Helluntaiherätys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helluntaiherätys
Chama pentecoste.svg
Suuntautuminen protestantismi
Teologia karismaattisuus
anabaptismi
Hallinto presbyterianismi
Toiminta-alue Pohjois-Amerikka
Perustaja Charles Fox Parham
William J. Seymour
Perustettu 1900-luvulla Yhdysvalloissa
Irtautunut metodismin pyhitysliikkeestä
Jäseniä n. 100-200 miljoonaa

Helluntaiherätys eli helluntailaisuus on yksi suurimmista kristinuskon protestanttisista suunnista maailmassa. Liike toimii pääosin itsenäisinä paikallisseurakuntina ja -ryhmittyminä. Liike sai alkunsa 1900-luvun alkuvuosina Yhdysvalloissa Kansasissa ja Los Angelesissa. Helluntaiherätyksen syntymiseen ja sen omaksumiin opillisiin näkemyksiin vaikuttivat merkittävästi metodistit ja pyhitysliike.[1][2][3][4][5]

Helluntaiherätys korostaa Pyhän Hengen kastetta ja sen merkkinä näkyvää kielilläpuhumista sekä upotuskastetta ja vain elävässä kristillisessä uskossa olevista koostuvaa seurakuntaa.[6][7][8] Nykyisin helluntailais-karismaattinen kristillisyys jaetaan kolmeen osaan: klassisiin helluntailaisiin, karismaattisiin liikkeisiin ja uuskarismaatikoihin.[9]

Perinteiseen helluntailaisuuteen arvioidaan kuuluvan 115 miljoonaa jäsentä koko maailmassa.[10] Jos lukuun lasketaan myös helluntailaisuuteen pohjautuvat karismaattiset ja uus­karismaattiset liikkeet, oli helluntailais-karismaattisen liikkeen kokonaismäärä vuonna 2001 noin 345 miljoonaa.[10] Liikkeen leviäminen on kuitenkin ollut huomattavaa. Nykyisin helluntailais-karismaattiseen liikkeeseen lasketaan kuuluvan jopa neljännes maailman noin kahdesta miljardista kristitystä, eli noin 500 miljoonaa ihmistä (2006).[11] Lukumäärät ovat arvioita ja ne tosin vaihtelevat laskutavasta riippuen merkittävästikin, sillä jo vuonna 2000 toisaalla määriteltiin liikkeen kannattajia olevan suunnilleen 550 miljoonaa. Karismaattinen liike vaikuttaa myös vanhoissa kirkkokunnissa, kuten katolisessa ja luterilaisessa kirkkokunnassa. Uuskarismaatikot ovat jääneet pääasiassa itsenäisiksi liikkeiksi eivätkä ole liittyneet helluntailaisuuteen tai mihinkään olemassa olevaan kirkkokuntaan. Kaikkia protestantteja on yhteensä noin 376 miljoonaa jäsentä.[12]

Vuonna 1914 perustettu Assemblies of God on kansainvälisesti merkittävin helluntaikirkko.[13]

Tunnuspiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva helluntaiherätyksen Juhannuskonferenssista 2006.

Helluntaiherätys korostaa opeissaan Pyhää Henkeä ja Pyhän Hengen armolahjoja. Helluntailaisuus on karismaattinen liike siinä mielessä, että liikkeen keskuudessa harrastetaan yhä edelleen Pyhän Hengen inspiroimana kielillä puhumista, profetoimista ja sairaiden parantamista, vaikkakaan ei enää samassa mitassa kuin liikkeen syntyhistorian alkuaikoina.[14] Helluntailaiset korostavat Raamattua oppinsa perustana, ja kannattajat ovat tavallisesti kreationisteja. Lapsia ei automaattisesti liitetä helluntaiseurakuntien jäseneksi, vaan liittyminen tapahtuu henkilökohtaisen uskoontulemisen jälkeen ottamalla vapaaehtoinen kaste, niin sanottu uskovien kaste, minkä jälkeen kastettu henkilö voi halutessaan liittyä paikalliseen helluntaiseurakuntaan.

Oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva Tukholman Filadelfiakirkon kokouksesta marraskuussa 1930.
  • Raamattu: Helluntailaiset pitäytyvät uskonpuhdistuksen periaatteeseen siinä, että Raamattu on opin ja uskonelämän ainoa peruskirja (sola scriptura). Raamattu on kirjoitetussa muodossa tietyssä historiallisessa tilanteessa annettu Jumalan ilmoitus. Se on muuttumaton ja iankaikkinen yhteys. Raamatun sana pysyy muuttumattomana kaikkina aikoina.[15]
  • Jumala: On olemassa yksi iankaikkinen Jumala, mutta hänessä on kolmen iankaikkisen persoonan ykseys: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on siis kolmiyhteinen.[16] Helluntaiherätyksen alkuaikoina syntynyt ykseyshelluntailaisuuden suuntaus kieltää kolminaisuuden.
  • Isä: Jumala on iankaikkinen Isä, joka on luonut koko luomakunnan. Hän myös ylläpitää ja hallitsee koko luomakuntaa. Jumala on pyhä ja vanhurskas (oikeamielinen). Hän on laupias ja armahtavainen, ja hän rakastaa luomaansa ihmistä. Jumala on Henki, ja hän on kaikkivoipa, kaikkitietävä ja kaikkialla oleva.
  • Poika: Jumalan Poika, Jeesus Kristus, on yhtä Isän kanssa ja on myös iankaikkinen Jumala. Jeesus Kristus tuli ihmiseksi lunastaakseen syntiin­lankeemuksen tähden synnin alaisuuteen joutuneen ihmiskunnan. Hän kuoli vapaaehtoisesti ristillä ihmisen synnin tähden. Hän nousi kuolleista ja astui ylös taivaaseen ja istuu Isän, Jumalan oikealla puolella. Jeesus on tuleva takaisin noutamaan kaikki omansa luokseen iankaikkiseen elämään.[17]
  • Pyhä Henki: Jumalan Pyhä Henki on toiminut ja toimii yhdessä Isän ja Pojan kanssa. Hän on nyt maan päällä kirkastaakseen ihmiselle Jeesuksen Kristuksen Vapahtajana. Pyhä henki on mukana uudestisynnyttämässä ihmistä elävään toivoon. Jeesus kastaa uskovat Pyhällä Hengellä, jonka kautta ihminen saa voiman elää arkipäivää. Pyhä Henki varustaa Jeesukseen uskovan armolahjoilla seurakunnan rakentumiseksi. Pyhä Henki kasvattaa uskovien persoonallisuutta Jeesuksen antaman mallin mukaan (ns. Hengen hedelmät).[18]
  • Usko/uudestisyntyminen: Jumalan sana ja Jumalan Pyhä Henki vaikuttavat ihmisessä uskon kautta. Kun ihminen ottaa sanan vastaan uskoen Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan, hän saa synnit anteeksi yksin Jumalan armosta ja kokee uudestisyntymisen. Uudestisyntyminen on Jumalan teko ihmisessä uskon kautta. Siinä ihmiselle lahjoitetaan Jumalan vanhurskaus ilman ihmisen omia ansioita.[19] Helluntaiherätys siis yhtyy uskonpuhdistuksen periaatteisiin: yksin uskosta, yksin armosta (sola fide, sola gratia). Helluntailaisten käsitys uskon synnystä kuitenkin poikkeaa esimerkiksi luterilaisesta käsityksestä: kaste (sakramenttina) ei ole uskoa synnyttävä toimenpide. Sen vuoksi helluntailaiset eivät kastata sylivauvojaan, vaan heidät ja heidän vanhempansa vain siunataan elämäntaipaleelle. Helluntailaisten mukaan lapset ovat taivaskelpoisia Kristuksen sovitustyön kautta.[20][21][22]. Vaikka ihmiskunta on Aadamin lankeemuksen kautta turmeltunut, niin yksittäinen ihminen ei mene vain syntymänsä perusteella kadotukseen. Tarvitaan tietoinen, mutta Jumalalähtöinen ratkaisu (kyse ei ole ihmisen lihasta ja ihmisen omasta teosta syntyisin olevasta ratkaisusta). Kasteen puute ei siis kadota, vaan syntien katumattomuus ja kääntymättömyys.lähde?

»Kun ihminen kasvaessaan on saavuttanut sen iän, että hän kykenee erottamaan oikean väärästä hänen tulee Jumalan kutsusta tehdä parannus ja ottaa elämäänsä Jeesus. Vaikka puhutaankin niin sanotusta ratkaisukristillisyydestä, ei asia ole aina niin. Monet uskovien perheiden lapset eivät kykene ilmoittamaan mitään tiettyä päivämäärää, milloin he ovat tulleet uskoon. He vain ovat kasvaneet siihen ja jonain päivänä he toteavat olevan aika mennä kasteelle. Helluntailaiset katsovat myös, että esimerkiksi vaikeasti kehitysvammaiset ja muut vastaavat ovat lapsen kaltaisia. He eivät joudu kadotukseen kasteen puuttumisen vuoksi. Jumala ei halua tuomita kadotukseen ketään hänen syntyperänsä vuoksi, vaan hänen tahtonsa vuoksi.»

  • Kaste: Uudestisyntymiseen kuuluu erottamattomasti kaste. Kun ihminen on saanut lahjaksi vanhurskauden uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, hänen tulee kastattaa itsensä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kaste kuvaa Kristukseen uskovan liittymistä Jeesuksen kuolemaan ja uskovan pukeutumista Kristukseen. Raamattu kuvaa kastetta hautaamisena, ja kaste tapahtuukin upottamalla kastettava kokonaan veteen tuon esikuvan mukaan. Kasteen kautta uskova liittyy paikallisen seurakunnan jäsenyyteen, mutta kastetta ei tarvitse uusia siirryttäessä toiseen paikallisseurakuntaan. Helluntailaisten mukaan kaste ei ole ihmisen teko, vaan Jumalan Pyhän Hengen välityksellä synnyttämä kuuliaisuuden osoitus eli Jumalalähtöinen teko.[23][24]
  • Seurakunta: Kaikki Kristukseen uskovat kuuluvat yhteen seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen, jonka rajat eivät kulje paikallisten seurakunta- ja kirkkokuntarajojen mukaan. Helluntailainen seurakuntakäsitys on Jumalan Pyhästä Hengestä syntyneiden uskovien kristittyjen ykseyttä korostava. Erimielisyydet sekundäärisissä opinkohdissa eivät kuitenkaan tarkoita, etteivät muut kuin helluntailaiset pääsisi taivaaseen. Helluntailaiset voivat tuntea uskonyhteyttä myös mm. Jumalana Pyhästä Hengestä uudestisyntyneiden uskovaisten luterilaisten kanssa. Raamattu sanookin: Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta (1. Joh. 4:2). Jeesus itse tuntee seurakuntansa. Mutta tämä seurakuntayhteys voidaan kokea vain paikallisseurakuntayhteytenä. Paikallisseurakunnan yhteyteen tulevat ne, jotka ovat uskoneet Jeesukseen Kristukseen ja antaneet kastaa itsensä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.[25] Seurakunta koostuu armahdetyista syntisistä ja vajavaisista ihmisistä, jotka elävät Jumalan anteeksiantamuksen ja armon varassa. Seurakunnan johdossa on Uuden Testamentin mukaan vanhimmisto. Seurakunnan talous rakentuu vapaaehtoisten lahjoitusten varaan, jotka kerätään perinteisellä kolehdinkannolla. Seurakunnat ovat perustaneet valtakunnallisia yhdistyksiä hoitamaan yhteisiä käytännön asioita. Tällainen yhdistys on esimerkiksi Fida International, joka on Suomen suurin ulko­lähetys­järjestö.
  • Ehtoollinen: Seurakunta viettää Herran ehtoollista Jeesuksen antaman esimerkin mukaan. Leivän ja viinin nauttiminen on Jeesuksen Kristuksen muistoateria, jossa hän on itse läsnä.[26][27] Ehtoollisessa julistetaan Jeesuksen kuolemaa ja sen kautta saatavaa syntien anteeksiantamusta. Ehtoolliselle voivat osallistua kaikki Jeesukseen uskovat ja uskovina kastetut.[28]

Helluntailiike tunnustaa niin sanotut apostoliset uskontunnustukset ja hengelliset yhteenvedot. Helluntaiherätys on soteriologisesti arminiolainen.[29]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helluntaiherätyksen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apostolic Faith Mission -seurakuntarakennus Los Angelesin Azusa-kadulla vuonna 1907.

Helluntaiherätyksen juuret ovat 1800-luvulla Yhdysvalloissa vaikuttaneissa baptisti- ja metodistikirkkojen pyhitysliikkeissä. Helluntaiherätyksellä ei ole varsinaista perustajaa, mutta helluntailiikkeen synty yhdistetään metodistipastori Charles Fox Parhamiin ja hänen Kansasiin perustamaan raamattukouluun. Parhamin johtamassa rukoustilaisuudessa Angnes Oznam sai Pyhän Hengen kasteen ja alkoi puhua kielillä. Hetken kuluttua sama tapahtui Parhamille ja muille oppilaille.[30]

Parhamin opetuksia seurannut pastori William J. Seymour johti Los Angelesin kuuluisaa Azusa-kadun herätystä vuosina 1906–1909, jolloin kymmenet tuhannet ihmiset kokivat Pyhän Hengen kasteen. Herätys sai maailmanlaajuista huomiota ja teki helluntailaisuudesta kansainvälisen liikkeen. Aluksi helluntailaisuus toimi kirkkojen sisäisenä uudistusliikkeenä, mutta muodosti pian omia seurakuntia, kun kirkot suhtautuivat liikkeeseen varauksellisesti tai vihamielisesti.[31]

Teologiset kysymykset jakoivat helluntaliikettä alkuaikoina. Pastori William H. Durham ei hyväksynyt pyhitysoppia, vaan hänen mukaansa Pyhän Hengen kaste oli tarjolla kaikille uskoville ilman pyhityskokemusta. Durhamin näkemykset vetosivat sellaisiin helluntailaisiin, joilla ei ollut metodisti- tai baptistitaustaa.[30] Vuonna 1914 helluntailiikkeestä erosi ykseyshelluntailaisuuden haara, joka kieltäytyi tunnustamasta uusitestamentaalisen ajan kolminaisuusoppia ja kastavat yksinomaan Jeesuksen nimeen.[32]

Saapuminen Eurooppaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helluntailaisuus levisi Eurooppaan norjalaisen metodistipapin Thomas Ball Barrattin toiminnan ansiosta. Barratt oli Yhdysvaltain matkallaan kosketuksissa Azusa-kadun herätyksen kanssa. Norjaan paluunsa jälkeen, vuonna 1906, Barratt alkoi pitämään kokouksia, joissa puhuttiin armolahjoista, henkikasteesta ja kielillä puhumisesta. Barratt piti kokouksia myös Tukholmassa.[33]

Helluntaiherätys Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyväskylän helluntaikirkko Hippoksella syyskuussa 2019.

Mielenkiinto helluntailaisuutta kohtaan heräsi Suomessa, kun Kotimaa-lehti julkaisi raportteja Barrattin Tukholman kokouksista.[33] Barratt piti kokoussarjan Suomessa, helluntaiherätyksen "äidiksi" kutsutun Hanna Castrénin kotona vuonna 1911. Pekka Brofeldtin raportoi kokouksista Kotimaa-lehdessä ja alkuvaiheessa hänestä muodostui liikkeen "isähahmo". Ensimmäinen helluntaiseurakunta perustettiin Helsingissä vuonna 1915. Vuonna 1920 vakiintunnutta seurakuntajärjestystä kannattaneesta helluntaiherätyksestä jakautui vapaata järjestäytymistä ja avointa ehtoolisyhtyettä kannattanut Helluntaiystävät. Vuonna 1960 pääliikkeestä jakautui Vapaa helluntaiherätys, joka palasi liikkeeseen vuonna 1980.[32]

1970- ja 1980-luvuilla helluntaiherätys koki voimakasta kasvua. Kasvun johtohahmo oli karismaattinen saarnamies Niilo Yli-Vainio. Yli-Vainion toiminnan seuraksena jäsenmäärä lisääntyi. Vuonna 2003 helluntailaisuuden piirissä oli kastetut jäsenet ja perhepiirit mukaan lukien yli 100 000 ihmistä. Vuonna 2003 liike järjestäytyi Suomen Helluntaikirkko-nimiseksi yhdyskunnaksi. Kaikki helluntaiseurakunnat eivät ole kuitenkaan liittyneet mukaan järjestöön.[32]

Helluntaiherätys nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helluntaikonferenssi Brasiliassa vuonna 2017.

Helluntailaisuus on nykyisin maailmanlaajuinen ilmiö, jolla on lähes 300 miljoonaa seuraajaa maailmanlaajuisesti. Erityisen vahvaa helluntailaisuus on Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.[34] Yhteensä helluntailaisten ja karismaattisten kirkkojen arvioitiin käsittävän vuonna 2021 yli 655 miljoonan seuraajaa.[35]

Latinalainen Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helluntailaisuus on merkittävä osa Latinalaisen Amerikan uskonnollista ja yhteiskunnallista maisemaa. 1960-lähtien helluntailaisten määrä alueella on kasvanut dramaattisesti. Vuonna 2005 helluntailaisia oli 13 prosenttia, eli noin 75 miljoonaa alueen lähes 560 miljoonan asukkaan väestöstä. Vuoden 2014 tutkimuksessa lähes joka viides latinalaisamerikkalainen kuvailee itseään protestanttiseksi ja enemmistö heistä tunnistaa itsensä helluntailaiseksi tai kuuluu helluntailaiseen kirkkokuntaan.[34] Vielä vuonna 1970 helluntailaiset ja karismaattiset yhteisöt käsittivät yhteensä enintään 4 prosenttia alueen väestöstä.[36]

Erityisen vahvaa helluntailaisuus on Brasiliassa, Chilessä, Argentiinassa, Guatemalassa, El Salvadorissa ja Nicaraguassa, joissa kaikissa helluntailaiset edustivat vuonna 2005 yli 10 prosenttia väestöstä. Meksikossa, Kolumbiassa ja Perussa helluntailaisväestö on ollut pieni, mutta helluntailaisuuden kasvu on näissä maissa ollut merkittävää.[36] Helluntailaisuus on vaikuttanut myös Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisen elämään. Esimerkiksi Guatemalassa on ollut kaksi helluntailaista presidenttiä ja Brasilian kansalliskongressiin on muodostunut evankelinen vaaliliitto, Bancada evangélica, joka koostuu suurelta osin helluntailaisista. Vuoden 2019 kansalliskongressissa vaaliliittoon kuului 196 edustajaa.[37] Chilen helluntailaiset isännöivät vuosittain itsenäisyyspäivän juhlaa, johon presidentti osallistuu.[36]

Afrikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helluntailaisuus on saanut kasvavaa sijaa afrikkalaisessa uskonnollisessa ja yhteiskunnallisessa maisemassa. Helluntailaisuus on kasvanut Afrikassa dramaattisesti 1950- ja 1960-lukujen dekolonisaation jälkeen. Vuonna 2005 helluntailaiset edustivat 12 prosenttia eli noin 107 miljoonaa Afrikan lähes 890 miljoonan asukkaan väestöstä. Luku pitää sisältään klassiseen helluntailaisuuteen sitoutuviin yhteisöihin, kuten Assemblies of Godiin, sekä uudempiin karismaattisiin liikkeisiin. Vuonna 1970 helluntailaiset ja karismaattiset käsittivät yhteensä alle 5 % afrikkalaisista.[38]

Helluntailaisuus vaikuttaa lähes kaikkialla Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, mutta sen kasvun laajuus on vaihdellut. Erityisen vahvoja alueita ovat olleet Zimbabwe, Etelä-Afrikka, Ghana, Kongon demokraattinen tasavalta, Nigeria, Kenia, Angola, Sambia ja Uganda joissa kaikissa helluntailaiset ja karismaattiset edustivat vuonna 2005 yli 20 % väestöstä. Yli 10 % väestöstä käsittäviä maita olivat vuonna 2005 Kongon tasavalta, Keski-Afrikan tasavalta, Malawi, Ruanda, Burundi, Liberia ja Mosambik. Helluntailaisten kirkkojen johtajat olivat mukana maanosan demokratisointipyrkimyksissä 1980-luvulla. 1990-luvun jälkeen helluntailaisista on tullut yhä tärkeämpiä yhteiskunnallisia toimijoita. Ugandassa ja Keniassa helluntailaisilla on lukuisia radio- ja TV-asemia. Nigeriassa helluntailainen kirkko on tuottanut useita kristillisaiheisia elokuvia, jotka ovat päihittääneet suosiossa sekulaareja kilpailijoita.[38]

Aasia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasiassa helluntailaisten osuus on pieni suhteessa lähes 4 miljardin väestöön. Vuonna 2005 Aasiassa arvioitiin olevan noin 138 miljoonaa helluntailaista. Tämä luku sisältää sekä klassiset helluntailaiset että uudempiin kirkkokuntiin kuuluvat. Krisityt ovat yleisesti muodostaneet pienen ja toisinaan vainotun vähemmistön useissa Aasian maissa. Helluntalaiset muodostavat vähemmistön protestanttisten liikkeiden joukossa, joskin monet protestanttiset yhteisöt ovat omaksuneet helluntailaisia vaikutuksia. Poikkeuksen muodostavat Etelä-Korea ja Filippiinit. Molemmissa maissa helluntailaiset muodostavat yli 15 % väestöstä. Etelä-Korealainen Yoido Full Gospel Church on maailman suurin kirkko yli 700 000 jäsenellään. Filippiineillä vuonna 1978 perustettu Jesus is Lord-kirkko on kasvanut yli 300 000 jäsenen kirkoksi. Filippiineillä helluntailaisuutta ilmenee myös katolisen kirkon sisällä. Helluntailaisia megakirkkoja on syntynyt myös Intiaan ja Indonesiaan.[39]

Helluntailaiset ovat kasvavasti osallistuneet Aasiassa yhteiskunnalliseen toimintaan. Esimerkiksi korealainen David Yonggi Cho on luonut verkostoja yhteiskunnallisiin vaikuttajiin sekä isännöinyt Israelia puolustavia kokoontumisia ja mielenosoituksia. Yoido-kirkon jäsneet ovat olleet maan äänekkäimpiä Pohjois-Korean ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden puolestapuhujia. Helluntailaiset ja evankeliset yhteisöt ovat olleet Aasiassa usein väkivaltaisten kiistojen kohteena. Indonesian muslimiryhmät, Intian hinduryhmät ja Sri Lankan buddhalaiset ryhmät ovat suhtautuneet kielteisesti helluntailaisuuteen ja kristinuskoon.[39]

Pohjoismaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaissa helluntailiikkeellä on perinteisesti ollut vähän kansallisia organisaatioita. Hallitseva ajatus oli pitkään usko yksittäisten seurakuntien suvereniteettiin ilman hallintoelimiä. Tässä suhteessa Pohjoismaat eroavat esimerkiksi amerikkalaisesta sisarjärjestö Assemblies of Godista, joka järjestäytyi osavaltiotasolla hallintoelimeksi 1900-luvun alussa. 2000-luvun alussa Pohjoismaiset helluntaiseurakunnat ryhtyivät järjestäytymään kirkkokunniksi muun muassa viranomaisvaatimusten sekä elämäntapojen muuttumisen vuoksi.[40]

Norja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2019 Norjan helluntailiikkeeseen kuului yli 40 000 jäsentä ja noin 330 seurakuntaa. Helluntailiikkeen ulkomaanjärjestö Pinsemisjonen tekee lähettystyötä yli 60 maassa. Helluntaiherätyksen evankelioimiskeskus toimii huumeidenkäyttäjien parissa ja ylläpitää noin 15 keskusta.[41]

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalaiseen helluntaiherätykseen kuuluu yli 85 000 jäsentä ja yli 430 helluntaiseurakuntaa. Lähes kaikki seurakunnat kuuluvat valtakunnalliseen Pingst FFS-järjestöön. Helluntaiherätys saapui Ruotsiin vuosien 1906 ja 1907 aikana, Azusa-kadun herätyksen jälkeen. Helluntaiherätys on yksi Ruotsin suurimmista vapaakristillisistä kirkkokunnista.[42]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiseen helluntaiherätykseen kuuluu yli 45 280 jäsentä.[43] Monet suomalaiset helluntaiseurakunnat ovat järjestäytyneet vuonna 2002 perustetun Suomen Helluntaikirkon alle. Helluntailiikkeen tunnetuin tapahtuma on kesäisin Keuruulla järjestettävä Juhannuskonferenssi. Suomen helluntaiherätys vastaa myös Iso Kirja-kansanopiston toiminnasta.

Tanska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan suurin helluntaiseurakuntien ja vapaaseurakuntien yhteisö on Mosaik, johon kuuluu yli 40 helluntaiseurakuntaa ja vapaaseurakuntaa. Kirkot ovat itsenäisiä, mutta sitoutuneet samaan oppiin. Mosaikin ulkopuolella toimivia helluntaiyhteisöjä ovat mm. Apostolsk Kirke, Vineyard ja Hillsong[44]

Maantieteelliset jäsenmäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta helluntailaisuus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ahonen, Lauri K.: Suomen Helluntaiherätyksen historia, Päivä Oy, Gummerus, 1994, ISBN 951-622-603-5
  • Helluntaiherätys-sivusto: http://www.helluntaiseurakunnat.fi/
  • Lehmuskoski, Juhana: Yksi kaste, Rv, Hämeenlinna, 1982,ISBN 951-605-761-6
  • Bell, Armas M. von: Oppi ja elämä, Myllykoski, 1957
  • Ruohomäki, Jouko: Karismaattisuuden kutsu, Aikamedia, Keuruu, 2009, ISBN 978-951-606-829-2
  • Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, WSOY, Helsinki, 1997, ISBN 951-0-27265-5
  • Mäkilä, Petri: Helluntailainen – klassisen helluntailaisuuden teologinen ihmiskäsitys, Kuva ja sana, 2010, ISBN 978-951-585-240-3
  • Räntilä, Kari M.: Hyvät Satamat. Suomen kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen opinkäsityksiä, SR-Kustannus, 1995, ISBN 952-9529-15-5
  • toim. Havupalo, Pekka, Launonen, Leevi: Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohdat, Suomen Helluntaikirkko ja Aikamedia Oy, Vihanti, 2014, ISBN 978-952-252-114-9

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lauri K. Ahonen, s. 10–15
  2. Jouko Ruohomäki, s. 66–69
  3. Helluntaiherätys maailmassa
  4. Helluntailainen, s. 13, 24, 26–28, 28–29
  5. Mihin Suomi tänään uskoo, s. 83
  6. Hyvät satamat, Valter Luoto, s. 36, 44–45
  7. Helluntailainen, s. 22,32
  8. Mihin Suomi tänään uskoo, s. 84
  9. Helluntailaisuus Uskonnot.fi. 15.2.2007. Viitattu 1.5.2021.
  10. a b c d e f g h i j k l m n Patrick Johnstone, Operation World, 2001, OM Publishing.
  11. http://www.pewforum.org/Christian/Evangelical-Protestant-Churches/Pentecostal-Resource-Page.aspx
  12. Burgess, Stanley, M: Encylopedia of Pentecostal and charismatic Christianity. New York: Routledge, 2006.
  13. Maailmanlaajuinen helluntailiike nykyisin
  14. Lauri K. Ahonen, s. 27–31.
  15. Havupalo,Launonen, Uskon pääkohdat, s. 10-12
  16. Havupalo,Launonen, Uskon pääkohdat, s. 13-14
  17. Havupalo,Launonen, Uskon pääkohdat, s. 15-16
  18. Havupalo,Launonen, Uskon pääkohdat, s. 19-20
  19. Lehmuskoski, s. 50–51
  20. Lehmuskoski, s. 82–89
  21. Armas von Bell, s.53.
  22. Havupalo,Launonen, Uskon pääkohdat, s. 23-24
  23. Lehmuskoski, s. 30–32, 35
  24. Havupalo,Launonen, Uskon pääkohdat, s.23-24
  25. Lehmuskoski, s. 66–70
  26. Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohdat, s. 25
  27. Lehmuskoski, s. 25
  28. Suomen helluntaiseurakuntien uskon pääkohdat, s.26
  29. Joosua Raunio: Uskon kaste - Toivo Haapalan kastekäsitys Itä-Suomen yliopisto, Läntinen teologia. Viitattu 1.8.2022.
  30. a b Gordon J. Melton: Encylopedia of Protestantism, s. 421. New York: Facts on File, 2005.
  31. Gordon J. Melton: Encylopedia of Protestantism, s. 60-61. New York: Facts on File, 2005.
  32. a b c Veli-Matti Kärkkäinen: Kirkkotiedon kirja, s. 285-326. Vapaakristillisyys, helluntailaisuus ja baptismi. Helsinki: Kirjapaja Oy, 2005.
  33. a b Lauri K. Ahonen: Suomen helluntaiherätyksen historia, s. 32-37. Hämeenlinna: Päivä, 1994.
  34. a b Why has Pentecostalism grown so dramatically in Latin America? Pew Research Center. 14.11.2014. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
  35. Status of Global Christianity 2021 Gordon-Conwell Theological Seminary. Viitattu 8.2.2022. (englanniksi)
  36. a b c Overview: Pentecostalism in Latin America Pew Research Center. 5.10.2006. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
  37. Frente Parlamentar Evangélica do Congresso Nacional Câmara dos Deputatos. 17.4.2019. Viitattu 7.2.2022. (portugaliksi)
  38. a b Overview: Pentecostalism in Africa Pew Research Center. 5.10.2006. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
  39. a b Overview: Pentecostalism in Asia Pew Research Center. 5.10.2006. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
  40. Vores historie Mosaik.one. Viitattu 31.10.2021. (tanskaksi)
  41. Pinsebevegelsen i Norge Store norske leksikon. Viitattu 1.11.2021. (norjaksi)
  42. Historia Pingst. Viitattu 8.2.2022. (ruotsiksi)
  43. Jäsentilastot: Hiipumiskehitys helluntaiseurakunnissa jatkui hieman loiventuen 11.1.2020 Seurakuntalainen
  44. Pinsekirkerne i Danmark dropper ”pinse” Kristeligt Dagblad. 8.3.2018. Viitattu 15.11.2021.
  45. Kuosmanen, Herätyksen historia, s. 281.
  46. Kuosmanen, Herätyksen historia, s. 282.


Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ahonen, Lauri K.: Suomen helluntaiherätyksen historia. Vapaan teologisen seuran julkaisuja. Hämeenlinna: Päivä, 1994. ISBN 951-622-603-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virallisia sivuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkeen ulkopuolisia sivuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriittisiä näkökulmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]