4. Lateraanikonsiili

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ekumeeniset kirkolliskokoukset
  1. Nikean ensimmäinen kirkolliskokous
  2. Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokous
  3. Efesoksen kirkolliskokous
  4. Khalkedonin kirkolliskokous
  5. Konstantinopolin toinen kirkolliskokous
  6. Konstantinopolin kolmas kirkolliskokous
  7. Nikean toinen kirkolliskokous
  8. Konstantinopolin neljäs kirkolliskokous
  9. 1. Lateraanikonsiili
  10. 2. Lateraanikonsiili
  11. 3. Lateraanikonsiili
  12. 4. Lateraanikonsiili
  13. Lyonin ensimmäinen kirkolliskokous
  14. Lyonin toinen kirkolliskokous
  15. Viennen kirkolliskokous
  16. Konstanzin kirkolliskokous
  17. Firenzen kirkolliskokous
  18. 5. Lateraanikonsiili
  19. Trenton kirkolliskokous
  20. Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous
  21. Vatikaanin toinen kirkolliskokous

Kahdestoista ekumeeninen eli yleinen, koko "yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi" itsensä tunnustaman kirkon piispojen kirkolliskokous pidettiin vuonna 1215 Rooman Lateraanikirkossa. Sitä kutsutaan myös nimellä Neljäs lateraanikonsiili.

Paavi Innocentius III:n aikana pidetyssä kirkolliskokouksessa läsnä olivat paavin lisäksi Konstantinopolin ja Jerusalemin latinalaiset patriarkat, 71 arkkipiispaa, 412 piispaa, 800 apottia, maroniittikatolilaisten priimas sekä pyhä Dominicus. Aleksandrian ja Antiokian latinalaiset patriarkat eivät olleet saapuvilla, mutta lähettivät edustajansa.

4. Lateraanikonsiili on monessa suhteessa merkittävin keskiajan kirkolliskokouksista. Konsiilin tavoitteina oli investituurariidan heikentämän kirkon opillisen yhtenäisyyden tukeminen, taistelu harhaoppeja vastaan sekä Palestiinaan syntyneiden kristillisten kuningaskuntien tukeminen.

Kirkolliskokous hyväksyi ensimmäisen koko katolista kirkkoa sitovan uskontunnustuksen ja julisti siitä poikkeavat uskonkäsitykset harhaoppisiksi. Harhaoppiset tuli kirkon mielestä erottaa kirkon sakramenttiyhteydestä eli heidät tuli julistaa pannaan. Se myös kehotti maallisia vallanpitäjiä taisteluun harhaoppeja vastaan ja vaati heitä tuomitsemaan katumattomat harhaoppiset kuolemaan sekä takavarikoimaan näiden omaisuuden. Kirkolliskokous päätti myös, että juutalaisten ja muslimien tuli käyttää erityistä hattua ja ommella vaatteisiinsa keltainen merkki, jotta heidät olisi helpompi tunnistaa.

Opillisesti 4. Lateraanikonsiili vahvisti transsubstantiaation eli opin siitä, että ehtoollisen leipä ja viini muuttuvat todellisesti Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi. Se myös vaati kirkon jäseniä ripittäytymään vähintään kerran vuodessa sekä ottamaan samoin ehtoollisen vastaan vähintään kerran vuodessa. Tämä lujitti kirkkoa ja antoi samalla kirkon viranhaltijoille tilaisuuden kontrolloida uskovia. Konsiili myös vahvisti paavin valtaa. Samoin se antoi lukuisia papistoa koskevia määräyksiä, esim. papiston oikeudesta harjoittaa papinviran ohella muita ammatteja.

Ortodoksinen kirkko ei tunnusta tätä kirkolliskokousta todelliseksi ekumeeniseksi kirkolliskokoukseksi.