Norsun vuosi (Muhammed)

Kuningas Abrahan kirkon jäänteet Sanaassa vuonna 1942. Islamilaisen perimätiedon mukaan kuninkaan sotaretken syynä oli tähän kirkkoon kohdistunut häpäisy.

Jumalan lähettilään elämäkerta

Sirat rasul Allah Abd al-Muttalib ʿAbdullah ibn ʿAbdul-Muṭṭalib Amina (Muhammedin äiti) Norsun vuosi (Muhammed) Bahira Profeetta Muhammedin taivasmatka Kuun halkaisemisen ihme Muhammedin ihmeteot Saatanalliset jakeet Hidžra (islam) 622 Medinan perustuslaki 622 Badrin taistelu 624 Uhudin taistelu 625 Vallihautasota 627 Banu Quraizan joukkomurha 627 Khaibarin taistelu 628 Mekan valloitus 630 Epäsovun moskeijan hävitys 630 Muhammedin jäähyväissaarna 632 Muhammedin vaimot Muhammedin omistukset

Norsun vuosi (arab. عام الفيل‎, ‘ām al-fīl) on islamilaisessa perimätiedossa käytetty nimitys vuodesta, jolloin profeetta Muhammed syntyi. Yleensä katsotaan, että kyseessä oli vuosi 570 jaa. Vuosi on saanut nimensä tapahtumasta, jonka kerrotaan sattuneen profeetan syntymävuotena. Tällöin Abraha, Jemenin kristitty kuningas, joka oli Etiopian Aksumin kuningaskunnan vasalli, teki sotaretken Mekkaa vastaan mukanaan armeija, johon kuului sotanorsu. Aivan Mekan lähellä Jumala kuitenkin tuli väliin ja aiheutti armeijan tuhoutumisen. Islamilaisen Koraanin selityksen mukaan Koraanin suura 105 (Norsun suura) kertoo tästä tapahtumasta. Ahsen Bören Koraanin käännöksessä suura kuuluu seuraavasti:

Etkö ole miettinyt mitä Herrasi teki niille, jotka norsuilla hyökkäsivät?/ Eikö Hän saattanut sekasortoon heidän sotaretkensä?/ Ja lähettänyt heitä vastaan lintuparvia,/ jotka sinkoutuivat heihin kovien kivien lailla./ Näin Hän teki heistä kuin madonsyömää pellonsänkeä.

Islamilainen kertomus

Tapauksesta kertoo ensimmäisen kerran Ibn Ishaq 760-luvulla Bagdadissa. Hänen kertomuksensa on säilynyt myöhempinä kopioina, joista tärkein on Ibn Hishamin 800-luvun alussa laatima Muhammedin elämäkerta. Ibn Ishaqin mukaan Jemenin varakuningas Abraha, joka tiedetään historialliseksi henkilöksi, oli rakentanut pääkaupunkiinsa Sanaan kirkon. Lähellä Kaaban temppeliä Mekassa asunut mies piti sitä Kaaban vaarallisena kilpailijana. Saadakseen pyhiinvaeltajavirrat ohjattua takaisin Mekkaan mies kävi teki tekemässä tarpeensa tähän yli 1000 kilometrin päässä olevaan kilpailevaan temppeliin. Kuningas raivostui ja lähti sotaretkelle. Mukana hänellä oli norsu nimeltä Mahmud. Jumala asettui mekkalaisten puolelle ja norsun väestä tehtiin jumalallisen väliintulon avulla ”kuin katkottuja korsia”.

Ibn Ishaqin tarinassa jo aivan Mekan reunamille päässyt armeija tuhottiin mereltä tulleiden lintujen avulla. Lintujen kantamat kivet olivat hyvin pieniä, pavun tai herneen kokoisia, mutta tappavia. Jokainen lintu kantoi kolmea pikkukiveä, yhtä nokassaan ja kahta jaloissaan. Keneen tällainen kivi osui, se kuoli heti. Ibn Ishaq kertoo kuulleensa, että Muhammedin vaimo Aiša oli itse nähnyt kyseisen norsun ja sen tallirengin nilkuttamassa Mekan liepeillä vielä 600-luvun alussa.

Tarinan versiot

Islamilaiset lähteet esittävät tarinasta useita versioita. Peruskoulun oppikirja ”Salam – islamin polku” kertoo, että norsuja oli kymmenen ja sotaretken syynä kuninkaan kateus Kaaban temppeliä kohtaan, ei hänen omaan temppeliinsä kohdistunut häpäisy. Muissa versioissa norsuja on kerrottu olleen 8, 12, 13 tai jopa 1000. Muhammedin syntymä alettiin yhdistää Abrahan sotaretkeen vasta 1000-luvulta alkaen. Varhaisimman sitä koskevan maininnan esittää al-Jahiz 900-luvun lopulla. Tapahtumaa alettiin sen jälkeen myös pitää enteenä profeetan syntymästä.

Ibn Ishaqin mukaan linnut olivat pääskysen tai kottaraisen kaltaisia pikkulintuja. Arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila hyväksyy mukaan myös kiurut. Arvostettu englanninkielinen Pickthallin Koraanin käännös puhuu lentävistä ja portugalilainen käännös siivekkäistä olennoista. Krenkow, luotettava arabiankielen tutkija, on ehdottanut, että lentävät olennot ovat hyvinkin saattaneet olla hyönteisparvia.

Kivet ovat eri käännöksissä kovaa savikiveä tai poltettua savea, saksalaisessa käännöksessä ”helvetillisiä kiviä”. Luxenbergin mukaan tekstin persialainen lainasana tarkoittaa kuivattua savea. Orientalisti J.M. Rodwell ehdotti, että arabian sana pikkukivistä voidaan kääntää myös isorokoksi, jolloin armeijan tuhon syynä saattoi olla tautiepidemia; teoria on saanut laajaa kannatusta. Hämeen-Anttila kääntää sanan leimatuiksi kiviksi ja selittää, että ilmaisu tuo mieleen poltetut savitiilet. Hämeen-Anttilan käännös on löytänyt tiensä peruskoulun islamin oppikirjaan, joka korostaa tätä yksityiskohtaa. ”Katkotut korret” ovat eri käännöksissä syötyjä olkia, syötyjä lehtiä, tyhjiä akanoita, pureskeltuja olkia tai madonsyömää pellonsänkeä.

Tarinan realistisuuden arviointia

Daniel Beckin mukaan norsun matka autiomaan halki Mekkaan olisi logistisesti mieletön yritys. Orientalisti C.C. Rossini kertoo, että jemeniläisten ei tiedetä käyttäneen sotanorsuja. 

Ibn Ishaqin tarinassa kiinnittää huomiota myös se, että Jumala auttoi pakanallista, monijumalaista Mekkaa kristittyä kuningas Abrahaa vastaan. Daniel Beck kysyy, miksi Jumala olisi asettunut monijumalaisten puolelle kristittyä kuningasta vastaan, ja miksi muslimien tulisi muistella mushrikunien voittoa kirjan kansasta.

Ibn Ishaq sijoittaa Abrahan sotaretken Muhammedin syntymävuoteen eli noin vuoteen 570. Abraha on historiallinen henkilö, mutta hänen sotaretkensä tapahtui nykytietojen mukaan jo 500-luvun alussa. Abraha kuoli 550-luvulla, joten hän ei voinut tehdä sotaretkeä vuonna 570. Lawrence I. Conradin mukaan Abrahan sotaretken uskottavimpia vuosia ovat 552 tai 554. Asialla on merkitystä myös profeetta Muhammedin syntyajan määrityksen kannalta, sillä jos Muhammed syntyi vuonna 554 eikä 570, hän olisi ollut ilmestysten alkaessa vuonna 610 jo 56-vuotias. Ibn Ishaq kuitenkin ilmoittaa hänen iäkseen tällöin 40 vuotta, mikä toisaalta on seemiläisissä kielissä paljon symboliikkaa sisältävä luku.

Norsun suuran tulkintoja

Persian kuningas Khosraun sotanorsu

Christoph Luxenberg on analysoinut tekstiä omalla metodillaan. Kun sanasta norsu, al-fil, otetaan pois myöhemmin lisätyt diakriittiset merkit ja etsitään sopivaa vaihtoehtoa, voidaan päätyä sanaan, joka tarkoittaa jonkinlaista johtajaa. Ehkä norsun väki olikin vain päällikön väkeä, Luxenberg kysyy. Muitakin teorioita on esitetty.

Ibn Ishaqin kertomuksen lähtökohtana on lyhyt Norsun suura, jossa on vain viisi jaetta. Orientalisti Mohammed Lamsiah on löytänyt sille mahdollisen esikuvan kirjallisuudesta. Tarina voisi olla peräisin Sebeoksen kirjoittamaksi merkitystä Herakleioksen historiasta 660-luvulta. Sebeos kertoo, että persialainen kenraali Bahram kapinoi omaa kuningastaan Hormizdia vastaan. Bahram lähetti kuninkaalle kirjeen, jossa hän uhkasi tätä sotanorsuarmeijalla. Se lähettäisi vihollisen ylle nuolisateen. Bahramille vastattiin, että tällöin Jumala lähettäisi norsuarmeijan päälle taivaasta leimahtavan tulisateen. Ganzakin taistelussa vuonna 591 Bahramin norsuarmeija sitten kärsi tappion.

Sebeoksen tarinan eräät yksityiskohdat sopivat yhteen Norsun suuran kanssa, joten Sebeos voisi Lamsiahin mukaan olla suuran alkulähde. Yhteistä on norsuarmeijan tuho Jumalan avulla siten, että armeijan päälle sataa jotain. Jos Norsun suuran esikuvana olisi Sebeoksen historiikki, ratkeaisi suuraan liittyvä teologinen arvoitus eli se, miksi Herra auttoi Mekan pakana-armeijaa kristittyä kuningas Abrahaa vastaan. Jos nimittäin suuran taustalla olisi Ganzakin taistelu, valinta osapuolien välillä on looginen. Suurkuningas Hormizd ja kapinakenraali Bahram olivat molemmat zarathustralaisia, joten vastakkain oli kaksi pakana-armeijaa. Suurkuningas kuitenkin murhattiin, minkä jälkeen Bahramin norsuarmeijaa vastassa olivat kuninkaan bysanttilaiset liittolaiset, jotka olivat kristittyjä. Herra siis auttoi kristittyä liittolaisarmeijaa voittamaan persialaisen pakana-armeijan.

Norsun suura voidaan Lamsiahin teoriassa nähdä kristillisenä mietelmärunona, joka on syntynyt Sebeoksen historiateoksen pohjalta. Hurskas mietelmäruno kuvaa kristityn roomalaisarmeijan voittoa zarathustralaisista pakanoista. Runon tekijäksi voidaan kuvitella kristittyä munkkia, koska opetuksena on, että Jumala auttaa häneen turvautuvia. Tarinan kivisade tuo mieleen myös Vanhan Testamentin kertomuksen Sodoman ja Gomorran tuhosta. Runo olisi sitten päätynyt muiden tekstien ohella Koraaniin, eikä Ibn Ishaq ole enää tiennyt mistä ikivanhassa runossa puhuttiin. Hän olisi yhdistänyt historiallisen tiedon kuningas Abrahan sotaretkestä 500-luvulla runoon ja sijoittanut tapahtumat Mekkaan ja Muhammedin syntymävuoteen. Näin hän olisi saanut suuran kytkettyä islamin profeettaan.

Yhtymäkohdat buddhalaisuuteen

Markus Gross näkee islamin eksegeettisessä selityksessä mytomorfisia piirteitä, jotka liittyvät Buddhaan. Ibn Ishaqin tarinan pohjalta profeetta Muhammedin kerrotaan syntyneen ”norsun vuonna”. Norsu liittyy myös Buddhan syntymään. Buddhan äiti näki raskaana ollessaan unta norsusta, Buddha oli edellisessä elämässään norsu tai jopa syntyi valkoisena norsuna. Ibn Ishaq kirjoitti Muhammed-elämäkertansa Bagdadissa abbasidien hovissa. Siellä buddhalaiset vaikutteet olivat vahvasti läsnä etenkin Barmakidien suvun välityksellä.

Yhteydet Koraanin alkuperään

Jos Norsun suura perustuu Herakleioiksen historiaan, joka on julkaistu vasta 660-luvulla, se osoittaisi, että suura on myöhäisempi kuin islamilainen tulkinta edellyttää. Islaminuskon mukaan Koraanin koko sisältö oli ilmoitettu vuoteen 632 mennessä. Norsun suura on esimerkki Koraanin suurista, joiden tekstit mahdollisesti ovat alun perin Syyrian ja Lähi-idän kristillisten kirkkojen jumalanpalvelustekstejä Günter Lülingin esittämän teorian mukaisesti. Arabikristillisyyden kehittyessä islamiksi ne olisivat päätyneet Koraaniin ja saaneet uuden tulkinnan. Muita tällaisia ehdokkaita ovat mm. al-Qadr eli Voiman yön suura (97) ja al-Masad eli Niiniköyden suura (111).

Lähteet

• Azmi, Ahmad Sanusi: The Birth of Prophet Muhammad in the Qur'an: A Critical Analysis of al-Jahiz's Thought in his Kitab al-Huijja fi Tathbit al-Nubuwwa. The Asian Journal of Humanities, 2018, 25. vsk, nro supp. 1, s. 83–101. Artikkelin verkkoversio.
• Beck, Daniel A.: Evolution of the Early Quran. From Anonymous Acocalypse to the Charismatic Prophet. Peter Lang, 2018. ISBN 978-1-4331-4645-9. Teoksen verkkoversio.
• Conrad, Lawrence I.: Abraha and Muḥammad: Some Observations Apropos of Chronology and Literary "topoi" in the Early Arabic Historical Tradition. Bulletin of the School of Oriental and African Studies, University of London, 1987, 50. vsk, nro 2, s. 225-240. Artikkelin verkkoversio.
• Groß, Markus: Buddhistische Einflüsse im frühen Islam? Teoksessa: Teoksessa: M. Groß & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 220-274. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997. ISBN 952-9842-15-5.
• Kistler, John M.: War Elephants. University of Nebraska Press, 2007. ISBN 0-275-98761-2.
• Lamsiah, Mohammad: The elephant story in the Quran. Myth, history, or both? Teoksessa: Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos? Toim. Markus Gross ja Karl-Heinz Ohlig, s. 817–849. Hans Schiler, 2017. ISBN 978-3-89930-100-7.
• Watt, William Montgomery: Muhammad at Mecca. Oxford University Press at Clarendon, 1953. Teoksen verkkoversio.

Islamilaiset lähteet

• Aboulfaouz, S., Onniselkä, S., Rouhe, M., Sorsa, H. & Wallin, A.: Salam – islamin polku 3–4. Opetushallitus, 2012.
• Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
• Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Koraani - Norsun suura (AL-FIL) Islamopas.com. 2000-2021. Viitattu 31.5.2021.
• Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.