Al-Mansur (abbasidi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee al-Mansuria, arabien valtakunnan kalifia 700-luvulla. Muita al-Mansur -nimisiä henkilöitä on lueteltu erillisellä täsmennyssivulla.
Abbasidien kultainen dinaari (4,23 gr.) Al- Mansurin ajalta 758 jaa.
Al-Mansurin patsas Bagdadissa, Irakissa

Al-Mansur eli Abu Ja'far Abdallah ibn Muhammad al-Mansur (714–775 );[1] arab.:ابو جعفر عبدالله بن محمد المنصور oli toinen abbasidikalifi vuodesta 754 vuoteen 775.[2][3]

Ensimmäisen, arvoitukselliseksi jääneen abbasidikalifi Saffahin poika ja seuraaja al-Mansur siirsi valtaistuimensa vuonna 762 Damaskoksesta Irakiin lähelle sassanidien entistä pääkaupunkia Ktesifonia. Sinne hän rakennutti persialaisen kaupunkisuunnittelun mukaisen pyöreän palatsikaupungin, ”Rauhan kaupungin” (Madinat as-Salam), jonka keskipisteenä oli hallitsijapalatsi puutarhoineen. Alueen läpimitta oli 1,5 kilometriä. Muutos osoitti Iranin vaikutuksen kasvua arabivaltiossa. Asutus laajeni kaupungiksi, jota alettiin kutsua lähellä olleen kylän mukaan nimellä Bagdad. [4]

Pääkaupunkiin koottiin verotuloja ja sotasaalista valtakunnan kaikista osista, ja niiden avulla kalifit ylläpitivät persialaisten esikuvien mukaista loistavaa hovia. Kalifaatin hallinnossa avainasemat sai abbasidien mukana Khorasanista tullut iranilainen eliitti. Kaikkein huomattavimpaan asemaan kohosi Barmakidien suku. Mansur kukisti alidien kapinat valtakunnassaan ja heikensi siten profeetta Aliin luottavan uskonsuunnan asemia.

Sassanidikuninkaiden aloittamassa käännösliikkeessä kreikkalaisten tekemiä tieteellisiä teoksia käännettiin arameaksi ja pahlaviksi. Jossain määrin käännettiin myös intialaista kirjallisuutta. Kun al-Mansur ryhtyi jatkamaan sassanidikuninkaiden käännösprojektia, sen yhtenä syynä oli jatkaa zarathustralaista perinnettä ja heikentää näin vastarintaa, joka häneen kohdistui Iranin valtauskonnon kannattajien taholta. [5] Arabian yleistyminen Iranin hallintokielenä alkoi tehdä pahlavinkieliset käännökset vanhentuneiksi, joten käännöstyö vaihtui arabiaan. Käännösliikkeen yhdeksi keskukseksi muodostui myös Khorasanin maakunnan keskus Merv.

Vaikka kalifi Hisham ibn Abd al-Malik oli jo omaksunut persialaisen hovikäytännön, vasta al-Mansurin hallinnon aikana persialaista kirjallisuutta ja oppineisuutta alettiin arvostaa. Shu'ubiya-liikkeen suosion kasvu persialaisten oppineiden keskuudessa al-Mansurin kaudella oli seurausta sensuroinnin lieventymisestä persialaisnationalismia kohtaan. Shu'ubiya oli persialaisten keskuudessa ollut liike, joka uskoi että persialainen oli arabialaista taidetta ja kulttuuria kehittyneempää. Liike edisti arabialais-persialaista vuoropuhelua 700-luvulla.

Käännöstoiminnan ohella Mansur teki toisen eleen, joka osoitti arvostusta persialaisia kohtaan: hän lähti Damaskoksesta ja perusti uuden pääkaupunkinsa Bagdadin aivan Iranin entisen pääkaupungin Ktesifonin viereen. Myös palatsikaupungin pohjakaava noudatti persialaisia perinteitä. Mansurin tavoitteena oli aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä; muuton avulla hän pääsi eroon Damaskoksen arabiklaaneista ja Bysantin perintönä tulleesta hovin virkamieskunnasta.

Kolmanneksi al-Mansur todisti lojaalisuutensa sassanidien valtionideologialle nimittämällä hovinsa korkeiksi virkamiehiksi Khorasanista tullutta persialaista ylimystöä.[6] Erityisen vaikutusvaltaiseksi kohosi Afganistanista tullut Barmakidien perhe, jonka jäsenet olivat olleet korkea-arvoisia buddhalaisia pappeja.

"Viisauden talo"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bagdadin ”Viisauden talon” (bayt al-hikma) perustajaksi mainitaan usein joko al-Mamun tai Harun al-Rashid.[7][8] Historiallisista lähteistä tällaista tietoa ei löydy. Nähtävästi kyseessä oli sassanidien hallinnosta peritty virasto, palatsin kirjasto, joka koostui persialaisista runoteoksista, ja sen otti käyttöön jo al-Mansur.[9] Viraston tärkein tehtävä oli koota ja säilyttää Iranin historiaan liittyvää kirjallisuutta, jota käännettiin pahlavista arabiaksi. Al-Mansurin tieteellisten harrastusten takia sillä mahdollisesti oli myös astronomiaan ja matematiikkaan liittyviä tehtäviä, mutta kääntämistyötä kreikasta arabiaan ei siellä harjoitettu. Se ei liioin ollut mikään akatemia, jossa tieteitä olisi opetettu eikä oppineitten kohtaamispaikka.[9]

Elämäkerta islamilaisten lähteiden pohjalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Al-Mansur syntyi abbasidiperheen kotona heidän muutettuaan Hijazista vuonna 714. “Hänen isänsä, Muhammedin, isoisoisä oli islamilaisten lähteiden mukaan Abbas ibn Abd al-Muttalib, Muhammedin setä; hänen äitinsä oli berberinainen”.[10]

Al-Mansur oli huolestunut hallintojärjestelmänsä vakaudesta sen jälkeen kun hänen veljensä Abu-l-Abbasin (joka myöhemmin tunnettiin nimellä as-Saffah, verinen) kuoli. Vuonna 755 hän järjesti Abu Muslim Khorasanin salamurhan. Abu Muslim oli uskollinen vapautettu mies Itä-Iranian Khorasanin provinssista, ja hän oli johtanut abbasidijoukot voittoon umaijadien dynastiaa vastaan Kolmannessa Fitnassa eli muslimien välisessä sisällissodassa vuosina 749–750. Al-Mansurin hallitessa hän oli kalifin alainen, mutta silti Iranin ja Transoksianan kiistämätön johtaja. Salamurhan motiivina näyttää olleen valtakunnan sisäisen valtataistelun estäminen ennalta.

Korruptioepäilyihin vedoten hän syrjäytti kalifin seuraajaksi valitun Isa bin Musa bin Muhammad bin Alin ja asetti seuraajakseen al-Mahdin. Isoveljensä Saffahin tavoin hän halusi yhdistää maan, joten hän hankkiutui eroon kaikista vastustajistaan.

Lukuisien lähreiden mukaan al-Mansur vangitsi imaamin Abu Hanifan. Myös Malik ibn Anas, malakilaisuuden perustajaa, ruoskittiin hänen valtansa aikana, mutta al-Mansur itse ei suvainnut sitä – itse asiassa, se oli hänen serkkunsa, Madinahin kuvernööri, joka hyväksyi tuomion. Al-Mansur puolestaan rankaisi serkkuaan, ja hyvitti Malik ibn Anasia kärsimästään tuomiosta.[11]

Al-Mansur kuoli vuonna 775 matkallaan Mekkaan tehdessään hadžia. Hänet haudattiin jonnekin matkan varteen yhteen sadoista haudoista jotka oli kaivettu hänen ruumiinsa piilottamiseksi umaijadeilta. Häntä seurasi hänen poikansa al-Mahdi.

Tarinoita kalifista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mercian kuninkaan Offan (757–796) mankus, eli kultadinaari, al-Mansurin dinaarin kopio. Siinä yhdistyy latinankielinen piirtokirjoitus OFFA REX arabialaisen piirtokirjoituksen kanssa. Kolikosta pystyy yhä lukemaan islamilaisen kalenterin vuoden 157 (773–774 jaa.).[12] British Museum.

Al-Masudi mainitsee Kultaisissa niityissä ja timanttikaivoksissa useita anekdootteja jotka kuvaavat kalifin luonnetta. Hän kertoo sokeasta runoilijasta, joka lausuu kahdesti umaijadeille suunnattuja ylistysrunoja tietämättään al-Mansurille, abbasidikalifille. Al-Mansur palkitsi runoilijan säkeistään. Al-Masudi kertoo samassa yhteydessä tarinan al-Mansurin lähelle tulleesta nuolesta, jonka sulkiin ja varteen on kaiverrettu säkeitä. Säkeet saivat hänet tutkimaan epäoikeudenmukaisesti tuomitun hamadanilaisen aatelisen tilannetta, ja vapauttamaan hänet. Teoksessa on myös kuvaus pahaenteisistä säkeistä, jotka al-Mansur näki kirjoitetun seinälle juuri ennen kuolemaansa.

Kuollessaan kalifi jätti taakseen aarrekammion, jossa oli kuusisataatuhatta dirhamia ja neljätoista miljoonaa dinaaria.

Al-Mansurin luonteesta on myös negatiivisempia kuvauksia. Hänen hajustajansa, Jamra, kertoo erityisen järkyttävän tarinan siitä, miten al-Mansur kohteli alideja. Jamran mukaan al-Mansurin lähtiessä viimeiselle pyhiinvaellusmatkalleen, hän jätti miniälleen, Ritalle, varastojensa avaimet, mutta kielsi tätä avaamasta tiettyä ovea paitsi jos olisi aivan varma siitä että al-Mansur oli kuollut. Kun hän oli kuollut, Rita ja hänen miehensä, Muhammad ibn Mansur al-Mahdi riensivät jännittyneinä tuohon erityiseen varastoon.

Kun Rita ja al-Mahdi avasivat oven, he järkytyksekseen löysivät huoneesta kaikkien al-Mansurin surmauttamien alidien ruumiit. Varastossa oli lukuisia ruumiita kaikista ikäluokista, mukaan luettuna pikkulapsia ja vanhuksia. Jokaisen ruumiin vasempaan korvaan oli laputettu nimi ja sukuluettelo, todistaen al-Mansurin brutaalin alidien kohtelun.

Historialliset lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Al-Mansur tunnetaan vain islamilaisesta tarinaperinteestä. Hänestä ei ole säilynyt piirtokirjoituksia tai hallitsijan nimellä varustettuja kolikoita tai sinettejä. Sana mansur tarkoittaa "voittaja".[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bennison, Amira, K.: The Great Caliphs. The Golden Age of the Abbasid Empire. I.B.Tauris, 2009. ISBN 978-1-84885-976-0.
  • Gutas, Dimitri:  Greek Thought, Arabic Culture. The Graeco-Arabic Translation Movement in Baghdad and Early Abbasid Society (2nd–4th/8th–10th centuries). Routledge, 1998. ISBN 0-415-06133-4-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Mas'udi, The Meadows of Gold, The Abbasids, transl. Paul Lunde and Caroline Stone, Kegan Paul, London and New York, 1989
  • Onniselkä, Suaad, Hajjar, Anas & Hammoud-Rouhe, Mariam: Salam – Islamin polku 7–9. Opetushallitus, 2020. ISBN 978-952-13-6026-8.
  • Kennedy, Hugh, When Baghdad Ruled The Muslim World, Cambridge, Da Capo Press, 2004
  • Popp, Volker: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trial of Ernst Herzfeld. Teoksessa: Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources ( toim. K-H. Ohlig), s. 14–175. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Al-Souyouti, Tarikh Al-Kholafa'a (The History of Caliphs)
  2. ↑ Stanley Lane-Poole, The Coins of the Eastern Khaleefahs in the British Museum
  3. ↑ Axworthy, Michael (2008); A History of Iran; Basic, USA; ISBN 978-0-465-00888-9. S.81.
  4. ↑ Bennison, 2009, s, 70
  5. ↑ Gutas, D: Greek Thought, Arabic Culture, s. 48–49. Routledge, 1998.
  6. ↑ Gutas, 1998, s. 53
  7. ↑ Onniselkä ym., 2020, s. 222
  8. ↑ Else Christensen: Viisauden talo. Tieteen Kuvalehti Historia, 2011, nro 10, s. 38–39. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209. (suomeksi)
  9. ↑ a b Gutas, 1998, s. 54–58
  10. ↑ G. R. Hawting Mansur, al-.. Encyclopædia Britannica. 2007. Encyclopædia Britannica Online. 20. huhtikuuta 2007.
  11. ↑ Ya'qubi, vol.III, p. 86; Muruj al-dhahab, vol.III, p. 268–270.
  12. ↑ Medieval European Coinage By Philip Grierson p.330
  13. ↑ Popp 2013, s. 152–153
Edeltäjä:
As-Saffah 		Bagdadin abbasidikalifit
Al-Mansur 754–775 		Seuraaja:
Al-Mahdi
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Al-Mansur_(abbasidi)&oldid=21233708”