Uhudin taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uhudin taistelu
Osa Muhammadin valloituksia
Uhudin taistelu Osmanien valtakunnassa tehdyssä eepoksessa Siyer-i Nebi.
Uhudin taistelu Osmanien valtakunnassa tehdyssä eepoksessa Siyer-i Nebi.
Päivämäärä:

625

Paikka:

Uhud

Lopputulos:

Muslimien tappio

Osapuolet

Medinalaiset muslimit

Mekkalaiset

Komentajat

Muhammad

Abu Sufyan

Vahvuudet

noin 700

noin 3 000

Uhudin taistelu oli islamilaisen perimätiedon mukaan vuonna 625 käyty taistelu Muhammedin johtamien Medinan muslimien ja Mekan Quraish -heimon johtajien välillä. Sitä ennen oli käyty muslimien voittoon päättynyt Badrin taistelu. Uhudissa muslimit vuorostaan kärsivät tappion. Se ei kuitenkaan estänyt islamin leviämistä, sillä voittoisat mekkalaiset eivät osanneet hyödyntää saavutustaan.

Uhudin taistelu tunnetaan vain islamilaisessa historiankirjoituksessa Ibn Hishamin välittämän kuvauksen perusteella.[1] Erään teorian mukaan taistelu on keksitty tarina, joka on luotu elävöittämään Koraanissa olevaa kuvausta, missä uskovat kääntyvät pakoon (3:121-179).[2]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammed oli vuonna 622 saapunut Mekasta Medinaan mukanaan joitakin pakolaisia. Medina oli keidaskaupunki, jossa vapaata viljelymaata oli vain rajallisesti ja niinpä muslimien oli turvauduttava elinkeinonaan ryöstelyihin. Ryöstöretkiä tehtiin etenkin Mekan valtaheimo Quraishin karavaaneja vastaan. Muslimit voittivat suuremman mekkalaisjoukon Badrin taistelussa vuonna 624, jonka jälkeen Muhammed oli palannut Medinaan. Mekassa muslimeille tappion kärsinyt yläluokka kokosi armeijan muslimeja vastaan. Se lähti vuonna 625 marssimaan kohti Medinaa Abu Sufyanin johdolla.[3][4]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammad surmaa vihollissotilaan keihäällä historioitsija Muhammad Bal'amin teoksesta.

Mekkalaiset olivat koonneet 3 000 miehen armeijan, johon kuului 200 ratsumiestä. Sitä vastassa oli muslimien ainoastaan 700 miestä käsittänyt armeija sen jälkeen, kun ibn Ubai, Medinan hallitsija ennen Muhammedia, oli vetänyt kesken kaiken omat joukkonsa pois. Kerrotaan, että tällöin ansarit kysyivät Muhammedilta: "Jumalan lähettiläs, emmekö pyytäisi juutalaisia liittolaisiamme apuun? Jumalan lähettiläs vastasi heille: "Me emme heitä tarvitse!"[5]

Joidenkin lähteiden mukaan Medinassa Muhammed ja osa muslimeista halusi odottaa vihollisen saapumista Medinaan, mutta osa halusi edetä vihollista vastaan. Taistelu käytiin Uhud-vuorella. Muhammedin mainitaan myös ampuneen vihollista itse nuolilla. Taistelun kuluessa Muhammedin kasvoihin osui kivi. Profeetalta murtui yksi hammas ja hänen huulensa halkesi. Taistelukentälle lähti huhu profeetan kuolemasta ja muslimit vetäytyivät. Joukkojen vetäytyessä Muhammedin mainitaan haavoittaneen vielä yhtä vihollissotilasta keihäällä ja tämän kuolleen paluumatkalla Mekkaan. [3]

Taistelussa kuoli 22 monijumalaista ja 65 tai 70[4] muslimia. Erikoisin tapaus oli Usairim, joka ei taistelupäivään mennessä ollut osoittanut mitään kiinnostusta Muhammedin opetuksiin. Hän ryntäsi miekkoineen taistelun tiimellykseen ja haavoittui kuolettavasti. Kuolevalta kysyttiin: "Mikä toi sinut tänne, Amr?" Hän vastasi: "Mieltymys islamiin." Mies pääsi Paratiisiin, vaikkei ollut koskaan rukoillut.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uhudin taistelu oli ollut muslimien tappio ja Muhammedkin oli selviytynyt vain vaivoin. Mekkalaisten väitettiin silponeen taistelukentällä kaatuneiden muslimien ruumiita. Mekkalaiset eivät kuitenkaan hyödyntäneet voittoaan tehokkaasti ja muslimit saattoivat palata Medinaan. Yhteenotot mekkalaisten ja muslimien välillä jatkuivat pienimuotoisempina, mutta islamin asema vahvistui hiljalleen monien beduiinien omaksuessa uuden uskon. Mekkalaiset yrittivät tuhota muslimit vielä kerran vuonna 627 niin sanotussa vallihautasodassa.[3]

Koraanin suuran 3 jakeet 121-179 käsittelevät Uhudin taistelua ja Koraani antaa kuvan tappiosta ihmisten tottelemattomuuden seurauksena sekä koettelemuksena, joka erotti vilpittömät ja välinpitämättömät toisistaan.[3]

Historiatieteen näkökulma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedot Uhudin taistelusta perustuvat islamilaisiin lähteisiin.[6] Jaakko Hämeen-Anttila on arvioinut niiden luotettavuutta seuraavasti:[6]

»Länsimainen islam-tutkimus on kuitenkin varsinkin viimeisten kahden vuosikymmenen aikana asettanut tämän aineiston kyseenalaiseksi, sillä Koraania lukuunottamatta kaikki kirjalliset lähteet ovat huomattavasti, osin jopa kaksi vuosisataa profeetta Muhammadin elämää myöhäisempiä. Uusimman tutkimuksen mukaan tiedämme siis yllättävän vähän islamin kaikkein varhaisimmasta historiasta ja profeetta Muhammadin elämästä

Ignaz Goldziher arvioi vuonna 1890, ettei mikään islamilaisen tarinaperinteen (hadith) osa täyttänyt tieteellisen tiedon vaatimuksia.[7] Samasta asiasta kirjoittaa Hämeen-Anttila seuraavasti:[8]

»Perinteinen tietämys 600-luvun tapahtumista perustuu arabiaksi kirjoitettuun keskiaikaiseen materiaaliin, joka on valtaosiltaan aikaisintaan 800- ja 800-luvuilta peräisin, ja vain ani harvoissa tapauksissa700-luvun lopusta. Lisäksi tekstit ovat säilyneet yleensä vain huomattavasti myöhempinä kopioina, joissa interpolaatioiden, myöhempien lisäysten, vaara on huomattava, puhumattakaan tekstin turmeltumisen ja tahallisen muokkaamisen vaaroista. Islamin synnyn ja siitä kertovan lähdeaineiston väliin jää siis parhaassakin tapauksessa viitisen sukupolvea, 150 vuotta

Hämeen-Anttila katsoo, että "Yksinomaan islamilaisten lähteiden varaan rakentuva historiankäsitys on kuin talo, joka seisoo ilman perustaa."[8]

Uhudin taistelusta kirjoittaa ensimmäisen kerran Ibn Hisham Profeetan elämäkerrassa 800-luvun alussa.[1] Esitys on hyvin yksityiskohtainen ja sisältää esimerkiksi pitkiä yksityiskeskusteluja. Uhudin taistelu on mysteeri myös sen takia, että muslimit häviävät sen. Se onkin ainoa taistelu, jonka Muhammedin kerrotaan hävinneen. Orientalisti Hans Jansenin mukaan tämä on ongelma, koska häviö viittaaa siihen, että Jumala ei ollut Muhammedin puolella.[2] Vastaus löytyy Koraanista Imranin perheen suurasta, jonka myös Ibn Hisham yhdistää kertomaansa Uhudin taisteluun.[1] Islamilaisen selityskirjallisuuden mukaan suura mainitsee muslimien voiton Badrissa, mutta siirtyy myöhemmin puhumaan heidän tappiostaan ("Te pakenitte kääntymättä kehenkään päin, vaikka profeetta kutsui teitä teidän takaanne", 3:153). Koraanin selittäjät olisivat siten olleet pakotettuja luomaan kuvauksen jostain sellaisesta taistelusta, jonka muslimit häviävät.[2] Kaatuneiden muslimien lukumääräksi esitetty luku 70 esiintyy useissa yhteyksissä Mooseksen kirjoissa. Muhammedin kokemat vahingot voi yhdistää suuran säkeeseen 144, jossa puhutaan Jumalan lähettilään kuolevaisuudesta.

Uhudin taisteluun liittyy yksityiskohtia, jotka voi tulkita abbasidipropagandaksi. Sellainen on tarina, jossa Muhammed teloittaa omin käsin Muawija ibn Mughiran. Tämän kerrotaan olleen umaijadikalifi al-Malikin isoisä. Ibn Hishamin kirjoitti teoksensa valtakunnassa, jonka hallitsijoina olivat abbasidit sen jälkeen, kun nämä olivat kukistaneet umaijadikalifit. Uusille hallitsijoille sopi hyvin, että itse Jumalan profeetta oli omin käsin katkaissut kaulan umaijadien esi-isältä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta, s. 255-284. Basam Books, 1999.
  2. a b c Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 291. Verlag C.H. Beck, 2008.
  3. a b c d Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin miekka – Idän ja lännen konfliktien historia, s. 13-21. Sähköinen versio. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26819-2.
  4. a b Uhud, Battle of The Oxford Dictionary of Islam. Oxford University Press. Viitattu 16.4.2018.
  5. Ibn Hisham, 1999, 258-259
  6. a b Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 13. Otava, 2012.
  7. Ignaz Goldziher: Muslim Studies II (Muhammedanische Studien) New York Sate University Press. 1890/1971. New York Sate University Press.
  8. a b Jaakko Hämeen-Anttila: Johdatus Koraaniin, s. 182-193. Gaudeamus, 2006.