Hadž

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhiinvaeltaja Mekassa.

Hadž tai hajj (arab. حج‎, 'pyhiinvaellus') on Mekkaan suoritettava pyhiinvaellus ja yksi islamin viidestä peruspilarista.[1] [2] Jokaisen kykenevän muslimin, jolla on siihen varaa, tulee suorittaa pyhiinvaellus Mekkaan vähintään kerran elämänsä aikana islamilaisen ajanlaskun 12. kuukauden, eli Dhu-l-Hijjah'n, toisella viikolla (8.–12. päivänä)[1]. Pyhiinvaelluskauteen liittyy myös muslimien samaan aikaan, Dhu-l-Hijjah'n 10.–12. päivinä viettämä Eid al-Adha -juhla. Varsinaisen pyhiinvaelluskuukauden ulkopuolella suoritettua pyhiinvaellusta kutsutaan pieneksi pyhiinvaellukseksi (umra). Vuosittain noin 2,5 miljoonaa muslimia suorittaa hadžin.[3] Monille muslimeille pyhiinvaellus on elämän hartain kokemus, ja sen suorittaneita kutsutaan arvonimellä hadži (mies) ja hadža (nainen).

Pyhiinvaelluksen aikana muslimit suorittavat uskonnollisia menoja Kaaban pyhäkössä, Arafat-vuorella ja Minan laaksossa.[4] Pyhiinvaelluksen huipentuma on kokoontuminen pyhimpään paikkaan, Al-Haram -moskeijaan, jossa muslimit kiertävät Kaaban pysähtyen suutelemaan sen pyhää mustaa kiveä.[5]

Ollakseen pätevä ja Jumalan hyväksymä pyhiinvaelluksen tulee täyttää neljä ehtoa:[6]

  1. Al-Ihram: Pyhiinvaeltajan tulee olla pukeutunut erityiseen pyhiinvaellusasuun eli ihramiin.
  2. Al-Wuquf bi-Arafa: Pyhiinvaeltajan tulee käydä Arafat-vuorella
  3. Tawaf Al-Ifada: Pyhiinvaeltajan tulee kiertää Kaaba seitsemän kertaa Dhu Al-Hijjah-kuun kymmenentenä päivänä
  4. Pyhiinvaeltajan tulee juosta toistuvasti edestakaisin Safan ja Marwan kukkuloiden välillä.

Buddhalaiset vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijat ovat nähneet islamilaisessa pyhiinvaelluksessa vaikutteita buddhalaisuudesta.[7][8][9] 700-luvun alkuun sijoitetussa selonteossa kuvataan Nava Viharan buddhalaisluostaria kankaalla peitetyksi kuutioksi, jonka ympäri uskovat kiersivät. Pyhiinvaeltajien kääriytyminen valkeaan viittaan, joka jättää oikean olkapään paljaaksi, on buddhalaista pukeutumista, jota muslimit eivät muuten käytä. Pyhiinvaeltajilta kiellettyjen tekojen luettelo vastaa buddhalaismunkkien kieltoja. Niihin kuuluu esimerkiksi kielto tappaa hyönteisiä.

Pyhäkön kiertäminen tunnetaan kaikissa maailmanuskonnoissa, myös kristinuskossa. Omituisin yhdenkaltaisuus on se, että Intian Bodhgayan Mahabodji – temppelissä eli paikassa missä Buddha valaistui, on pitkänomainen rata, jota pyhiinvaeltajat kävelevät edestakaisin. Se vastaa tarkasti Safa- ja Marwa-vuorten välistä pyhiinvaeltajien juoksureittiä Mekassa ja sijaitsee jopa samassa kohtaa suhteessa itse pääpyhäkköön.

Islamilainen vaikutus on voinut syntyä sitä kautta, että abbasidien hovissa mahtiasemaan oli 700-luvun luvun lopussa noussut Barmakidien suku. Se oli peräisin Afganistanista, ja suvun jäsenet olivat olleet korkea-arvoisia buddhalaisia munkkeja.[10]

Mekka pyhiinvaelluskohteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei ole tiedossa, milloin Mekasta tuli muslimien pyhiinvaelluskoohde, vaikka 800-luvun islamilainen hadith -perinne kertookin jo Muhammedin aloittaneen tavan.[11] Perimätiedon kanssa on kuitenkin ristiriidassa se, mitä muut lähteet kertovat Mekasta. Patricia Crone on todennut, että Quraish-heimoa tai Mekkaa ei mainita missään historiallisessa lähteessä vielä 600-luvulla. [12] On myös pidetty mahdottomana perimätietoa, että yhden heimon hallitsema kaupunki olisi toiminut eri heimojen puolueettomana kokoontumispaikkana pyhien kuukausien aikana.[13] Esi-islamilaiset lähteet luettelevat 16 pyhiinvaelluskohdetta Arabian niemimaalla, mutta eivät tunne Mekkaa.[14]

Kalifi Abd al-Malik rakennutti vuonna 691 valtakuntansa keskuspyhäkön eli Kalliomoskeijan Jerusalemiin ja kunnosti pääkaupungista sinne johtavan tien pyhiinvaeltajia varten.[15] Myös Koraani kertoo, että rukoussuunta oli aluksi Jerusalemiin, kunnes se vaihdettiin Mekkaan. Siirron ajankohta on toistaiseksi tuntematon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ziauddin Sardar: Mihin uskovat muslimit, s. 93 – 98. Otava. ISBN 978-951-1-23224-7.
  2. 2,5 miljoonaa pyhiinvaeltajaa liikkeellä - Suomesta Mekkaan lähtee toistasataa muslimia 13.11.2010. Aamulehti. Viitattu 15.11.2010.
  3. Islam-opas: hajj
  4. Muslimit aloittivat pyhiinvaelluksen Mekasta 14.11.2010. Verkkouutiset. Viitattu 15.11.2010.
  5. Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 17. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X.
  6. Pyhiinvaelluksen rituaalit Mekassa, Raamattunet, Emilia Teronen ja Timo Muola
  7. Ignaz Goldziher: Read anew: islam and parsism. Teoksessa: Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339-356. Prometheus, 1900/2013.
  8. Markus Gross: Buddhistische Einflüsse im frühen Islam? Teoksessa: Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 220-274. Schiler, 2008.
  9. Markus Gross: Frühislam und Buddhismus.Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 347-396. Schiler, 2009.
  10. Bennison, A.K.: The great caliphs. The golden age of abbasid empire, s. 28. Tauris, 2011.
  11. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämä. Basam Books, 1999.
  12. Patricia Crone: Meccan Trade and the Rise of Islam., s. 136. Gorgias Press, 2004.
  13. Peter Townsend: The Meccan Mystery. Probing the Black Hole at the Heart of Muslim History, s. 75. Peter Townsend, 2018.
  14. Patricia Crone, 1987/2004, 170
  15. Ohlig, K-H.: Von Ostiran nach Jerusalem und Damaskus. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 10-34. Schiler, 2008.