Hadž

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Hajj)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhiinvaeltaja Mekassa.
Islamin viisi peruspilaria
Koraani
Kirjoitukset
Islamin suuntaukset
Kulttuuri ja yhteiskunta
Muuta aiheeseen littyvää

Hadž tai hajj (arab. حج‎, ḥajj, 'pyhiinvaellus') on Mekkaan suoritettava pyhiinvaellus ja yksi islamin viidestä peruspilarista.[1][2] Jokaisen kykenevän muslimin, jolla on siihen varaa, tulee suorittaa pyhiinvaellus Mekkaan vähintään kerran elämänsä aikana islamilaisen ajanlaskun 12. kuukauden, eli Dhu-l-Hijjah'n, toisella viikolla (8.–12. päivänä)[1]. Pyhiinvaelluskauteen liittyy myös muslimien samaan aikaan, Dhu-l-Hijjah'n 10.–12. päivinä viettämä Eid al-Adha -juhla. Varsinaisen pyhiinvaelluskuukauden ulkopuolella suoritettua pyhiinvaellusta kutsutaan pieneksi pyhiinvaellukseksi (umra).

Vuosittain noin 2,5 miljoonaa muslimia suorittaa hadžin.[3] Monille muslimeille pyhiinvaellus on elämän hartain kokemus, ja sen suorittaneita kutsutaan arvonimellä hadži (mies) ja hadža (nainen). Kuitenkin 1,7 miljardista muslimista vain harvat toteuttavat pyhiinvaelluksen Mekkaan. Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maista 17 % muslimeista kertoo tehneensä pyhiinvaelluksen, mutta Kaakkois-Aasian muslimeista vain kahdeksan prosenttia ja Keski-Aasian muslimeista pari prosenttia. [4][5]

Pyhiinvaelluksen vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhiinvaelluksen vaiheet Mekassa

Pyhiinvaeltajat pukeutuvat ennen kaupunkiin tuloa valkeaan pyhiinvaellusvaatteeseen (ihra'm), puhdistautuvat ja pysyvät tässä sakraalissa tilassa koko rituaalin ajan. Pyhiinvaellus alkaa Jumalan tervehtimisellä. Rituaali toistuu päivittäin useita kertoja. Seuraavat vaiheet on havainnollistettu alla olevassa kuvassa pyhiinvaelluksen vaiheista.

1) Aluksi Kaaban temppeli, joka sijaitsee Al-Haram -moskeijan sisällä, kierretään vastapäivään seitsemän kertaa. Kun musta kivi ohitetaan, sitä suudellaan tai kosketaan, jos tungokselta pystyy.

2) Kiertämisen jälkeen pyhiinvaeltajat juovat temppelin pihalla olevan Zamzam-kaivon vettä.

3) Seuraava tehtävä on rituaalinen juoksu seitsemän kertaa Safa ja Marwa-vuorten välillä. Juoksu suoritetaan ensimmäisen viikon kuluessa.

4) Kun rituaalijuoksu on suoritettu, pyhiinvaeltajat siirtyvät kahdeksantena päivänä Minan kylään, jossa yövytään teltoissa.

5) Sieltä jatketaan Arafat-vuorelle (eli ”Armonvuorelle”), jonka alla tasangolla odotetaan, että aurinko laskee. Tällöin muistellaan Muhammedin jäähyväissaarnaa samassa paikassa.

6) Sieltä siirrytään Muzdalifaan, missä yövytään.

7) Pyhiinvaeltaja kerää Muzdalifassa 70 tai 49 pikkukiveä. Vaeltajat palaavat Minaan ja kivittävät (rajm) siellä Saatanaa eli kahta kivipylvästä.

8) Minassa pyhiinvaellus päättyy. Kun on sen 10. päivä, useimmat vielä osallistuvat teurastamaan uhrieläimen, joiden liha jaetaan köyhille. [6]

Buddhalaiset vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijat ovat nähneet islamilaisessa pyhiinvaelluksessa vaikutteita buddhalaisuudesta.[7][8][9] 700-luvun alkuun sijoitetussa selonteossa kuvataan Nava Viharan buddhalaisluostaria kankaalla peitetyksi kuutioksi, jonka ympäri uskovat kiersivät. Pyhiinvaeltajien kääriytyminen valkeaan viittaan, joka jättää oikean olkapään paljaaksi, on tyyliltään buddhalaista pukeutumista, jota muslimit eivät muuten käytä. Pyhiinvaeltajilta kiellettyjen tekojen luettelo vastaa buddhalaismunkkien ohjeita. Niihin kuuluu esimerkiksi kielto tappaa edes hyönteistä.[10]

Pyhäkön kiertäminen tunnetaan kaikissa maailmanuskonnoissa, myös kristinuskossa. Erikoisin yhdenkaltaisuus on se, että Intian Bodhgayan Mahabodji – temppelissä eli paikassa missä Buddha valaistui, on pitkänomainen rata, jota pyhiinvaeltajat kävelevät edestakaisin. Se vastaa tarkasti Safa- ja Marwa-vuorten välistä pyhiinvaeltajien juoksureittiä Mekassa (katso kuva) ja sijaitsee jopa samassa kohtaa suhteessa itse pääpyhäkköön.[11]

Islamilainen vaikutus on voinut syntyä sitä kautta, että abbasidien hovissa mahtiasemaan oli 700-luvun luvun lopussa noussut Barmakidien suku. Se oli peräisin Afganistanista, ja suvun jäsenet olivat olleet korkea-arvoisia buddhalaisia munkkeja.[12] Toisaalta Koraanin varhaistekstien on oletettu syntyneen Iranin Khorasanissa, joka oli siihen aikaan buddahalaisen Afganistanin naapuri. [13] Myös esimerkiksi Koraanin suuran 109 (Al-Kafirun) on tulkittu olevan buddhalaisen runon suora käännös. [14]

Mekka pyhiinvaelluskohteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaaban kiertäminen ja juoksurata Safa- ja Marva-vuorten välillä
Reitti Safan ja Marwan välillä

Ei ole tiedossa, milloin Mekasta tuli muslimien pyhiinvaelluskohde, vaikka 800-luvun islamilainen hadith -perinne ja ennen muuta Ibn Hisham kertookin jo Muhammedin aloittaneen sen vuonna 629.[15][16] Perimätiedon kanssa on kuitenkin ristiriidassa se, mitä muut lähteet kertovat. Patricia Crone on todennut, että Quraish-heimoa tai Mekkaa ei mainita missään historiallisessa lähteessä vielä 600-luvulla. [17] On myös pidetty mahdottomana perimätietoa, että yhden heimon hallitsema kaupunki olisi toiminut eri heimojen puolueettomana kokoontumispaikkana pyhien kuukausien aikana.[18] Esi-islamilaiset lähteet luettelevat 16 pyhiinvaelluskohdetta Arabian niemimaalla, mutta eivät tunne Mekkaa.[19]

Kalifi Abd al-Malik rakennutti vuonna 691 valtakuntansa keskuspyhäkön eli Kalliomoskeijan Jerusalemiin ja kunnosti pääkaupungista sinne johtavan tien pyhiinvaeltajia varten.[20] Koraani kertoo, että rukoussuunta vaihdettiin "kohti suojattua moskeijaa" (Koraani 2: 144), mutta ei kerrota, missä se sijaitsee ja mikä oli alkuperäinen suunta. Siirron ajankohta on samoin tuntematon.

Mekka tunnetaan pyhiinvaelluskohteena kalifi Harun ar-Rashidin aikana. Hänen tiedetään tehneen useita pyhiinvaelluksia Mekkaan, ja hänen puolisonsa Zubayda (k. 832) antoi nimensä sinne johtavalle pyhiinvaellusreitille Darb Zubayda.[21]

On esitetty teoria, että Safa-kukkula ehkä viittaa Jerusalemiin ja Temppelivuoreen (safa on arameaksi "kallio") ja Marwa tarkoittaisi Merviä, joka oli tärkeä miljoonakaupunki itäisessä Iranissa. Kyseessä olisi silloin eräänlainen pyhiinvaeltajien teemapuisto samaan tapaan kuin Euroopassa keskiajalla rakennettiin pienoismalleja korvaamaan liian kaukana olevia pyhiinvaelluskohteita.[22] Esimerkiksi Italian Verona tunnettiin keskiaikana nimellä minor Hierusalem, ja sieltä löytyivät Jerusalemin pyhäkköjä vastaavien kirkkojen ohella myös Golgata ja Öljymäki.[23]

Mekkaan on pääsy kielletty kaikilta muilta paitsi muslimeilta.[24] Vuonna 1846 suomalainen tutkimusmatkailija G. A. Wallin muslimiksi naamioituneena teki sinne pyhiinvaelluksen ja kertoo sen vaiheista matkakirjeissään.[25]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anderson, Glaire D.: Concubines, Eunuchs, And Patronagein Early Islamic Córdoba. Teoksessa: Reassessing the Roles of Women as 'Makers' of Medieval Art and Architecture. Toim. Therese Martin, s. 633–670. Brill, 201. ISBN 978 90 04 22828 3. Teoksen verkkoversio.
  • Goldziher, Ignaz: ”Read anew: islam and parsism”. Teoksessa: K.-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus Books, 1900/2013. ISBN 978-1-61614-825-6. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Groß, Markus: Buddhistische Einflüsse im frühen Islam? Teoksessa: Teoksessa: M. Groß & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 220-274. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Von Ostiran nach Jerusalem und Damaskus. Teoksessa: Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 10–34. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 29–106. Verlag Hans Schiler, 2009. ISBN 978-3-89930-269-1. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • The World’s Muslims: Unity and Diversity. Compete Report PDF Pew Research Center. 9.8.2012. Viitattu 28.3.2021.
  • Wallin, G.A: Tutkimusmatkoilla arabien parissa. Otteita matkapäiväkirjasta ja kirjeistä s.. WSOY, 2000. ISBN 951-0-15775-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Ziauddin Sardar: Mihin uskovat muslimit, s. 93–98. Otava. ISBN 978-951-1-23224-7.
  2. ↑ Mekkaan Suomesta toistasataa muslimia Turun Sanomat. 13.11.2010. Viitattu 7.11.2023.
  3. ↑ Islam-opas: hajj
  4. ↑ The World’s Muslims: Unity and Diversity 9.8.2012. Pew Research Center.
  5. ↑ Pew Research Center, 2012, Whole Report PDF, s. 157.
  6. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 129–136. Otava, 2004.
  7. ↑ Ignaz Goldziher: Read anew: islam and parsism. Teoksessa: Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus, 1900/2013.
  8. ↑ Markus Gross: Buddhistische Einflüsse im frühen Islam? Teoksessa: Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 220–274. Schiler, 2008.
  9. ↑ Markus Gross: Frühislam und Buddhismus.Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 347–396. Schiler, 2009.
  10. ↑ Gross, M.: Buddhistische Einflüsse im frühen Islam? Teoksessa: Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 220–274. Hans Schiler, 2008.
  11. ↑ Markus Gross, 2008, s. 253.
  12. ↑ Bennison, A.K.: The great caliphs. The golden age of abbasid empire, s. 28. Tauris, 2011.
  13. ↑ Ohlig, K-H.: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran (s. 29–106). Verlag, s. 29–106. Hans Schiler, 2009.
  14. ↑ Gross, M.: Frühislam und Buddhismus.Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 347–396. Schiler, 2009.
  15. ↑ Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämä. Basam Books, 1999.
  16. ↑ Tiina Airaksinen ja Kati Mikkola, lukion uskonnon oppikirja Valo: Juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jäljillä, 2015 s. 221.
  17. ↑ Patricia Crone: Meccan Trade and the Rise of Islam., s. 136. Gorgias Press, 2004.
  18. ↑ Peter Townsend: The Meccan Mystery. Probing the Black Hole at the Heart of Muslim History, s. 75. Peter Townsend, 2018.
  19. ↑ Patricia Crone, 1987/2004, 170.
  20. ↑ Ohlig, K-H.: Von Ostiran nach Jerusalem und Damaskus. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 10–34. Schiler, 2008.
  21. ↑ Anderson, 2012, s. 641.
  22. ↑ Gross, M.: Frühislam und Buddhismus.Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran (s. 347–396), s. 350. Schiler, 2009.
  23. ↑ Verona e Gerusalemme legate a un sigillo 10.10.2017. Verona minor Hierusalem Fondazione. Arkistoitu 9.11.2020. Viitattu 4.11.2020.
  24. ↑ Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 608 (o11.7). amana publications, 2017.
  25. ↑ Wallin 2000, s. 181–182.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hadž&oldid=22176699”