Zakat

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Zakat (arab. زكاة‎) eli almuvero on yksi viidestä islamin peruspilareista. Sana zakat merkitsee puhdistumista ja sitä pidetään eräänlaisena uskonnollisena verona.[1] Periaatteessa se maksetaan kerran vuodessa yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan – eri omaisuudesta lajeista maksetaan erisuuruisia määriä almuveroa. Käytännössä almuvero on pyrkinyt muuttumaan historian myötä viranomaisten keräämäksi tavanomaiseksi veroksi.[2]

Tuloerojen tasaaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimin tulee ryhtyä maksamaan almuveroa kun hän on mennyt naimisiin. Rikkaiden tulee osoittaa kiitollisuutta Jumalalle antamalla almuja heikompiosaisille. Almut voidaan antaa myös islamin yhteiseksi hyväksi, kuten moskeijan rakentamiseen. Almuveroa maksetaan vain muslimien välillä ja muiden uskontojen edustajien eli dhimmien ei tarvitse maksaa sitä.

Almuvero toimii sosiaaliturvan tavoin ja tasaa tuloja rikkaiden ja köyhien välillä. Islam ei suhtaudu yleensäkään omaisuuteen kielteisesti kuten kristinusko sitä helposti tekee. Vauras muslimi voi maksaa runsaasti almuveroa ja saada itselleen paljon uskonnollisia ansioita.[2]

Valtiovalta on muuttanut almuveroa historiassa tavanomaiseksi veroksi, mutta periaatteessa jokaisen muslimin tulee huolehtia sen maksamisesta itse. Almuveroa kuitenkin kerätään edelleen Libyassa, Malesiassa, Pakistanissa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa , Jemenissä[3][4][5][6] Jordaniassa, Bahrainissa, Kuwaitissa, Libanonissa, Bangladeshissä,[7] Egyptissä, Indonesiassa, Iranissa ja Arabiemiraateissa.[8][9]

Almuveroa maksetaan sekä omaisuudesta, että käteisvaroista. Islamilaisen lain vakiintuneen tulkinnan mukaan sen suuruus on 10 % maan tuotosta, 2,5 % kullasta ja arvotavaroista ja 2,5 % vuosittaisista tuloista.

Sadaqa – vapaaehtoiset almut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Almuveron lisäksi muslimeita kehotetaan antamaan vapaaehtoisia almuja (sadaqa). Vapaaehtoisten almujen antamista pidetään ansiokkaana, mutta se ei poista velvollisuutta maksaa itse almuveroa.[2]

Šiialaisten periaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šiialaiset katsovat, että viidesosa ylijääneestä tulosta kuuluu imaamille. Puolet tästä maksetaan muslimin itsensä valitsemalle korkeasti oppineelle uskonoppineelle (marza'-i taqlid), joka käyttää tulonsa uskonnollisesti hyväksyttäviin tarkoituksiin, kuten moskeijoiden rakentamiseen, sairaanhoitoon ja opiskelijoiden stipendeihin. Toisen puolen muslimi voi itse jakaa puutteessa oleville.[2]

Luettelo muslimimaista zakatin mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio[8] Suhde zakatiin [8]
Afganistanin lippu Afganistan ei valtiollisessa käytössä
Algerian lippu Algeria ei valtiollisessa käytössä
Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan ei valtiollisessa käytössä
Bahrainin lippu Bahrain vapaaehtoinen
Bangladeshin lippu Bangladesh vapaaehtoinen
Burkina Fason lippu Burkina Faso ei valtiollisessa käytössä
Tšadin lippu Tšad ei valtiollisessa käytössä
Egyptin lippu Egypti vapaaehtoinen
Guinea ei valtiollisessa käytössä
Indonesia vapaaehtoinen
Iran vapaaehtoinen
Irak ei valtiollisessa käytössä
Jordania vapaaehtoinen
Kazakstan ei valtiollisessa käytössä
Kuwait vapaaehtoinen
Libanon vapaaehtoinen
Libya pakollinen
Malesian lippu Malesia pakollinen
Malin lippu. Mali ei valtiollisessa käytössä
Mauritanian lippu Mauritania ei valtiollisessa käytössä
Marokon lippu Marokko ei valtiollisessa käytössä
Nigerin lippu Niger ei valtiollisessa käytössä
Nigerian lippu Nigeria ei valtiollisessa käytössä
Omanin lippu Oman ei valtiollisessa käytössä
Pakistanin lippu Pakistan pakollinen
Qatarin lippu Qatar ei valtiollisessa käytössä
Saudi-Arabia Saudi-Arabia pakollinen
Senegalin lippu Senegal ei valtiollisessa käytössä
Sierra Leonen lippu Sierra Leone ei valtiollisessa käytössä
Somalian lippu Somalia ei valtiollisessa käytössä
Sudanin lippu Sudan pakollinen
Syyrian lippu Syyria ei valtiollisessa käytössä
Tadžikistanin lippu Tadžikistan ei valtiollisessa käytössä
Gambia ei valtiollisessa käytössä
Tunisian lippu Tunisia ei valtiollisessa käytössä
Turkin lippu Turkki ei valtiollisessa käytössä
Turkmenistanin lippu Turkmenistan ei valtiollisessa käytössä
Yhdistyneiden arabiemiirikuntien lippu Yhdistyneet arabiemiirikunnat vapaaehtoinen
Uzbekistanin lippu Uzbekistan ei valtiollisessa käytössä
Jemen pakollinen

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 15. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X.
  2. a b c d Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 127–129
  3. (1996) Fundamentalisms and the state: remaking polities, economies, and militance. University of Chicago Press, 320. ISBN 978-0-226-50884-9. 
  4. Samiul Hasan (2015). Human Security and Philanthropy: Islamic Perspectives and Muslim Majority Country Practices. Springer, 130. 
  5. (2006) Islam and the moral economy: the challenge of capitalism. Routledge, 268. 
  6. Tripp, Charles (2006). Islam and the Everyday World: Public Policy Dilemmas. Cambridge University Press, 125. ISBN 978-0-521-86377-3. 
  7. Kogelmann, Franz (2002). "Sidi Fredj: A Case Study of a Religious Endowment in Morocco under the French Protectorate", in Weiss, Holger: Social welfare in Muslim societies in Africa. Nordic Africa Institute, 68. ISBN 978-91-7106-481-3. 
  8. a b c Zakat by country August 9, 2010. Viitattu 9 April 2015.
  9. "Zakat: Drawing Insights for Legal Theory and Economic Policy from Islamic Jurisprudence" (2009). University of Pittsburgh Tax Review 7 (43). 


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]