Jumala (islam)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Islaminuskoisten Jumalasta käytetään usein arabiankielistä nimeä Allah (arab. الله‎, Allāh). Allah ei kuitenkaan ole erisnimi, vaan sanalla voidaan viitata myös muiden uskontojen jumaliin.[1]

Islaminuskossa Jumala loi ihmisen, ja koko ihmiskunta palaa Jumalan luokse. Koraani oli profeettaketjun viimeinen ilmoitus, jonka avulla hän puuttui ihmiskunnan historiaan. Jumala ilmestyi Koraanin kautta, mutta silti hän pysyi täysin tuntemattomana. Koraanin ydinsanoma on Jumalan ykseys, tawḥīd.[2] Islaminuskossa elämä on merkityksetöntä, mikäli se ei suuntaudu Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään. Uskosta Jumalaan seuraa usko rangaistukseen tai palkitsemiseen tuonpuoleisessa.[3]

Islamin mukaan Jumala on ilmoittanut itsensä ihmiskunnalle historian saatossa profeettojen ja pyhien kirjojen avulla. Aikaisempiin profeettoihin, kuten Abrahamiin, Nooaan ja Jeesukseen, viitataan Koraanissa toistuvasti. Islaminuskossa Abraham oli Arabiassa elänyt uskonperustaja, joka harjoitti alkumonoteismia, hanif. Kukin profeetta hänen jälkeensä vahvisti Jumalan ylintä valtaa kautta historian.[4]

Koraani antaa Jumalan eri ominaisuuksille 99 nimeä, mutta ne kaikki edellyttävät, että Jumala on yksi ja tuntematon. Koraanissa kuvaillaan jatkuvasti Jumalan ykseyttä, anteliaisuutta ja armoa. Monoteismi on ehdotonta. Jumala on antanut elämän ja herättää ihmisen kuolleista. Jumala on Armollinen, al-Rahman. Vastineeksi armosta Jumala tahtoo tunnustuksen ettei ole ketään Hänen kaltaistaan. Jumalan rakkauden teema ei ole Koraanissa niin vahva kuin armeliaisuus. Jumala on Rakastava, al-Wadud. Jumala rakastaa vastatakseen ihmisen kunnioitukseen.[5]

Yhteen Jumalaan uskovat ja hänen tahtoonsa alistuvat saavat palkkion paratiisissa kuoleman jälkeen. Koraani ilmaisee Jumalan kaikkivoipuuden, mutta myös sallii ihmisen vapaan tahdon. Jumalan vertaaminen ihmisiin on kiellettyä samaistumisen pelosta. Ibn Arabi tulkitsi islamilaisen uskontunnustuksen ensimmäistä lausetta lā ʾilāha ʾillā 'llāh (لا إله إلا الله; ei ole muuta jumalaa kuin Jumala) siten, että Jumala on kaikki ja kaikki on Jumala; että ainoa olevainen on Jumala. Tätä suufilaista panteistista käsitystä eivät sunnalaiset täysin hyväksy.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siddiqui, Mona: Kuinka Koraania luetaan. (How to Read the Qur’an, 2007.) Suomentanut Petri Stenman. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-984-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hämeen-Anttila, Jaakko: Islam: Taskusanakirja, s. 11. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-60-0.
  2. Siddiqui 2007, s. 28–34.
  3. Siddiqui 2007, s. 36.
  4. Siddiqui 2007, s. 34–35.
  5. Siddiqui 2007, s. 39–50.