Kutub al-Sittah

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sunan Abu Dawud

Kutub al-Sittah (arab. ٱلْكُتُب ٱلسِّتَّة‎, al-Kutub as-Sittah, kirjaimellisesti: "kuusi kirjaa") ovat 800-luvulla koottuja hadith -kokoelmia, jotka koostuvat lyhyistä profeetta Muhammedin lauseista tai kuvauksista hänen teoistaan. Yhdessä Koraanin kanssa ne muodostavat sunni-islamin pyhien kirjoitusten kokoelman ja sisältävät Koraania tarkentavat tiedot Jumalan laista eli šariasta. Myös šiiat luottavat Kutub al-sittah -kokoelmien haditheihin elleivät ne ole ristiriidassa šiiojen perimätiedon kanssa. He käyttävät kokoelmasta tällöin nimitystä As-Sihah as-Sittah ("luotettavat kuusi").[1][2]

Hadith-kokoelmien kertomukset valittiin islamilaisen perimätiedon mukaan jopa sadoista tuhansista kertomuksista niiden kertojien luotettavuuden perusteella. Jokainen hadith sisältää tiedon siitä, minkä kertojaketjun (isnad) kautta se on kulkenut. Juridisesti sitoviksi eli kanonisiksi kokoelmiksi hyväksyttiin sunnien keskuudessa aluksi vain Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim (arab. sahih = luotettava). Määrä laajeni neljään 900-luvun lopulla ja viimein kuuteen nähtävästi vasta 1100-luvulla. Viimeinen kaanoniin mukaan hyväksytty oli Sunan Ibn Majah.[3]

Hadith -kokoelmien tuhannet lausumat ovat usein ristiriidassa keskenään jopa saman kokoelman sisällä. Tämän takia myös kuusi kokoelmaa on asetettu keskinäiseen järjestykseen. Kokoelmien sisällä yksittäisten hadithien luotettavuus on usein arvioitu ja merkitty. Kuuden kirjan ulkopuolella on lisäksi useita hadith -kokoelmia, joita myös käytetään uskonnollisia ratkaisuja eli fatwoja laadittaessa. Sunni-islamin piirissä on useita lakikoulukuntia, jotka painottavat hieman eri tavalla kunkin kokoelman arvoa. Šiioilla on oma perimätietonsa, jonka valossa he arvioivat Kutub as-Sittah -kokoelmaa, ja pienemmillä suuntauksilla, kuten ibadiiteilla, omat ratkaisunsa kokoelmista.

Islamin mukaan Jumalan laki (šaria, eli "polku") välittyi profeetta Muhammedin kautta kahdella tavalla. Ensimmäisen osan siitä muodostivat Muhammedin saamat ilmestykset, jotka koottiin Koraaniksi. Toisen osan Jumalan laista muodosti profeetta Muhammedin esikuvallinen elämäntapa, josta kertovat tarinat kiersivät suullisena perinteenä kaksisataa vuotta, kunnes ne 800-luvulla kirjattiin hadith -kokoelmiin. Islam sai esikuvansa tähän rakenteeseen juutalaisuudesta, missä Mooseksen välittämä Jumalan laki (halakha eli "polku") välittyi samalla tavoin kahta reittiä: kirjallisesti Tooran kautta ja suullisesti kertomuksina Mooseksen teoista (mišna-kirjallisuus).

Hadith -kokoelmat ja niiden kerääjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Khorasan ja Transoxania

Kuuden kanonisen kokoelman kaikki tekijät tulivat islamisen perimätiedon mukaan Iranista. Iranin koillisesta maakunnasta Khorasanista tulivat Bukhari, Muslim, Abu Dawood, Al-Tirmidhi ja Al-Nasa'i. Khorasanista tuli myös kuuluisa oppinut Al-Ghazali. He olivat taustaltaan arabeja Ibn Majahia lukuunottamatta, joka oli persialainen. Tekijöiden kerrotut syntymävuodet sijoittuvat välille 810–830, joten he olivat myös toistensa aikalaisia. Kaikkien kerrotaan tehneen laajoja matkoja kalifaatissa aineistoa kerätessään. Kokoajat olivat imaameja ja hafizeja. Jälkimmäinen tarkoittaa, että he osasivat ulkoa yli 100 000 hadithia kertojaketjuineen. Tämän kerrotaan tehneen heistä ylivoimaisia arvioimaan hadithien luotettavuutta - taito, jota sen koommin ei samassa mitassa ole esiintynyt muslimien keskuudessa.[4] Tämä seikka myös sementoi kuuden kirjan kokoelman arvovallan.

Tässä esitettävät asiat perustuvat sekä pienoiselämäkertoihin, jotka löytyvät kirjan Reliance of the Traveller liitteestä x[5] että sunnah.com -sivustolla annettuihin tietoihin.[6]

Sahih al-Bukhari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moskeija Uzbekistanin Buharassa (Bukharin kotikaupungissa)

Muhammed ibn Ismail al-Bukhari (810–870), edusti opillisesti shafi'i -koulukuntaa ja laati kokoelmista arvostetuimman, nimeltään Sahih al-Bukhari eli "luotettava buharalainen". Kerrotaan, että nykyisen Uzbekistanin alueella Buharassa syntynyt imaami aloitti Muhammedista kertovien hadithien kokoamisen 16-vuotiaana kiertäen elämänsä aikana Khorasanin, Irakin, Egyptin, Hijazin ja Syyrian. Hänen sanotaan keränneen 600 000 tarinaa Profeetasta, joista hän valitsi kokoelmiinsa 7563, joita piti luotettavina (niitä on 2230 tai toisen tiedon mukaan 2600 ilman kaksoiskappaleita). Ayaan Hirsi Alin mukaan sotilaalliset aiheet hallitsevat al-Bukharin kokoelmaa: tarinoista 400 kertoo Muhammedin ryöstöretkistä ja 80 antaa ohjeita saaliin jakamisesta.[7] Tarinan mukaan al-Bukhari joutui elämänsä ehtoolla mutaliziittien vainoamaksi ja pakeni Samarkandiin, missä kuoli.

Sahih Muslim[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslim ibn al-Hajjaj (820–875) syntyi Persian Nishapurissa ja edusti shafi'i -koulukuntaa kuten al-Bukhari. Hänen kooelmassaan "Sahih Muslim" on 9 200 hadithia (2200 ilman kaksoiskappaleita). Muslimia pidetään oppi-isänsä Bukharin jälkeen toiseksi merkittävimpänä hafizina. Bukhari asetetaan hänen edelleen, koska Bukharin hadithien katsotaan olevan yleensä luotettavampia, mutta Muslimin ansiona on kokoelman korkeatasoinen järjestely.

Sunan an-Nasa'i[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Al-Nasa'i (830–915) oli kotoisin Persian Nasasta. Nasa'i paastosi joka toinen päivä ja oli kiinnostunut naisista, joita hänellä oli neljän vaimon lisäksi runsaastu jalkavaimoja. Hänen kerrotaan kuolleen kharijiittien lahkoon kuolleen muslimin murhaamana, koska Nasa'i oli mieltynyt imaami Aliin, jota nämä pitivät petturina.

Sunan Abi Dawud[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haozdarin raunioportti muinaisessa Sistanissa (Abu Dawudin kotikaupungissa)

Abu Dawud (817–889) syntyi Sistanissa, Persian Khorasanissa ja kuoli Irakin Basrassa. Myös hän kuului islamilaisen lain shafi'i -koulukuntaan. Häntä pidetään yleisesti neljänneksi merkittävimpänä hafizina. Hänen keruukohteikseen mainitaan Khorasan, Irak, Hijaz, Sham (Syyria), Egypti ja Nishapur.[8] Abū Dāwūdin kerrotaan sanoneen: “Olen kirjoittanut 500 000 hadithia Jumalan lähettiläästä, joista valitsin 4800 kaikkein autenttisinta tähän kirjaan (Sunan Abi Dawud). [8]

Jami at-Tirmidhi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tirmidhi (824–892) syntyi ja kuoli kotikaupungissaan Termezissä, joka on Turkmenistanissa Afganistanin rajalla. Hän oli myös Bukharin oppilas. Hänen sanotaan keränneen haditheja Khorasanissa, Irakissa, Medinassa ja Mekassa. Sana "Jami" tarkoittaa kokoelman nimessä täydellistä kokoelmaa. Se tunnetaan myös nimellä sunan tai sahih al-Tirmidhi.[5] Kokoelma sisältää kaksoiskappaleineen noin 4400 hadithia, jotka on jaettu 46 kirjaan.[9]

Sunan Ibn Majah[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Majah (824–887) ei ollut arabi vaan persialainen kotikaupunkinaan oli Iranin Qazvin. Hänen keruukohteikseen mainitaan muun muassa Khorasan, Irak, Hijaz, Egypti, Syyria (Sham), Ishafan ja Nishapur. Sunan Ibn Mājah sisältää 37 kirjaa, 1560 lukua ja 4341 hadithia. Niistä 1339 ("Zawā’id of Sunan Ibn Mājah") on sellaisia, joita ei ole muissa kokoelmissa.[10] Sunan Ibn Mājah sisältää kaikista kokoelmista eniten haditheja, kun kaksoiskappaleet jätetään huomiotta. Se sisältää myös enIten heikoiksi arvioituja haditheja.[10]

Ibn Majahin selkeä tyyli ja eräät muut seikat tekivät hänet niin suosituksi, että kokoelma hyväksyttiin kuudenneksi hadith-kokoelmaksi muiden joukkoon, vaikka tämä tapahtuikin vasta 1100 luvulla.[3]

Kuuden kirjan ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moskeija Uzbekistanin Termezissä (Tirmidhin kotikaupungissa)

Kuuden kirjan ulkopuolelle on jäänyt useita hadith -kokoelmia, joita silti arvostetaan islamin monissa koulukunnissa. Niistä tärkein on Muwatta Malik.

Muwatta Malik[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imaami Ibn Anas Ibn Malik (712–795) oli perimätiedon mukaan medinalainen, ja ikänsä puolesta hänen kokoelmansa ("kuljettu polku") on kaikkein varhaisin. Sitä ei kuitenkaan ole laskettu kuuden kirjan joukkoon malikiittien lakikoulukuntaa lukuunottamatta, missä se korvaa Sunan Ibn Majahin. Muwattaan sisältyvät hadithit on melkein kaikki sisällytetty myös Bukharin kokoelmaan, joten Muwatta on siksikin voitu jättää kuuden kirjan ulkopuolelle.[11] Malikiitit ovat toiseksi yleisin sunnikoulukunta hanafin jälkeen. Ibn Malikin kerrotaan joutuneen poliittisiin erimielisyyksiin kalifi al-Mansurin kanssa, minkä takia hän sai 70 ruoskaniskua.

Vaikka Malikin teoksen katsotaan syntyneen jo 700-luvulla, se tunnetaan vasta myöhempinä kopioina, joten todellinen kirjoitusajankohta on jäänyt epäselväksi.

Imaamit ja historiatiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Imaameja koskevat tiedot ovat epävarmoja. Ne sisältävät myös liioittelua. Jos ilmoitetut hadithien lukumäärät pitävät paikkansa, esimerkiksi Bukharin olisi pitänyt löytää ja arvioida useita kymmeniä haditheja joka päivä 44 vuoden ajan. Tehtävä vaikuttaa mahdottamalta yhdelle ihmiselle. Tämän takia on arveltu, että "buharalainen" olisi todellisuudessa kokoamisprojektille annettu tuotemerkki eikä yksittäinen henkilö.[12] Toisaalta on epäilty, että puheet sadoista tuhansista haditheista ovat liioittelua. Muhammed -perinne on voinut syntyä pienessä piirissä ja kootut hadithit voivat hyvinkin sisältää suurimman osan kaikesta kootusta materiaalista. [13] Muita epäilyttäviä seikkoja ovat hafizien muistisaavutukset sekä itse ajatus pitkän suullisen hadith -perinteen olemassaolosta kertojaketjuineen.[13]

Muhammed-tarinoitten kokoamisen kerrotaan tapahtuneen pääasiassa Khorasanista ja Keski-Aasiasta tulleiden imaamien toimesta eli kaukana Mekasta ja Medinasta. Tämän vastapainoksi heidän kerrotaan matkustelleen laajasti koko kalifaatin alueella. Orientalisti K-H. Ohlig on esittänyt teorian, että islam olisi alunperin kehittynyt itäisessä Iranissa ja Keski-Aasiassa. Muun muassa ensimmäiset arkeologiset löydöt nimestä muhammad alkavat Iranista ja seuraavat sieltä lähteneen Abd al-Malik ibn Marwanin reittiä Damaskokseen.[14]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mitä tarkoittaa fiqh? Shiiaislam.info. 2008.
  2. Hadith-kokoelmien historia 2008. Shiiaislam.info.
  3. a b Goldziher, Ignaz: Muslim Studies 2, s. 240-241. State University of New York Press, 1890/1971.
  4. Reliance of the Traveller, 2017, 955
  5. a b Ahmad ibn Naqib al-Misri (2017) Reliance of the Traveller (Elämäkerrat: Nuh Ha Mim Keller)
  6. The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips sunnah.com.
  7. Ayaan Hirsi Ali: Harhaoppinen, s. 78. Scanri, 2016.
  8. a b Abu Dawud: Sunan Abi Dawud sunnah.com.
  9. Tirmidhi: Jami` at-Tirmidhi sunnah.com.
  10. a b About Sunan Ibn Majah sunnah.com.
  11. Reliance of the Traveller, 2017, 1069
  12. Kalisch, Sven: Anmerkungen zum isnad – ein Beitrag zum Verständnis islamischer Gesichtskonstruktion. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III. Die heilige Stadt Mekka – eine literarische Fiktion (s.292-347), s. 337. Verlag Hans Schiler, 2014.
  13. a b Ohlig, K-H.: Geschichte und Geschichten. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion II. Von der koranischen Bewegung zum Frühislam (s.13-33), s. 27. Verlag Hans Schiler, 2012.
  14. Ohlig, K-H.: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran (29-106), s. 88–. Verlag Hans Schiler, 2009.