Abd al-Muttalib

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Abd al-Muttalib arabialaisin kirjaimin

Jumalan lähettilään elämäkerta

Abd al-Muttalib
ʿAbdullah ibn ʿAbdul-Muṭṭalib
Amina (Muhammedin äiti)
Norsun vuosi (Muhammed)
Bahira
Profeetta Muhammedin taivasmatka
Kuun halkaisemisen ihme
Muhammedin ihmeteot
Saatanalliset jakeet
Hidžra (islam) 622
Medinan perustuslaki 622
Badrin taistelu 624
Uhudin taistelu 625
Vallihautasota 627
Banu Quraizan joukkomurha 627
Khaibarin taistelu 628
Mekan valloitus 630
Epäsovun moskeijan hävitys 630
Muhammedin jäähyväissaarna 632
Muhammedin vaimot
Muhammedin omistukset

’Abd al-Muṭṭalib eli Šaiba ibn Hāšim (n. 497578) oli islamilaisen perimätiedon mukaan islamin profeetta Muhammedin isoisä, alkuperäiseltä nimeltään Šaiba. Hänen tunnetuimpia lapsiaan olivat Muhammedin isä Abdullah, Muhammedin setä Abu Talib sekä al-Abbas, joka oli abbasidien hallitsijasuvun kantaisä.

Muhammedin varhaisin elämäkerturi Ibn Ishaq (k. 767) kertoo, että ’Abd al-Muṭṭalibin isä oli Hāšim-suvun kantaisä Hāšim ibn Abdu Manaf ja äiti jalosukuinen Salma bint Amr.[1] Äiti oli Khuza'a -heimosta ja kotoisin Jemenistä.[2] Hāšim-suku kuului Quraiš-klaaniin ja tämä Kinana-heimoon.[3] Kun isä kuoli, Šaibasta tuli Hāšim-klaanin johtaja.[4] Ibn Hisham (k. 834) kertoo hänellä olleen kymmenen poikaa ja kuusi tytärtä.[5] Kun Muhammedin äiti kuoli vuonna 576, isoisä Abd al-Muttalib otti huostaansa pojanpoikansa Muhammedin ja huolehti hänestä kuolemaansa saakka vuonna 578.

Historiallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisin lähde, joka kertoo Abd al-Muttalibista, on Ibn Ishaqin 700-luvun puolivälissä kirjoittama ja nykyään kadonnut kirja, jonka tekstejä on voitu ennallistaa 800-luvulla kirjoitettujen teosten avulla. Abd al-Muttalibin kerrotaan kuolleen vuonna 578, mutta hänestä kirjoitetaan ensimmäisen kerran vasta vuoden 750 jälkeen. Historiakriittinen islamin tutkimus pitää perimätiedon henkilögalleriaa kansanperinteenä vailla historiallista totuusarvoa.[6]

Orjaa tarkoittava nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Ishaq kertoo anekdootin, jossa selitetään Muhammedin isoisän nimen muuttuminen muotoon Abd al-Muttalib eli "Muttalibin orja". Anekdootti kertoo, että Šaiban vartuttua nuorukaiseksi hänen setänsä Muṭṭalib otti hänet huostaansa tämän äidiltä Medinassa. Kun Muṭṭalib saapui Mekkaan Šaiba istui hänen takanaan kamelin satulassa. Kun quraishilaiset näkivät heidät, he huudahtivat: "Kas, Muttalib on ostanut orjan!" Tämän takia Šaiba sai nimen ’Abd al-Muṭṭalib eli "Muttalibin orja".[7] Muhammedin isän nimenä oli vastaavasti Abdullah eli "Jumalan orja".

Historiakriittinen tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiakriittiset tutkijat ovat tarjonneet toista mahdollisuutta orjaa tai palvelijaa tarkoittavan sanan ilmestymiselle Muhammedin esivanhemmille. Christoph Luxenberg on ehdottanut, että sana "muhammed" eli "ylistetty oli vielä 600-luvulla arabien Jeesukselle antama kunnianimi ja esiintyy sellaisena Kalliomoskeijan friisitekstissä.[8]

Abdullah tarkoittaa "Jumalan palvelijaa" ja esiintyy Raamatussa Abrahamin kunnianimenä. Ilmaisu oli myös umaijadikalifien käyttämä Jeesuksen kunnianimi. Jeesus oli "Jumalan palvelija" eli abd Allah. Kun kunnianimet kirjoitettiin yhteen saatiin "Muhammad abd Allah" eli "Ylistetty Jumalan palvelija". Volker Poppin mukaan abd Allah olisi tällöin väärin käsitettynä muuttunut erisnimeksi ymmärretyn "Muhammedin" isännimeksi (ibn Abd Allah), koska isännimi liitetään arabiassa tällä tavalla oman nimen perään. "Ylistetty Jumalan palvelija" eli "Muhammad abd Allah" olisi tämän jälkeen luettu "Muhammad ibn Abdallah" eli "Muhammed Abdullahin poika". [9] Näin profeetta Muhammed olisi saanut isäkseen Abdullahin, ja orjateema olisi saanut jatkoa isoisän nimessä.

Nimeen liittyvä vaikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnon kantaisän käsittelyssä ongelmana on hänen suhteensa omaan isään, koska tämän täytyy edustaa jotain kokonaan muuta uskontoa. Abrahamin tapauksessa Raamattu ei käsittele aihetta, mutta rabbiininen kirjallisuus ja Koraani kuvaavat Abrahamin ja tämän isän Terahin suhdetta jopa väkivaltaisena. Koraanissa Abrahamin isä lausuu: "Oletko luopunut minun jumalistani, oi Aabraham? Totisesti, ellet muuta mieltäsi, niin minä olen kivittävä sinut kuoliaaksi. Poistu luotani pitkäksi aikaa."[10]

Myös islamilainen perimätieto on joutunut käsittelemään ongelmaa siitä, mihin Muhammedin esivanhemmat uskoivat, koska he eivät vielä olleet muslimeja. Ibn Ishaq kertoo, että kun Muhammed syntyi, hänen isoisänsä Abd al-Muttalib vei hänet Kaaban temppeliin kiittääkseen Jumalaa. Ibn Ishaq, joka kirjasi tarinan muistiin, kertoo, että kyseinen jumala oli Mekassa palvottu Hubal. Islamilaisen perimätiedon mukaan Mekassa oli Hubalin patsas, jonka Muhammed sitten kaatoi Mekan valtauksen yhteydessä. [11]

Vaikeudeksi muodostui Ibn Ishaqin jälkeen yhteys Hubaliin samoin kuin se, mihin jumalaan viittasi Muhammedin isän nimi "Jumalan orja". Niinpä Ibn Hisham kyllä kertoo 800-luvun alussa Ibn Ishaqin tarinan, mutta ei enää mainitse Hubalia nimeltä. Nimi kuitenkin palaa Muhammedin elämäkertaan uudelleen 900-luvun alussa, kun Tabari kertoo Ishaqin teokseen nojaten Hubalin kiittämisestä. Muhammedin isoisä kiitti Muhammedin syntymästä Hubalia.[11]

Zamzam-kaivon hoitaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mekan Zamzam-kaivo ennen muutostöitä
Mekan zamzam-kaivo nykyisin

Muhammedin esivanhempien pakanallista taustaa häivyttää Ibn Ishaqin kertomus, jossa isoisä Abd al-Muttalib kuvataan Kaaban vieressä sijaitsevan pyhän zamzam-kaivon vastuuhenkilöksi. Veden juominen zamzam-kaivosta kuuluu islamilaiseen pyhiinvaellukseen, joten voitiin katsoa, että sen hoitajalla, vaikkakin vielä tietämättömyyden ajalla, oli jo toinen jalka uuden uskonnon puolella.[12] Ibn Ishaq kertoo, että ’Abd al-Muṭṭalib sai näyn, jossa häntä kehotettiin avaamaan kaivo, joka oli jo täyttynyt umpeen. Paikalla oli muinoin ollut Ismaelin, eli Abrahamin pojan kaivo.[13] Abd al-Muttalib sai kiistojen jälkeen oikeuden hoitaa kaivoa ja juottaa ja ruokkia pyhiinvaeltajia.[14] Myöhemmin tehtävä siirtyi Abbasille, Muhammedin sedälle. Ibn Ishaq kirjoitti kertomustaan abbasidien hovissa, ja nämä katsoivat sukunsa alkavan juuri tästä sedästä.

Muhammedin isän uhraaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Ishaq ja Ibn Hisham kertovat Muhammedin isoisästä Abd al-Muttalibista samanlaisen tarinan kuin ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo Abrahamista, eli kertomuksen siitä, miten tämä oli vähällä uhrata poikansa Iisakin Jerusalemissa ennen kuin Jumalan väliintulo esti sen.[15]

Quraišlaiset olivat ahdistelleet Abd al-Muttalibia zamzam-kaivon löytämisen jälkeen ja vaativat osuutta kaivoon. Asian ratkettua Abd al-Muttalibin eduksi hän alkoi toivoa suojakseen paljon poikia. Hän vannoi, että uhraisi yhden pojista Jumalalle, jos saisi heitä kymmenen.[16] Näin kävi ja Abd al-Muttalib arpoi uhrattavaksi tarkoitetun pojan. Arpanuoli osui Muhammedin tulevaan isään Abdallahiin, joka oli isänsä lempilapsi. Abd al-Muttalib otti Kaaban temppelissä Isafin ja Na'ilan patsaiden edessä ison veitsen käteensä, mutta kauhistuneet quraishilaiset pysäyttivät hänet. He taivuttivat Abd al-Muttalibin pyytämään neuvoa Khaibarissa asuvalta naistietäjältä, jolla oli seuraajahenki. [17]

Seuraajahengen neuvo oli, että pojan surmaaminen voitiin korvata verirahalla. Sen suuruus oli Mekassa kymmenen kamelia. Isän piti heittää arpaa. Jos se osui pojalle, verirahaan piti lisätä kymmenen kamelia ja heittää uudelleen arpaa. Abd al-Muttalib teki kuten neuvottiin. Arpaa heitettiin Hubalin kuvan luona ja osui ensin kymmenen kertaa pojalle, joten verirahan suuruus nousi sataan kameliin.[18] Isoisälle se ei kuitenkaan riittänyt vaan hän halusi jatkaa, kunnes arpa osuisi vielä kerran kameleille. Hän joutui heittämään arpaa vielä kolme kertaa saadakseen tällaisen tuloksen, joten korvauksen suuruus nousi 120 kameliin. Eläimet teurastettiin ja kaupungissa kaikki saivat osallistua niiden syömiseen.[17]

Tarinan tulkintaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ibn Ishaqin tarinassa isoisä rinnastuu Vanhan Testamentin Abrahamiin ja isä Iisakiin. Mekasta tulee vastaavasti uusi Jerusalem ja Kaabasta uusi Temppeli. Muhammed on vertauskuvallisesti Iisakin poika eli Vanhan Testamentin Jaakob. Tälle Jumala lupasi unessa perintöosaksi maan, jolla hän lepäsi. Aamun valjettua Jaakob otti päänalusenaan olleen kiven, pystytti sen patsaaksi ja antoi paikalle nimen Bethel eli Jumalan talo.[19]

Volker Poppin mukaan tarina Jaakobin unesta muuttui arabeille tärkeäksi jo varhain. 600-luvun lopulla kalifi Abd al-Malik oli antanut lyödä kolikoita, joiden kääntöpuolen aiheena oli Poppin tulkinnan mukaan Jaakobin päänalusestaan pystyttämä kivipatsas, Yegar Sahaduta. Kolikon tunnus kertoi siitä, että arabivaltio nojasi Jumalan kanssa tehtyyn sopimukseen. Vastineeksi kuuliaisuudesta Jumala antoi Jaakobin jälkeläisille oikeuden luvattuun maahan. [20] Paikka, jonne Jaakob oli pystyttänyt patsaansa, oli Jerusalemin Temppelivuori. Kalifi al-Malik antoi rakennuttaa sinne valtakuntansa keskuspyhäköksi Kalliomoskeijan. Pyhäkön keskellä on pylväiden ympäröimänä paljas kallio, maailman peruskivi. Sen päällä nukkuessaan Jaakob näki taivaaseen johtavat portaat, joita pitkin enkelit kulkivat. Tältä kiveltä myös Muhammed nousi taivaaseen jo Jaakobin näkemiä tikapuita pitkin. Teollaan hän ylitti Jaakobin suorituksen. Tarinassa Muhammed on uusi Jaakob, joten Jaakobin siunaus yhdistyy myös Muhammediin, jolle Jumala näin antoi luvatun maan ja koko maanpiirin hallittavaksi siunaukseksi kaikille kansoille.[21][19]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. (Sirat rasul Allah, 800-luku.) Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad (Sirat rasul Allah, 800-luku). With introduction of notes by A. Guillaume. Oxford: Oxford University Press, 1955 (13. painos 1998). Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ibn Sa'd: Kitab al-Taqabat al-Kabir. . Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9. (saksaksi)
  • Newby, G. D: The Making of the Prophet. A Reconstruction of the Earliest Biography of Muhammed. University of South Carolina Press, 1989. ISBN 0-87249-623-6.
  • Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. (toim.): The Hidden Origins of Islam. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ibn Ishaq 1955, s. 59; Ibn Hisham 1999, s. 27
  2. Ibn Ishaq 1955, xxvii
  3. Ibn Sa'd, vol. 1, parts 1.2.2
  4. Ibn Ishaq 1955, s. 24
  5. Ibn Ishaq 1955, s. 707
  6. Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim): The Hidden Origins of Islam.. Prometheus Books (englanniksi), 2010.
  7. Ibn Hisham 1999, s. 28
  8. Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock, Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history, s. 125–151. Prometheus, 2010.
  9. Popp, V.: The Early History of Islam, Following Inscriptional and Numismatic Testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam. (s. 17–124), s. 89. Prometheus Books, 2010.
  10. Marian suura, jae 46 Koraani. Islamopas.com.
  11. a b Jansen 2008, s. 42
  12. Jansen 2008, s. 45
  13. Ibn Hisham 1999, s. 20; Ibn Ishaq 1955, s. 45
  14. Ibn Hisham 1999, s. 27
  15. Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila), s. 31–32. Basam Books, 1999.
  16. Ibn Hisham 1999, s. 31
  17. a b Ibn Hisham, 1999, s. 31–34; Ibn Ishaq 1955, s. 66–68
  18. Tällaisen nopanheittosarjan tilastollinen todennäköisyys on suunnilleen yksi tuhannesta
  19. a b Newby, G. D: The Making of the Prophet. A Reconstruction of the Earliest Biography of Muhammed, s. 18. University of South Carolina Press, 1989.
  20. Popp, V.: The early history of islam. Following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Is-lam. (s. 17–124), s. 60–62. Prometheus Books, 2010.
  21. Ibn Hisham, 1999, 31–32