Saatanalliset jakeet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Koraanin jakeista. Vuoden 1988 romaanista kertoo artikkeli Saatanalliset säkeet.
Arabialainen jumalatar Allat seisomassa leijonan edessä seurassaan kaksi naishahmoa (Manat ja al-Uzza?). Reliefi Irakin Hatrasta 100-luvulta.

Saatanalliset jakeet tai saatanalliset säkeet ovat muistivirhe, jonka Muhammed teki lausuessaan Koraanin Tähden suuraa (Suura 53 Al-Najm). Hän lausui, että Jumala kuulee mekkalaisten kolmelle jumalattarelle al-Lat, al-Uzza ja Manat suunnatut esirukoukset. Myöhemmin Muhammad sai asiasta enkeli Gabrielin moitteet ja tapahtuneen virheen todettiin olevan Saatanan työtä.[1][2] Orientalisti William Muir antoi 1800-luvulle virheelle nimen "saatanalliset säkeet".

Tähden suuran tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tähden suuran kokonaisuus 53:19-28 on tullut kuuluisaksi, koska sen yhteyteen on liitetty tarina ”saatanallisista säkeistä”. Kertomus Koraaniin upotetuista Saatanan juonista tuli tunnetuksi Salman Rushdien samannimisen romaanin myötä vuonna 1988, kun Iranin johtaja ajatollah Khomeini langetti kirjan johdosta Salman Rushdielle kuolemantuomion, "jotta kukaan ei enää uskaltaisi pilkata islamia".[3] Myöhemmin tuomiota täydennettiin myös tapporahalla. Rushdie on sen jälkeen joutunut elämään piilossa.

Tarinan saatanallisista säkeistä kertoo Ibn Ishaq 700-luvulla tekemässään Muhammedin elämäkerrassa.[4][5] Ibn Ishaq kertoo, että Muhammed kannattajineen oli joutunut Mekassa ankaran painostuksen kohteeksi, koska hän ei vain tyytynyt julistamaan omaa oppiaan vaan myös pilkkasi Mekan jumalia. Muhammed sai tällöin ilmestyksenä Tähden suuran. Hän lausui ääneen:

19) Oletteko nähneet Allatin ja al-Uzzan

20) ja Manatin, kolmannen? (Tämän jälkeen Saatana houkutteli Muhammedin vahingossa mutisemaan seuraavat kaksi jaetta:)

  • Ne ovat ylhäisiä Gharānīq (=numidialaisia kurkia?),
  • joiden esirukoukset kuullaan.

21) Teilläkö olisi poikia, ja Hänellä vain tyttäriä?

22) Sepä olisi väärä jako!

Muhammed olisi siis painostuksen alla hyväksynyt Mekassa palvotut kolme jumalatarta. Sanan Gharānīq käännöksen (korkealla lentäviksi) numidialaisiksi kurjiksi antaa A. Guillaume. Orientalisti Hans Jansen kääntää sanan "joutseniksi". Hän huomauttaa myös, että parin jakeen päästä ei puhuta enää linnuista vaan enkeleistä (joilla myös on perinteisesti siivet). [6]

Ibn Ishaq kertoo, että tapaus nostatti kohun. Muhammedin sanat tulkittiin merkiksi siitä, että hän oli valmis sovitteluun. Osa Muhammedin kannattajista oli paennut Etiopiaan turvaan mekkalaisten vainolta. Sinne levisi nyt huhu, että mekkalaiset olivat hyväksyneet islamin. Huhun vaikutuksesta osa paenneista lähti paluumatkalle. Myös enkeli Gabriel sai tietää asiasta. Hän aloitti moitteensa Muhammedille seuraavin sanoin: "Mitä olet mennyt tekemään, Muhammed?".[4] Profeetta otti virheensä raskaasti, mutta Jumala lohdutti häntä, ja tilanne korjattiin.[4]

Erilaisia tulkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapaus venyttää islamin tulkintaa profeetasta, joka ei koskaan tehnyt virheitä. Tarinan loukkaavuuden takia monet nykyajan muslimit eivät edes usko, että se löytyy islamilaisista lähteistä. [7] Tarina oli ilmeisesti loukkaava myös Ibn Hishamille 800-luvun alussa, sillä hän jättää sen kertomatta.[8] Sen sijaan 900-luvulla at-Tabari, jolla vielä oli käytössään Ibn Ishaqin teksti, esittää sen arkailematta. Syynä oli luultavasti se, että tarinaa tarvittiin selittämään Koraanin kohtaa 22:52, jossa puhutaan siitä, miten Saatana saa pujotetuksi omia toiveitaan lähettilään toiveiden lomaan.[9] Tämä kohta kuuluu seuraavasti:

»Aina ennenkin, kun olemme lähettäneet lähettilään tai profeetan, on Saatana saanut pujotetuksi omia toiveitaan hänen toiveidensa lomaan, mutta Jumala pyyhkii pois sen, mitä Saatana on saanut niihin sekoitetuksi, ja sitten Hän vahvistaa omat merkkinsä. Jumala on Tietävä, Viisas
(Koraani 22:52, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan länsimaiset arabian tutkijat yleensä uskovat, että asiat todella tapahtuivat niin kuin Ibn Ishaq oli kuullut kerrottavan, kuitenkin niin, että viime aikoina on tuotu esiin mahdollisuus, että tarinaan on tiivistetty pitempi ajanjakso, jolloin Muhammed ei olisi vielä tuominnut epäjumalia. [10] Toisaalta kertomus muistuttaa tyypillistä kaunokirjallista veijaritarinaa, jossa piru petkuttaa jumalanmiestä. Jansen uskoo, että tarina on keksitty antamaan selitys Koraanin jakeelle 22:52.[9]

Keitä pakanajumalat olivat olivat?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jansenin mukaan ensimmäinen jumala al-Lat tarkoittaa "jumalatarta". Toinen jumaluus, Manat, tarkoittaa kohtaloa ja löytyy myös Raamatusta muodossa Meni (Jesaja 65:11). Kolmas nimi Al-Uzza tarkoittaa "mahtavin" ja on nähtävästi myös Venus-tähden nimitys. Islamilainen kirjallisuus ei valitettavasti kerro enempää näistä jumalista ja siitä, miten heitä palvottiin, kun Mekassa vielä vallitsi jahilyyah.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ibn Hisham: The Life of Muhammad. Translated by A. Guillaume, s. 165-166. Oxford University Press, 1955/2004.
  2. Ibn Hisham: The Life of Muhammad thereligionofpeace.com.
  3. Jansen, 2008, 182
  4. a b c Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. Translated by A. Guillaume, s. 165-166. Oxford University Press, 1955/2004.
  5. Ibn Ishaq: The Life of Muhammad thereligionofpeace.com.
  6. a b Jansen Hans: Mohammed. Eine Biographie, s. 185. Verlag C.H. Beck, 2008.
  7. Jansen, 2008, 184
  8. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila), s. puuttumismerkintä sivulla 115. Basam Books, 1999.
  9. a b Jansen, 2008, 184
  10. Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 169. Basam Books, 1997.