Pyhä Dominicus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pyhä Dominicus de Guzmán
Pyhä Dominicus de Guzmán
Pyhä Dominicus de Guzmán
Syntynyt 8. elokuuta 1170
Caleruega, Castile, Espanja
Kuollut 6. elokuuta 1221
Bologna, Italia
Kansalaisuus espanjalainen
Ammatti pappi
Vanhemmat Felix de Guzmán ja autuas Azan Joanna

Pyhä Dominicus de Guzmán (Espanjaksi: Santo Domingo; 8. elokuuta 1170 Caleruegassa – 6. elokuuta 1221 Bolognassa) oli espanjalainen pappi joka perusti saarnaajaveljestön eli dominikaanisääntökunnan, latinaksi Ordo Praedicatorum. Dominicus kanonisoitiin 13. heinäkuuta 1234 paavi Gregorius IX:n toimesta. Pyhimystä kunnoitetaan katolisuudessa, anglikaanisuudessa ja luterilaisuudessa. Dominicuksen juhlaa vietetään 8. elokuuta eli pyhimyksen syntymäpäivänä. Hän on astronomien, astronomian, Dominikaanisen tasavallan, väärin syytettyjen ihmisten, Santo Domingo Pueblon, Vallettan, Birgun ja Managuan suojeluspyhimys ja hänen symboleitaan ovat esimerkiksi lilja, kirja, ruusukko ja soihtua pitelevä koira.[1] Dominicuksen uskotaan vastaanottaneen ruusukkorukouksen pyhältä Neitsyt Marialta vuonna 1214 albigenssien ja muiden harhaoppisten käännyttämiseksi.[2] Pyhimys on muunmuassa pyhän Franciscus Assisilaisen ja pyhän Simon Stockin aikalainen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhä Dominicus syntyi vuonna 1170 Caleruegassa, Espanjassa, ilmeisesti aatelissäätyiseen Felix de Guzmánin ja myöhemmin vuonna 1828 paavi Leo XII:n autuaaksijulistaman Azan Joannan perheeseen, jolla oli huomattavia yhteyksiä. Hän aloitti vuonna 1184 opinnot yliopistossa Palenciassa ja vielä kesken opintojen Osman piispa Martin de Bazan asetti hänet katedraalin kanoniksi. Hänen saamansa stipendi auttoi häntä opintojen jatkamisessa. 25-vuotiaana mies vihittiin papiksi ja hänestä tehtiin pian subpriori, sekä kun priori Diego d'Azevadosta tuli Osman piispa, noin vuonna 1201, pyhä Dominicus tuli prioriksi hänen sijaansa. Silloin hän oli viettänyt kontemplatiivista elämää kuusi tai seitsemän vuotta.

Vuosina 1203 ja 1205 Dominicus seurasi Osman piispa Diegoa tämän diplomaattisella matkalla Tanskaan neuvottelemaan avioliittoa kuningas Alfonso IX:n Ferdinand-pojalle. 1206 Dominicus sai tehtäväkseen toimia Languedocin kerettiläisiä albigensseja vastaan. 1207 piispa Diego palasi takaisin Osmaan. Dominicus jatkoi kuitenkin toimintaansa alueella. 1210-1211 Dominicus saarnasi Toulousessa harhaoppisia vastaan. Dominicus perusti saarnaajayhteisönsä 1215 Toulousessa. Yhteisö noudatti Pyhän Augustinuksen nimissä kulkevaa ns. augustiinolaissääntöä. 22. joulukuuta 1216 paavi Honorius III vahvisti Dominicuksen toiminnan ja 3. joulukuuta 1218 hän myönsi sääntökunnalle pyhän Sixtuksen kirkon Roomassa.

Bolognaan pyhä Dominicus oli saapunut 21. joulukuuta vuonna 1218 ja vuonna 1220 paavi Honorius III vahvisti hänen asemansa sääntökunnan johdossa. Samana vuonna paavi lähetti heidät muiden yhteisöjen munkkien kanssa saarnaamaan Lombardiassa. Pyhimyksen johdolla sadantuhannen harhaoppisen kerrotaan palanneen kirkkoon. Vuoden 1221 lopulla pyhä Dominicus palasi Roomaan kuudennen ja viimeisen kerran, jossa hän sai arvokkaita myönnytyksiä järjestölleen. Saman vuoden tammikuussa, helmikuussa ja maaliskuussa julkaistiin bullia, jotka suosittelivat sääntökuntaa kirkossa. Vuoden 1221 toukokuussa hän palasi Bolognaan, mutta siellä vakava sairastuminen iski häneen ja hän kuoli kolmen viikon sairastamisen jälkeen. Paavi Gregorius IX kanonisoi pyhän Dominicuksen 13. heinäkuuta vuonna 1234 julistaen, ettei epäillyt miehen pyhyyttä sen enempää kuin pyhän Pietarin ja pyhän Paavalinkaan.

Dominikaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Dominikaanit

Saarnaajaveljestön (lat. Ordo Praedicatorum, O.P.) toiminnan keskipisteenä tuli olemaan toiminta harhaoppeja vastaan. Veljeskunta toimi suoraan paavin alaisuudessa. Jo pian sääntökunnasta muodostui myös yksi tärkeimmistä keskiaikaisista oppineiden yhteisöistä. Tärkein 1200-luvun dominikaanioppineista oli epäilemättä pyhimys ja kirkonopettaja (latinaksi niinsanottu Doctor Angelicus, enkelimäinen opettaja) Tuomas Akvinolainen (1225 – 1274). Muita tunnettuja dominikaaneja ovat pyhä Raymundus Peñafortelainen (n. 1175 – 1275), pyhä Albert Suuri (n. 1200 – 1280), pyhä Pius V (1504 – 1572), pyhä Katariina Sienalainen (1347 – 1380) ja pyhä Vincent Ferrer (1350 – 1419). Sääntökunnan motto on latinaksi Laudare, Benedicere, Praedicare eli suomeksi "ylistää, siunata, saarnata".

Itämeren alueelle dominikaanit saapuivat jo varhain. Säilyneet lähteet osoittavat dominikaanien yhteyksistä Turun hiippakuntaan jo 1200-luvun alkupuolelta alkaen. Turkuun rakennettiinkin Suomen ensimmäinen dominikaaniluostari, vaikka dominikaaniveljet tulivat eri puolilta Ruotsia. Luostarin vaikutus jatkui Kustaa Vaasan ja Mikael Agricolan aikoihin saakka. Luostari paloi 1537. Nykyään dominikaanit vaikuttavat Suomessa Studium Catholicum -säätiössä Helsingin Ritarikadulla, joka vihittiin 15. marraskuuta 1950 ja maassa toimii myös dominikaanien maallikkoryhmä.[3][4]

Nykyään dominikaanit vaikuttavat yli 100 maassa ja heillä on suunnilleen 6500 veljeä, 4000 nunnaa, 35 000 aktiivista sisarta ja yli 100 000 maallikkoa.[5] Vuonna 2016 dominikaaneilla oli 560 seurakuntaa.[6] Vuonna 1901 sääntökunnalla oli 14 kanonisoitua pyhimystä ja 215 autuasta.[7] Kirkolla on ollut neljä dominikaanista paavia, nimittäin autuas paavi Innocentius V (n. 1225 - 1276), autuas paavi Benedictus XI (1240 - 1304), pyhä paavi Pius V (1504 - 1572) ja Jumalan palvelija paavi Benedictus XIII (1650 - 1730).[8] Dominikaaneilla on myös oma riituksensa, dominikaaninen riitus, joka on yksi katolisen kirkon läntisistä riituksista ja jonka pyhä Dominicus perusti vuonna 1215.[9]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyhä Dominicus.