Abraham

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Raamatun ja Koraanin Abrahamia. Abrahamista nimenä kerrotaan artikkelissa Abraham (nimi), jossa myös luetellaan muita Abraham-nimisiä henkilöitä.
Abraham
אברהם
Enkeli estää Abrahamia uhraamasta Iisakia
Enkeli estää Abrahamia uhraamasta Iisakia
Henkilötiedot
Muut nimet Abram (alkuperäinen)
Syntynyt n. 1996 eaa.
Mesopotamia
Kuollut n. 1821 eaa.
Hebron
Puoliso Saara
Ketura[1]
Hagar
Lapset Ismael
Iisak
Simran
Joksan
Medan
Midian
Jisbak
Suah
[1]

Abraham (myös Aabraham, hepr. ‏אברהם‎, Avraham ”monien isä/johtaja”, Tiberian hepreaksi ʾAḇrāhām; arab. ابراهيم‎, Ibrāhīm), alun perin Abram (hepr. ‏אַבְרָם‎, Avram, ab-rawm’ "korkea isä"), on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin patriarkka. Hänestä kerrotaan Raamatussa, Ensimmäisen Mooseksen kirjan 11.-25. luvuissa ja hänet mainitaan sen jälkeen useimmissa Raamatun kirjoissa.

Raamatun kertomus Abrahamista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abrahamista ei ole muuta tietoa kuin Raamatun kertomukset. Vielä teologi Aapeli Saarisalo [2] uskoi Ensimmäisen Mooseksen kirjan 14. luvussa kuvattujen tapahtumien [3] saaneen muinaistutkimuksesta ja nuolenpääkirjoituksista vahvistuksen. Luvussa kerrotaan muun muassa Kedorlaomerin, kanssaan olleiden kuninkaiden ja Abrahamin välisestä taistelusta.

Abraham oli alun perin nimeltään Abram. Abraham kuului Seemin kautta kymmenenteen sukupolveen Nooasta. Abraham oli Terahin poika ja lähtöisin Kaldean Urista muinaisesta Babyloniasta.[4].Vaikka Abraham mainitaankin 1. Mooseksen kirjan 11:26:ssa ensimmäisenä Terahin kolmesta pojasta, hän ei ollut esikoinen.[5]. Abraham luetellaan ensimmäisenä isänsä pojista ilmeisesti huomattavan uskollisuutensa ja sen merkittävän aseman vuoksi, joka hänellä on Raamatussa. Hänen vaimonsa oli nimeltään Sarai, myöhemmin Saara[6]. Saara oli myös Abrahamin sisarpuoli, koska heillä oli sama isä. Jumalalta saamansa neuvon mukaisesti Abraham muutti Kanaanin maahan ja asettui Mamren tammiston lähelle asumaan.[7] Abraham oli noin 75-vuotias, ja hän järjesti huonekuntansa matkalle Haranista kohti Kanaanin maata, jossa hän asui elämänsä jäljellä olevat vuodet vaeltavana muukalaisasukkaana teltoissa[8]. Abraham lähti Haranista isänsä Terahin kuoltua. Jumalan ja Abrahamin välinen liitto astui voimaan juuri tähän aikaan.

Abraham, Saara ja Hagar. Kuvitus vuodelta 1897.

Abraham ja Saara olivat olleet Kanaanissa kymmenisen vuotta, mutta Saara oli yhä hedelmätön. Siksi hän ehdotti sijaisekseen egyptiläistä palvelijatartaan Hagaria, jotta hän saisi lapsen tämän välityksellä. Abraham suostui. Ja niin syntyi Ismael, kun Abraham oli 86-vuotias.[9] Kun Abraham oli 99-vuotias, Jumala käski, että kaikki miehet Abrahamin huonekunnasta oli ympärileikattava tunnusmerkiksi eli sinetiksi todistamaan, että hänen ja Abrahamin välillä vallitsi erikoinen liittosuhde.[10] Tässä vaiheessa Jumala antoi Abramille nimeksi Aabraham luvatessaan hänestä tulevan suuren kansan isä: "Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen: "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän..."[11] Pian tämän jälkeen kolme enkeliä, jotka Abraham otti vastaan, lupasi, että Saara itse tulisi raskaaksi ja synnyttäisi pojan seuraavana vuonna.[12]

Abraham muutti Saaran kanssa Gerariin, jossa tuon filistealaiskaupungin kuningas otti Saaran haaremiinsa. Jumala puuttui asiaan, Saara vapautettiin, ja määräaikana, kauan aikaisemmin luvattu perillinen Iisak syntyi[13]. Kun Iisakin 19-vuotias velipuoli Ismael viisi vuotta myöhemmin ilvehti hänelle, Abrahamin oli pakko lähettää Ismael ja hänen äitinsä Hagar pois[14].

Noin 20 vuotta myöhemmin, Jumala käski Abrahamia uhraamaan Iisakin. Juutalaisen perimätiedon mukaan Iisak oli silloin 25-vuotias[15]. Totellen Jumalan ohjeita Abraham otti Iisakin mukaansa ja matkusti Negevissä sijainneesta Beersebasta pohjoiseen Morianvuorelle, joka sijaitsi aivan Salemin pohjoispuolella. Siellä hän rakensi alttarin ja valmistautui uhraamaan Iisakin, perillisensä, polttoteurasuhrina. Abraham tavallaan uhrasi Iisakin, sillä hän päätteli, että Jumala kykenisi herättämään hänet kuolleista[16]. Jumala puuttui asiaan vasta aivan viime hetkellä ja antoi pässin Iisakin sijaan uhrialttarille. Tämä ehdoton usko, johon liittyi täydellinen tottelevaisuus, sai Jumalan vahvistamaan liittonsa Abrahamin kanssa valalla[17].

Kun Saara kuoli Hebronissa 1881 eaa. 127-vuotiaana, Abrahamin täytyi ostaa hautapaikka, sillä hän oli tosiaan vain muukalaisasukas, joka ei omistanut maata Kanaanissa. Niinpä hän osti Heetin pojilta kedon ja luolan Makpelasta läheltä Mamrea[18]. Kolme vuotta myöhemmin, kun Iisak täytti 40 vuotta, Abraham lähetti vanhimman palvelijansa, todennäköisesti Elieserin, takaisin Mesopotamiaan etsimään Iisakille sopivaa vaimoa. Jumalan valinnaksi osoittautui Abrahamin veljenpojan tytär Rebekka[19]. Seuraavassa sukupolvessa vanhin poika oli Eesau, mutta nuorempi veli Jaakob hankki isältään Iisakilta esikoisoikeuden. Abraham otti toisen vaimon Keturahin Saaran kuoleman jälkeen. Keturah synnytti kuusi poikaa: Simranin, Joksanin, Medanin, Jisbakin, Shuahin ja Midian[20].

Lopulta Abraham kuoli hyvin iäkkäänä, 175-vuotiaana, ja hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet Makpelan luolaan[21]. Ennen kuolemaansa Abraham antoi lahjoja sivuvaimojensa pojille ja lähetti heidät pois, jotta Iisak perisi yksin kaiken hänen omistamansa[22].

Abraham islaminuskossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Lähi-idän pakanalliset arabiheimot joutuivat ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina tekemisiin Lähi-idän kristittyjen kanssa, he alkoivat kääntyä kansanomaisesti ymmärrettyyn kristinuskoon, jossa he katsoivat olevansa Abrahamin lapsia tämän toisen pojan Ismaelin kautta. [23] Gazassa asunut patriarkka Sozomenus kuvaili 400-luvulla tätä "ismaeliittista monoteismia", jota hän piti juutalaisuuden rappeutuneena muotona.[24] Abrahamin merkitystä islamin kehityksen varhaisessa vaiheessa osoittaa se, että Koraanin teksteissä sana Abraham esiintyy 69 kertaa, kun taas Muhammed esiintyy vain neljästi. Abraham oli myös keino irtautua sekä juutalaisesta että kristillisestä perinteestä menemällä niiden ohi suoraan Abrahamiin: ”Ei Abraham ollut juutalainen eikä kristitty, vaan hän oli alistuva hanif” (Koraani 3: 67). Abrahamin kytkeminen islamiin tapahtui myöhemmin myös tekemällä hänet Kaaban temppelin alkuperäiseksi rakentajaksi tai ainakin korjaajaksi vedenpaisumuksen jälkeen.[25] Kaaban temppelillä oli siten kunniallinen alkuperä, ja vasta myöhemmin se rappeutui pakanalliseen käyttöön.

Israelilainen arkeologi Yehuda Nevo on osoittanut, että nimi Abraham oli 600-luvulla yleinen etenkin Negevin autiomaasta löytyneissä piirtokirjoituksissa, mikä osoittaa, että abrahamismi oli yleisintä siellä.[26]

Koraanin kertomuksissa Abraham on myös uhraamassa poikaansa (37: 100-109), mutta kyseessä ei ole Iisak vaan Ismael. Abraham ei liioin tee sitä osoittaakseen uskoaan vaan osoittaakseen tottelevaisuutta Jumalaa kohtaan.[25] Profeettojen suurassa Abraham joutuu Raamatun Danielin kirjaa vastaavaan tilanteeseen, jossa hänet yritetään ilman tulosta polttaa (21:69-71). 800-luvulla kootussa islamilaisessa kansanperinteessä Abraham (eli Ibrahim) kutsuu itseään kunnianimellä "Jumalan ystävä" (Khalil Allah).[27]

Abrahamin asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miniatyyri kolmesta patriarkasta: Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista bysanttilaisessa menologionissa.

Sekä juutalaiset, kristityt että muslimit kunnioittavat Abrahamia uskovaisten esikuvana. Lisäksi juutalaiset ja arabimuslimit uskovat olevansa hänen suoranaisia jälkeläisiään. Raamatun mukaan juutalaiset polveutuvat Jaakobista, Abrahamin pojanpojasta.

Jo varhaiset arabikristityt kutsuivat itseään ismaeliiteiksi, koska katsoivat olevansa Abrahamin pojan Ismaelin jälkeläisiä. Kristityille Abraham edustaa Jeesukseen uskovien isää, jonka kuuliaisuus Jumalan tahdolle on esikuvallista[28]. Abraham, Iisak ja Jaakob ovat patriarkkoja eli kantaisiä. Vanhan testamentin tunnustavina juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia pidetään abrahamilaisina uskontoina. Abrahamin on väitetty eläneen vuosien 2200 eaa ja 1900 eaa välillä.[29]

Historiallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Raamatun historiallisuus

Abrahamin historiallisuus on ollut kiistelty aihe. Vielä 1900-luvun merkittävimpiin kuuluneet arkeologit kuten William F. Albright ja raamatuntutkijat kuten Albrecht Alt uskoivat, että Abraham ja muut patriarkat ovat olleet joko historiallisia henkilöitä tai uskottavia yhdistelmiä noin 2000-luvulla eaa. (eli ns. ”patriarkaalisella aikakaudella”) eläneistä todellisista henkilöistä. Patriarkoista kertovissa teksteissä mainitut nimet esiintyivät myös samalle aikakaudelle ajoitetuissa teksteissä Marissa, Mesopotamiassa (nykyinen Irak) ja Ras Shamrassa, Syyriassa. Nämä tekstit eivät kuitenkaan todista patriarkkojen historiallisuutta; kyseiset nimet ovat mahdollisesti olleet yleisiä jo tuolloin.[30][31] Erityisesti 1970-luvun aikana vakiintui konsensus, että arkeologiset löydöt eivät tue esitetyjä väitteitä ja että folkloristisia tarinoita ei tulisi lukea historiallisina lähteinä.[32]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ensimmäinen Mooseksen kirja 25 luku
  2. Saarisalo, Aapeli (2005, 10): Raamatun sanakirja. Data Universum Oy
  3. 1. Moos. 14:1–17
  4. 1. Moos. 11:27–32
  5. 1. Moos. 11:32; 1. Moos. 12:4
  6. 1. Moos. 17:15
  7. 1. Moos. 12:1–6, 1. Moos. 13:18
  8. 1. Moos. 12:4
  9. 1. Moos. 16:31. Moos. 16:15–16
  10. 1. Moos. 17:5, 9–27
  11. 1. Moos. 17:1–5
  12. 1. Moos. 18:1–15
  13. 1. Moos. 18:16–21:7
  14. 1. Moos. 21:8–21; 1. Moos. 15:13
  15. Josephus: Juutalaisten muinaisajat I, 227 [xiii, 2]
  16. Hepr. 6:13–18; Hepr. 11:17–19
  17. 1. Moos. 22:1–18
  18. 1. Moos. 23:1–20
  19. 1. Moos. 24:1–67
  20. 1. Moos. 25:1–6
  21. 1. Moos. 25:7–10
  22. 1. Moos. 25:5, 6
  23. Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state, s. 186-190. Prometheus Books, 2003.
  24. Nevo & Koren, 2003, 186
  25. a b Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 200. Isaac Publishing, 2013.
  26. Nevo & Koren, 2003, 190
  27. Sookhdeo, 2013, 199
  28. Saarisalo, Aapeli (2005, 11): Raamatun sanakirja. Data Universum Oy
  29. Uuras Saarnivaara: "Voiko Raamattuun luottaa?"
  30. Otavan suuri ensyklopedia, 4. osa (Juusten-Kreikka), s. 2464, art. Juutalaiset. Otava, 1979. ISBN 951-1-02232-6.
  31. Rowland Croucher ym.: Minimalis, the Copenhagen School of thought web.archive.org.
  32. John Van Seters: Abraham in History and Tradition. Echo Point Books and Media, 2014-03. ISBN 9781626549104. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2017). en