Profeetta Muhammedin taivasmatka

Muhammedin taivaaseen nousu Buraqin kyydissä. Maalaus vuodelta 1514 näyttää myös Muhammedin kasvot. Ympäristö kuvaa Mekkaa. Muhammedin alapuolella on kolme nukkuvaa miestä ja Koraani liekkien ympäröimänä.

Jumalan lähettilään elämäkerta

Sirat rasul Allah Abd al-Muttalib ʿAbdullah ibn ʿAbdul-Muṭṭalib Amina (Muhammedin äiti) Norsun vuosi (Muhammed) Bahira Profeetta Muhammedin taivasmatka Kuun halkaisemisen ihme Muhammedin ihmeteot Saatanalliset jakeet Hidžra (islam) 622 Medinan perustuslaki 622 Badrin taistelu 624 Uhudin taistelu 625 Vallihautasota 627 Banu Quraizan joukkomurha 627 Khaibarin taistelu 628 Mekan valloitus 630 Epäsovun moskeijan hävitys 630 Muhammedin jäähyväissaarna 632 Muhammedin vaimot Muhammedin omistukset

Profeetta Muhammedin taivasmatka on ihmeellinen matka, jonka Muhammed teki yhdessä yössä. Matka koostui kahdesta osasta, isra ja miraj (arab. الإسراء والمعراج‎). Matkan ensimmäinen osa johti ihmiskasvoisen ratsun Buraqin ja enkeli Gabrielin seurassa Mekasta Jerusalemiin. Toisessa vaiheessa Muhammed kiipeää tikapuita pitkin taivaaseen. Muslimit katsovat, että Muhammedin taivasmatkasta kertoo Koraani seuraavassa jakeessa:

»Ylistetty olkoon Hän, joka näyttääkseen palvelijalleen merkkejään kuljetti yöllä hänet suojatusta temppelistä kaukaisimpaan temppeliin, jonka tienoon olemme siunanneet. Hän on Kuuleva, Näkevä.»(Koraani 17:1)

Koraanin kertomus ei ole tämän pidempi, mutta sitä täydentää islamilainen muistitieto. Sen mukaan "Hän" oli Muhammed itse, suojattu temppeli tarkoittaa Mekan Kaabaa ja kaukaisin temppeli on al-Aqsa Jerusalemissa.

Matkan vaiheet

Yömatka Jerusalemiin (Isra)

Muhammed johtaa rukousta, johon osallistuvat myös Abraham, Mooses ja Jeesus.Kuva on keskiaikaisesta persialaisesta käsikirjoituksesta.

Asiasta kirjoittaa ensimmäisenä Ibn Ishaq 700-luvun puolivälin jälkeen abbasidien arabivaltakunnassa. Hän kertoo kuulleensa, että Jumalan apostoli oli viety yöllä Mekan moskeijasta al-Aqsan moskeijaan Aeliassa (= Jerusalemissa). Tarinan mukaan Gabriel toi Muhammedille ihmiskasvoisen hevosen nimeltään Buraq, joka oli kantanut muitakin profeettoja. Muhammed päätyy Gabrielin kanssa Jerusalemiin, missä hän tapaa Abrahamin, Mooseksen, Jeesuksen ja muita profeettoja, jotka olivat kokoontuneet rukoilemaan. Muhammed liittyy joukkoon, ja kaikki rukoilevat yhdessä.

Muhammedille tuodaan kolme astiaa, joissa oli maitoa, viiniä ja vettä. Muhammed kertoi: "Kuulin äänen sanovan: jos hän ottaa veden, hän hukkuu kansansa kanssa. Jos hän ottaa viinin, hän joutuu harhaan kansansa kanssa. Jos hän ottaa maidon, hän on oikeaan johdettu samoin kuin kansansa. Niinpä otin maitoastian, ja join siitä. Gabriel sanoi minulle: Olet oikeaan johdettu ja samoin kansasi, oi Muhammed."

Taivasmatka (Miraj)

Muhammed ratsastaa Buraqilla. indonesialainen maalaus

Ibn Ishaq kertoo kuulleensa henkilöltä, jonka luotettavuutta hänellä ei ollut syytä epäillä, että Muhammed nousi myös taivaaseen. Henkilö oli kuullut Abu Said al-Khudrin sanovan: "Kuulin apostolin sanovan: Kun tehtäväni Jerusalemissa oli päättynyt, minulle tuotiin hienoimmat tikkaat, jotka olin koskaan nähnyt." Muhammed nousee niitä pitkin taivaan portille. Porttia vartioi 144 miljoonaa enkeliä johtajanaan enkeli nimeltä Ismail. Aina tarinaa kertoessaan Muhammedilla oli tapana lisätä: "Kukaan ei tunne Jumalan armeijoita paremmin kuin hän".

Kaikki enkelit, jotka Muhammed tapaa hymyilevät hänelle lukuun ottamatta yhtä. Kun Muhammed kysyy Gabrielilta asiaan syytä, hän saa tietää, että enkeli on Malik, Helvetin valtias, joka ei koskaan hymyillyt. Muhammed kysyy, voiko Malik näyttää hänelle Helvetin tulen, ja näin tapahtuukin. Muhammed ei kestä katsella polttavaa tulta ja pyytää kätkemään sen.

Seitsemän taivasta

Muhammed nousee kaikkien seitsemän taivaan läpi. Ensimmäisessä taivaassa hän kohtaa Aadamin. Ihmisten sielut kulkivat hänen ohitseen. Kun ohi meni uskova, Adam sanoi: "Hyvä sielu tulee esiin hyvästä ruumiista." Kun ohi kulki uskoton sielu, Adam sanoi: "Hyi! Ruma sielu tulee esiin rumasta ruumiista." Muhammed näki miehiä, joilla oli kuin kamelin huulet. Heillä oli käsissään tulenkappaleita, joita he heittivät suuhunsa; ne tulivat ulos peräaukosta. Muhammed saa Gabrielilta tietää, että miehet olivat niitä, jotka kuluttivat vääryydellä orpojen omaisuutta. Muhammed näki myös koronottajia, jotka joutuivat kamelien polkemiksi ja muitakin, joita rangaistiin syntiensä mukaan. Näistä mainitaan miehet, jotka jättivät Jumalan sallimat naiset ja kulkivat Jumalan kieltämien luo sekä naiset, jotka panivat aviorikoksensa hedelmän miehensä nimiin.

Toisessa taivaassa Muhammed kohtasi Jeesuksen ja Johannes Kastajan, kolmannessa taivaassa Joosefin. Neljännessä taivaassa oli Idris (Raamatun Heenok). Viidennessä oli harmaapäinen vanhus, jonka Gabriel kertoi olevan Aaron, Imranin poika. Kuudennessa taivaassa oli Mooses. Seitsemännessä taivaassa istui Ikuisen asunnon portilla vanhus. Joka päivä 70 000 enkeliä meni portista sisään palaamatta takaisin. Vanhus oli Abraham, ja hänestä Muhammed totesi: "En ole koskaan nähnyt enemmän itseni näköistä miestä."

Muhammed Paratiisissa

Sen jälkeen Gabriel vei Muhammedin Paratiisiin. Vaikka Paratiisia kuvaillaan Koraanissa usein, Ibn Ishaq jättää Paratiisin kokonaan selostamatta lukuun ottamatta yhtä merkittävää asiaa. Hän kohtaa tytön, joka heti miellyttää Muhammedia. Tytöllä on täyteläiset, punaiset huulet. Muhammed kysyy, kenelle tyttö kuuluu, ja tyttö vastaa: "Minä kuulun Zaid ibn Harithalle." Kyseessä on näin ollen Zainab, Muhammedin ottopojan vaimo, jonka kanssa profeetta menee naimisiin. Islamilaisen perimätiedon mukaan Zaynab kuoli vasta Muhammedin jälkeen, joten hänen läsnäolonsa Paratiisissa on arvoitus.

Tarina siitä, että Muhammed menee naimisiin ottopoikansa vaimon kanssa, kerrotaan myös Koraanissa, ja se on Koraanin ainoa selvä viittaus juuri profeetta Muhammediin. Suurassa 33 puhutaan profeetasta, jolle Jumala myöntää erilaisia seksuaalisia erioikeuksia. Niihin kuuluu lupa mennä naimisiin hänen ottopoikansa Zaidin vaimon kanssa, kun parille on ensin järjestetty avioero. Hän saa myös naida haluamansa määrän uskovia naisia ja ottaa orjattaria mistä ryhmästä tahansa. Zaidin tapausta valaisee suuran jae 40, jossa todetaan: ”Muhammed ei ole kenenkään miehenne isä, vaan Jumalan lähettiläs ja profeettojen sinetti.” Islamiin kuuluu ajatus, että Muhammed on viimeinen profeetta, mihin viitataan käsitteellä ”profeettojen sinetti”. Lainatussa virkkeessä asiaa vielä vahvistaa maininta siitä, ettei profeetta ole ”kenenkään miehenne isä”. Jos profeetalla olisi poika, hänenkin kuuluisi olla profeetta. Vasta kun sellaista ei ole, on varmaa, että Muhammed on viimeinen. On esitetty arvelu, että Zaidin asema Muhammedin ottopoikana haluttiin tästä syystä mitätöidä, ja juuri sitä varten piti kehittää tarina Muhammedin avioitumisesta Zaidin vaimon kanssa. Muhammedilla tosin oli myös omia poikia, mutta kukaan heistä ei varttunut aikuiseksi, eikä siten voinut ottaa vastaan profeetan tehtävää, jota Muhammedillekin tarjottiin vasta miehen iässä eli 40-vuotiaana.

Muhammed lähtee nyt paluumatkalle ja kulkee uudelleen Mooseksen ohi. Kertoessaan myöhemmin muslimeille tästä kohtaamisesta, Muhammed vitsailee: "Hän olikin mitä parhain toveri teille!" Selitys seuraa heti perässä. Mooses nimittäin kysyy, kuinka monta rukousta Muhammedille määrättiin. Muhammed vastaa: "Viisikymmentä joka päivä." Mooses sanoo: "Se on liian raskasta heikolle kansallesi". Hän kehottaa tinkimään ja lähettää Muhammedin takaisin ylös. Muhammed palaa Paratiisista ja kertoo Moosekselle, että rukousten määrää kevennettiin kymmenellä. Mooses pitää sitäkin liian suurena ja lähettää Muhammedin uudelle kierrokselle. Näin jatkuu useita kertoja, kunnes päästään lukumäärään viisi. Sitäkin Mooses pitää liian suurena, mutta Muhammed sanoo, että häpeäisi palata sinne vielä kerran. Näin muslimien päivittäiseksi rukousten määräksi muodostuu viisi.

Matkaa koskevat epäilykset

A. Guillaumen mukaan Ibn Ishaq esittää tarinan Muhammedin yömatkasta erittäin varautuneesti, mutta pitää sitä uskon kokeena eikä missään kohtaa katso taivasmatkaa pelkäksi unennäöksi. Kyseessä oli Jumalan teko, mutta tarkkaan emme tiedä, mitä tapahtui. Epäilyksiä syntyi myös Mekassa, kun profeetta kertoi matkastaan. Muhammedin paras ystävä ja tuleva kalifi Abu Bakr sai tällaisessa yhteydessä lempinimensä As-Siddiq, eli "totuudellinen". Se tapahtui seuraavasti: Mekkalaiset eivät uskoneet Muhammedin tarinaan, että hän olisi yöllä kiitänyt hevosen selässä Jerusalemiin ja takaisin. Abu Bakr sanoi, että totta se on, jos Muhammed niin kertoi. Muhammed kuvaili muiden läsnä ollessa Jerusalemia Abu Bakrille, ja aina kun hän oli kuvannut osan siitä, Abu Bakr sanoi: " Se on totta. Todistan, että olet Jumalan apostoli." Tämän jälkeen Muhammed antoi Abu Bakrille nimen Siddiq.

Montgomery Watt ei mainitse taivasmatkaa massiivisessa Muhammed-elämäkerrassaan. Ainoat ihmeet liittyvät teoksessa Koraanin alas laskeutumiseen. Orientalisti Jansen pitää ratkaisua sinänsä rationaalisena, mutta epäilee salaamisen eettisyyttä.

Jansen toteaa, että yöllisestä herätyksestä käytetty sana asra esiintyy Koraanissa viidessä muussakin kohdassa. Niissä on aina kyse heräämisestä keskellä yötä, ja aina pakanallisessa ympäristössä. Jansen pohtii mahdollisuutta, että jakeessa 17:1 olisikin kyse hidzrasta eli Muhammedin siirtymisestä Mekasta Medinaan, joka näin saisi samalla aseman Jumalan siunaamana paikkana.

Hadith-kokoelmat

800-luvun loppupuolella julkaistut hadith -kokoelmat kirjasivat lisää muistitetoa Muhammedin taivasmatkasta. Buraq oli uskomattoman nopea ratsu, aasia pienempi, mutta muulia kookkaampi. At-Tirmidhi kertoo kuulleensa, että perille päästyä Jumalan profeetta sanoi: "kun tulimme Bait al-Maqdisin luo, Gabriel osoitti sormellaan kalliota, joka halkesi niin, että hän saattoi sitoa Buraqin kiinni siihen." Muslim kertoo toisen tarinan. Sen mukaan profeetta sanoi: "Astuin sen (Buraqin) selkään ja tulin Temppelin luo (Bait Maqdis Jerusalemissa), sitten sidoin sen renkaaseen, jota profeetat käyttävät. Astuin sisään moskeijaan ja rukoilin kaksi rakaa."

Ibn Kathir (1302-1373) kertoo Anas bin Malikiin (711–795) viitaten oman tarinansa Muhammedin matkasta.

Tarinan mytomorfiset yhteydet

Kalliomoskeijan peruskivi, taivaan ja maan yhtymäkohta ja paikka, josta Muhammed nousi Paratiisiin.

Muhammedin taivasmatkan väitetään olleen esikuvana, kun Dante sai idean kirjoittaa runoelman omasta taivasmatkastaan. Toisaalta myös Muhammedin taivasmatkalla oli esikuvansa. Orientalisti Ignaz Goldziher kertoo, että Muhammedin matka seitsemän taivaan halki oli Persian zarathustralaisuudesta saatu laina samoin kuin profeetan ihmiskasvoinen, siivekäs ratsu, Buraq, jolla hän matkansa teki. St. Clair Tisdall kirjoittaa, että tafsir -kertomus Muhammedin taivasmatkasta on lainattu persialaisesta teoksesta Arta Virafin kirja, jossa päähenkilö nostettiin seitsemästä tasosta koostuneisiin taivaisiin, mistä hän sitten palasi takaisin.

Muhammedin kohtaaminen aikaisempien profeettojen kanssa rinnastuu Markuksen evankeliumin kertomukseen, jossa Jeesus valaistuneena keskustelee Mooseksen ja Eliaan kanssa (Markus 9:3–4). Kiipeäminen tikapuiden avulla taivaaseen Temppelivuorella on suora viittaus Vanhan testamentin Jaakobiin, joka näki Jumalan tikapuut samassa paikassa (1. Moos 27:12).

Kertomus Muhammedin noususta taivaaseen rinnastaa hänet näin ollen mytomorfisesti Raamatun Jaakobiin. Rinnastus on todellisuudessa vielä moniulotteisempi. Ibn Ishaq kertoo, että Muhammedin isoisä oli Abrahamin tavoin vähällä uhrata poikansa Abdullahin lähellä Mekkaa. Abdullah varttui aikuiseksi ja hänestä tuli Muhammedin isä. Tässä tarinassa Muhammedin isoisä rinnastuu Abrahamiin ja isä Vanhan Testamentin Iisakiin. Tällöin Muhammed on uusi Jaakob. Toinenkin tarina siis rinnastaa Muhammedin Jaakobiin.

Tärkeä puoli Jaakobissa on se, että unessa Jumala lupasi hänelle perintöosaksi maan, jolla Jaakob lepäsi. Aamun valjettua Jaakob otti päänalusenaan olleen kiven, pystytti sen patsaaksi ja antoi paikalle nimen Bethel eli Jumalan talo (1. Moos, 27:10–22). Tarina Jaakobin unesta muuttui arabeille tärkeäksi jo varhain. 600-luvun lopulla kalifi Abd al-Malik antoi lyödä kolikoita, joiden aiheena oli Jaakobin päänalusestaan pystyttämä kivipatsas, Yegar Sahaduta. Kolikon tunnus kertoi siitä, että arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan.

Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori. Sinne kalifi Abd al-Malik antoi 600-luvun lopulla rakennuttaa valtakuntansa keskuspyhäköksi Kalliomoskeijan. Pyhäkön keskellä on pylväiden ympäröimänä paljas kallio, maailman peruskivi. Sen päällä nukkuessaan Jaakob näki taivaaseen johtavat portaat, joita pitkin enkelit kulkivat. Tältä kiveltä myös Muhammed nousi taivaaseen jo Jaakobin näkemiä tikapuita pitkin. Tällä tavoin hän ylitti Jaakobin suorituksen: Jaakob näki tikapuut unessa, Muhammed nousi niitä pitkin taivaaseen.

Tässä mytomorfisessa sommitelmassa Muhammed on uusi Jaakob. Jumala lupasi hänelle ja hänen jälkeläisilleen maanpiirin hallittavaksi siunaukseksi kaikille kansoille.

Länsimuuri

Temppelivuoren lounaiskulmassa on pieni pyöreä reikä, jonka oletetaan olevan enkeli Gabrielin sormellaan tekemä Buraqin kiinnitystä varten (vrt. Tirmidhin hadith).

Islamilainen perimätieto on vaihdellut sen suhteen, mihin Muhammedin tai Gabrielin on muisteltu kiinnittäneen Buraqin. 1000 -luvulla ehdolla oli useita paikkoja. Toisten mielestä Muhammed laskeutui ratsailta itämuurilla, toisten mielestä etelämuurilla. 1600-luvulla vakiintui käsitys, että Buraq sidottiin Temppelivuoren kaakkoiskulmaan.

Kysymys heräsi uudelleen, kun 1880-luvulla Jerusalemiin alkoi muuttaa juutalaisia, ja heitä näkyi yhä enemmän rukoilemassa Länsimuurilla. Tässä vaiheessa myös islamilainen perimätieto alkoi katsoa, että Buraq oli sidottu juuri sinne. Arabiaksi Länsimuurin nimi on nykyään al-Buraqin muuri (حائط البراق‎). Näin Länsimuurista tuli pyhä paikka myös muslimeille.

Jerusalemin moskeijat

Muhammedin taivasmatkan liittäminen Jerusalemiin ja Temppelivuoreen ei ole ilmeistä Koraanin kuvauksen perusteella, missä puhutaan vain "kaukaisimmasta temppelistä". Tosin Temppelivuorella on nykyisin moskeija, jonka nimi on al-Aqsa eli "kaukaisin", mutta se on rakennettu vasta 700-luvulla, ja nimi on siten saatu tarinasta eikä päinvastoin. Taivasmatka tapahtui jo ennen temppelin rakentamista eli 620-luvulla, jolloin Muhammed vielä asui Mekassa. Taivaaseen nousu tapahtui maailman peruskiveltä, joka ei ole al-Aqsassa vaan Temppelivuorella sijaitsevassa Kalliomoskeijassa lähellä al-Aqsaa. Liioin Kalliomoskeijaa ei vielä taivasmatkan aikana ollut, sillä se rakennettiin vasta vuonna 691. Ristiriitaa on selitetty niin, että Koraanin mainitsema temppeli tarkoittaisi mitä tahansa rukoilupaikkaa; Muhammedin näet kerrotaan sanoneen, että "missä vain oikeauskoiset rukoilevat, siellä on moskeija". Ongelma ei kuitenkaan poistu, sillä Ibn Ishaq nimitti yömatkan päätepistettä nimenomaan temppeliksi, joka sijaitsi Aeliassa eli Jerusalemissa. Myös Tirmidhi ja Muslim sata vuotta myöhemmin puhuvat talosta (bait).

Yhteys Danten Jumalalliseen näytelmään

Kitab al Miraj (Arab: كتاب المعراج) on 1000-luvulla kirjoitettu arabiankielinen kirja, joka kertoo Muhammedin taivasmatkasta eri vaiheineen. Teos tuli eurooppalaisten tietoon Andalusian kautta, missä eli arabiantaitoisia kristittyjä. Bonaventura Sienalainen käänsi sen latinaksi vuonna 1264 (Liber Scalae Machometi). Myöhemmin se käännettiin myös espanjaksi ja vulgaariranskaksi.

Dante Alighierilla (k. 1321) oli ainakin mahdollisuus tuntea tämä teos, joka saattoi olla esikuvana hänen runoteokselleen La Divina Commedia. Yhtäläisyydet ovat silmäänpistäviä. Niitä ovat elävän ihmisen (Dante tai Muhammed) nousu taivaaseen, taivaan kerroksellinen rakenne, tuomittujen kokemat vaihtelevat kärsimykset heidän tekemiensä syntien mukaisesti, matkaoppaan antama apu ja ohjaus (Gabriel tai Vergilius), sieluille esitetyt kysymykset sekä vaeltajan sydämen valtiattaren kohtaaminen Paratiisin huipulla (Zaynab Muhammedilla ja Beatrice Dantella).

Danten runoelmassa esiintyvät myös Muhammed ja šiiaisuuden merkkihahmo Ali ibn Abi Talib. Heidät Dante löytää Helvetistä riidankylväjien osastolta.

Katso myös

• Buraq
• Muhammedin historiallisuus

Lähteet

• Corti, Maria: Dante e l'Islam Enciclopedia Multimediale delle Scienze Filosofiche. 20.4.2000. Viitattu 3.4.2021.
• Goldziher, Ignaz: ”Read anew: islam and parsism”. Teoksessa: K.-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus Books, 1900/2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
• Ibn Ishaq: The Life of Muhammad (Sirat rasul Allah, 800-luku). With introduction of notes by A. Guillaume. Oxford: Oxford University Press, 1955 (13. painos 1998). Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)