN 9781444331356.
  43. YUHAN SOHRAB-DINSHAW VEVAINA: Jstor 2005. Bulletin of the Asia Institute, a Non-Profit Corporation.
  44. Longenecker, Richard N Life in the Face of Death: The Resurrection Message of the New Testament:, s. 48: "Franz König, for example, concludes that the earliest attestation of Zoroastrian belief in a resurrection cannot be dated before the fourth century BC (cf. Zarathustras Jenseitsvorstellungen und das Alte Testament [Vienna: Herder, ."
  45. a b Lehtipuu, Outi: The Afterlife Imagery in Luke's Story of the Rich Man and Lazarus., s. https://brill.com/view/title/12770. . Leiden, The Netherlands: Brill., 2006.
  46. Ehrman, Bart: was-resurrection-a-zoroastrian-idea ehrmanblog.org. Viitattu 14.6.2021.
  47. a b c d Hämeen-Anttila, Jaakko: "Sinunkin juuresi ovat Iranissa". Tiede -lehti 6/2006
  48. Luukkaan evankeliumi 4:1-13
  49. Matteus 3:1-13
  50. Raamattu, 1992, Jes 45:1 "Näin sanoo Herra Kyyrokselle, jonka hän on voidellut kuninkaaksi, jonka oikeaan käteen Herra on tarttunut alistaakseen kansat hänen eteensä, temmatakseen vyön kuninkaiden kupeilta, avatakseen hänelle portit ja ovet niin ettei niitä kukaan sulje."
  51. Ohlig, K-H.: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 29–106. Verlag Hans Schiler, 2009. (saksaksi)
  52. Goldziher, Ignaz: Read anew: islam and parsism. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus, 1900/2013.
  53. Jamsheed K. Choksy: ZOROASTRIANISM ii. Historical Review: from the Arab Conquest to Modern Times Encyclopædia Iranica, online edition. 2015. Viitattu 18.6.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zarathustralaisuus.