Maria (Jeesuksen äiti)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Neitsyt Maria)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neitsyt Maria
Rukoileva Neitsyt Maria. Sassoferraton maalaus noin vuodelta 1650.
Rukoileva Neitsyt Maria. Sassoferraton maalaus noin vuodelta 1650.
Henkilötiedot
Muut nimet Theotokos
Panagia
Dei genitrix
Deipara
Mater Dei
Mater Misericordiae
Regina Coeli
Syntynytnoin 18 eaa.lähde?
Kuollut
Kansalaisuus juutalainen
Lapset Jeesus
Vanhemmat Joakim ja Anna

Maria (< m.kreik. Μαρία, María (pidemmästä muodosta Μαριάμ, Mariám) < arameaksi ܡܪܝܡ, Mariam) oli ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen nainen ja Jeesuksen äiti. Raamatun evankeliumien mukaan Mariaa ei hedelmöittänyt mies vaan Pyhä Henki. Myös Koraani ilmoittaa Jeesuksen syntyneen neitseestä.

Maria oli Raamatun mukaan naimisissa Joosefin kanssa. Hänen vanhemmikseen on apokryfisessä Jaakobin evankeliumissa nimetty Joakim ja Anna.[1]

Mariaa on kunnioitettu kristinuskon varhaisesta vaiheesta lähtien.[2] Mariaa on pidetty Jumalansynnyttäjänä ja tärkeimpänä pyhimyksenä niin läntisessä kuin itäisessäkin kristillisyydessä.[3] Katolisen ja ortodoksisen kirkon opit Mariasta ovat suurelta osin samanlaiset, ja Marialle annetaan niissä korkea asema, kun taas protestanttisissa kirkkokunnissa Maria on tyypillisesti asetettu pienempään rooliin.[4]

Marian on toisinaan ilmoitettu ilmestyneen ihmisille. Tunnettuja tapauksia ovat esimerkiksi Fátimassa, Lourdesissa ja Guadalupessa tapahtuneet ilmestykset.

Maria Raamatussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enkeli ilmoittaa Marian tulevan raskaaksi (Maalaus: Bartolomé Esteban Murillo).

Maria oli Nasaretista kotoisin oleva juutalainen neitsyt, joka oli kihloissa Joosefin kanssa.[5][6] Maria ja Joosef asuivat yhdessä, mikä oli kylläkin tuon ajan tapa, sillä kihlaus – avioliittosopimus – oli ratkaiseva, ja loppuseremoniat vähemmän tärkeitä.[7] Enkeli Gabriel ilmoitti Marialle, että tämä tulee raskaaksi Pyhästä Hengestä ja synnyttää messiaan. Maria suostui tehtäväänsä ilmoittaen olevansa ”Herran palvelijatar”. Pian sen jälkeen hän tapasi sukulaisensa Elisabetin,[5][6] joka Pyhän Hengen vaikuttamana kutsui häntä ”naisista siunatuimmaksi” ja ”Herransa äidiksi”,[8] ja Maria lausui kiitosvirren.[5][6]

Maria ja Joosef matkustivat Betlehemiin, missä Jeesus syntyi. Heille ei ollut tilaa majatalossa, ja Jeesus kapaloitiin seimeen.[9] Matteuksen evankeliumissa mainitaan itämaan tietäjien tulleen osoittamaan kunnioitusta Jeesus-lapselle,[10] ja Luukkaan evankeliumin mukaan paikalle tuli paimenia, jotka kertoivat Marialle ja Joosefille saaneensa enkeliltä ilmoituksen Kristuksen syntymästä. Maria ”kätki sydämeensä” tapahtuneen ja ”tutkisteli sitä”.[9]

Maria ja Joosef veivät Jeesuksen temppeliin, missä he kohtasivat Simeonin, joka tunnusti Jeesuksen messiaaksi ja ennusti Marian kokevan kärsimystä. He pakenivat Egyptiin, kun Herodes määräsi Jeesuksen tapettavaksi. Herodeksen kuoltua he asettuivat Nasaretiin.[5][6]

Maria on mukana ainoassa Jeesuksen myöhempään lapsuuteen ajoittuvassa kertomuksessa,[5] jossa pääsiäisjuhlissa kadonnut 12-vuotias Jeesus löydetään temppelistä keskustelemassa tämän tietämystä ihmettelevien uskonnollisten opettajien kanssa. Maria kysyi Jeesukselta, miksi tämä oli huolta aiheuttaen jäänyt temppeliin, mihin Jeesus vastasi kysymällä: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?”. Maria jälleen ”kätki sydämeensä” kaiken tapahtuneen.[11]

Marian mainitaan olleen paikalla muun muassa Jeesuksen suorittaessa ensimmäisen julkisen ihmetekonsa Kaanan häissä ja myöhemmin Jeesuksen tullessa ristiinnaulituksi.[5][6] Jeesus kehotti rakastettua opetuslastaan kohtelemaan Mariaa kuin äitiään.[3]

Jeesuksen kuoleman jälkeen Marian mainitaan olleen mukana rukoilemassa alkukirkon kokoontumispaikassa.[12]

Ilmestyskirjan luvussa 12 mainittava nainen on joidenkin tulkinnan mukaan Maria.[13]

Teologinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmissa kristillisissä teksteissä mainitaan Marian neitseellinen synnyttäminen,[14] millä korostettiin Jeesuksen jumalallista alkuperää.[15] Koska Jeesuksen katsottiin olevan Jumala, Marialla oli varhaisesta vaiheesta asema Jumalansynnyttäjänä[16] (nimitys virallistettiin Efesoksen kirkolliskokouksessa, mutta sitä oli käytetty pitkään aiemminkin).[14] Myös luterilaisuudessa Mariaa pidetään Jumalan äitinä.[17] Marialla oli keskeinen rooli myös varhaisen kirkon muotoillessa oppia Jeesuksen toisesta luonnosta ihmisenä, joka periytyi Marialta.[18][16][2]

Varhaisessa vaiheessa muodostui käsitys, että Maria oli neitsyt kuolemaansa asti.[14] Luterilaiset kirkot eivät kiistä tunnustuskirjoissaan Marian neitsyyden säilymistä Jeesuksen syntymän jälkeen[17] mutta osa myöhemmistä protestanteista on hylännyt opin.lähde?

Jeesus on nähty ”uutena Aadamina”, joka pelasti ihmiset synnistä, johon Aadam oli ihmiset langettanut. Maria on nähty vastaavasti ”uutena Eevana”, joka oli kuuliainen Jumalalle toisin kuin Eeva ja synnyttämällä Jeesuksen osana ihmisten synnistäpelastamisen mahdollistamista, kun taas Eeva oli ollut osallisena syntiinlankeamiseen. Ensimmäisinä Mariasta uutena Eevana kirjoittivat Justinos Marttyyri ja Irenaeus 100-luvulla.[19][2]

Uskomus, että Marialta voi pyytää esirukouksia, on ilmeisesti hyvin vanha.[14] Varhaisin tunnettu mariaaninen rukous on 200-luvulta.[20]

Sekä idässä että lännessä on ensimmäisistä kristillisistä vuosisadoista alkaen esiintynyt käsitys Marian taivaaseen ottamisesta. Tämä oli pitkät ajat vain hurskas perimätieto, kunnes vuonna 1950 paavi Pius XII vahvisti asian katolisen kirkon dogmiksi. Ortodoksisessa kirkossa tapahtumaa nimitetään Marian kuolonuneen nukkumiseksi.

La Inmaculada Concepción Madridissa Pyhän Hieronymuksen kirkossa. Maalaus: Claudio Coello.

Katolisen kirkon mukaan Maria sikisi perisynnittömästi (Conceptio immaculata):[14] Maria vapautettiin perisynnistä Jumalan armolla ollakseen täydellisessä suhteessa Jumalaan ja kelvollinen synnyttämään Jeesuksen, eikä Maria siis ansainnut synnittömyyttään itse. Varhaiset protestantit, kuten Martti Luther, aluksi tunnustivat opin, mutta myöhemmin siitä on tullut protestanttisuudessa kiistanalainen.[21] Koska ortodoksisella kirkolla ei ole samanlaista käsitystä perisynnistä kuin läntisellä kristikunnalla, sillä ei myöskään ole oppia Marian perisynnittömyydestä,[14] mutta Marian katsotaan joka tapauksessa olleen synnitön.[22]

Katolisen opin mukaan Maria on myös uuden liiton arkki. Marian kuvausten Uudessa testamentissa nähdään monin paikoin mukailevan Vanhan testamentin kuvauksia liitonarkista.[23]

Marian kunnioittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marialla on poikkeuksellinen asema pyhimysten joukossa.[14] Marian kunnioituksesta on todisteita 100-luvun puolivälistä lähtien.[24]

Aikaisemmassa tutkimuksessa on toisinaan esitetty, että Marian kunnioitus olisi jatkumoa välimerellisten jumalattarien palvonnalle. Yhtäläisyyksiä voidaan pitää tutkimuksessa kiinnostavina, mutta toisaalta niitä on pidetty pintapuolisina eivätkä ne siten pystyisi selittämään Marialle kehittynyttä asemaa kristinuskossa. Niiden korostamiseen on joidenkin näkemysten mukaan huomattavalta osalta vaikuttanut protestanttien ideologinen vastustus roomalaiskatolilaisuutta kohtaan. Marian kunnioittamisen on sen sijaan katsottu alkaneen kristillisen perinteen sisällä ilman ulkoista syytä.[25]

Mariaa kunnioitetaan muun muassa ihmiskunnan, benediktiinien, dominikaanien, jesuiittojen, karmeliittojen, sisterssiläisten, neitsyiden, äitien, ristiretkeläisten, saksalaisen ritarikunnan, kultaseppien, hopeaseppien, kokkien, merimiesten, kalamiesten, veren lahjoittajien ja munkkien suojeluspyhimyksenä.lähde?

Katolinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolisessa kirkossa Marialla (myös Madonna; ital. ma donna ’minun rouvani’) on keskeinen asema, ja suurin osa maailman katolisista kirkoista on omistettu hänelle. Lisäksi maailman jokaisessa katolisessa kirkossa on Marialle omistettu alttari, jolla on hänen kuvansa tai veistos hänestä. Katolilaisten, ortodoksien, luterilaisten ja muslimien tulkinnan mukaan Maria oli ikuinen neitsyt (lat. semper virgo) kuolemaansa asti. Tämän vahvistivat jo ensimmäiset ekumeeniset kirkolliskokoukset.[26]

Paavi Pius IX julisti vuonna 1854 katolisen kirkon dogmin perisynnittömästä sikiämisestä, jonka mukaan Maria oli sikiämisensä ensihetkestä alkaen Jumalan erityisen armon ja etuoikeuden kautta Jeesuksen ansioiden tähden tullut varjelluksi kaikesta perisynnistä. Dogmin mukaan Kristus lunasti Marian vapaaksi kaikesta synnistä. Idän kirkot kutsuvat Mariaa ”autuaaksi” tarkoittaen hänen olleen vapaana kaikesta synnistä.lähde?

Kun aramean kielessä ei ollut veljeä tarkoittavaa sanaa, vaan samaa sanaa käytettiin myös serkuista, evankeliumeissa esiintyvät Jeesuksen veljet on toisinaan tulkittu Jeesuksen serkuiksi. Ortodoksisessa kirkossa yleisemmän ajattelutavan mukaan Marian puoliso Joosef oli vanha mies ja leski, ja veljet ovat Joosefin aiemman avioliiton lapsia. Tämä käsitys esiintyy jo Uuden testamentin apokryfeihin kuuluvassa Jaakobin protoevankeliumissa.[27][28]

Katolisessa kirkossa Maria mainitaan kolmesti päivässä rukoillussa Angelus-rukouksessa sekä esimerkiksi hetkipalveluksen yhteydessä käytetyissä rukouksissa Alma Redemptoris Mater, Ave Regina Caelorum, Regina Coeli ja Salve Regina. Muita mariaanisia rukouksia ovat esimerkiksi ruusukko ja sen yhteydessä käytettävä Loreton litania.[29]

Ruusukko alkaa krusifiksista tai pelkästä rististä.

Marian nimiin ja häneen liittyen on perustettu lukuisia katolisia sääntökuntia:[30]

  • Autuaan Neitsyt Marian palvelijoiden sääntökunta (Ordo Servorum Mariae), perustettu 15. elokuuta 1233
  • Jeesuksen ja Marian veljeskunta (Congregatio Iesu et Mariae), perustettu 25. maaliskuuta 1643
  • Autuaan Neitsyen tahrattoman sikiämisen mariaanipappien veljeskunta (Congregatio Clericorum Marianorum ab Immaculatae Conceptionis Bmae Virginis), perustettu 1673
  • Jeesuksen ja Marian pyhäin sydänten ja pyhien alttarisakramenttien ainaisen kunnioituksen veljeskunta (Congregatio Sacrorum Cordium Iesu et Mariae necnon adorationis perpetuae Ss. Sacramenti altaris), perustettu 1800
  • Autuaan Neitsyt Marian oblaattien veljeskunta (Congregatio Oblatorum Beatae Mariae Virginis), perustettu vuonna 1815
  • Autuaan, tahrattoman Neitsyt Marian oblaattilähetyssaarnaajien veljeskunta (Congregatio Missionariorum Oblatorum Beatae Mariae Virginis Immaculatae), perustettu 25. tammikuuta 1816
  • Maristiveljien sääntökunta (Societas Mariae), perustettu 2. lokakuuta 1817
  • Jeesuksen ja Marian pyhäin sydänten lähetyssaarnaajien veljeskunta Congregatio Missionariorum a Sacrorum Cordium Iesu et Mariae), perustettu 1833
  • Tahrattoman Marian poikien veljeskunta (Congregatio Filiorum Mariæ Immaculatæ), perustettu 31. maaliskuuta 1843
  • Autuaan Neitsyt Marian tahrattoman sikiämisen lähetyssaarnajaveljeskunta (Congregatio Missionariorum Immaculatae Conceptionis B.M.V.) (vulgo "de Lourdes"), perustettu 8. joulukuuta 1848
  • Autuaan Neitsyt Marian tahrattoman sydämen lähetyssaarnaajapoikien veljeskunta (Congregatio Missionariorum Filiorum Immaculati Cordis Beatae Mariae Virginis), perustettu 16. heinäkuuta 1849
  • Autuaan, tahrattoman Neitsyt Marian karmeliittaveljien veljeskunta (Congregatio Fratrum Carmelitarum B.V. Mariae Immaculatae), perustettu 1855
  • Marian tahrattoman sydämen veljeskunta (Congregatio Immaculati Cordis Mariae), perustettu 1862
  • Tahrattoman sikiämisen kaniikkien veljeskunta (Congregatio Canonicorum Regularium Immaculatae Conceptionis), perustettu 21. marraskuuta 1866
  • Tahrattoman Pyhän Marian poikien veljeskunta (Congregatio Filiorum Sanctae Mariae Immaculatae), perustettu tammikuussa 1904
  • Pyhien sydänten ja Guadalupen Pyhän Marian lähetyssaarnaajaveljet (Missionari Sacri Cuori et Sanctae Mariae de Guadalupe), perustettu 3. kesäkuuta 1938
  • Jeesuksen ja Marian palvelijoiden veljeskunta (Congregatio Servorum Iesu et Mariae), perustettu 1988
  • Tahrattoman (= Neitsyt Marian) fransiskaaniveljien veljeskunta (Congregatio Fratrum Franciscanorum Immaculatae), perustettu 23. kesäkuuta 1990

Katolisessa rukouselämässä tunnetaan niin sanotut Marian seitsemän surua:[31]

Taiteessa Mater dolorosa kuvataan toisinaan yhdestä seitsemään miekan lävistämänä.[32]
  • 1. suru: Simeonin profetia
  • 2. suru: Pako Egyptiin
  • 3. suru: Jeesus-lapsen katoaminen kolmeksi päiväksi
  • 4. suru: Jeesuksen näkeminen kantavan ristiään
  • 5. suru: Jeesuksen ristiinnaulitseminen
  • 6. suru: Jeesuksen laskeminen ristiltä
  • 7. suru: Jeesuksen hautaaminen

Neitsyt Maria mainitaan lisäksi järjestyksessä ensimmäisenä kokonaisuudessaan viiden pyhimyksen eli pyhän arkkienkeli Mikaelin, pyhän Johannes Kastajan, pyhän Pietarin ja pyhän Paavalin kanssa perinteisessä, osittain 700-luvulla laaditussa Confiteor-rukouksessa, jota käytetään myös tridentiinisen messun alussa:[33][34]

»Confíteor Deo omnipoténti, beátæ Maríæ semper Vírgini, beáto Michaéli Archángelo, beáto Ioánni Baptístæ, sanctis Apóstolis Petro et Páulo, ómnibus Sanctis, et vobis, fratres: quia peccávi nimis cogitatióne, verbo, et ópere: mea culpa, mea culpa, mea máxima culpa. Ideo precor beátam Maríam semper Virginem, beátum Michaélem Archángelum, beátum Ioánnem Baptístam, sanctos Apóstolos Petrum et Páulum, omnes Sanctos, et vos, fratres, oráre pro me ad Dóminum Deum nostrum.»

»Tunnustan Jumalalle, kaikkivaltiaalle, autuaalle ikuisesti neitsyelle Marialle, autuaalle arkkienkeli Mikaelille, autuaalle Johannes Kastajalle, pyhille apostoleille Pietarille ja Paavalille, kaikille pyhille ja teille veljet, että olen tehnyt syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin, omasta syystäni, omasta syystäni, omasta suuresta syystäni. Siispä pyydän myös autuasta ikuisesti neitsyttä Mariaa, autuasta arkkienkeli Mikaelia, autuasta Johannes kastajaa, pyhiä apostoleita Pietaria ja Paavalia, kaikkia pyhiä ja teitä, veljet, rukoilemaan puolestani Herraa, Jumalaamme.lähde?»

Mariaa on muistettu muiden pyhimysten ohella katolisen messun kaanonissa seuraavasti:[35]

»Communicántes, et memóriam venerántes, in primis gloriósæ semper Vírginis Maríæ, Genetrícis Dei et Dómini nostri Iesu Christi: sed et beati Ioseph, eiusdem Virginis Sponsi, et beatórum Apostolórum ac Mártyrum tuórum, Petri et Pauli, Andréæ, Iacóbi, Ioánnis, Thomæ, Iacóbi, Philíppi, Bartholomaei, Matthaei, Simónis et Thaddaei: Lini, Cleti, Cleméntis, Xysti, Cornélii, Cypriáni, Lauréntii, Chrysógoni, Ioánnis et Pauli, Cosmæ et Damiáni: et ómnium Sanctórum tuórum; quorum méritis precibúsque concédas, ut in ómnibus protectiónis tuæ muniámur auxílio. Per eúndem Christum, Dóminum nostrum. Amen.»

»Yhdessä koko kirkon kanssa me kunnioittaen muistelemme sinun pyhiäsi, erityisesti kunniakasta ainaista neitsyttä Mariaa, Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen äitiä, niin myös pyhää Joosefia, hänen puolisoaan, sekä apostoleitasi Pietaria ja Paavalia, Andreasta, Jaakobia, Johannesta, Tuomasta, Jaakobia, Filippusta, Bartolomeusta, Matteusta, Simonia ja Taddeusta, ja marttyyreitasi Linusta, Kletusta, Klemensiä, Sikstusta, Korneliusta, Cyprianusta, Laurentiusta, Khrysogonusta, Johannesta ja Paavalia, Kosmasta ja Damianusta, ja kaikkia sinun pyhiäsi. Heidän ansioittensa ja rukoustensa tähden suo meidän kaikessa nauttia sinun suojelustasi. Kristuksen Herramme kautta. Aamen.[36]»

Neitsyt Maria mainitaan nimeltä Apostolisessa uskontunnustuksessa ja Nikealais-konstantinopolilaisessa uskontunnustuksessa.

Idän ortodoksisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumalansynnyttäjää kuvaava ikoni 1400-luvulta.

Idän ortodokseilla on monia Mariaan liittyviä traditioita.[37] Ortodoksit uskovat, että hän oli neitsyt ennen Kristuksen syntymää ja pysyi neitsyenä sen jälkeenkin.[38] Theotokiat eli hymnit Jumalansynnyttäjälle ovat olennainen osa ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksia, ja Maria Jumalansynnyttäjä on uskonnollisista hahmoista tärkein heti Kristuksen jälkeen.[39] Enkelit ovat ortodoksisessa kirkossa pyhimysten arvojärjestyksessä vasta kolmantena, ja Maria onkin julistettu myös "enkelten kuningattareksi".[39] Ortodoksien mukaan Maria on koko luomakunnan yläpuolella, joskaan ei jumalallinen.[40] Katolisen kirkon Marian taivaaseen ottamisen sijasta ortodoksit viettävät Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen juhlaa.[38]

Kirkkoisien mielipiteet muovaavat yhä merkittävästi ortodoksien kuvaa Mariasta. Ortodoksisen kirkon näkökulmat hänestä ovat kuitenkin usein doksologisia eivätkä akateemisia, koska ortodoksit kunnioittavat häntä hymnien, ylistyksen, liturgisen runouden ja ikonien muodossa. Eräs suosituimmista ortodoksiakatistoksista, jota kutsutaan usein vain Akatistoshymniksi, on omistettu Marialle,[41] kuten myös viisi ortodoksisen kirkon kahdestatoista suuresta juhlasta.[38] Suuren paaston ensimmäisenä sunnuntaina vietettävä ortodoksisuuden sunnuntai yhdistää Neitsyt Marian suoraan Jumalansynnyttäjäksi ikonien kunnioituksen avulla.[42] Jumalansynnyttäjää kuvaavat ikonit liittyvät useisiin muihinkin ortodoksijuhliin.[39]

Mosaiikki Konstantinopolista noin vuodelta 1118. Mosaiikissa vasemmalta oikealle Johannes II Konmenos, Maria ja Jeesus ja Johanneksen puoliso Irene.

Monet ortodoksien käsitykset Mariasta ovat peräisin Jaakobin protoevankeliumista, jossa kuvataan Neitsyt Marian elämänkaari hänen syntymästään Kristuksen syntymään asti, mukaan lukien kolmivuotiaan Marian vihkiminen neitsyeksi temppelissä. Tarinan mukaan ylipappi siunasi Marian ja kertoi hänelle, että Jumala oli merkinnyt monien sukupolvien joukosta juuri hänet. Ylipappi vei Marian alttarin kolmannelle portaalle, jolla Jumala armahti hänet. Temppelissä enkeli ruokki Mariaa siihen asti, kunnes hän täytti kaksitoista vuotta. Silloin enkeli käski ylipappia naittamaan Marian merkitylle israelilaiselle leskelle. Tarinaan perustuvat monet Jumalansynnyttäjän temppeliin tuomisen juhlaan liittyvät hymnit ja ikonit.[43]

Protestanttisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Protestantit eivät kunnioita pyhimyksiä samalla tavoin kuin esimerkiksi katoliset ja ortodoksit. Katolisista poiketen he uskovat, että Maria oli Jeesuksen äiti, mutta vain Jumalalle omistautunut tavallinen nainen.[44] Siksi nykypäivän protestanttisilla kirkkokunnilla ei ole Maria-kulttia, mariaanisia juhlia, pyhiinvaelluksia, Maria-taidetta eikä -musiikkia. Roomalaiskatolisen kirkon tavat ja uskonkäsitykset saatetaankin tyrmätä yksinomaan sen Maria-kultin vuoksi. Reformoidun teologin Karl Barthin mukaan "katolisen kirkon harhaoppisuus on sen mariologiassa".[45]

Jotkut varhaiset protestantit kunnioittivat Mariaa. Martti Luther kirjoittaa: "Maria on täynnä armoa ja julistettu täysin synnittömäksi. Jumalan armo täyttää hänet kaikella hyvällä ja estää hänessä kaiken pahan."[46] Vuonna 1532 Luther kuitenkin lakkasi viettämästä Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen päivää ja samalla myös tukemasta Marian puhtausajatusta.[47] Jean Calvinin sanoin "Ei voida kieltää, että Jumala soi Marialle suurimman kunnian valitessaan hänet Poikansa Äidiksi."[48] Hän kuitenkin kielsi ankarasti ajatuksen siitä, että kukaan muu kuin Kristus voisi toimia ihmisen puolestapuhujana.[49]

Koska sekä Luther, Calvin että Ulrich Zwingli kunnioittivat Mariaa 1500-luvulla Jumalan äitinä, varhaiset protestantitkin pitivät häntä suuressa arvossa. He kuitenkin arvostelivat roomalaiskatolista kirkkoa siitä, että se piti Neitsyt Mariaa pyhänä. Kun Maria-kultti yhdistettiin Trenton kirkolliskokouksen jälkeen 1500-luvulla katolisiin, protestanttien kiinnostus Mariaa kohtaan väheni. Valistuksen aikakautena protestanttisten kirkkojen kiinnostus Mariaa kohtaan katosi lähes kokonaan, vaikka anglikaanit ja luterilaiset kunnioittivatkin häntä yhä.[44]

1900-luvulla protestanttien näkemys katolisen kirkon Neitsyt Marian taivaaseenastumisdogmista kuitenkin muuttui. Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen ekumeeniset erot alkoivat pienentyä ja protestantit alkoivat osoittaa kiinnostusta mariaanisiin aiheisiin. Katolilaiset ja protestantit pitivät vuosina 1997 ja 1998 ekumeenisia vuoropuheluita, mutta nykyään suurin osa protestanteista kiinnittää edelleen vain vähän huomiota mariaanisiin aiheisiin ja uskoo, että ne haastavat sola scriptura -käsityksen.[44]

Islamissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Maria islamissa

Neitsyt Maria mainitaan Koraanissa 34 kertaa.[50] Koraani sisältää evankeliumeihin ja apokryfikirjallisuuteen sisältyviä kertomuksia Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta, joihin Maria liittyy. Kertomusten yksityiskohdat poikkeavat Raamatusta.[51][52]

Marian juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marian ilmestyspäivän prosessio.

Kristillinen kirkko on vanhoista ajoista viettänyt vuosittain useita juhlapäiviä Neitsyt Marian kunniaksi. Monia niistä vietetään samana päivänä sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa, joskin kirkkokunnat saattavat nykyisin käyttää niistä toisistaan poikkeavia nimiä. Lisäksi eräät ortodoksiset kirkot käyttävät yhä juhlapäivien ajankohtien määrittämiseen vanhaa juliaanista ajanlaskua, jolloin ne ovat 13 päivää myöhemmin.lähde?

Protestanttiset kirkot ovat hylänneet Raamattuun perustumattomina muut Marian juhlapäivät paitsi Marian ilmestyspäivän. Suomessa monet muutkin niistä oli kuitenkin almanakassa vielä 1900-luvun alussa, joskaan ne eivät enää uskonpuhdistuksen jälkeen olleet kirkollisia juhlapäiviä.[53] Nykyisinkin Maria-nimen eri muunnelmien nimipäivät ovat enimmäkseen 2. heinäkuuta ja 15. elokuuta, jotka molemmat ovat vanhoja Marian juhlapäiviä.lähde?

Protestanttisten ja katolisten kirkkojen yhteiset juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marian ilmestyspäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marian ilmestyspäivä on alkujaan 25. maaliskuuta, siis yhdeksän kuukautta ennen joulua. Sitä vietetään sen muistoksi, että enkeli Gabriel ilmoitti Marialle Jeesuksen syntymästä. Juhlapäivää vietetään myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, mutta vuonna 1955 se siirrettiin sunnuntaihin.[54] Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa se on yhä alkuperäisenä ajankohtanaan.lähde?

Katolisten kirkkojen yhteiset juhlapäivät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marian kuolin- ja taivaaseenottamispäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marian kuolonuneen nukkumista esittävä mosaiikki.

Sekä katolinen että ortodoksinen kirkko viettävät Marian kuoleman tai taivaaseen ottamisen muistopäivää 15. elokuuta, mutta niillä on eri käsitys juhlan merkityksestä. Katolisen kirkon käsityksen mukaan Maria otettiin ruumiineen taivaaseen, mikä vuonna 1950 julistettiin dogmiksi (Assumptio Mariae). Siksi juhlapäivän nimi on esimerkiksi ranskaksi Assomption, italiaksi kuitenkin Ferragosto. Ortodoksisessa kirkossa ei tällaista dogmia ole, mutta sekin viettää päivää suurena juhlapäivänä, jonka täydellinen nimi on Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen muistopäivä.[55] Siitä käytetään myös lyhempää nimeä Uspenie. Päivää vietetään pyhäpäivänä monissa Etelä-Euroopan maissa.lähde? Italiassa "Ferragosto" eli 15. elokuuta on kesän huipennus, joka osuu italialaisten lomakauteen.lähde?

Suomalaisessa almanakassa päivälle on sijoitettu useita Maria-nimen muunnelmia kuten Marja, Marjatta, Marjaana ja Marjo. Kansanomaisesti päivää on nimitetty jälki-Maariaksi[53]

Marian syntymäpäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marian syntymäpäivää vietetään sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa 8. syyskuuta.

Roomalaiskatolinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mariaanisia juhlapäiviä Suomen katolisessa kirkossa ovat seuraavat vietot:[56]

  • Pyhän Jumalansynnyttäjän Marian velvoittava juhlapyhä 1. tammikuuta
  • Lourdesin Neitsyt Marian päivä 11. helmikuuta
  • Fatiman Neitsyt Marian päivä 13. toukokuuta
  • Neitsyt Marian Elisabetin luona käynnin juhla 31. toukokuuta
  • Karmelvuoren Neitsyt Marian päivä 16. heinäkuuta
  • Autuaan Neitsyt Marian Taivaaseen ottamisen juhlapyhä 15. elokuuta
  • Autuaan Neitsyt Marian, taivaan kuningattaren muistopäivä 22. elokuuta
  • Autuaan Neitsyt Marian syntymän juhla 8. syyskuuta
  • Neitsyt Marian pyhän nimen päivä 11. syyskuuta
  • Jeesuksen äidin tuskien muistopäivä 15. syyskuuta
  • Ruusukkorukouksen Neitsyt Marian muistopäivä 8. lokakuuta
  • Autuaan Neitsyt Marian temppelissä käynnin muistopäivä 21. marraskuuta
  • Autuaan Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhlapyhä 8. joulukuuta
  • Guadalupen Neitsyt Marian päivä 12. joulukuuta
  • Autuaan Neitsyt Marian tahrattoman sydämen muistopäivä 3. helluntain jälkeisenä lauantaina
  • Pyhän perheen, Jeesuksen, Marian ja Joosefin juhla joulun jälkeisenä sunnuntaina tai 30. joulukuuta

Uudenvuodenpäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolisessa kirkossa uudenvuodenpäivä, 1. tammikuuta on nykyisin omistettu Neitsyt Marialle.[57] Suomessa katolinen kirkko velvoittaa jäseniään osallistumaan jumalanpalvelukseen.[58]

Marian etsikkopäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolinen kirkko vietti 1200-luvulta lähtien 2. heinäkuuta visitatio Mariae -nimistä juhlaa sen vierailun muistoksi, jonka Maria Luukkaan evankeliumin mukaan teki sukulaisensa Elisabetin, Johannes Kastajan äidin luona.[53][59]. Vuonna 1970 katolinen kirkko siirsi juhlapäivän toukokuun 31. päivään, koska ajallisesti tämä vierailu sattui Marian ilmestyksen ja Johannes Kastajan syntymän (juhannuksen väliin[60].

Vanhoissa suomalaisissa almanakoissa heinäkuun 2. päivän nimenä on ollut Marian etsikkopäivä. Ennen vuotta 1774 se oli myös pyhäpäivä.[61] Suomalaisessa kansanperinteessä päivä on tunnettu Heinä-Maarian tai Kukka-Maarian nimellä[53]. Nykyään päivä on Marian ja nimen useiden muunnelmien nimipäivä.

Perisynnittömän sikiämisen päivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marian peri­synnittömän sikiämisen päivää (joskus myös 'saastattoman sikiämisen') vietetään katolisessa kirkossa 8. joulukuuta, siis yhdeksän kuukautta ennen hänen syntymäpäiväänsä. Muutamissa katolisissa maissa, kuten Italiassa, päivä on myös virallinen pyhäpäivä.

Ortodoksinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumalansynnyttäjän suojelusjuhla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumalansynnyttäjän suojelusjuhla (ven. pokrova) on ortodoksinen juhla, jota vietetään 1. lokakuuta. Sen aihe liittyy legendaan näystä, jossa Maria tuli temppeliin ja levitti säteilevän huntunsa suojelemaan seurakuntaa.[55]

Marian temppeliinkäyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neitsyt Marian temppeliin käynnin juhlaa vietetään ortodoksisessa kirkossa 21. marraskuuta sen muistoksi, että legendan mukaan Maria saapui kolmivuotiaana temppeliin ja vietti siellä 11 vuotta.[62]

Maria taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Neitsyt Maria taiteessa
Ortodoksinen Madonna ja lapsi -ikoni
Maria-veistos Etelä-Koreassa Myeongdongin katedraalin edustalla.

Marian kunnioitus katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa on synnyttänyt paljon kirkkomusiikkia,[63] maalauksia ja veistoksia. Suosittuja aiheita ovat olleet muun muassa Marian ilmestys (Annunziata) ja Madonna ja lapsi.

Suomessa Marialle nimetyt kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marian kirkko, Hamina.

Suomessa on lukuisia Marialle nimettyjä keskiaikaisia kirkkoja tai rakennusvaiheensa vuoksi sakariston asteelle jääneitä kirkon osia.lähde? Turun naapurina oli vuoteen 1967 asti Maarian kunta, jonka nimi johtuu Räntämäellä sijainneesta keskiaikaisesta Maarian kirkosta.lähde?

Marian ilmestykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Marian ilmestys

Läntisessä ja itäisessä kristikunnassa on ilmoitettu Marian ilmestyneen ihmisille. Marian on kerrottu antaneen ilmestyksissään ohjeita tai kehotuksia. Väitettyihin ilmestyksiin suhtaudutaan varauksella, mutta osa niistä on saanut kirkolta vahvistuksen.[64]

Varhaisin tunnettu ilmoitus Marian ilmestyksestä on 200-luvulta. Kuuluisia mariaanisia ilmestyksiä ovat olleet esimerkiksi Fátiman, Lourdesin (katso Bernadette Soubirous)[14] ja Guadalupen tapaukset.[65] Marian uskotaan myös ilmestyneen dominikaanien perustajalle Dominic de Guzmánille vuonna 1214 ja antaneen tälle ruusukkorukouksen albigenssien ja muiden harhaoppisten käännyttämiseksi.[66]

Maaria emoinen suomalaisena taruhahmona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristinuskon alettua vahvistaa otettaan Suomesta käsitykset Neitsyt Mariasta nivoutuivat pakanallisiin käsityksiin. Mariasta kerrottiin paljon paikallisia tarinoita, joissa ympäristö, henkilöt ja tavat olivat suomalaisia. Usein hänen käsitettiin eläneen jossain lähistöllä. Kalevalassakin Marjatta on paimentyttö, joka tulee raskaaksi puolukasta, synnyttää saunassa ja rukoilee Ukko ylijumalaa synnytystuskissaan. Lopulta hän synnyttää pojan, jolle annetaan nimeksi Kaukomieli tai Kaukamoinen ja joka perii kaiken vallan tai kaiken rahan Karjalassa tai Kainuussa. Varsinaisen kristillisen Marian kanssa yhteistä tällä suomalaisella hahmolla on vain joissain yleisimmissä asioissa, kuten että kumpikin tuli raskaaksi neitsyenä ja synnytti merkittävän pojan.

Omaperäinen käsitys Mariasta oli vallitseva Karjalassa vielä 1800-luvulla. Maria koettiin maaäidiksi tai ihmisten kantaäidiksi. Loitsijalle Maaria oli henkiolento, jota puhuteltiin omana äitinä. Helläksi ja hoivaavaksi ajatellun Maarian apua pyydettiin varsinkin sairaita parannettaessa. Marian ajateltiin toisinaan edeltäneen kristinuskoa, sillä hän oli synnyttänyt Jeesuksen. Kun runonlaulajalta kysyttiin, ketä hänen esivanhempansa palvoivat ennen kristinuskoa, hän vastasi runomitassa: "Vaka vanhaa Väinämöistä ja neitsyt Maariaa emoista". Käsitys vastaa Martti Haavion käsitystä siitä, että kansanomaisesti Väinämöistä pidettiin Jeesuksen isänä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Amherst, NY: Prometheus Books, 2003. ISBN 1-59102-083-2. (englanniksi)
  • Oja, Heikki: Aikakirja 2007. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Seppo A. TeinonenSymboliikan peruskurssi. Gaudeamus, 1971. ISBN 951-662-041-8.
  • Shoemaker, Stephen J.: Mary in Early Christian Faith and Devotion. Yale University Press, 2016. ISBN 9780300217216. (englanniksi)
  • Hahn, Scott: ”Mary”, Catholic Bible Dictionary. Image, 2009. ISBN 9780385512299. (englanniksi)
  • Longman III, Tremper: ”Mary”, The Baker Illustrated Bible Dictionary. Baker, 2013. ISBN 978-0801012976. (englanniksi)
  • Boss, Sarah: ”Mary, the Blessed Virgin”, The Oxford Dictionary of the Christian Church. Oxford University Press, 2022. ISBN 9780191744396. (englanniksi)
  • Hällström, Gunnar af & Laato, Anni & Pihkala, Juha: Johdatus varhaisen kirkon teologiaan. Kirjapaja, 2007.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Mary, the Blessed Virgin”. Teoksessa Devonshire Jones, T. & Murray, L., & Murray, P. (toim.): The Oxford Dictionary of Christian Art and Architecture. Oxford University Press, 2013.
  2. a b c Mary. Biography, Bible References, Significance, & Miracles Encyclopedia Britannica. Viitattu 6.6.2022. (englanniksi)
  3. a b Farmer, David: "Mary, the Blessed Virgin". Teoksessa The Oxford Dictionary of Saints. Oxford University Press, 2011. Oxford Reference. Viitattu 23.5.2022.
  4. "Mary, the Blessed Virgin." Teoksessa The Concise Oxford Dictionary of the Christian Church. Oxford University Press, 2013. Oxford Reference. Viitattu 23.5.2022.
  5. a b c d e f Longman III 2013.
  6. a b c d e Hahn 2009.
  7. Martin Woodrow ja E. P. Sanders: Raamatun henkilöitä, s. 123. Suomeksi toimittanut Tuomas Nevanlinna. Helsinki: Kauppiaitten Kustannus, 1987. ISBN 951-635-644-3.
  8. Luuk. 1:41–43.
  9. a b Luukas 2 - Raamattu 1992 (KR92) Raamattu.fi. Viitattu 23.6.2022.
  10. Matt. 2:1–12 Raamattu.fi. Viitattu 24.6.2022.
  11. Luuk 2:41–52
  12. Ap. t. 1:12–15 raamattu.uskonkirjat.net. Viitattu 23.5.2022.
  13. O'Carroll, Michael: Theotokos: A Theological Encyclopedia of the Blessed Virgin Mary, s. 375–377. Wipf and Stock, 2000.
  14. a b c d e f g h Boss 2022.
  15. Shoemaker 2016, s. 33.
  16. a b Artemi, Eirini (2013): The Virgin Mary, Theotokos, and Christ, true God and true man: the mystery of Incarnation according to Cyril of Alexandria. El misterio de la Encarnación según Cirilo de Alejandría.
  17. a b 8. Kristuksen persoona, Yksimielisyyden ohje tunnustuskirjat.fi. Suomen ev.lut. kirkko. Viitattu 30.10.2018.
  18. Hällström & Laato & Pihkala 2007, s. 163–164.
  19. Shoemaker 2016, s. 44–46.
  20. Gambero, Luigi: Mary and the Fathers of the Church: The Blessed Virgin Mary in Patristic Thought, s. 69. Ignatius Press, 1999.
  21. Religions. Christianity: Immaculate Conception bbc.co.uk. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  22. Wiseman, Vincent: Immaculate Conception Dogma University of Dayton, Ohio. 2003. Viitattu 18.6.2022. (englanniksi)
  23. Gray, Tim: Mary: God’s Masterwork St. Paul Center. 7.5.2019. Viitattu 20.6.2022. (englanniksi)
  24. Shoemaker 2016, s. 3, 229–230.
  25. Shoemaker 2016, s. 12–14.
  26. Aamenesta öylättiin – kirkollinen sanasto Suomen ev.lut. kirkko. Viitattu 18.11.2013.
  27. Matti Myllykoski, Arto Järvinen: Varhaiskristilliset evankeliumit, s. 342–343. Yliopistopaino, Helsinki University Press, 1997. ISBN 951-570-318-2.
  28. ”Jaakobin protevankeliumi, IX luku”, Apokryfiset evankeliumit, s. 17. Suomentanut Johannes Seppälä. Ortokirjat, 1980. ISBN 951-95564-9-4.
  29. Turrin, Maria Gabriella dell' Annunciazione: "Pregate, pregate, pregate", s. 210–214. Shalom, 1981. (italiaksi)
  30. Religious Orders The Hierarchy of the Catholic Church. Viitattu 23.4.2017. (englanniksi)
  31. The Seven Sorrows of the Blessed Virgin Mary Catholic Online. Viitattu 23.4.2017. (englanniksi)
  32. Our Lady of Sorrows TheCatholicSpirit.com. 13.9.2019. Viitattu 20.6.2022. (englanniksi)
  33. Confiteor Thesaurus Precum Latinarum. Viitattu 25.4.2017. (englanniksi)
  34. Ordo Missæ Sancta Missa. Viitattu 25.4.2017. (englanniksi)
  35. Sancta Missa Sancta Missa. Divinum Officium. Viitattu 25.4.2017. (englanniksi)
  36. Pyhä messu suomeksi Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 11.12.2021.
  37. McNally, Terry: What every Catholic should know about Mary: Dogmas, doctrines, and devotions, s. 168–169. Xlibris Corp, 2009. ISBN 1-4415-1052-4. (englanniksi)
  38. a b c Fairbairn, Donald: Eastern Orthodoxy through Western eyes, s. 99–101. Louisville, Ky.: Westminster John Knox Press, 2002. ISBN 0-664-22497-0. (englanniksi)
  39. a b c Dragas, George Dion: Ecclesiasticus II: Orthodox icons, saints, feasts, and prayer, s. 81–83. Rollinsford (N. H.): Orthodox Research Institute, 2005. ISBN 0-9745618-9-4. (englanniksi)
  40. Bulgakov, Sergiĭ: The Orthodox Church, s. 116. Crestwood (N.Y.): St. Vladimir's Seminary Press, 1988. ISBN 0-88141-051-9. (englanniksi)
  41. Schroedel, Jenny: The everything Mary book, s. 90. Avon (Mass.): Adams Media, 2006. ISBN 1-59337-713-4. (englanniksi)
  42. Vasilakē, Maria: Images of the Mother of God: Perceptions of the Theotokos in Byzantium, s. 97. Milton Park, Abingdon, Oxon: Mouseio Benakē. ISBN 978-1-351-92876-2.
  43. Wybrew, Hugh: Orthodox feasts of Jesus Christ & the Virgin Mary: Liturgical texts with commentary, s. 37–46. Crestwood (N.Y.): St. Vladimir's Seminary Press, 2000. ISBN 0-88141-203-1.
  44. a b c Hillerbrand, Hans Joachim: The encyclopedia of Protestantism, s. 1174. New York: Routledge, 2004. ISBN 0-415-92472-3. (englanniksi)
  45. Barth, Karl: Church dogmatics. Vol. 2, pt. 2, Doctrine of God, s. 143–144. London: T. & T. Clark International, 2004. ISBN 0-56709-384-0. (englanniksi)
  46. Lehmann, H.: Luther's Works, American edition. Fortress, 1968, 43. vsk, s. 40. (englanniksi)
  47. Jackson, Gregory Lee: Catholic, Lutheran, Protestant: a doctrinal comparison, s. 249. Martin Chemnitz Press, 1993. ISBN 0-615-16635-0. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  48. William Pringle: Commentary on a Harmony of the Evangelists, Matthew, Mark, and Luke, s. 87. Edinburgh: Calvin Translation Society, 1845. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  49. Donald K. McKim: The Cambridge companion to John Calvin. Cambridge: Cambridge University Press, 2004. ISBN 0-521-81647-5. (englanniksi)
  50. Nevo, Yehuda D. & Koren, Judith: Crossroads to Islam. The Origins of the Arab Religion and the Arab State, s. 258. Amherst, New York: Prometheus Books, 2003. ISBN 978-1-59102-083-7. (englanniksi)
  51. Jeesus, Allahin profeetta. Tutkimus islamilaisen Jeesus-kuvan muotoutumisesta, s. 22, 110–112. Helsinki: Suomen Eksegeettinen seura, 1998. ISBN 951-9217-25-8.
  52. Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin, s. 144–147. 2. korjattu p.. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-924-5.
  53. a b c d Kustaa Vilkuna: Suuri nimipäiväkalenteri, 1969
  54. Oja 2007, s. 149–150, 166–167.
  55. a b Oja 2007, s. 177.
  56. Liturginen kalenteri Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 23.4.2017.
  57. Oja 2007, s. 145.
  58. Liturginen kalenteri Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 23.4.2017.
  59. Luuk. 1:39–56
  60. Lempiäinen, Pentti: Pyhät ajat, s. 122, 5. p., Kirjapaja 2000, ISBN 951-625-682-1
  61. Oja 2007, s. 166–167.
  62. Oja 2007, s. 277.
  63. Nordell, Risto: Musiikkia Neitsyt Marialle. Kirkko & kaupunki, 2009, nro 23, s. 12.
  64. Maunder, C.: apparitions of Mary, Orthodox. Teoksessa The Oxford Dictionary of the Christian Church. Oxford University Press, 2022.
  65. Strochlic, Nina: Every year millions of miracle-seeking pilgrims visit Mexico City National Geographic. 25.12.2019. Viitattu 25.6.2022. (englanniksi)
  66. History of the Rosary theholyrosary.org. Viitattu 23.4.2017. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Serafeja korkeampi: Bysanttilaisia saarnoja Jumalansynnyttäjästä. Suomentanut Damaskinos Ksenofontoslainen. Palokki: Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari, 2017. ISBN 978-952-68382-3-6.
  • Seppälä, Serafim: Elämän äiti: Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa. Helsinki: Maahenki, 2010. ISBN 978-952-5652-87-1.
  • Vuola, Elina: Jumalainen nainen: Neitsyt Mariaa etsimässä. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-22364-1.
  • Ylimartimo, Sisko: Marian katse: Kuvia, kuvitelmia ja kertomuksia. Helsinki: Avain, 2021. ISBN 978-952-304-286-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Mary, mother of Jesus