Islamin viisi peruspilaria

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Islamin viisi peruspilaria ovat uskontunnustus, rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus. Muslimille nämä velvollisuudet korostuvat enemmän kuin uskonkappaleet. Islamin opille ei ole selvää määrittelijää ja eri oppineilla on eri kantoja, joten uskonnolla on runsaasti opillista väljyyttä. Silti perusopinkappaleisiin ei suhtauduta mitenkään väljästi tai välinpitämättömästi.[1]

Uskonnolliset velvollisuudet sitovat täysi-ikäisiä ja täysivaltaisia muslimeita – niin miehiä kuin naisiakin. Alaikäisten ja holhouksenalaisten ei tarvitse noudattaa näitä velvollisuuksia. Lisäksi täysivaltaisten ei tarvitse suorittaa velvollisuutta mikäli hän on sairas tai liian köyhä suorittamaan esimerkiksi pyhiinvaellusta tai antamaan almuja.[1].

Alkuperä ja luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanissa ei puhuta viidestä peruspilarista vaikka joitakin niistä mainitaan yleisluontoisesti. Käsite on peräisin 800-luvun hadith-kokoelmista ja ennen muuta kokoelmasta Sahih Muslim.[2]

»Islam on rakennettu viidelle peruspilarille: todistus, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammad on Jumalan Lähettiläs, rukousten suoritus, almuveron maksu, pyhiinvaellus Huoneeseen ja paasto ramadan-kuussa.»
(Sahih Muslim book 1: hadith 20)

Pilarit ilmaisevat islamilaisen lain, šarian, tärkeimmän sisällön. Pilareista neljä liittyy suoraan uskonnon harjoittamisen muotoihin, ja vain almuverolla on myös sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus. Islam on kokonaisvaltainen oppi, joka murtaa rajat politiikan ja uskonnon sekä henkilökohtaisen ja julkisen välillä. Pilarit ilmaisevat toisaalta islamin vahvaa suuntautumista pois tästä maailmasta kohti tuonpuoleista todellisuutta.

Islam on lakiuskonto, jossa muodollinen lakien noudattaminen riittää siihen, että ihminen voi päästä Paratiisiin. Islamin mystinen suuntaus sufilaisuus on syventänyt tätä käsitystä ja esittää ulkoisten rituaalien symboloivan sisäistä matkaa kohti Jumalaa, äärimmäistä ja ainoaa todellisuutta.[3]

Šiialaisuuden pilarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunnalaisuudessa auktoriteetti on periaatteessa teksteillä, kun vastaavasti šiialaisuudessa auktoriteetti on imaami. Hänellä on suora yhteys Jumalaan, ja hän toimii Koraanin todellisen merkityksen tulkitsijana. Toisaalta tätä asiaa lievittää suurimman haaran, kaksitoistašiialaisuuden, käsitys siitä, että viimeinen imaami on kätkeytynyt.[4]

Šiialaisille uskon pilareina toimii kymmenen "uskon haaraa", jotka ovat:

  1. Salat rukous. Viisi rukoiluhetkeä päivittäin.
  2. Saum, paasto. Ramadanin aikana tulee paastota auringon noususta auringon laskuun.
  3. Hadž, pyhiinvaellus. Muslimin tulee ainakin kerran elämässään matkustaa pyhiinvaellukselle Mekkaan, jos hän vain kykenee siihen.
  4. Zakat, almut. Yleensä osa omaisuudesta vuosittain, jaetaan köyhille.
  5. Khums, Tulovero, viidenneksen vero
  6. Jihad Taistelu päästäkseen lähemmäs Jumalaa. Jihad al-akbar on suuri taistelu itseänsä vastaan ja se on elämän läpi kulkeva pysyvä kamppailu. Pieni jihad on sota jossa taistellaan hyökkäyksen kohteena puolustaen islamia.
  7. Amr bil-ma’ruf, kehottaa hyvään.
  8. Nahi an al-munkar, kieltää pahasta.
  9. Tawalla, talonväen (Ahl al-bait) rakastaminen.
  10. Tabarra, olla olematta tekemisissä talonväen (Ahl al-bait) vihollisten kanssa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hämeen-Anttila 2004, s. 108–110
  2. Muslim: Sahih Muslim Book 1 hadith 20 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  3. Siddiqui 2007, s. 84–85.
  4. Hämeen-Anttila 2004, s. 106–108.