Muhammed

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Muhammad)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo islamin profeetta Muhammedista. Nimen taustasta ja muista samannimisistä katso artikkeli Muhammad (nimi).
Muhammed
Muhammadin nimi arabialaisella kaunokirjoituksella.
Muhammadin nimi arabialaisella kaunokirjoituksella.
Henkilötiedot
Syntynytnoin 570
Mekka
Kuollut8. kesäkuuta 632
Medina

Jumalan lähettilään elämäkerta

Norsun vuosi (Muhammed)
Amina (Muhammedin äiti)
Bahira
Profeetta Muhammedin taivasmatka
Kuun halkaisemisen ihme
Muhammedin ihmeteot
Saatanalliset jakeet
Hidžra (islam) 622
Medinan perustuslaki 622
Badrin taistelu 624
Uhudin taistelu 625
Vallihautasota 627
Banu Quraizan joukkomurha 627
Khaibarin taistelu 628
Mekan valloitus 630
Epäsovun moskeijan hävitys 630
Muhammedin jäähyväissaarna 632
Muhammedin vaimot
Muhammedin omistukset

Muhammed (arab. محمد‎, Muḥammad; koko nimi Abū l-Qāsim Muḥammad ibn ʿAbd Allāh ibn ʿAbd al-Muṭṭalib ibn Hāšim, arab. ابو القاسم محمد ابن عبد الله ابن عبد المطلب ابن هاشم‎; noin 570 Mekka8. kesäkuuta 632 Medina) on islamin tärkein profeetta. Islaminuskon mukaan on olemassa ainoastaan yksi Jumala, jonka lopullisen ja täydellisen ilmoituksen profeetta Muhammed välitti ihmiskunnalle.

Islamilainen perimätieto kertoo, että Arabian niemimaalla elänyt Muhammed alkoi saada vuonna 610 ilmestyksiä, joista koottiin hänen kuolemansa jälkeen Koraani. Muhammed saarnasi aluksi Mekassa, mutta vuonna 622 hän joutui pakenemaan yli 400 kilometrin päähän Jathribin (Medinan) keitaalle. Medinassa Muhammedista tuli paitsi uskonnollinen myös maallinen johtaja, joka yhdisti valloituksillaan suurimman osan Arabian niemimaasta. Monivuotinen sota Mekkaa vastaan päättyi kaupungin valloitukseen vuonna 630. Perimätiedon mukaan Muhammed kuoli Medinassa vuonna 632.[1]

Muhammedin nimiin pannut saavutukset ovat poikkeuksellisia, sillä hänen katsotaan paitsi perustaneen maailmanuskonnon, myös antaneen sille omaan esikuvaansa perustuvan jumalallisen lain, šarian, sekä perustaneen islamilaisen valtion, josta kasvoi Lähi-idän suurvalta. Monissa arvioissa Muhammedia onkin pidetty kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimpana ihmisenä.[2]

Muhammedin suurista saavutuksista huolimatta hänestä on tietoa vain islamilaisten lähteiden kautta.[3] Muhammedin kerrotaan eläneen vuosina 570–632. Siitä huolimatta kaikki, mitä Muhammedista tiedetään, on peräisin Ibn Ishaqin 700-luvun puolivälin jälkeen kirjoittamasta elämäkerrasta sekä 800-luvulla kirjatusta perimätiedosta. Myös Koraanin todistus Muhammedista on sitä vain, jos luotetaan Ibn Ishaqin Koraanista antamiin tulkintoihin.[3] Näihin lähteisiin suhtautuminen on jakanut tutkijoita: toiset pitävät suullisena kulkenutta perimätietoa luotettavana kunnes toisin todistetaan, toiset taas epäluotettavana, ellei toisin todisteta.[4] Skeptikkojen mukaan kukaan ei tiedä, mitkä kertomukset Muhammedista ovat tosia ja mitkä keksittyjä.[5] Skeptikkojen äärimmäinen laita on jopa kokonaan kieltänyt Muhammedin historiallisuuden. Tällöin yleensä katsotaan, että Muhammedin hahmo kehittyi vasta 700-luvulla osana abbasidien valtionuskontoa.[6][7] Vähemmän skeptiset tutkijat pitävät tosiseikkoina ainakin joitakin pääasioita, kuten Muhammedin pakoa Mekasta vuonna 622, Muhammedin asemaa Koraanin luojana ja hänen kuolemaansa vuonna 632.[8] Puolen valintaa kiistassa on pidetty subjektiivisena ratkaisuna.[9][10]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin elämästä kertovat lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimit katsovat, että Koraani kertoo myös profeetta Muhammedin elämästä, mutta todellisuudessa Koraanin jakeiden yhteys Muhammedin elämäkertaan on sommiteltu jälkikäteen niin sanotun tafsir -kirjallisuuden avulla. Suorasanaisesti Muhammed vilahtaa Koraanissa vain ohimennen ja varmuudella vain yhdessä kohdassa.

Kaikki Muhammedin elämäkertaa koskeva tieto on peräisin suullisesta perinteestä, jota ensimmäisenä alkoi koota Ibn Ishaq 700-luvulla. 800-luvulla tapahtui suuri informaatioräjähdys Muhammedia koskevien tarinoiden julkaisemisessa kirjoina. Sitä auttoi Kiinasta tullut uusi taito valmistaa paperia.

Melkein kaikki tarinoiden kerääjät olivat kotoisin Iranista tai Keski-Aasiasta. Lopputulokset vaikuttavat kuitenkin liian suuritöisiltä yhden ihmisen tekemiksi. Esimerkiksi al-Bukharin kerrotaan koonneen ja tarkistaneen 600 000 hadithia, mikä vaikuttaa mahdottomalta.[11] Kyseessä saattoi siis pikemminkin olla Buharassa toiminut keräysprojekti.

Muhammedia koskeva perimätieto jakautui kolmeen tyyppiin: elämäkertaan (sira), yleisiin historiateoksiin sekä hadith-kokoelmiin. Kaikelle tälle tiedolle on ominaista, että sen kokoajat kertovat saaneensa tiedot suullisista lähteistä kertomuksina, ja tämä koskee myös historiateoksia. Elämäkerroista ensimmäinen on ibn Hishamin (k. 834) Sirat Rasul Allah, eli Profeetan elämäkerta. Sen tiedetään perustuvan Ibn Ishaqin (k. 768) tekemään mutta kadonneeseen aiempaan teokseen. Kirja on lyhentäen suomennettu.[12]

Toinen lähde ovat arabien muut varhaiset historiateokset, joista tärkeimmät ovat Al-Waqidin (k. 822) "Sotaretkien historia", Ibn Sa'din (k. 845) "Sukupolvet" sekä al-Tabarin (k. 922) massiivisen laaja historiateos. Kolmas lähdetyyppi on 800-luvun lopulla muistiin kirjattu hadith-kirjallisuus, joka sisältää Muhammedin elämäntapaa koskevia lyhyitä anekdootteja. Islamilainen sharia-laki perustuu pääosin niihin. Kuuden tärkeimmän sunnien arvostaman kanonisen kokoelman (kutub al-sittah) toimittajiksi on ilmoitettu al-Bukhari (k. 870), Muslim (k. 875), Abu Dawud (k. 888), al-Tirmidhi (k. 892) sekä Ibn Maja (k. 886).[13] Kokoelmat sisältävät yhteensä kymmeniä tuhansia yksittäisiä haditheja.[14] Sunnit pitävät näitä hadith-kokoelmia kaikkein luotettavimpana tietona Muhammedista, kun taas shiioilla on osittain omat kokoelmansa. Ne antavat suurimman osan siitä tiedosta, johon islamin ydin eli sharialaki perustuu. Ibn Hishamin elämäkertaa ei käytetä islamilaisessa lainopissa lainkaan shariaa koskevana aineistona. Sen kertomukset ovat kuitenkin osa islamin pyhää historiaa, josta käy ilmi, miten islam uskontona syntyi.

Kun anekdootteja Muhammedin elämästä käytettiin opillisissa ja juridissa kiistoissa, huomattiin, että Muhammed-sitaatteja oli ryhdytty myös keksimään omien näkemysten tueksi. Jopa samaan hadith-kokoelmaan saattoi päätyä keskenään ristiriitaisia haditheja siitä, mitä Muhammed oli sanonut. Asiaa alettiin jo 800-luvulla korjata ratkaisulla, joka oli isnad. Sillä tarkoitettiin kertojaketjua. Jokaiseen hadithiin liitettiin selostus siitä, keneltä sen oli kuullut ja niin edelleen, kunnes tultiin Muhammedin seuraajiin, kumppaneihin tai häneen itseensä. Muslimit katsovat, että perimätiedon kertoja opetteli ulkoa sekä itse tarinan (matn) että siihen kuuluvan kertojaketjun (isnad), joka koko ajan kasvoi pituutta.

Jumalallisen lain kokoaminen Pyhään kirjaan ja hadith-kokoelmiin vastasi juutalaisuuden antamaa esikuvaa. Siinä Mooseksen suullisena perinteenä kulkenut sunna muodosti Mishnan, joka yhdessä Tooran kanssa muodosti koko halakha-lain.[15]

Hadith-kokoelmia koottaessa niiden kertomukset valittiin islamilaisen tiedon mukaan jopa sadoista tuhansista kertomuksista käyttäen perusteena kertojien luotettavuutta. Juridisesti sitoviksi eli kanonisiksi kokoelmiksi hyväksyttiin sunnien keskuudessa aluksi vain Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim (arab. sahih = luotettava). Määrä laajeni neljään 900-luvulla ja lopulta kuuteen nähtävästi vasta 1100-luvulla. Viimeinen kaanoniin mukaan hyväksytty oli Ibn Maja.[16]

Hadithien epäluotettavuus isnadeista huolimatta alkoi valjeta eurooppalaisille tutkijoille 1800-luvun kuluessa.[17] Vuonna 1843 Gustav Weil arvioi, että hyvinkin puolet al-Bukharin kokoelmasta oli luonteeltaan päivänpolitiikkaa.[18] Muita 1800-luvun kriitikkoja olivat mm. Julius Wellhausen, William Muir ja Theodore Nöldeke. Vuonna 1890 Ignaz Goldziher päätyi arvioimaan, ettei yksikään hadith täyttänyt tieteellisen tiedon vaatimuksia. [19] 1900-luvun tunnetuin länsimainen hadith-tutkija oli Joseph Schacht, jonka merkkiteos on Origins of Muhammadan Jurisprudence (1950).[20] Schachtin mukaan poliittiset intressit vaikuttivat perimätiedon kehittymiseen.

Koska Muhammedia koskeva perimätieto on kirjoitettu muistiin vasta 800-luvulta lähtien, jotkut tutkijat ovat katsoneet, että kirjoittajat eivät ole voineet tietää mitään varmaa Muhammedista – ei edes sitä, onko hän joskus elänyt.[6] Islamissa Muhammedia koskeva tieto on sen pyhää historiaa ja sellaisena tieteellisen arvostelun yläpuolella. Toiset tutkijat ovat pitäneet etenkin historiatietoja ainakin osittain luotettavina.[21] Esimerkiksi Jaakko Hämeen-Anttila uskoo, että Koraani sisältää melko täydellisesti Muhammedin saamat ilmoitukset niin, että unohtumaan on päässyt korkeintaan yksittäisiä sanoja.[22]

Muhammedia koskevat elämäkertatiedot perustuvat melkein kokonaan Ibn Ishaqiin ja Ibn Hishamiin, ja niihin ovat tukeutuneet kaikki myöhemmätkin elämäkerrat. Ibn Ishaqin teosta on kyetty jossain määrin rekonstruoimaan siihen viittaavien myöhempien teosten avulla, vaikka alkuperäiset käsikirjoitukset ovat kadonneet. 1900-luvulla merkittävimmät eurooppalaiset Muhammedin elämäkerran kirjoittajat ovat olleet tanskalainen orientalisti Frants Buhl, jonka Muhammed-elämäkerta ilmestyi vuonna 1903, sekä skottiorientalisti William Montgomery Watt, jonka kaksiosainen Muhammed-elämäkerta ilmestyi vuosina 1953-1956.[23] Vuosina 2005-2007 ilmestyi hollantilaisen orientalistin Hans Jansenin kaksiosainen Muhammed-elämäkerta.[24] Viime vuosikymmeninä on lisäksi ilmestynyt lukuisa määrä populaareja ja lyhyempiä elämäkertoja.

Muhammedia koskeva perimätieto lisääntyi hadith-kirjallisuudessa vielä Ibn Hishamin jälkeen 800- ja 900-luvuilla. Aivan uutta tietoa on esitetty jopa 2000-luvullakin esimerkiksi jäähyväissaarnan sisällön osalta.[25][26] Tässä esitetty Muhammedin elämäkerta nojautuu Ibn Ishaqiin ja Ibn Hishamiin eli varhaisimpaan islamilaiseen perimätietoon Muhammedista.

Vastasyntynyt Muhammed äitinsä sylissä. Turkkilainen kirjankuvitus.

Jumalan lähettilään ennalta ilmoittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Ishaq kertoo, että kun Muhammedin isä Abdullah meni kosimaan Muhammedin tulevaa äitiä Aminaa, muuan nainen asettui itse morsianehdokkaaksi Abdullahin reitin varrelle. Hänet oli saanut liikkeelle miehen silmien välissä hehkunut valotäplä, joka oli merkki syntyvästä profeetasta. Abdullah kuitenkin kulki hänen ohitseen Aminan luo. Valo siirtyi hedelmöityksen jälkeen isän otsalta Muhammedin äidin kohtuun. Kun Amina synnytti Muhammedin, hänestä lähti valo, jonka avulla näki Bostran linnat Syyriassa.[27][28] Valo on myös perinteinen pyhyyden tunnus; esimerkiksi Johanneksen evankeliumi puhuu Jeesuksesta ”maailman valona” (Joh. 8:12; 9:5). Bostra oli ensimmäinen vastaantuleva roomalainen kaupunki Syyriassa, joten tarina viittasi muslimien tuleviin valloituksiin.[29]

Aminalle sanottiin näyssä, että hän synnyttäisi ”tämän kansakunnan herran”, jonka nimeksi tuli antaa Muhammed. Aminan näky vastaa enkelin viestiä Jeesuksen vanhemmille Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Aivan kuten Vanha Testamentti ennusti Jeesuksesta, myös Ibn Hisham kertoo, että ”Jeesuksen aikainen evankeliumi” oli ennustanut Muhammedin eli Munhamannan tulosta. Muhammedin äidin nimi, Amina, tarkoittaa arabian sukulaiskielessä hepreassa "kasvattajaa". Isän nimi Abdullah tarkoittaa "Jumalan palvelijaa" ja esiintyy Raamatussa esimerkiksi Abrahamin kunnianimenä.

Hisham kertoo, että juutalaiset rabbit, kristityt munkit ja arabialaiset ennustajat alkoivat puhua Jumalan lähettilään tulosta, kun Aminan aika oli lähellä. Rabbit ja munkit löysivät tiedot kirjoistaan, ennustajat taas kuulivat sen jinneiltä, jotka kuuntelivat salaa taivaan puheita. Kun aika alkoi täyttyä, saatanoita estettiin kuulemasta taivaan puheita ja heitä heitettiin taivaan tähdillä. Tästä jinnit tiesivät, että jotain tärkeää oli tapahtumassa. [30]

Muhammedin isoisä Abdalmuttalib oli vähällä uhrata Mekassa poikansa Abdullahin. Hän oli näet vannonut uhraavansa yhden pojistaan, jos saisi kymmenen poikaa. Arpanuoli osui Muhammedin tulevaan isään Abdullahiin. Abdalmuttalib oli jo ottanut Kaaban temppelissä ison veitsen käteensä, mutta monien vaiheiden jälkeen, joihin liittyi lisäarvontaa, teko jäi tekemättä.[31]

Ibn Isahqin tarinassa isoisä rinnastuu Vanhan Testamentin Abrahamiin ja isä Iisakiin. Mekasta tulee näin vastaavasti uusi Jerusalem ja Kaabasta uusi Temppeli. Muhammed on tällöin vertauskuvallisesti Iisakin poika eli Vanhan Testamentin Jaakob. Tälle Jumala lupasi unessa perintöosaksi maan, jolla hän lepäsi. Aamun valjettua Jaakob otti päänalusenaan olleen kiven, pystytti sen patsaaksi ja antoi paikalle nimen Bethel eli Jumalan talo.

Tarina Jaakobin unesta oli muuttunut arabeille tärkeäksi jo varhain. 600-luvun lopulla kalifi al-Malik oli antanut lyödä kolikoita, joiden aiheena oli Jaakobin päänalusestaan pystyttämä kivipatsas, Yegar Sahaduta.  Kolikon tunnus kertoi siitä, että arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan. Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori. Sinne al-Malik antoi rakennuttaa valtakuntansa keskuspyhäköksi Kalliomoskeijan. Pyhäkön keskellä on edelleen pylväiden ympäröimänä paljas kallio, maailman peruskivi. Sen päällä nukkuessaan Jaakob näki taivaaseen johtavat portaat, joita pitkin enkelit kulkivat. Tältä kiveltä myös Muhammed nousi taivaaseen jo Jaakobin näkemiä tikapuita pitkin. Tällä tavoin hän myös ylitti Jaakobin suorituksen. Tarinassa Muhammed on uusi Jaakob, joten Jaakobin saama siunaus siirtyi myös Muhammedille. Hänelle ja hänen jälkeläisilleen Jumala lupasi maanpiirin hallittavaksi siunaukseksi kaikille kansoille. [32]

Profeetta Muhammed asettaa Kaaban mustaa kiveä. Maalaus vuodelta 1315.

Syntymä ja varhaisvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

900-luvulla kirjoittaneen al-Tabarin mukaan Muhammed syntyi vuonna 567, 569 tai 572.[33] Vakiintuneimman perimätiedon mukaan Muhammed syntyi Rabi-kuun 12. päivänä vuonna 570[34] Mekassa Arabian autiomaassa Mekan mahtavimpaan Quraish-heimoon kuuluvaan klaaniin. Mekka sijaitsee vuorten ympäröimässä karussa laaksossa Länsi-Arabiassa Hijazin alueella. Islamilaisten lähteiden mukaan Mekka oli niemimaan länsiosan tärkein kauppakeskus.[35] Ibn Hishamin kuvauksen mukaan se oli ahdas ja köyhä kaupunki.[36] Siellä sijaitsi Kaaban temppeli, arabien tärkein pakanallinen palvontapaikka, jonka oli rakentanut Abraham.[35] Mekasta tai Quraish-heimosta ei ole löytynyt historiallisia tietoja ennen 800-lukua, joten myös varhaiset tiedot Mekasta ovat lähinnä vain islamin pyhää historiaa.[37] Ibn Hishamin mukaan mekkalaiset kuvailivat kaupunkiaan seuraavasti: "me asumme mitä ahtaimmassa kaupungissa ja meillä on vain vähän vettä ja niukka elanto."[38]

Kun Muhammed oli 35-vuotias, hän osallistui katon rakentamiseen Kaaban temppelille.[39] Erään tarinan mukaan neljä heimoa riiteli siitä, kuka saa asettaa mustan kiven paikalleen. Sovittiin, että ensimmäinen, joka sattuu paikalle, saa ratkaista asian. Se oli Muhammed. Hän nosti kiven kankaan päälle ja kehotti kutakin heimoa tarttumaan kankaaseen yhdeltä kulmalta ja nostamaan kiven yhdessä. Näin ongelma ratkesi.[40]

Muhammedin isä Abdullah kuului Mekan pääheimoon Quraišiin, mutta hän kuoli jo ennen pojan syntymää. Muhammedin äiti Amina kuoli pian miehensä jälkeen. Niinpä Muhammed kasvoi ensin isoisänsä Abdulmuttalibin ja tämän kuoltua setänsä Abu Talibin suojissa. Tämä otti Muhammedin jo lapsena mukaan kauppamatkoilleen muun muassa Syyriaan. Nuoruudessaan Muhammed tunnettiin lempinimellä al-Amin.[41] Se tarkoitti "luotettavaa". Tarina Muhammedin varhaisesta orpoudesta vastaa tarinaa Mooseksesta orpona löytölapsena ja tarinaa Rooman perustajista (Romulus ja Remus), jotka myös olivat orpoja.

Muhammedin perhesuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

25 vuoden iässä Muhammed meni naimisiin leskeksi jääneen serkkunsa Khadija bint Khuwailidin kanssa. Tämä oli varakas ja arvostettu kauppias, joka palkkasi miehiä kauppamatkoille puolestaan. Myös Muhammed oli tehnyt tällaisen matkan Khadijan palveluksessa ennen kuin tämä kosi häntä.[42][43] Muhammed sai Khadijan kanssa kaikki muut lapsensa paitsi Ibrahimin, nimittäin pojat al-Qasim, at-Tayyib, at-Tahir ja tyttäret Zainab, Ruqayya, Umm-Kulthum ja Fatima. Vasta Khadijan kuoleman jälkeen vuonna 619 tai 620 Muhammed meni uusiin naimisiin.[44] Ibrahimin äiti oli Maria Koptilainen, joka oli profeetalle lahjoitettu jalkavaimo.[39] Kaikkiaan Jumalan lähettiläällä oli kolmetoista vaimoa.[45] Keskustelua on herättänyt Muhammedin lempivaimo A’iša bint Abi Bakr, jonka kanssa Muhammed meni naimisiin, kun tämä Ibn Hishamin mukaan oli seitsemänvuotias Muhammedin ollessa tällöin noin 53-vuotias.[45] On myös esitetty myöhempää perimätietoa, että A’iša olisikin ollut 12- tai 17-vuotias.[46] A’iša oli järjestyksessä kolmas Muhammedin vaimoista ja hänen ”suosikkivaimonsa”. Vaimojen, jalkavaimojen ja lasten lisäksi Muhammedin talonväkeen kuului Muhammedin ja hänen vaimojensa omistamia orjia.[47]

Muhammedin pojat kuolivat ennen aikuisikää ja vain Fatima Zahra sai omia lapsia.[48] Muhammedin ainoat lapsenlapset olivat pojat Hasan ibn Ali ja Husain ibn Ali sekä tyttäret Zainab bint Ali ja Umm Kulthum bint Ali.

Ensimmäiset ilmestykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammad Hiran vuorella. Istanbul, 1595.

Kun Jumalan lähettiläs täytti neljäkymmentä vuotta, Ibn Ishaq kertoo hänen profeetanuransa alkamisesta.[49] Muhammed tapasi viipyä joka vuosi kuukauden Hiran vuorella, sillä oli tämä oli paikallinen uskonnollinen tapa. Aina kun hän teki näin, jokainen kivi ja jokainen puu, jonka ohi hän kulki, lausui: "Rauha sinulle, Jumalan lähettiläs!".[50] Jumalan lähettiläs on itse kertonut näin:[51]

»Gabriel tuli luokseni nukkuessani. Hänellä oli mukana silkkipeite, jolla oli kirjoitusta. Hän sanoi: ”Lue!”. ”Minä kysyin: "Mitä?" Silloin Gabriel painoi minua peitteellä, kunnes luulin kuolevani. Sitten hän päästi minut vapaaksi ja sanoi uudelleen: ”Lue!” ”Minä kysyin. "Mitä?" Silloin Gabriel painoi minua peitteellään, kunnes luulin kuolevani. Sitten hän päästi minut vapaaksi ja sanoi uudelleen: "Lue!" Minä kysyin: "Mitä?" Silloin Gabriel painoi minua peitteellä, kunnes luulin kuolevani, Sitten hän päästi minut vapaaksi ja sanoi edelleen: "Lue!" Minä kysyin: "Mitä minun pitää lukea?" Silloin näin vain, ettei hän tekisi jälleen niin kuin oli tehnyt. Silloin Gabriel sanoi (Kor. 96:1-5): "Lue, kautta Herrasi, joka on luonut, luonut ihmisen hyytyneestä verestä. Lue; onhan Herrasi jalomielinen, Herrasi, joka opetti kynällä, opetti ihmiselle sen, mitä tämä ei tiennyt."»

Muhammedille ilmestyksiä välittänyt enkeli oli myös Raamatun evankeliumeissa mainittu Gabriel (arab. جبريل‎, Jibrīl). Gabrielin sanat löytyvät Koraanin 96. suurasta al-Alaq (Alkion tai Hyytyneen veren suura), joka oli siten ensimmäinen, joka Muhammedille ilmoitettiin. Tabari kertoo Ibn Ishaqia lainaten, että Muhammed järkyttyi asiasta ja päätti surmata itsensä hyppäämällä rotkoon saadakseen rauhan. Itsemurhan esti enkeli Gabriel, joka ilmestyi uudelleen Muhammedille.[52] Ibn Hisham jättää tarinan kertomatta.

Ibn Hishamilla on kaksi erilaista versiota siitä, mitä ensimmäisen ilmestyksen jälkeen tapahtui. Ensimmäisessä versiossa Muhammed jähmettyy Hira-vuorelle, mistä Khadijan lähettämät palvelijat hänet löytävät, ja Muhammed palaa suoraan perheensä luo. Toisessa versiossa Muhammed tapansa mukaan ja omin päin käy kiertämässä Kaaban ympäri ja palaa perheensä luo.

Muhammed tapaa tämän jälkeen Khadijan kristinuskoon kääntyneen serkun Waraqan, joka ennustaa Muhammedille, että häntä väitetään valehtelijaksi, vainotaan ja ajetaan pois kaupungista.[53] Ennustus rinnastuu Jeesuksen lausumaan ennustukseen: "Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu. Kun teitä yhdessä kaupungissa vainotaan, paetkaa toiseen" (Matteus 10, 22-23). Muhammed joutuikin myöhemmin pakenemaan Mekasta Medinaan.

Ensimmäinen, joka uskoi Jumalaan ja hänen lähettilääseensä oli Khadija. Alun jälkeen Jumalan lähettilään ilmestykset lakkasivat joksikin aikaa, kunnes Gabriel ilmestyi jälleen ja toi hänelle Keskipäivän suuran (93: 1–8). Sitten säädettiin rukouksen velvollisuus ja Jumalan lähettiläs alkoi rukoilla.[54]Koraanin laskeutuminen Jumalan lähettiläälle alkoi ramadanina, ja siitä kertoo Voiman suura (97).[55]

Kerrotaan myös, että Muhammed sai ensimmäisen ilmestyksensä Hira-vuoren luolassa.[56][57] Tarina luolasta ei ole peräisin Ibn Ishaqilta, vaan sata vuotta myöhemmin al-Bukharilta. [58] Vaikka yksityiskohta luolasta on sata vuotta myöhäisempi, siitä on tullut suositumpi kuin alkuperäisestä versiosta.

Julkinen toiminta Mekassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammed saarnaamassa Mekassa. Kuvitus 1400-luvulta.

Muhammedin julkinen toiminta alkoi vasta noin kolme vuotta ensimmäisen ilmestyksen jälkeen, sillä hän saarnasi aluksi vain perhepiirissä. Tässä hän rinnastuu Jeesukseen, joka aluksi kielsi opetuslapsiaan kertomasta, että on Jumalan poika (Matteus 17:9). Ibn Hisham kertoo:[59]

»"Kun Jumalan lähettiläs alkoi julkisesti julistaa islamia niin kuin Jumala oli häntä käskenyt, ihmiset eivät aluksi kaikonneet hänen luotaan eivätkä vastustaneet häntä - sen mukaan mitä olen kuullut - mutta kun hän alkoi puhua heidän jumalistaan ja moittia niitä, he pahastuivat tästä ja alkoivat vastustaa häntä ja suhtautua häneen vihamielisesti, paitsi ne, joita jumala suojeli islamilla, mutta he olivat vähäisiä ja halveksittuja." »

Muhammed sai aluksi suojelua omalta heimoltaan, jonka johtaja oli Muhammedin setä Abu Talib. Tämä ei koskaan kääntynyt islaminuskoon, mutta suojeli kyllä veljenpoikaansa. Muhammed keräsi sanomalleen kannattajia varsinkin köyhien joukosta, kuten ibn Hisham edellä kertoo. Muhammedin lähisukulaisista islaminuskoon kääntyi myös Muhammedin veljenpoika ja tuleva neljäs kalifi Ali ibn Abi Talib.

Islamin ja vanhan uskonnon ajauduttua välirikkoon Muhammed kannattajineen joutui ahdinkoon. Heitä kiusattiin eri tavoin niin, että Muhammed lopulta lähetti 83 miestä perheineen Etiopiaan sen kristityn kuninkaan Neguksen suojiin. Siellä muslimit saivat rauhassa harjoittaa uskontoaan ja palvoa Jumalaa ilman, että heitä vainottiin tai pilkattiin.[60]

Muhammedin ihmetekoihin kuuluu, että hän halkaisi kuun kahtia. Siitä kerrotaan seuraavasti:

»”Allah antoi myös ihmeen, jossa hän jakoi kuun kahtia. Tämä tapahtui ennen hijraa. Silloin mekkalaiset olivat pyytäneet ihmettä Profeetalta. He lupasivat kääntyä islamin uskoon ihmeen nähtyään. Profeetta osoitti kohti kuuta ja Allah halkaisi kuun kahtia: toinen puoli kuusta oli al Safa –vuoren yllä ja toinen vastapäisen Qayqaan vuoren yllä.” [61]»

Mekkalaiset eivät kuitenkaan uskoneet ihmeeseen, vaan totesivat siitä: "tarkkaa taikuutta". On väitetty, että Apollo 10 olisi valokuvannut kuun saumakohdan, jonka Allah sai aikaan tuona yönä.[62]

"Saatanalliset säkeet"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Saatanalliset jakeet

Tarina Koraaniin kuuluneista "saatanallisista säkeistä" tuli kuuluisaksi Salman Rushdien samannimisen romaanin myötä vuonna 1988, kun ajatollah Khomeini langetti kirjan johdosta Rushdielle tappofatwan. Itse nimitys on peräisin orientalisti William Muirilta 1800-luvulta.Varhaisin kertomus tapahtumasta on jälleen peräisin Ibn Ishaqilta. Hän kertoo, että Muhammed oli murheissaan, koska kaikki mekkalaiset eivät hyväksyneet hänen sanomaansa. Tämä johtui siitä, että hän arvosteli heitä voimakkaasti omien jumaliensa palvonnasta, josta he eivät halunneet luopua. Jumala lähetti Muhammedille alas seuraavat säkeet:

»Oletteko te nähneet Allatin, Al-Uzzan ja Manatin, kolmannen. Teilläkö olisi poikia, ja Hänellä vain tyttäriä? Sepä olisi väärä jako
(Koraani 53:19–22, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Kun Muhammed lausui nämä sanat, Saatana pani hänet kuitenkin sanomaan:[63]

»Oletteko te nähneet Allatin, Al-Uzzan ja Manatin, kolmannen. Ne ovat ylistettyjä "Gharaniq" (=numidialainen kurki), joiden esirukoukset hyväksytään

Tästä mekkalaiset ilahtuivat ja osallistuivat Muhammedin johtamaan rukoukseen. Kuultuaan, että sopu oli syntynyt, Etiopiaan paenneet Muhammedin kannattajat lähtivät paluumatkalle, joka kuitenkin keskeytyy, kun he saavat uutta tietoa. Enkeli Gabriel näet moitti heti Muhammedia tämän tekemästä virheestä, ja suuran oikea sanamuoto palautettiin.

Jumalan lähettilään yömatka ja nousu taivaaseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin yömatka Al Buraqin kyydissä. Maalaus vuodelta 1514.

Isra ja Miraj (arab. الإسراء والمعراج‎) ovat kaksi osaa ihmeellisestä matkasta, jonka Muhammed teki Ibn Hishamin mukaan yhden yön aikana. Ensin hän siirtyi Mekasta Jerusalemiin ja nousi sieltä taivaaseen. [64] Koraanin seuraavan jakeen (17:1) on katsottu kertovan tästä tapahtumasta: »Ylistetty olkoon Hän, joka näyttääkseen palvelijalleen merkkejään kuljetti yöllä hänet suojatusta temppelistä kaukaisimpaan temppeliin, jonka tienoon olemme siunanneet. Hän on Kuuleva, Näkevä.»

Ibn Hisham kertoo yömatkasta useita muunnelmia. Tarinan mukaan Gabriel toi Muhammedille ihmiskasvoisen hevosen nimeltään Buraq, joka oli kantanut muitakin profeettoja. Muhammed päätyy Gabrielin kanssa Jerusalemiin, missä hän tapaa Abrahamin, Mooseksen, Jeesuksen ja joukon muita profeettoja, jotka olivat kokoontuneet rukoilemaan yhdessä. Muhammedille tuodaan tikapuut, joita pitkin hän nousee taivaan portille. Sitä vartioi 144 miljoonaa enkeliä. Muhammed nousee kaikkien seitsemän taivaan läpi ja sen jälkeen Paratiisiin. Mooseksen neuvosta Muhammed tinkii Jumalan kanssa päivittäisten rukousten määrästä, jonka saa vähennettyä viidestäkymmenestä viiteen. Mooses kehottaa jatkamaan tinkimistä, mutta Muhammed ei kehtaa.

Profeetan yöllinen pako Medinaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hidžra (islam)
Muhammedin taivasmatka (Miraj). Persialainen miniatyyrimaalaus vuodelta 1550. Profeetan kasvoja ei ole kuvattu.

Koska vain heikot ja harvalukuiset olivat Muhammedin puolella Mekassa, Jumalan lähettiläs alkoi etsiä muslimeille turvapaikkaa eri heimojen luota. Muhammed otti yhteyttä myös 300 km pohjoisemmassa sijaitsevaan kaupunkiin nimeltä Yathrib, myöhemmältä nimeltä Medina (arabiaksi "kaupunki"). Siellä asui useita juutalaisheimoja. Medinan asukkaat hyväksyivät hänet ja muut muslimit pakolaisiksi kaupunkiinsa. [65] Muhammedin pako (arab. هِجْرَة‎, hijra tai hidžra) toteutui dramaattisesti vuonna 622 kesäyönä Abu Bakrin talon takapihan ikkunasta. Se tapahtui viime hetkellä, sillä samana yönä mekkalaisten oli tarkoitus surmata Jumalan lähettiläs. Miekkamiesten partio löysi Muhammedin vuoteesta vain tämän viittaan kääriytyneen ottopojan Ali ibn Abi Talibin, joka Jumalan avulla selvisi seikkailusta hengissä.[66] Alista tuli myöhemmin mahtava ja upporikas kalifi, joka hallitsi koko Lähi-itää Libyasta ja Egyptistä Afgnistaniin.

Profeetta ja valtiomies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mekassa Muhammed kokosi muslimit yhteisöksi (arab. ‏أمة‎‎, umma). Hän teki liittosopimuksia kaupungin muiden ryhmien, pakanoiden ja juutalaisten kanssa. Sopimukset on kirjattu niin sanottuun Medinan perustuslakiin. Myöhemmin riitoja syntyi erityisesti juutalaisten kanssa.[67]

Arkkienkeli Gabriel näyttää Muhammedille syntisten kärsimyksiä helvetissä (Jahannam)

Koraanissa olevien laki- ja rituaalisäädösten (arab. ‏شريعة‎‎, šaria) sekä juutalaisiin ja kristittyihin kohdistuneen arvostelun katsotaan laskeutuneen alas varsinkin Muhammedin Medinan kauden aikana.[68] Aluksi juutalaiset saivat jäädä vapaasti asumaan Medinaan, mutta myöhemmin heidät karkotettiin tai tapettiin heimo toisensa jälkeen.[67] Eräästä tapauksesta kertoo Khaibarin taistelu vuonna 628. [69]

Käsitys profeetasta samalla kertaa sekä valtiomiehenä että profeettana ja Jumalan lakien antajana esiintyy myös Koraanissa. Siellä etenkin Mooses mainitaan usein näissä rooleissa: Joka tottelee profeettaa, tottelee Jumalaa.[70]

Sota Mekkaa vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammed ja hänen seurueensa matkalla Mekkaan

Muhammed aloitti sota- ja ryöstöretket pääasiassa Mekkaan ja sieltä pohjoiseen suuntautuvia karavaaneja vastaan. Ensimmäinen suuri yhteenotto tapahtui Badrissa vuonna 624. Muhammed sai kuulla Syyriasta tulossa olevasta suuresta quraishilaisesta karavaanista. Hän kutsui muslimit luokseen ja sanoi: "Quraishin karavaani on vauras. Lähdetään sitä vastaan; ehkäpä Jumala antaa sen meille saaliiksi." Osa miehistä oli haluttomia, sillä he eivät uskoneet Jumalan lähettilään ryhtyvän sotaan.[71] Itse taistelussa muslimeilla oli apunaan enkelien armeija. Näiden tunnuksena olivat valkoiset turbaanit paitsi Gabrielilla, jolla turbaani oli keltainen.[72] Enkeleiden avulla muslimit perivät voiton. Monijumalaisten ruumiit heitettiin kaivoon, jonne Jumalan lähettiläs huusi: "Kaivossa olijat! Oletteko huomanneet Herranne lupauksen käyneen toteen? Minä ainakin olen huomannut Herrani lupauksen käyneen toteen!"[73]

Seuraavana vuonna sotaonni kääntyi. Mekkalaiset kokosivat 3 000 miehen armeijan, johon kuului 200 ratsumiestä. Sitä vastassa oli muslimien 700 miehen armeija. Taistelu käytiin Uhud-vuorella, missä Muhammed haavoittui itsekin ja menetti poskihampaansa kasvoihin osuneesta kivestä. Taistelussa kuoli 22 monijumalaista ja 65 muslimia. Erikoisin tapaus oli Usairim, joka ei taistelupäivään mennessä ollut osoittanut mitään kiinnostusta Muhammedin opetuksiin. Hän ryntäsi miekkoineen taistelun tiimellykseen ja haavoittui kuolettavasti. Kuolevalta kysyttiin: "Mikä toi sinut tänne, Amr?" Hän vastasi: "Mieltymys islamiin." Mies pääsi Paratiisiin, vaikkei ollut koskaan rukoillut.[74]

Niin sanotussa Vallihautasodassa mekkalaiset hyökkäsivät Medinaan juutalaisten liittolaistensa kanssa. Muhammed antoi kaivaa Medinan ympärille vallihaudan, joka esti vihollisten aikeet. Quraizanin heimoon kuuluneet juutalaiset olivat neuvotelleen viholliseen liittymisestä, mutta eivät olleet toteuttaneet aietta. Kun mekkalaiset olivat poistuneet Muhammed järjesti quraizalaisten juutalaisten joukkomurhan. Ibn Hisham kertoo: "Kun quraizalaiset olivat antautuneet, Jumalan lähettiläs vangitsi heidät Bint al-Harithin taloon. Sitten hän lähti Medinan torille - tämä on yhä samalla paikalla - kaivautti sinne kaivantoja ja lähetti hakemaan quraizalaisia. Hän hakkautti heidän kaulansa poikki noiden kaivantojen partaalla. Quraizalaiset tuotiin teloitettavaksi pieninä ryhminä." [75] Ibn Hishamin mukaan surmattujen määrä oli 600–900. Naisten joukosta Muhammed valitsi itselleen jalkavaimoksi juutalaisen naisen Raihana bint Zaidin.[76]

Vuonna 628 Muhammed yritti tehdä niin sanotun pienen pyhiinvaelluksen Mekkaan. Hän kokosi joukkoihinsa paljon beduiineja, koska arveli mekkalaisten yrittävän estää häntä. Niin tapahtuikin, sillä quraishilaiset kokosivat oman sotajoukkonsa estämään Muhammedin tulon. Koska kumpikaan osapuoli ei halunnut taistella, Hudaibiyan keitaalla solmittiin rauhasopimus kymmeneksi vuodeksi. Sen ehtoihin kuului, että Muhammed saisi tehdä pyhiinvaelluksensa, mutta vasta seuraavana vuonna. Muhammed teki sitten pyhiinvaelluksensa, mutta itse rauha kesti vain kaksi vuotta. Syynä oli se, että mekkalaiset olivat aloittaneet vihamielisyydet Muhammedin kanssa liitossa ollutta Khuzaa -heimoa vastaan. Muhammed katsoi tällöin rauhansopimuksen rauenneen ja aloitti sotatoimet.[77]

Mekan valloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Mekan valloitus
Muhammedin saarna, Grigori Gagarin, 1840-1850-luku.

Vuonna 630 Muhammed johdatti joukkonsa valtaamaan Mekan. Lyhyt taistelu käytiin Khandamassa. Muslimeista kuoli kolme ja monijumalaisista kaksitoista tai kolmetoista miestä. Sitten monijumalaiset pakenivat ja Muhammed marssi Mekkaan. Eräät ihmiset Muhammed määräsi tapettaviksi vaikka heidät löydettäisiin Kaaban verhojen suojasta. Heihin kuului miehiä, jotka olivat luopuneet islamista ja orjatyttöjä, jotka olivat laulaneet pilkkalauluja Muhammedista. Muhammed määräsi hävittämään Kaaban sisälle maalatut enkelinkuvat sekä Abrahamia esittävän kuvan, jossa profeetta esitettiin ennustamassa arpanuolien avulla monijumalaisten tapaan. Muhammed ratsasti Kaaban ympäri ja osoitti kädellään lyijykiinnikkeissä olevia jumalankuvia. Kaikki kaatuivat ja Muhammed totesi: "Totuus on tullut ja valhe kadonnut. Valhe on katoavaista".[78]

Epäsovun moskeija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epäsovun moskeijan rakentajat olivat tulleet Jumalan lähettilään luo Medinaan. He kertoivat rakentaneensa moskeijan, jotta vaivaiset ja köyhät voisivat käyttää sitä sateisina ja talvisina päivinä. Työmiehet pyysivät Muhammedia tulemaan paikan päälle ja rukoilemaan siellä heidän puolestaan. Jumalan lähettiläs kertoi olevansa kiireinen mutta lupasi tulla myöhemmin. Ollessaan jälkeenpäin lähellä tienoota, hän kutsui joukon miehiä koolle ja sanoi: ”menkää moskeijaan, jonka rakentajat ovat väärämielisiä. Tuhotkaa ja polttakaa se!” Miehet juoksivat ihmisiä täynnä olevaan moskeijaan ja sytyttivät sen tuleen. [79] Tätä koskien laskeutui Koraanin ilmoitus (9:107-110).

Jumalan profeetan kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enkeli Gabriel Muhammedin kuolinvuoteen äärellä. Miniatyyri 1500-luvulta

Jumalan lähettiläs kuoli Medinassa vuonna 632 lempivaimonsa A’išan syliin podettuaan päänsärkyä. Heidän viimeinen keskustelunsa oli seuraava: "Minä kysyin: Jumalan lähettiläs, tahdotko, että annan sinulle tuon hammastikun? "Kyllä", hän vastasi. [profeetta käytti pontevasti hammastikkua ja pani sen sitten syrjään]. Hän katsoi kiinteästi johonkin ja sanoi: "Ei, vaan Ylhäisin Toveri Paratiisissa".[80]

Muslimit katsoivat, että Muhammed kuoli marttyyrina juutalaisen naisen myrkyttämänä. Kuolinvuoteellaan Muhammed nimittäin totesi, että hänen sairautensa johtui neljä vuotta aiemmin Khaibarissa sattuneesta tapauksesta, missä hänelle annettiin myrkytettyä lampaanlihaa.[81]

Ibn Hisham ei ilmoita Muhammedin tarkkaa kuolinpäivää, mutta al-Tabarin 900-luvulla tehdyn historian mukaan Muhammed kuoli maanantaina Rabi -kuun 12. päivänä eli syntymäpäivänään vuonna 632. [82] Tunnettu arabihistorioitsija Ibn Kathir katsoi 1300-luvulla, että samalla päivämäärällä tapahtuivat myös ilmoitusten alkaminen, Muhammedin taivasmatka ja hidzra.[83] Tabarin kertoman mukaan Muhammedin ikä hänen kuollessaan oli joko 60, 63 tai 65 vuotta.[84]

Tarina hammastikusta ei ole sattumaa, sillä profeetan kerrotaan sanoneen, että hammastikun käyttö tekee rukouksesta 75 kertaa arvokkaamman. Luennossaan vuonna 1900 Ignaz Goldziher arveli, että hammastikun arvostus islamissa tulee parsilaisuudesta, jossa se oli rituaalisen puhdistautumisen väline.[85]

Muhammedin kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rashidun-kalifaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin pyhän historian mukaan Muhammedin jälkeen seurasi "oikeaan johdettujen" kalifien aika, jolloin islamin määräyksiä tarkasti noudatettiin. Seuraajat olivat Abu Bakr (632-633), Umar (634-644), Uthman (644-656) ja Ali ibn Abi Talib (657-661).[86] Näistä Abu Bakr oli Muhammedin paras ystävä ja Ali hänen ottopoikansa. Tämän jälkeen valta siirtyi Syyrian kuvernööri Muawijalle, jonka kerrotaan olleen Uthmanin serkku. Oikeaan johdetuista kalifeista ei ole jäänyt merkintöjä esimerkiksi kolikoihin tai piirtokirjoituksiin. Sen sijaan Muawija on varmuudella historiallinen henkilö.[6] Pyhän historian ja historiantutkimuksen tiet eroavat uudelleen Muawijan jälkeen, kunnes kalifi al-Malikin (685-705) myötä ne taas yhtyvät. Tämän jälkeen molempien suuntausten kalifiluettelot vastaavat toisiaan.

Islamin pyhän historian mukaan kalifien johtamat muslimibeduiinit valloittivat muutamassa vuosikymmenessä koko Lähi-idän Pohjois-Afrikasta Keski-Aasiaan lyöden tuon ajan mahtivaltiot Bysantin ja sassanidien Persian kooltaan ylivoimaiset armeijat. Kalifaatin pääkaupunki siirtyi Medinasta ensin Kufaan ja sitten Damaskokseen. Muslimien sotamenestys rinnastuu juutalaisten tekemään Pyhän maan valloitukseen ja osoittaa muslimeille, että Jumala oli heidän puolellaan. Arkeologit eivät ole löytäneet todisteita muslimien suurista valloitustaisteluista, joten myös islamin laajenemisvaiheesta on esitetty muitakin teorioita. [87]

Profeettakuva ja legendat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Muhammedista alettiin kirjoittaa 800-luvulla, hänet esitettiin raamatullisella profeettojen jatkumolla siten, että häneen liitettiin samanlaisia myyttisiä aineksia kuin Raamatun profeettoihin. Jeesukseen (ja Moosekseen) häntä yhdistää muun ohella synnittömyys (arab. عصمة‎, ’iṣma). Tämä takasi sen, että hänen elämäntapansa eli sunna tarjosi uskoville erehtymättömän esikuvan Jumalan lain mukaisesta toiminnasta aivan kuten Mooseksen sunna oli tarjonnut sen juutalaisille. Šiialaisessa teoriassa synnittömyys käsittää myös šiialaiset imaamit. Islamin mystisessä suuntauksessa suufilaisuudessa Muhammed on täydellinen ihminen, jollaiseksi Jumala on tarkoittanut kaikki ihmiset.[88] Koraanissa sana Muhammed esiintyy vain neljä kertaa, mutta ei ole ilmeistä, että sillä aina tarkoitettaisiin profeetta Muhammedia. Koraanissa esiintyvä profeetta on useimmiten vailla nimeä tai hänen nimensä on Mooses.

Muhammedin suvulla ei ole sunnalaisissa maissa periaatteessa erityisasemaa, vaikka heitä on kunnioitettu ja vaalittu. Sen sijaan šiialaisessa Iranissa hänen sukulaisensa käyttävät arvonimeä sayyid sekä mustaa turbaania. Vuosisatojen kuluessa sukulaisten määrä on kasvanut niin, että jo huomattava osa väestöstä kuuluu Muhammedin sukuun. Tällöin arvostuksen ratkaisee kuinka tarkasti sukulaisuus katsotaan dokumentoidun.[88]

Islamissa Muhammedin solvaaminen käsitetään jumalanpilkaksi. Haditheissa siitä langetetaan kuolemantuomio, mikä on islamilaisen lain eli sharian kanta nykyisinkin.[89]

Islamin "kultakausi"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisen käsityksen mukaan islam ei ole muuttunut pienimmissäkään yksityiskohdassa enää Muhammedin kuoleman jälkeen, sillä islam perustuu Muhammedin sunnaan sekä Koraaniin. Muslimeille Muhammedin ja neljän oikeaan johdetun kalifin kaudet nähdään ihanteellisena kultakautena, joka tarjoaa esikuvan oikeudenmukaiselle yhteiskunnalle islamilaisen lain alaisuudessa.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammed yhteen sidottuna ligatuuritekstinä (ylhäällä) ja tavallisena arabialaisena kirjoituksena MHMD (alhaalla)

Islamilaisessa perimätiedossa Muhammedin koko nimi on "Abū al-Qāsim Muḥammad ibn ʿAbd Allāh ibn ʿAbd al-Muṭṭalib ibn Hāšim". Nimen alkuosa "Abū al-Qāsim" tarkoittaa al-Qāsimin isää, ja sitä käytettiin usein varhaisissa Muhammedissa kertovissa teksteissä. Islamilainen perimätieto ei kuitenkaan kerro mitään tämän nimisestä pojasta. On arveltu, että nimi perustuu arabialaiseen kohteliaisuuteen, jossa isäksi kutsuminen ei aina tarkoita biologista isyyttä.[90]

Sana Muhammad on verbin partisiippimuoto ja tarkoittaa sananmukaisesti "ylistetty". Hans Jansenin mukaan sen juurena ovat konsonantit h-m-d, mistä on johdettu lukuisia sanoja. [91] Se esiintyy myös formulassa "ylistetty olkoon Jumala" (al-hamdu li-llâh), mikä kristinuskossa esiintyy muodossa Soli Deo gloria (yksin Jumalalle kunnia).[91] Muhammed-nimisiä henkilöitä ei tunneta ennen islamin profeettaa.

Nimi kertoo myös, että Muhammedin isä oli Abd Allāh, joka tarkoittaa "Jumalan palvelijaa". Nimi esiintyy Vanhassa Testamentissa, jossa Abraham, Iisak ja Jaakob olivat "Jumalan palvelijoita". [92] "Jumalan palvelija" oli myös Kalliomoskeijan friisikirjoituksessa vuodelta 691 Jeesukselle annettu kunnianimi. Myös kalifi Muawija (661-680) käytti sitä omana kunnianimenään.

Koska islamia ei vielä ollut, jää epäselväksi, mihin jumalaan nimi viittaa Muhammedin isän kohdalla.[93] Isoisän ja isoisoisän lisääminen nimeen tuntuu korostavan, että toisin kuin Jeesuksella Muhammedilla oli maalliset isät.[91]

Suomessa ja Ruotsissa nimi on vanhastaan kirjoitettu muodossa Muhammed, mutta nykyään nimimuoto Muhammad Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? katsotaan mahdolliseksi.[94] Muoto Muhammad on lähempänä modernia arabian kirjakieltä siten kuin sitä yleisimmin lausutaan. Tästä syystä joidenkin asiantuntijoiden mukaan se olisi oikeampi.[1] Nimen lausunta vaihtelee kuitenkin suuresti eri kielialueiden välillä (esimerkiksi persialainen muoto on Mohammed), ja sen suhteen esiintyy variaatioita myös arabian kielen ja sen kirjakielen lausunnan sisällä. Nimi translitteroidaan latinalaisilla aakkosilla toisinaan myös Muhamed, Mohammad, Mohammed, Mohamed, Mahommed, Mehmed', Mehmet tai Mahomet. Muhammedin elämäkerran kirjoittanut arabisti Hans Jansen katsoo, että on makuasia, käytetäänkö nimeä Mohammed, Muhammad, Mahomet tai jotain muuta.[95]

Muhammedin nimen mainitsemisen jälkeen muslimeilla on tapana lisätä jokin siunausformula, kuten "rauha ja siunaus hänelle", "rauha hänelle" tai "Jumala siunatkoon ja varjelkoon häntä".

Muhammedia esittävät kuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammed Kaabassa. Maalaus vuodelta 1595.

Profeetta Muhammedin kuvaaminen on islamissa ollut kiellettyä. Muhammedia esittäviä kuvia on kuitenkin tehty persialaisessa miniatyyritaiteessa 1500-luvulta lähtien siten, että profeetan kasvot on maalattu valkoisen harson peittoon. Etenkin islamin pääsuuntaus sunnalaisuus on kuvakielteinen. Koraani ei kiellä kuvien tekemistä, vaan korkeintaan epäjumalankuvien palvomisen (21:52-54). Sen sijaan tiukkoja kuvakieltoja löytyy haditheista 800-luvulta alkaen.[96]

Länsimaisessa taiteessa profeetta Muhammedia on kuvattu erityisesti silloin, kun on pyritty kuvaamaan uskontojen perustajia tai filosofeja. Esimerkiksi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden pohjoisseinällä on korkokuva profeetta Muhammedista. Hänellä on oikeassa kädessään sapeli ja vasemmassa kädessään Koraani. Korkokuvan on vuonna 1932 veistänyt kuvanveistäjä Adolph A. Weinman. Yhdysvaltain muslimit ovat aika ajoin valittaneet kuvasta, mutta Korkeimman oikeuden mukaan kuvanveistäjä on tehnyt kuvan hyvässä tarkoituksessa ja kuva ei missään tapauksessa muistuta todellista profeetta Muhammedia.[97]

Vuonna 2005 Tanskassa Jyllands-Posten -lehden julkaisemat Muhammed-pilapiirrokset herättivät islamilaisessa maailmassa levottomuuksia ja vaatimuksia tekijöiden surmaamisesta.[89] Vuoden 2015 satiirisen ranskalaislehden Charlie Hebdon pilapiirtäjiä murhattiin terrori-iskussa lehden julkaisemien Muhammed-piirrosten vuoksi.[98][99] Vuoden 2007 jälkeen ruotsalainen Lars Vilks joutui vaikeuksiin taiteellisesta projektistaan, jossa Muhammed oli piirretty liikenneympyräkoiraksi. Vilks on sen jälkeen joutunut murhayritysten kohteeksi.[100]

Muhammedin historiallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kysymys siitä, onko Muhammed koskaan elänyt, nousi esiin vasta 1900-luvulla aluksi Neuvostoliitossa. Islamintutkijoita jakaa asiassa heidän suhtautumisensa islamilaiseen perimätietoon, sillä näkemys Muhammedin historiallisuudesta nojautuu useimpien mielestä sen varaan. Enemmistö tutkijoista on sillä kannalla, että perimätieto on luotettavaa, kunnes toisin todistetaan. Kriittiset tutkijat ovat päinvastaisella kannalla ja katsovat, että perimätieto on epäluotettavaa, kunnes toisin todistetaan.[101] Näiden tutkijoiden joukosta osa pitää Muhammedia ainoastaan keksittynä hahmona. Erona on siten kysymys siitä, kenelle kuuluu todistamisen taakka.

Perustelut historiallisuutta vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin historiallisuus asetettiin ensimmäisen kerran kyseenalaiseksi vuonna 1930, kun neuvostoliittolainen islamologi L. I. Klimovitš piti Muhammedia pelkästään myyttisenä henkilönä vedoten varhaisten arkeologisten ja kirjallisten lähteiden puuttumiseen.[102][103] Käsitys Muhammedista taruhahmona on saanut kannatusta islamin tutkimuksen revisionistisen koulukunnan keskuudessa.[104][105][6] Professori Karl-Heinz Ohlig Saarlandin yliopistosta yhdessä muun muassa Volker Poppin, Christoph Luxenbergin ja Markus Großin kanssa on luonut teoriaa islamin varhaisvaiheista ilman Muhammedia.[106][107] Ohlig on ehdottanut islamin mahdolliseksi syntysijaksi Iranin Khorasanissa sijaitsevaa muinaista Mervin kaupunkia, jonka rauniot ovat nykyisessä Turkmenistanissa. [108] Monet sisällissodan voittaneet kalifit tulivat juuri sieltä, kuten al-Malik 600-luvulla, abbasidien vallankumous 700-luvulla ja al-Mamun 800-luvulla. Kuuden tärkeimmän Muhammedista kertovan hadith-kokoelman (Kutub al-Sittah) oletetut tekijät tulivat myös Persiasta tai Keski-Aasiasta. Islamissa on paljon persialaisia vaikutteita ja myös buddhalaisia, mikä puhuisi uskonnon itäisen syntypaikan puolesta. Toisaalta persialaiset vaikutteet olisivat voineet tulla islamiin myös myöhemmin.

Israelilainen arkeologi Yehuda Nevo ei ole löytänyt arkeologisia todisteita muslimien oletetuista suurista valloitustaisteluista. Hän arvelee, että arabit olisivat sotineet lähinnä toisiaan vastaan eivätkä Lähi-idän kahta suurvaltaa vastaan. [7] Patricia Crone on todennut, että Quraish-heimoa tai Mekkaa ei mainita missään historiallisessa lähteessä vielä 600-luvulla. [109] On myös pidetty mahdottomana, että yhden heimon hallitsema kaupunki olisi voinut toimia eri heimojen puolueettomana kokoontumispaikkana pyhien kuukausien aikana.[110] Esi-islamilaiset lähteet luettelevat 16 pyhiinvaelluskohdetta Arabian niemimaalla, mutta ne eivät mainitse Mekkaa.[111] Sana "quraiš" esiintyy Koraanissa vain kerran (Koraani 106:1-3).[112] Christoph Luxenberg pitää mahdollisena, että Quraish-heimo olisi syntynyt käännösvirheen tuloksena (quraysh - qarish) siten, että alkuperäinen Koraanin sana ei olisi ollut erisnimi, vaan se olisi tarkoittanut liittoa (qarish, lat. foederati). Sellaiset palvelivat Rooman sotajoukkojen apuvoimina.[113]

Christoph Luxenberg on perustellut käsitystä, että Muhammedin hahmo syntyi vasta 700-luvulla personifikaation seurauksena, kun piirtokirjoituksissa ja rahoissa esiintynyt Jeesuksen kunnianimi "ylistetty" (arabiaksi muhammad) alettiin virheellisesti ymmärtää henkilönnimeksi. [105] Samalla umaijadikalifien omaksuma Jeesuksen kunnianimi "Jumalan palvelija" (abd Allah) olisi muuttunut Muhammedin isännimeksi muotoon "Muhammad ibn Abd Allah" eli "Muhammed Abdullahin poika".[6] Orientalisti Hans Jansen on arvellut, että Muhammed-tarinat ovat syntyneet etenkin sotilasleireissä, koska niissä painottuvat ryöstöretket ja saaliinjaot.[114] Nimi muhammad olisi saatu kalifi al-Malikin lyömistä kolikoista, joissa sana kuitenkin olisi ollut verbimuoto "ylistetty" ja viitannut Jeesukseen, jonka kunniaksi kalifi rakensi Jerusalemiin niin sanotun Kalliomoskeijan. [115]

Arabiprofeetta Muhammedin hahmon on arveltu olleen yksi tapaa oikeutta hänen sukulaisikseen julistautuneiden abbasidien valtaa. Kun abbasidit katsoivat polveutuvansa Muhammedin sedästä ibn Abbasista, šiialaiset seurasivat Muhammedin ottopojan Alin sukulinjaa ja fatimidit johtivat valtavaatimuksensa Muhammedin tyttäreen Fatimaan. Sukulaisuus oli paimentolaisyhteiskunnissa tärkeä vallan oikeuttamisen peruste.[116]

Perusteita historiallisuuden puolesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläinen arabian professori R.B. Serjeant pitää islamilaista perimätietoa luotettavana: "Metodisesti emme voi hyväksyä muuta lähtökohtaa kuin sen, että perimätieto on aito kertomus tosiasioista siihen saakka, kunnes se on uskottavasti osoitettu vääräksi tai puolueelliseksi."[117]  Encyclopaedia Britannican Muhammed-artikkelissa islamin tutkimuksen professorit William Montgomery Watt ja Nicolai Sinai ovat samaa mieltä: ei ole mitään pakottavaa syytä olettaa, että islamin perinteinen selostus Muhammedista olisi epähistoriallinen." [118]

Muhammedin historiallisuutta on puolustettu muullakin kuin hadith-perinteellä. Tunnettu orientalisti Watt kysyi "Kuka olisi ottanut vaivakseen keksiä tämän konstikkaan tarinan ja mistä syystä?" [21] Muhammedista on myös ainakin kolme lyhyttä mainintaa 600-luvun kristillisissä lähteissä.[119] Patricia Crone on pitänyt niitä "melko kumoamattomana" näyttönä Muhammedin historiallisuuden puolesta.[120] Revisionistisen koulukunnan edustajat katsovat niiden olevan myöhempiä lisäyksiä käsikirjoituksiin. [7]

Tohtori Michael Marx, saksalaisen ”Corpus Coranicum” –hankkeen johtaja, esitti Der Spiegelin haastattelussa vuonna 2008 perusteluita Muhammedin historiallisuuden puolesta. [121] Hänen mukaansa Koraanin syntyä olisi vaikea selittää, jos profeetta poistettaisiin laskuista”. Hän katsoi myös, että Muhammedin tuomiseksi islamilaiseen historiankirjoitukseen olisi vaadittu valtavaa salaliittoa”. Kolmanneksi hän arvioi asiaa oman projektinsa toimintaedellytysten kannalta: ”Tiedot ja huhut leviävät hyvin nopeasti internetin aikakaudella – – meillä on hyvin luottamukselliset suhteet islamilaiseen maailmaan”.

Myös Jaakko Hämeen-Anttila on arvostellut skeptistä näkemystä. Hänen mukaansa se edellyttää, että olisi tehty jättimäinen historianväärennys. Siinä olisi pyyhitty pois kaikki vanhat tiedot ja lisätty historiaan Muhammed seuralaisineen.[122] Perimätietoon luottavassa koulukunnassa ajatusta Muhammedin epähistoriallisuudesta on siten kuvattu salaliittoteoriaksi.

Skeptisyys on joka tapauksessa kasvanut sen suhteen, mitä Muhammedista voidaan tietää. Kun vielä 1900-luvun biografit, kuten Buhl ja Watt, pitivät Muhammedin historiallisuutta itsestään selvänä, Hans Jansenin 2000-luvun elämäkerta on varovasti siirtänyt Muhammedin fiktion maailmaan.[123] Myös Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan islamilaiset lähteet ovat kuin "talo ilman perustaa", mutta koska muutakaan ei ole tarjolla, niihin on luotettava. Muussa tapauksessa humanististen tieteiden saamat tulokset jäisivät huomattavan vähiin.[124] Samalla hän katsoo, että "lukija tai tutkija joutuu pohjimmiltaan tekemään hyvin subjektiivisen valinnan, uskooko perinteiseen kuvaan vai ei".[125]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Berg, Herbert: The Development of Exegesis in Early Islam. The Authenticity of Muslim Literature from the Formative Period. Routledge, 2000. ISBN 978-0-4155-5416-9. (englanniksi)
  • Cook, Michael: Muhammed. (Muhammad, 1983.) Suomentanut Otso Kantokorpi. Helsinki: Nostromo, 1991. ISBN 951-620-003-6.
  • Goldziher, Ignaz: ”Read anew: islam and parsism”. Teoksessa: K.-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus Books, 1900/2013. ISBN 978-1-61614-825-6. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Hoyland, Robert.G: Seeing islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam. Studies in Late Antiquity and Early Islam. Princeton, New Jersey: Darwin Press, 1997. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islam: Taskusanakirja. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-60-0.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004 (6. painos: Loisto, 2008). ISBN 951-1-18669-8.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. 2. korjattu painos. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-924-5.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997. ISBN 952-9842-15-5.
  • Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9.
  • Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran. Berliini: Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-088-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock.Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history, s. 125–151. Prometheus Books., 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio.
  • Muir, William: The Life of Mohammad from Original Sources. John Grant, 1923 (1861). Teoksen verkkoversio.
  • Nevo, Yehuda. E. & Koren, Judith: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state. Prometheus Books, 2003. ISBN 1-59102-083-2.
  • Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. (toim.): The Hidden Origins of Islam. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Popp, Volker: The Early History of Islam, Following Inscriptional and Numismatic Testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R. Puin (toim.) The hidden origin of Islam, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Robinson, Chase F.: Review: The Ideological Uses of Early Islam. Past & Present, 203, s. 205–228, 2009. Artikkelin verkkoversio.
  • Salzman, Philip Carl: Culture and Conflict in the Middle East. Humanity Books, 2008. ISBN 978-1-59102-587-0. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Watt, William Montgomery: Muhammad at Mecca. Oxford University Press at Clarendon, 1953. Teoksen verkkoversio.
  • Watt, William Montgomery: Muhammad at Medina. Oxford University Press at Clarendon, 1956. Teoksen verkkoversio.

Islamilaiset lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • al-Tabari: The History of al-Tabari, vol. IX, The Last Years of the Prophet. University of New York Press, 1990. Teoksen verkkoversio.
  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad (Sirat rasul Allah, 800-luku). With introduction of notes by A. Guillaume. Oxford: Oxford University Press, 1955 (13. painos 1998). Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. (Sirat rasul Allah, 800-luku.) Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
  • Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1995 (4. painos 2005). ISBN 952-9842-05-8.
  • Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre. Julkaistu verkossa sivulla Islamopas.com, 1942. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hämeen-Anttila, Islam taskukirja, sivut 22–23
  2. Hart, M. H.: The 100. A ranking of the the most influential persons in history.. Citadel Press, 1992.
  3. a b Jansen, 2008, 17–19
  4. Robinson, 2009, s. 216
  5. Jansen, 2008, s. 13
  6. a b c d e Popp, V.: ”Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R. Puin (toim.) The hidden origin of Islam.”, The Early History of Islam, Following Inscriptional and Numismatic Testimony, s. 17-124. Amherst, NY: Prometheus Books, 2010.
  7. a b c Nevo, Y.E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state.. Amherst, N.Y.: Prometheus., 2003.
  8. Jaakko Hämeen-Anttila: Johdatus Koraaniin, s. 40. Gaudeamus, 2006.
  9. Jaakko Hämeen-Anttila: Johdatus Koraaniin, s. 95. Gaudeamus, 2006.
  10. Robinson, 2009, s. 216
  11. Hoyland, R.G.: Seeing islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam. Studies in Late An-tiquity and Early Islam 13, s. 38. Darwin Press, 1997. Teoksen verkkoversio.
  12. Ibn Hisham, Profeetta Muhammadin elämäkerta, sivut 74–77.
  13. K_H. Ohlig: ”Islam's "hidden origin"”, The Hidden Origin of Islam, s. 8. Prometheus Books, 2010.
  14. sunnah.com: The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips ei vl.. sunnah.com.
  15. Peter Townsend, 2018, 119
  16. Goldziher, Ignaz: Muslim Studies 2, s. 240-241. State University of New York Press, 1890/1971.
  17. Esposito, John: Islam: The Straight Path., s. 67. Oxford University Press, 1998.
  18. Berg, 2000, s. 13
  19. Berg, 2000, s. 13
  20. Schacht, Joseph: The Origins of Muhammadan Jurisprudence, s. 1-20. Oxford: Clarendon Press, 1967.
  21. a b Watt, W. Montgomery (1953). Muhammad at Mecca. Oxford University Press. ISBN 0-19-577277-6. ASIN: B000IUA52A.
  22. Jaakko Hämeen-Anttila: Johdatus Koraaniin, s. 95. Gaudeamus, 2006.
  23. Watt, 1953, 1956
  24. Jansen, 2008
  25. T. Omar Moros: Fraudulent Translation of Muhammad's 'Last Sermon' to Make It Egalitarian Islam Watch. 18.8.2009.
  26. S.F:H. Faizi: Sermons of the Prophet, s. 145-148. Kitab Bhavan, 1987/2001. Kirja sisältää laajalle levinneen jäähyväissaarnan kuvauksen, jossa on mukana täysin uusia asioita..
  27. Ibn Hisham, 1999, 36
  28. Light came out of Aaminah when she gave birth Fatwa nro. 353398. 27.12.2017. Islamweb.net.
  29. Hans Jansen: Mohammed. Eine Biografie, s. 41. C. H. Beck, 2008.
  30. Ibn Hisham, 1999, 54
  31. Ibn Hisham, 1999, s. 31–34
  32. Ibn Hisham, 1999, 31–32
  33. al-Tabari: The History of al-Tabari, vol. IX, The Last Years of the Prophet, s. 206–207. University of New York Press, 1990. (englanniksi)
  34. Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 32. Verlag C.H. Beck, 2008.
  35. a b Haeri, F.: Islam, s. 20-21. Helsinki:Tammi, 1996.
  36. Ibn Hisham, 1999, s. 53, 92
  37. Patricia Crone: The Meccan Trade and the Rise of Islam, s. 134. Gorgias Press, 2004.
  38. Ibn Hisham, 1999, 92
  39. a b Ibn Hisham, 1999, 50
  40. Ibn Hisham, 1999, 52–53
  41. Ibn Hisham, 1999, 35–46
  42. Ibn Hisham: The Life of Muhammad, s. 82, 792. Oxford University Press, 1998.
  43. Ibn Hisham, 1999, 48
  44. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivu 14.
  45. a b Ibn Hisham, 1999, 454
  46. Abdul Hameed Siddiqui: The life of Muhammad. Islamic Book Trust, 1999. ISBN 978-983-9154-11-5.
  47. Sahih Bukhari: 3:43:648, 4:53:344, 4:56:708, 7:65:344, 9:89:321
  48. Hämeen-Anttila, Koraanin selitysteos, sivut 237–244.
  49. Ibn Hisham,1999, s.70
  50. Ibn Hisham, 1995, 70
  51. Ibn Hisham, 1999, 70–71
  52. 1955: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume (s. 106) Oxford University Press.
  53. Ibn Hisham, 1995, 72
  54. Ibn Hisham, 1999, 75–76
  55. Ibn Hisham, 1999, 73
  56. Lehtinen, I., Abdellahi, E. J., & Telaranta, M.: Islam yhteinen uskomme, s. 36. Opetushallitus, 2011.
  57. Opetushallitus: 10. Muhammedin tehtävä profeettana Salam – islamin polku. Opettajan opas. Opetushallitus.
  58. al-Bukhari: Sahih al-Bukhari Revelation, vol. 1, book 1, hadith 3. sunnah.com.
  59. Ibn Hisham, 1999, 81
  60. Ibn Hisham, 1999 s. 105. Tarinan on kertonut Jumalan lähettilään vaimo Umm Salama, joka oli Etiopiassa ensimmäisen miehensä kanssa.
  61. Aboulfaouz, S., Onniselkä, S., Rouhe, M., Sorsa, H. & Wallin, A.: Salam - islamin polku 3-4., s. 81. Opetushallitus, 2012.
  62. The Prophet Muhammad. The Pride of the Universe resulullah.org. ei vl..
  63. Ibn Hisham: The Life of Muhammad. Translation: A. Guillaume, s. 165-166. Oxford University Press, 1955/2004.
  64. Ibn Hisham, 1999, 129–
  65. Ibn Hisham, 1999, 143–146
  66. Ibn Hisham, 1999, 158–165
  67. a b Hämeen-Anttila, 2006, s. 57–59
  68. Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos. Basam Books, 2008.
  69. Ibn Hisham, 1999, s. 357-
  70. Koraani, 1942, suura 4:80
  71. Ibn Hisham, 1999, 209
  72. Ibn Hisham, 1999, 228–229
  73. Ibn Hisham, 1999, 230–231
  74. Ibn Hisham, 1999, 255–284
  75. Ibn Hisham, 1999, 320
  76. Ibn Hisham, 1999, 324
  77. Ibn Hisham, 1999, 376
  78. Ibn Hisham, 1999, 388–394
  79. Ibn Hisham, 1999, 426
  80. Ibn Hisham, 1999, 461–462
  81. Ibn Hisham, 1999, s. 364
  82. al-Tabari, 1990, s. 208–209
  83. Jansen, 2008, s. 32
  84. al-Tabari, 1990, s. 206–209
  85. Goldziher, 1900/2013, s. 339–356
  86. Haeri, 1996, s. 95–96
  87. Nevo & Koren, 2003
  88. a b Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 118–120
  89. a b Primoz Manfreda: What is Blasphemy in Islam About.com. Viitattu 7.1.2015.
  90. Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 36. Verlag C.H. Beck, 2008.
  91. a b c Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 36-37. Verlag C.H. Beck, 2008.
  92. 5. Mooseksen kirja: 27 Raamattu.fi.
  93. Jansen, 2008, 35
  94. Muhammad, Muhammed vai Mohammad? Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Islamin profeetan nimi on vanhastaan kirjoitettu suomessa Muhammed. Nykyään asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että nimimuoto Muhammad on lähempänä alkukieltä arabiaa.
  95. Hans Jansen: Mohammed. Eine Biografie, s. 9. Verlag C.H.Beck, 2008.
  96. Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, s. 20, 97–101.
  97. Pipes, Daniel: Destroying Sculptures of Muhammad danielpipes.org. 28.2.2008. Viitattu 8.5.2014. (englanniksi)
  98. Le Monde julkaisi kuvan epäillyistä ampujista - "Kyseessä on profeetan kosto" 7.1.2015. MTV. Viitattu 7.1.2015.
  99. 7.1.2015: Le Monde: Pilapiirtäjät kuolivat iskussa Ilta-sanomat. Viitattu 7.1.2015.
  100. Ann-Mari Huhtanen: Terroristien jahtaama pilapiirtäjä Lars Vilks elää piilossa yksinäisenä ja katkerana. Helsingin Sanomat, 22.2.2015. Artikkelin verkkoversio.
  101. Robinson, 2009, s. 216
  102. Ibn Warraq: Scepticism and Koranic research New English Review. December, 2007.
  103. Kemper, M.: The Soviet Discourse on the Origin and Class Character of Islam 1923-1933.. Die Welt des Islams, 2009, 49. vsk, s. 1-48. DOI: 10.1163/157006008X364677.
  104. Toby Lester: What is the Koran? The Atlantic. 1. 1999.
  105. a b Luxenberg, Chr.: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock,, s. 125-151. Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history. Amherst, N.Y.: Prometheus Books., 2010.
  106. Ilmari Hiidenlehto: Profeetta Muhammedin haamu. BoD, 2018.
  107. Markus Groß & Kalr-Heinz Ohlig: Die Entstehung einer Weltreligion I-IV. Hans Schiler, 2010-2017.
  108. K-H. Ohlig: Von Bagdad nach Merq. Geschichte, rückwärts gelesen. Teoksessa: M.Gross & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schrifte zur Frühen Islamgeschichte und zum Koran., s. 29-106. Verlag Hans Schiler, 2009.
  109. Patricia Crone: Meccan Trade and the Rise of Islam., s. 136. Gorgias Press, 2004.
  110. Peter Townsend: The Meccan Mystery. Probing the Black Hole at the Heart of Muslim History, s. 75. Peter Townsend, 2018.
  111. Patricia Crone, 1987/2004, 170
  112. Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995.
  113. Christoph Luxenberg: The Syro-aramaic Reading of the Koran. A Contribution of the Decoding of the Language of the Koran., s. 236-237. Hans Schiler, 2007.
  114. Jansen, 2008, s. 20-21
  115. Luxenberg, Christian: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock, Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history (s.125-151)., s. 130. Prometheus Books, 2010.
  116. Philip Carl Salzman: Culture and Conflict in the Middle East. Humanity Books, 2008.
  117. R. B. Serjeant: Review: Meccan Trade and the Rise of Islam: Misconceptions and Flawed Polemics. Journal of the American Oriental Society, Jul. - Sep., 1990, 110. vsk, nro 3, s. 472–486. Artikkelin verkkoversio.
  118. William Montgomery Watt & Nicolai Sinai: Muhammad Encyclopaedia Britannica. 19.5.2020. ”"All things considered, there is no compelling reason to suggest that the basic scaffolding of the traditional Islamic account of Muhammad’s life is unhistorical."”
  119. Hoyland, R.: Seeing islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam.. Princeton, N.J.: The Darwin Press., 1997.
  120. Patricia Crone: What do we actually know about Mohammed? Open Democracy. 10.5.2008.
  121. Did Muhammad Ever Really Live? Interview conducted by Yassin Musharbash Spiegel Online. 18.9. 2008.
  122. Jaakko Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin (2006), s. 206
  123. Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie. Verlag C.H. Beck, 2008.
  124. Jaakko Hämeen-Anttila: Johdatus Koraaniin, s. 192-193, 208. Gaudeamus, 2006.
  125. Jaakko Hämeen-Anttila: Johdatus Koraaniin, s. 40. Gaudeamus, 2006.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenkielisiä Muhammedia käsitteleviä teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elämäkertoja muilla kielillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]