Hadith

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hadith (arab. الحديث‎, al-ḥadīt) on perimätietoa profeetta Muhammedin elämästä, teoista ja sanoista.[1] Hadith määrittelee Koraanin ohella islamilaisen elämäntavan, sunnan.

Islaminuskon kirjallinen tuotanto alkaa 700-luvun lopulla ja suorastaan räjähtää 800-luvun kuluessa. Tällöin tehdään massiivisia islamin historiaa käsitteleviä historiateoksia, Muhammedin sanoja ja tekoja koskevia hadith-kokoelmia sekä Koraania selittävää tafsir-kirjallisuutta. Nämä kaikki kirjallisuuden lajit perustuvat paperille pantuihin suullisiin tiedonantoihin, haditheidin, eli perimätietoon. Yksittäinen hadith on yleensä hyvin lyhyt tarina tai anekdootti, joka kertoo siitä mitä Muhammed sanoi tai teki.

Hadithien aitous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hadith koostuu kahdesta osasta: todistajaketjusta, isnad, ja varsinaisesta sisällöstä, matn.[1] Islamilainen teologia on tutkimuksessaan keskittynyt hadithien aitouden selvitykseen.[2]

Islaminusko perustuu paitsi Koraaniin myös 800-luvulta alkaneen hadith-kirjallisuuden kertomaan tietoon Muhammedista. Länsimainen historiallis-kriittinen tutkimus on 1800-luvulta alkaen suhtautunut epäilevästi hadithien todistusarvoon, koska oletettujen tapahtumien ja niiden muistiin kirjoittamisen väliaika on niin pitkä, yleensä jopa kaksisataa vuotta. Länsimainen tutkimus on sen takia nähnyt haditheissa mieluummin 800-luvulla vallineita käsityksiä islamin synnystä kuin vahvistettuja faktoja siitä, mitä todella tapahtui.

Todistajaketju[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Todistajaketjujärjestelmä isnad syntyi vasta 700-luvulla. Vuosisadan alkupuolella profeetta Muhammedin elämäntapaa alettiin pitämään yhtenä uskonnollisena lähteenä. Tällöin vapaamuotoisiin kirjoituksiin liitettiin myös kertomus siitä mitä kautta yksittäinen kertomus on siirtynyt nykyhetkeen. Varhaisissa lähteissä vedottiin 700-luvun alun vaikutusvaltaiseen uskonnolliseen henkilöön asti. Myöhemmin ajan kuluessa tarina pysyi samana, mutta lähde muuttui profeetta Muhammadiksi.[3]

Kertomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa kertomuksissa, matn, on viittauksia tulevaisuuteen, ristiriitaisuuksia sekä muita outoja aineksia Muhammedin suulle. Uskovalle ne ovat osoitus Muhammadin jumalallisesta alkuperästä, joka todistaa hadithien olleen Jumalan lähettämiä. Maallisempi selitys on, että haditheja yksinkertaisesti sepitettiin. Myös perinteinen islamilainen tutkimus myöntää, että joitakin haditheja on väärennetty, mutta korostaa tärkeimpien kokoelmien olevan aitoja.[3]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sunnalaisille muslimeille on muodostunut kuusi hadith-kokoelmaa, joista arvostetuimmat ovat al-Bukharin (k. 870) ja Muslimin (k. 865) kokoelmat. Eri kokoelmien sisällöt vaihtelevat ja kertomukset saattavat olla keskenään ristiriitaisia.[2]

Kuusi kanonisoitua kokoelmaa ovat yhteisnimitykseltään al-kutub as-sittah (“kuusi kirjaa”), joiden kokoajia olivat:[4]

  • al-Bukhārī (k. 870)
  • Muslim ibn al-Ḥajjāj (k. 875)
  • Abū Dāʾūd (k. 888)
  • at-Tīrmidhī (k. 892)
  • Ibn Mājāh (k. 886)
  • an-Nasāʾī (k. 915)

Näiden lisäksi on monia muitakin kokoelmia; varhaisin kaikista on Aḥmad ibn Ḥanbalin (k. 855) kokoama Musnad.[4][5]

Šiialaisille muslimeille on vastaavasti muodostunut neljä hadith-kokoelmaa, "neljä perustaa". Ne keskittyvät tukemaan šiialaisten omaan imaamioppia ja ovat siksi erityisen tärkeitä, sillä Koraani ei suoraan anna tukea šiialaisten imaamiopille. Hadith-kokoelmia on täydennetty 1600–1700-luvuilla uudelleen järjestelyillä, otsikoinneilla ja kommentoinneilla. Koraanin ja hadithien lisäksi šiialaisten lukemistoon kuuluu rukouskirjoja, marttyyrilegendoja ja marttyyrinäytelmiä.[2]

Normatiiviset ja ohjeelliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hadîth Bayâd wa Riyâd

Ne hadithit, jotka Muhammed on lausunut profeettana ovat muslimeille normatiivisia, mutta muissa rooleissa (esimerkiksi kauppiaana tai aviomiehenä) lausutut ovat vain ohjeellisia.

Iltapäivärukouksen ajankohtaa käsittelevä hadith on esimerkki normatiivisesta hadithista:

»Aiša sanoi: Profeetta rukoili iltapäivärukousta, ja aurinko paistoi huoneeseeni, eikä iltapäivän varjo vielä ollut tullut näkyviin.»

Ei-normatiivinen hadith on esimerkiksi seuraava:

»Abu Huraira sanoi: Kun Jumalan lähettiläs aivasti, hän pani kätensä tai vaatteensa suunsa eteen siten pehmentäen tai vaimentaen aivastuksensa äänen.»

Hadithit käsittelevät monenlaisia asioita arkipäiväisistä ruokailuihin ja peseytymiseen liittyvistä ohjeista pyhiin haditheihin, joiden katsotaan olevan suoraan Jumalalta. Pyhät hadithit käsittelevät Jumalan ykseyttä, Tuomiopäivää ja moraalia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Allahwerdi, Helena & Hallenberg, Helena: ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala”, Islamin porteilla. 2. painos (1. painos 1992). Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2427-4.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. (5. painos 2005). Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus. 6. painos. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-749-8.
  • Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. 4. painos 2005. Helsinki: Basam Books, 1995. ISBN 952-9842-05-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Marjatta Kyyhkynen: Ajankohtainen Islam, s. 150. Helsinki: Gummerus, 1992. ISBN 951-625-103-X.
  2. a b c Allahwerdi, Helena & Hallenberg, Helena, sivut 68–69.
  3. a b Hämeen-Anttila, Islamin monimuotoisuus, sivut 14–18.
  4. a b ʿilm al-ḥadīth Encyclopaedia Britannica. Viitattu 27.9.2014.
  5. Aḥmad ibn Ḥanbal Encyclopaedia Britannica. Viitattu 27.9.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]