As-Saffah
.jpg)
Abu al-‘Abbās ‘Abdu'llāh ibn Muhammad al-Saffāḥ (arab. أبو العباس عبد الله بن محمد السفّاح, ʾAbū l-ʿAbbās ʿAbd Allāh ibn Muḥammad as-Saffāḥ), kalifina vuodet 750 – 754, lyhemmin Abul ‘Abbas as-Saffaḥ tai vain as-Saffah oli abbasidien kalifaatin myyttinen perustaja yhtä myyttisen kenraalinsa Abu Muslimin ohella. Abbasidien kalifaatissa islam kypsyi ohi "formatiivisen" kautensa ja kehittyi abbasidien valtaa lujittavaksi valtionuskonnoksi. Se tapahtui niin suurella menestyksellä, että abbasidikalifit säilyttivät satoja vuosia muodollisen asemansa uskovien komentajana senkin jälkeen, kun heistä oli tullut vain nukkehallitsijoita.
As-Saffah on myyttinen hahmo, koska hänet tunnetaan vain islamilaisen perimätiedon nojalla. Hänen nimeään ei löydy kolikoista, piirtokirjoituksista tai sineteistä.[1]
Islamilainen perimätieto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Islamilaisen tarinatiedon mukaan as-Saffah polveutui profeetta Muhammadin sedästä Abbasista. Hänen äitinsä kerrottiin olevan kotoisin Nagranista, joka oli pyhiinvaelluspaikka Mekasta etelään. Nagran oli myös kristittyjen arabien pyhä kaupunki.[2] As-Saffah kapinoi arabikalifaattia hallinneita umaijadeja vastaan. Hän lähetti kenraalinsa Abu Muslimin Khorasaniin, jossa Abu Muslim julisti abbasidien vallankumouksen alkaneeksi kesäkuussa 747. Seuraavaksi abbasidiarmeija valtasi Kufan ja marssi kohti pohjoista Mesopotamiaa. Tammikuussa 750 Abu Muslim löi umaijadikalifi Marwan II:n joukot Tigriin sivujoen Zabin rannalla käydyssä ankarassa taistelussa.[3][4] Myöhemmin samana vuonna Marwan II murhattiin Egyptissä, ja as-Saffah nousi valtaistuimelle. Umaijadiprinsseistä onnistui pakenemaan Abd al-Rahman, joka siirtyi Espanjaan ja perusti sinne umaijadien emiraatin.[3]
As-Saffahin kerrotaan kuolleen vuonna 754.[5] Hän nimitti seuraajakseen veljensä Abu Jafarin, joka kalifina hallitsi nimellä al-Mansur.[6]
Historiatieteen näkökulmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
As-Saffahista kerrotut tarinat viittaavat iranilaiseen perinteeseen hallitsijoista. Nimitys ”Saffah” näyttää esiintyneen jo esi-islamilaisena aikana, mutta sen merkitys on tuntematon. Nimi voisi tarkoittaa ’veden kaatajaa’, jolloin se rinnastuisi tarinaan Mooseksesta, joka iski sauvallaan kalliosta vettä. [7] As-Saffahin, Abu Muslimin ja al-Mansurin nimiä ei löydy aikalaistiedoista, kuten kolikoista, piirtokirjoituksista tai sineteistä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bennison, Amira, K.: The Great Caliphs. The Golden Age of the Abbasid Empire. I.B.Tauris, 2009. ISBN 978-1-84885-976-0.
- Kennedy, Hugh: When Baghdad Ruled the Muslim World. The Rise and Fall of Islam's Greatest dynasty. Da Capo Press, 2004. 978-0-306-81480-8
- Popp, Volker: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trial of Ernst Herzfeld. Teoksessa: Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources ( toim. K-H. Ohlig), s. 14–175. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: - |
Bagdadin abbasidikalifit As-Saffah 750–754 |
Seuraaja: Al-Mansur (abbasidi) |