Moskeija

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Moskeija (arab. مسجد‎, Masjid) on rakennus, jossa muslimit rukoilevat. [1][2] Sana moskeija on tullut suomenkieleen italian ja espanjan kautta arabiasta, jossa sen kantasana merkitsee rukouspaikkaa.[3] Moskeija, jossa on minbar eli saarnastuoli, on perjantaimoskeija (جامع ,jama eli kokouspaikka). Moskeijaan voi kuulua yksi tai useampi minareetti (arabiaksi Mi'thana) eli torni, josta rukouskutsu kuulutetaan.

Rukouspaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islam ei vaadi rukouspaikalta mitään erityistä, vaikka Suomessa joskus harhaanjohtavasti puhutaan "varsinaisista moskeijoista".[4] Muhammedin kerrotaan sanoneen, että missä vain oikeauskoiset rukoilevat, siellä on moskeija.[3] Muhammedin kerrotaan myös lausuneen: "Koko maa on rukouspaikka ja (rituaalisesti) puhdas". Tämä tarkoittaa, että rukoukset voidaan suorittaa kaikkialla, ne eivät ole sidottuja tiettyihin paikkoihin tai rakennuksiin.[2]

Muslimin päivään kuuluu viisi rukoushetkeä, ja rukoilla hän voi missä tahansa, minne rukousmaton pystyy levittämään.[5] Viisi säädettyä rukousta voidaan suorittaa yksin tai yhdessä muiden kanssa, mutta perjantain keskipäivän rukous tulisi rukoilla yhdessä muiden kanssa moskeijassa. Tätä edellytetään varsinkin wahhabilaisuudessa.[5][6]

Muut tarkoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yöllinen ramadan-ateria Taipein moskeijassa.

Moskeija ei ole pelkästään rukoilemista varten, vaan se on monenlaisen toiminnan keskus. Se voi olla kokoontumispaikka häille tai hautajaisille, kauppojen vahvistamiselle tai almuveron kokoamiselle. Siellä voidaan jopa tilapäisesti yöpyä. Muslimi voi syventyä mietiskelyyn moskeijassa tai ottaa siellä nokoset. Moskeijassa on yleensä uskonnollista kirjallisuutta, johon voi syventyä. Paastokuukauden aikana siellä voidaan yön tullen syödä ja juoda yhdessä.[3]

Moskeija on usein avoinna myös rukousaikojen ulkopuolella. Ei-muslimilta on pääsy kielletty Mekan moskeijaan, mutta muissa he voivat vierailla luvan saatuaan.[7] Lakikoulukunnista malikiitit ovat rajoittaneet ei-muslimien pääsyä moskeijoihinsa. Malikiittimoskeijoita on etenkin Pohjois-Afrikassa.[5]

Käytös ja etiketti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rituaalinen peseytyminen (wudu)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rukousta edeltää monimutkainen rituaalipesu, jota varten moskeijan edustalla on vesisäiliö, allas tai vesiposti.[8] Rituaalinen peseytyminen (wudu) suoritetaan seuraavasti:

  • Kädet pestään ranteita myöten kolme kertaa. Aloitetaan oikeasta kädestä.
  • Nenä huuhdellaan kolme kertaa ottamalla vettä oikeaan käteen, vetämällä vettä nenään ja puhaltamalla se ulos kolme kertaa. Nenän huuhtelu johtuu siitä, että muslimit uskovat Saatanan voivan majoittua nenään, minkä takia nenä täytyy myös herätessä huuhdella.[9][10]
  • Kasvot pestään kolme kertaa. Kasvot kastellaan hiusrajasta leukaan ja korvasta korvaan.
  • Oikea käsivarsi kyynärpää mukaan lukien pestään kolme kolme kertaa, samoin vasen käsivarsi.
  • Kostutetaan kädet ja pyyhkäistään niillä kevyesti hiukset otsalta niskaan.
  • Kostutetaan kädet ja pestään korvat peukaloita ja etusormia käyttäen.
  • Pestään oikea jalka nilkkaa myöten kolme kertaa. Sama tehdään vasemmalle jalalle.[2]

Pesun jälkeen lausutaan uskontunnustus (shahada). Islamilainen moskeijaopas kertoo, että moskeijaan astuttaessa lausutaan rauhan toivotus "al-salamu alaikum" (rauha olkoon kanssanne), johon vastataan "wa alaikum al-salam" (ja rauha olkoon kanssanne). Toivotuksen voi sanoa, vaikka ihmiset rukoilisivat. Rukoileva voi tällöin vastata käden liikkeellä."[3]

Moskeijassa kävijän tulee käyttäytyä arvokkaasti ja kunnioittavasti. Moskeijassa tulee puhua hiljaa, eikä keskusteluissa tule käsitellä aiheita, jotka voivat herättää pahennusta. Rukoilevan ihmisen editse ei pidä kulkea."[3] Muita ei saa häiritä äänekkyydellä, esimerkiksi lukemalla Koraania liian kovalla äänellä.[11]

Siisteys ja vaatetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siisteydestä ja vaatetuksesta moskeijaopas toteaa: "Yleiseen siisteyteen tulee kiinnittää huomiota, ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että hengityksestä tai vaatteista ei saa lähteä hajua, joka voi häiritä toisia. Kengät tulee riisua siihen tarkoitetussa paikassa, joko moskeijan sisäänkäynnin luona tai rukoussalin sisäänkäynnin luona."[3] "Moskeijassa käyvän tulee pukeutua siveellisesti. Miehillä tulee olla yllään läpinäkymätön asu, joka ylettyy polvien alapuolelle ja joka on löysä. Naisilla tulee olla yllään löysä asu, joka peittää sekä nilkat ja ranteet että kaulan ja pään."[3]

Miehet ja naiset moskeijassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuolet on erotettu toisistaan: "Moskeija on rukouspaikka, ja jotta kumpikin sukupuoli voi keskittyä rukoilemiseen häiritsemättä toisiaan, naiset rukoilevat rukoussalin takaosassa ja miehet salin etuosassa. Moskeijassa voi myös olla erilliset rukoussalit tai rukousosastot sekä peseytymishuoneet."[3]

Ei-muslimit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei-muslimien vierailusta opas kertoo: "Monet moskeijat, varsinkin länsimaissa, ottavat mielellään vastaan vieraita, jotka eivät ole muslimeja. Vieraan on hyvä tuntea itsensä tervetulleeksi ja rentoutuneeksi ja olla pelkäämättä toimivansa väärin. Tavallinen kohtelias käytös riittää usein pitkälle, ja muslimit ovat usein hyvin ymmärtäväisiä, jos joku toimii väärin tietämättään. Muilta kuin muslimeilta ei odoteta rituaalien noudattamista tai erityisiä kunnioituksen osoituksia, vaan tavallista kohteliaisuutta."[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historian vanhimman moskeijan kerrotaan olevan Muhammedin vuonna 622 Medinaan rakennuttama kotimoskeija.[12] Siitä kerrotaan kuitenkin vasta 800-luvulla, joten monet pitävät sitä myöhemmin luotuna legendana.

Vanhimpia arabien rakennuttamia rukoushuoneita ovat kalifi Abd al-Malikin vuonna 691 Jerusalemiin rakennuttama Kalliomoskeija sekä kalifin seuraajan Al-Walidin vuonna 706 Damaskokseen rakennuttama Umaijadimoskeija, joka tehtiin purkamalla ensin paikalla sijainnut Johannes Kastajan katedraali. Umaijadimoskeijan sisällä on edelleen Johannes Kastajan pyhäinjäännösarkku. Joidenkin tutkijoiden mielestä nämä varhaiset rakennukset eivät olleet islamilaisia pyhäkköjä, vaan arabikristillisiä temppeleitä.[13]

Koraanikoulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkkilaiset seldzukit kehittivät 1000-luvulla Keski-Aasiassa islamilaisen koulujärjestelmän, jossa moskeijoiden yhteyteen perustettiin koraanikouluja (madrasa). Koulujen tärkein oppiaine oli Koraanin ulkoa opettelu. [14] Madrasat levisivät koko islamilaiseen maailmaan. Joistakin koraanikouluista tehtiin ajan myötä islamilaisia yliopistoja (esim. Al-Karaouine), kun ne laajensivat tehtäviään ja ottivat käyttöön eurooppalaisten yliopistojen tapaan muodolliset akateemiset tutkinnot.

Moskeijan arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisessa maailmassa on kehittynyt useita moskeijatyyppejä. Varhaiset abbasidimoskeijat saivat suorakaiteen muotoisen esikuvansa kristillisistä kirkoista. Osmanityyliselle moskeijalle on ominaista avara, kupolin kattama rukoushuone sekä minareetit. Osmanityyli levisi Osmanien valtakunnan koko alueelle Balkanista Lähi-itään ja Pohois-Afrikkaan.[15] Tyyli alkoi muotoutua Anatoliassa jo ennen Konstantinopolin valloitusta, mutta sen ilmeisenä esikuvana oli Bysantin merkittävin rakennus eli Istanbulin Hagia Sofia, vuonna 537 rakennettu kristillinen kirkko. Sen kupolirakenteen varhainen esikuva oli vuorostaan saatu Rooman Pantheonista, josta jäljet mahdollisesti johtavat keisari Neron Kultaiseen taloon. Konstantinopolin valloituksen jälkeen Hagia Sofia muutettiin moskeijaksi. 1900-luvulla öljyn tuoman vauraus johti uuteen moskeijarakentamisen aaltoon, joka on edistänyt islamilaista nykyarkkitehtuuria. Suunnittelutöihin ovat osallistuneet myös ei-islamilaiset arkkitehdit.

Minareetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moskeijaan kuuluu tavallisesti yksi tai useampi tornimainen minareetti, josta rukouskutsu kuulutetaan. Minareetti vastaa kristillisten kirkkojen kirkontornia ja palvelee samoja tarkoituksia eli auttaa jumalanpalvelusmenojen alkamista koskevan viestin levittämistä ja toisaalta korkeudellaan ottaa haltuunsa kaupunkinäkymän. Minareetit kehittyivät vähitellen neliömäisistä kirkontornia muistuttavista alkumuodoista nykyiseen solakkaan ulkoasuunsa. Irakissa kuitenkin nähtiin varhain myös sassanidiperinteen mukaisia kierretorneja.[12] Ensimmäiset minareetit rakennettiin vasta 800-luvulla abbasidien hallintokaudella, eivätkä ne olleet kovin tavallisia ennen 1000-lukua. Sitä ennen rukouskutsu huudettiin temppelin katolta tai ovensuusta.[16]

Peseytymisallas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska islaminuskoiset peseytyvät rituaalisesti ennen rukousta, moskeijaan kuuluu peseytymispaikka, joka sijaitsee joko sisäpihalla tai sisäänkäynnin yhteydessä. Usein peseytymispaikka on omassa katetussa paviljongissaan sisäpihan keskellä.

Rukoushuone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Astuttaessa peseytymisaluetta – eteistä tai sisäpihaa – peremmälle saavutaan kalustamattomaan avoimeen tilaan. Tämän rukoussali on tavallisesti arkkitehtuuriltaan yksinkertainen, ja kattoa kannattelevat usein pylväsrivistöt. Rukoushuoneen lattian peittävät kokonaan matot.[17]

Qibla-seinä ja mihrab[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Visuaalisesti muusta poikkeaa qibla-seinä, joka on yleensä sisäänkäyntiä vastapäätä. Oikeaoppisesti qibla-seinän tulisi olla kohtisuorassa Mekkaan päin osoittavaa suoraa vasten. Näin rukoilemaan kokoontuneet asettumalla qibla-seinän kanssa yhdensuuntaisiin riveihin suuntaavat samalla itsensä Mekkaan päin. Qibla-seinässä, yleensä keskellä sitä, on mihrab, syvennys, josta seinän erottaa qibla-seinäksi. Mihrabissa ei ole kalustusta toisin kuin tavallisesti kristillisen kirkon alttarin ympärillä. Jos moskeijassa on saarnastuoli eli minbar perjantaisaarnoja varten, se sijaitsee mihrabin vieressä.[18]

Moskeijat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvenpään moskeija Järvenpäässä on lajissaan Suomen ensimmäinen. Sen rakensivat talkoilla tataarit 1940-luvun alkupuolella. Rakennukseen kuuluu minareettia edustava torni, josta ei tosin rukouskutsuja ole lupa huutaa.[4][19] Muita muslimien rukoushuoneita on Suomessa noin 60–80, muun muassa Helsingissä kahdeksan.[20][21] Pääkaupunkiseudulla rukoushuoneita on noin 30.[21] Islamilaisen neuvoston varapuheenjohtaja Pia Jardi on esittänyt toiveen, ettei näistä rukoushuoneista käytettäisi nimitystä ”moskeija”, koska niitä ei rakennettaessa ole varta vasten suunniteltu tähän tarkoitukseen.[4] Nimityksen käyttö vastaa kuitenkin islamilaista käytäntöä.[3]

Lahden moskeija (turk. Lahti Cami) on 1950-luvulla rakennettu entinen Adventtiseurakunnan kirkko, joka sijaitsee Päijät-Hämeen maakunnassa Lahden Asemantaustalla.[22] Lahden moskeija on Suomen suurin. Aiemmin myös kuvataiteilija Ismo Pyykön ateljeena toiminut kirkkorakennus kunnostettiin moskeijaksi turkkilaisen valistusyhdistyksen toimesta vuonna 2012. Se kuuluu Suomen Islamilaisen Diyanet Yhdyskunnan alaisuuteen, joka lisäksi hallinnoi Vantaan, Turun sekä Porin rukous- ja moskeijarakennuksia.

Useat suomalaiset moskeijahankkeet ovat kaatuneet rahoituksen puutteeseen. Monissa Euroopan maissa moskeijat ovat saaneet merkittävää rahoitusta arabimaista, etenkin Saudi-Arabiasta.[23] Helsingin suurmoskeijahanke kaatui vuonna 2017.[24]

Merkittäviä moskeijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia moskeijoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aisha Stacey: What is a mosque? The Reigion of Islam. 2009.
  2. a b c Pirjo: Rukoukset islamissa Islamopas. 2000-2020.
  3. a b c d e f g h i j Alrisalah Skandinaviska Stiftelse: Moskeija (Masjid) fernemo.se. 2015.
  4. a b c Kati Leskinen ja Juha Rissanen: Missä on lähin moskeija? Yle Uutiset. 25.10.2013.
  5. a b c Helena Hallenberg: Miten elää muslimina. Teoksessa: Islamilainen kulttuuri (toim. Heikki Palva ja Irmeli Perho, s. 61. Otava, 2016.
  6. Islamilaiset juhlat ja pyhäpäivät. Perjantairukous Islamopas.com. 2000-2019.
  7. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 608-609. amana publications, 2017.
  8. Rukoukset islamissa Islamopas.com. 2000-2019.
  9. Sookhdeo, P.: Understanding Islamic Theology, s. 140. Isaac Publishing, 2013.
  10. al-Bukhari: Sahih al-Bukhari, Vol. 4, Book 54, Hadith 516 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  11. Umdat al-Salik, 2017, 878
  12. a b Heikki Palva: Taiteet ja arkkitehtuuri. Teoksessa: Islamilainen kulttuuri (toim. Heikki Palva ja Irmeli Perho), s. 425. Otava, 2016.
  13. Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim): The Hidden Origins of Islam. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. (englanniksi)
  14. Bennison, A. K.: The Great Caliphs. The Golden Age of Abbasid Empire, s. 44. Tauris, 2011.
  15. Lauri Tainio: Moskeija, s. 182. Teoksessa: Joonas Maristo ja Andrei Segejeff (toim.) Aikamme monta islamia. Gaudeamus, 2015.
  16. Terrance Duggan: Review of: J. M. Bloom, The Minaret, Edinburgh Studies in İslamic Art Mediterranean Journal of Humanities. 2013, 357-365.
  17. Marjatta Caján: Moskeijoita ja kalligrafiaa. Teiksessa: Islamin porteilla (toim.Helena Allahwerdi ja Helena Hallenberg), s. 184. Kirjayhtymä, 1992.
  18. Mughal, M. A. Z.: An anthropological perspective on the mosque in Pakistan. Asian Anthropology, 4.5.2015, nro 2, s. 166–181. doi:10.1080/1683478X.2015.1055543. ISSN 1683-478X. Artikkelin verkkoversio. en
  19. Kaisu Moilanen: Suomen ainoa minareetillinen moskeija on järvenpäässä (digitilaajille) 14.2.2015. Hs.fi. Arkistoitu .
  20. Keränen, Tuomas: Helsingin ensimmäinen moskeija on vasta suunnitteluasteella 27.5.2015. Ylen uutiset. Viitattu 27.5.2015.
  21. a b Vaikuttajaimaami: "Pääkaupunkiseudulle tarvitaan jopa viisi suurmoskeijaa" Yle Uutiset. Viitattu 28.10.2015.
  22. Suomen Moskeijat Moskeijat Suomessa. Viitattu 1.1.2018. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  23. Helin, Pekka: Suomessa vain yksi varsinainen moskeija. Rauhan Tervehdys, 25.10.2007, nro 35, s. 8–9. Oulu:
  24. Helsinkiin suunniteltu suurmoskeija kaatui lopullisesti – Hankkeen vetäjät peruivat tonttivaraus­hakemuksensa (digitilaajille) 14.12.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.12.2017.