Jeesus islaminuskossa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Jeesusta islamin profeettana, muista merkityksistä kertoo täsmennyssivu.

Jeesus (arab. عيسى‎, ‘Īsā) on islaminuskossa profeetta ja Messias. Muslimit uskovat, että hän syntyi Mariasta neitseellisesti, suoritti ihmetekoja, saarnasi ja lopulta nostettiin taivaaseen. Koraanissa kuvatun Jeesuksen elämän yksityiskohdat vastaavat pääpiirteittäin Raamatussa kuvatun kristinuskon Jeesuksen elämää paitsi, että häntä ei ristiinnaulittu eikä hän ollut jumalallinen. Profeetta Jeesus oli lempeä opettaja, mutta toisaalta ankara askeetti. Myöhemmin islamilainen perimätieto on lisännyt ja laajentanut Koraanin antamaa suppeaa Jeesus-kuvaa. Jeesuksen jälkeen seuraavaksi islamin profeetaksi tuli Muhammad.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilainen pienoismaalaus Jeesuksen Vuorisaarnasta.

Islamin synnyn aikaan Arabian niemimaalla asui 600-luvun alussa niin juutalaisia kuin kristittyjäkin. Profeetta Muhammadin katsotaan aloittaneen toimintansa Mekan kaupungissa vuoden 610 tienoilla ja tutustuneen samalla juutalaisuuteen ja kristinuskoon. Islamin ei ollut tarkoitus kumota näitä uskontoja, vaan puhdistaa ne alkuperäiseen muotoonsa.[1]

Islam alkoi kehittyä oppina vasta profeetta Muhammadin kuoleman (k. 632) jälkeen. Islamin kirjallinen tuotanto alkoi vasta 700-luvun viimeisellä vuosikymmenellä.[2] Ainoa tätä vanhempi kirjallinen lähde on 600-luvun puolivälissä syntynyt Koraani. Islamin oppi saavutti nykyisen mallinsa 800-luvulla sunnana eli profeetta Muhammadin elämäntapana. Kuva Jeesuksesta kehittyi alkuislamin aikoihin, ja se sai runsaasti vaikutteita islaminuskoon kääntyneiltä kristityiltä.[3]

Kristinuskon kautta Jeesus nousi tärkeäksi henkilöksi myös islamilaisuudessa. Jeesus oli Jumalan (arab. الله‎, Allah) lähettämä profeetta, jonka jälkeen seuraava profeetta olisi Muhammad. Islamin Jeesus-kuva noudattelee pääosin kristinuskon mallia, mutta kaksi keskeistä teologista kohtaa islam kiistää: Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja Jeesuksen jumalallisuuden.[1]

Koraanin tyyli on tiivistä ja viitteellistä, joten sitä täydentämään ja laajentamaan on syntynyt selitysteoksia. Islamilaisten teologien selitysteokset, jotka on koottu myöhemmin perimätiedon perusteella, selittävät tekstiä eri tavoin. Ne saattavat olla ajoittain ristiriidassa keskenään eivätkä välttämättä vastaa alkuperäistä Koraanin tarkoitusta.[4] Silti ne ovat juurtuneet islamilaiseen ajatteluun. Perimätiedossa on käytetty myös kristillisiä lähteitä, mikäli ne eivät ole olleet ristiriidassa Koraanin kanssa.[4]

Koraani ei suoranaisesti aseta profeettoja arvojärjestykseen, mutta islamilaisessa perinteessä Jeesusta on pidetty yhtenä tärkeimmistä profeetoista Muhammadin jälkeen.[4] Jeesuksen seuraaminen ei ole vieras käsite islamissakaan. Muiden suurten profeettojen tapaan hän sai Jumalalta pyhän kirjan, evankeliumin (إنجيل, Injil), joka on Koraanin kaltainen kirja. Kristittyjen neljä evankeliumia ovat islamilaisen käsityksen mukaan joko väärennettyjä tai alkuperäisestä muunneltuja.[4]

»Toisia profeettoja me olemme suosineet enemmän. Joillekin heistä Jumala on puhunut suoraan ja siten ylentänyt heidät. Jeesukselle, Marian pojalle, me annoimme selkeät merkit ja vahvistimme pyhällä hengellä. Jos Jumala olisi halunnut, eivät hänen seuraajansa olisi taistelleet keskenään saatuaan selkeät todisteet, mutta nyt he riitaantuivat; osa heistä uskoi ja toiset kielsivät, mutta jos Jumala olisi halunnut, eivät he olisi taistelleet keskenään. Jumala tekee, mitä haluaa.»
(Koraani 2:253, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Islamissa profeetat muodostavat ketjun, joissa kukin profeetta todistaa edeltäjänsä sanat todeksi. Islamilaisessa perinteessä tämä käsitys on laajentunut siten, että kukin profeetta viittaa seuraajaansa ja ennustaa hänen tulemisensa.[5][6] Profeetat jaetaan myös sen mukaan onko heille annettu pyhä kirja vai ei. Vähemmän tärkeille profeetoille (نبي, nabī) ei annettu pyhää kirjaa, vaan he puhdistivat uskoa ja toimivat aiempien pyhien kirjojen mukaan. Sen sijaan Sanansaattajille (رسول, rasūl) annettiin viesti (رسالة, risāla) pyhän kirjan muodossa, ja he olivat samalla myös profeettoja.[7]

Jeesuksen elämä islamilaisen kirjallisuuden mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syntymä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persialainen miniatyyri islamin Neitsyt Mariasta ja Jeesuksesta.

Muslimit uskovat Marian kautta tapahtuneeseen neitseestäsyntymään, josta kerrotaan useissa Koraanin kohdissa. Koraanin tarinassa enkeli ilmestyy Marian eteen ilmoittamaan lahjastaan, pyhästä pojasta.

»Hän sanoi: ”Herrasi on lähettänyt minut antamaan sinulle puhtaan pojan.” Maria kysyi: "Kuinka minä voisin saada pojan, vaikka yksikään ihminen ei ole koskenut minuun enkä ole tehnyt huorin?” Hän vastasi: ”Näin sanoo Herrasi: 'Se on Minulle helppo.' Me annamme hänet sinulle merkiksi ihmisille ja armomme osoitukseksi.” Näin oli päätetty.»
(Koraani 19:19-21, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Enkeli Gabriel puhalsi Marian raskaaksi, mutta silti Jeesusta ei pidetä jumalallisena. Koraanissa Joosefia ei mainita edes nimeltä. Myöhempi selitysperinne tuntee Joosefin Marian kihlattuna, mikä tarina on kristillistä alkuperää. Erään tarinan mukaan juutalaiset sanoivat Marian tulleen raskaaksi huorinteosta, jolloin Joosef pakeni kihlattunsa kanssa. Matkalla Joosefin mieleen tuli surmata Maria, mutta enkeli Gabriel saapui ja sanoi: ”Tämä on aiheutunut pyhästä hengestä.” Joosef muutti mielensä.[8]

Koraani hylkää ajatuksen, että neitseellisen syntymän myötä Jeesus olisi jumalallinen. Juutalaisuuden, kristinuskon ja islaminuskon mukaan myös ensimmäinen ihminen Aadam syntyi ilman isää ja äitiä, eikä hän siitä huolimatta ollut Jumala.

»Jeesus on Jumalan edessä samanarvoinen kuin Aadam, jonka hän loi tomusta ja sanoi: ”Ole”, ja Aadam oli.»
(Koraani 3:59, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Koraanissa Marian isä on Imran (arab. عمران‎), jonka mukaan on nimetty Imranin perheen suura. Hänen vastineensa Raamatussa on Amram.[9] Jeesuksen äiti Maria on Koraanin arvostetuimpia naisia ja ainoa, jonka mukaan on nimetty kokonainen suura, Marian suura.

»Mainitse myös se nainen, joka pysyi siveänä. Me puhalsimme häneen henkemme ja teimme hänestä ja hänen pojastaan merkin kaikille ihmisille.»
(Koraani 21:91, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Ihmeteot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisessa perinteessä on runsaasti kertomuksia Jeesuksen tekemistä ihmeistä. Tunnetuimpia ovat henkiinherättämiset, parantamiset ja ruokaan liittyvät ihmeet. Jeesus suoritti ihmetekoja jo varhain: vauvaiässä hän puhui lintuja savesta[10] ja lapsena oppi koulunpenkillä yhdessä päivässä kuukauden tiedot. Jotkin lapsuustarinat ovat samaa lähtöä kuin Uuden testamentin apokryfikirjoihin kuuluva Tuomaan lapsuusevankeliumi, jonka kertomusten alkuperä on Intiasta.[11]

»Kerrotaan, että Jeesus potkaisi ohi kulkiessaan maassa lojuvaa pääkalloa ja sanoi: ”Puhu Jumalan luvalla.” Se vastasi: ”Sinä Jumalan henki, olin kerran kuningas. Istuessani kruunu päässä kuninkuudessani, joukkojeni ja palvelijoitteni ympäröimänä kuninkaallisella valtaistuimellani näin kuoleman enkelin. Jokainen jäseneni menetti voimansa ja sieluni lähti hänen luokseen. Kunpa kaikki nuo joukot olisivat olleet poissa ja kunpa olisin elänyt yksinäisyydessä seuraa vailla!”»

Jeesuksen ihmeteoista suosituimpia ovat islamilaisessa kirjallisuudessa olleet henkiinherättämiset.[11] Jeesus saattoi herättää kuolleen henkilön, jotta hän kertoisi, kuinka tuonpuoleisessa tuomitaan tämänpuoleiset teot. Tämän jälkeen osa henkiinheränneistä jatkoi elämäänsä ja sai jopa lapsia, mutta osan Jeesus komensi takaisin kuolleiksi.[11]

Ihmekertomusten juuret ovat usein kristillisessä kirjallisuudessa, mutta islamilaisessa kirjallisuudessa ne alkoivat elää omaa elämäänsä.[11] Aineksia on lainattu eri lähteistä ja sijoitettu Jeesuksen elämään. Islamilaisessa kirjallisuudessa esitetään, että Jeesus oli Jumalalle alisteinen ja ihmeteot tapahtuivat aina Jumalan luvalla.[11]

Opetukset, saarnat ja rukoukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammad saarnaa Abrahamille, Moosekselle ja Jeesukselle persialaisessa käsikirjoituksessa.

Jeesus esiintyy islamilaisessa kirjallisuudessa viisaana opettajana. Hän opettaa opetuslapsiaan niin sanoilla kuin teoilla. Monet Jeesuksen opetuksista ovat peräisin kristillisestä kirjallisuudesta, kuten esimerkiksi kirjanoppineiden moittiminen ja vertaus, kuinka hedelmistään puu tunnetaan.[12][13]

»Jeesuksen kerrotaan sanoneen: Oppineita on kolmenlaisia. Yksi tuntee Jumalan ja Hänen käskynsä. Toinen tuntee Jumalan mutta ei Hänen käskyjään. Kolmas tuntee Jumalan käskyt mutta ei Häntä itseään.»

Koraani takaa Jeesukselle tärkeän aseman islamissa, mutta toisaalta kristinuskon keskittyminen Jeesuksen ympärille on monimutkaistanut asiaa.[13][14] Joissakin teksteissä Johannes Kastaja on nostettu jopa Jeesuksen yläpuolelle ja näin korostettu Jeesuksen asemaa vain ihmisenä. Jeesuksen opetuspuheilla ei ole samanlaista asemaa kuin Koraanilla tai profeetta Muhammadin puheilla.[13]

Islamilaisessa kirjallisuudessa Jeesuksen saarnat ja rukoukset koostuvat erilaisista katkelmista. Osa on lähes suoria käännöksiä evankeliumeista tai sieltä täältä poimittuja katkelmia, jotka on koottu yhteen.[15] Kuuluisin vastaava kokoelma on Vuorisaarna, jossa eri evankeliumit sijoittavat vuorisaarnan opetuksia Jeesuksen eri elämän vaiheisiin. Tärkeintä niin kristityille kuin muslimeillekin oli koota opetukset yhteen.[15]

»Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Totisesti minä sanon teille: puu kasvaa ja kukoistaa maassa taivaasta lankeavan sateen voimalla. Samoin sydän näkee kulkea oikeaan viisauden valossa.»

Joidenkin islamilaisten tekstien tarkoituksena on ollut osoittaa, että Jeesus ennakoi profeetta Muhammadin tuloa. Uuden uskonnollisen tekstin sijoittaminen vanhemman hahmon suuhun ei ollut harvinaista antiikin ja keskiajan maailmassa.[15]

Askeetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeesus on islamilaisessa kirjallisuudessa lempeä, mutta itseään kohtaan ankara. Jeesuksen paasto, kilvoittelu ja kamppailu Paholaista vastaan ovat toistuvia teemoja. Islamin Jeesus-kuvaan ovat vaikuttaneet Syyrian ja Egyptin kristillisyyden askeettinen perinne.[16]

»Jeesus tapasi pukeutua karvavaatteisiin ja syödä puiden lehtiä. Hän ei hakenut turvaa talosta eikä hänellä ollut perhettä tai omaisuutta. Hän ei varastoinut mitään huomista varten. Toiset sanoivat, että hänen äitinsä kehräsi ja hän eli äitinsä ansiosta.»

Islam suhtautuu epäluuloisesti askeettisuuteen.[16] Profeetta Muhammad otti itselleen monia vaimoja, ja ramadanin paastokuukauden öinä jokaisen muslimin velvollisuus on syödä.[16] Jeesuksen askeettisuus näkyy myös epäluulona omaisuutta, rikkaita ja hallitsijoita kohtaan. Islam suhtautuu omaisuuteen paljon suopeammin kuin kristinusko, sillä jo profeetta Muhammad toimi perimätiedon mukaan kauppiaana.[16]

Jeesuksen arvot poikkeavat profeetta Muhammadin arvoista, mutta siitä huolimatta islamilainen kirjallisuus on säilyttänyt Jeesuksen askeettina ja naimattomana vaeltajana. Jeesus saarnaa pyhän sodan sijasta rauhaa ja kehottaa kääntämään lyöjälle toisenkin posken.[16]

Korottaminen taivaaseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enkelit saattavat Jeesuksen taivaaseen.

Koraani kiistää Jeesuksen kuolleen ristillä.[17] Koraanissa korostetaan, että juutalaiset eivät onnistuneet voittamaan Jeesusta ristiinnaulitsemalla häntä, ja vastaavasti kristittyjä moititaan siitä, että he julistivat Jeesuksen Jumalaksi. Tosin neljännen suuran lopussa on kaksitulkintainen kohta ”ennen hänen kuolemaansa”, joka voi viitata joko Jeesukseen tai Kirjan ihmiseen eli juutalaiseen tai kristittyyn.[18]

Islamilainen kirjallisuus esittää useita vaihtoehtoja sille, kenet ristiinnaulittiin Jeesuksen sijasta. Osa kirjoittajista uskoo, että Jumala muutti Juudas Iskariotin tai Simon Kyreneläisen näyttämään Jeesukselta johtaakseen vangitsijat harhaan. Joidenkin tarinoiden mukaan yksi epäonninen vangitsija joutuikin itse vangituksi ja ristiinnaulituksi, sillä hänen ulkonäkönsä muuttui kesken etsinnän Jeesuksen näköiseksi. Useimmat muslimit uskovat, että Jeesus nousi taivaaseen elävänä Jumalan toimesta, kun taas osa oppineista uskoo, että hänet todella pelastettiin, mutta hän kuoli ennen ylösnousemustaan.

»ja sanoivat: ”Me tapoimme Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään” – mutta eivät he ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä. Ne, jotka kiistelevät Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he vain arvailevat. Eivät he häntä tappaneet, vaan Jumala korotti hänet luokseen. Jumala on Mahtava, Viisas.»
(Koraani 4:157–158, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Käsitys Jeesuksen sijaiskärsijästä ei ole vieras varhaisessa kristillisessä gnostilaisuudessa. Suuntaus näki aineen pahana ja sen tähden Jeesus ei olisi voinut ottaa ruumista. Joissakin gnostilaisissa teksteissä Jumala muutti Juudaksen Jeesuksen näköiseksi ja laittoi hänet ristille.[19]

Viimeisten päivien Jeesus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraani määrittää uskonnon peruspiirteet: ne ovat usko yhteen Jumalaan, profetiaan ja tuomiopäivään. Toisaalta monet yksityiskohdat jäävät Koraanissa avoimiksi,[20] ja niitä on täydennetty myöhemmin islamilaisessa kirjallisuudessa. Viimeisten päivien tuomiosta Koraani kertoo paljon, mutta sitä edeltävistä tapahtumista ei juuri mitään.[20]

Myöhemmissä kertomuksissa Jeesuksen rooli korostuu eskatologissa eli viimeisten päivien tapahtumissa, vaikka itse Koraanissa tälle käsitykselle ei ole mitään perusteita.[21] Ajatus Jeesuksen toisesta tulemisesta omaksuttiin jo varhain kristityiltä. Kun islam myöhemmin etääntyi kristinuskosta, niin Jeesuksen rinnalle luotiin toinen messiaaninen hahmo, Mahdi. Näin islamin eskatologiaan jäi elämään kaksi messiaanista hahmoa.[20]

»Muhammad on sanonut: Kansakunta, jonka alussa olen minä, jonka lopussa on Jeesus, Marian poika, ja jonka keskellä on Mahdi, ei voi tuhoutua.»

Jeesuksen uskotaan palaavan joko Jerusalemiin tai Damaskoon, jonka moskeijaan on rakennettu valkoinen minareetti. Kummankin vaihtoehdon mukaan Jeesus palaa perjantaina, muslimien aamurukouksen aikana, ja pitää käsiään kahden enkelin siivillä. Paikallinen imaami tai Mahdi tarjoaa Jeesukselle rukouksen johtajan paikkaa, mutta tämä kieltäytyy kunniasta sanoen sen tehtävän kuuluvan muslimille.[3]

Rukousten jälkeen Jeesus vannoo uskollisuutta Mahdille.[3] Lopunajallisissa kertomuksissa Jeesuksesta on tullut Mahdin avustaja ja hänen erityistehtäväkseen tulee Antikristuksen surmaaminen. Kirjallisuudessa huomautetaan myös, että Jeesus tulee särkemään ristiinnaulittujen kuvat – vertauskuvallinen ele kristinuskon vääräoppineisuutta vastaan.[20] Hän hävittää myös kaikki kirkot, tappaa siat ja poistaa almuveron.[3] Jeesus palaa noudattamaan muslimin elämäntapaa, tuomitsee ihmisiä islamin lain, šarian, mukaan, menee naimisiin arabialaisen naisen kanssa ja saa lapsia[3]. Lopulta hän kuolee ja Jumala herättää herättää kaikki kuolleista.[20]

»Muhammad on sanonut: Jumala lähettää Jeesuksen, Marian pojan, hahmossa joka muistuttaa Urwa bin Mas'udia. Jeesus etsii Antikristuksen ja surmaa hänet. Tämän jälkeen kuluu seitsemän vuotta, joiden aikana kenenkään kahden ihmisen välillä ei ole vihamielisyyttä.»

Klassinen eskatologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klassinen islamilainen 600-luvun eskatologia tuntee Jeesuksen toisen tulemisen, mutta Mahdi liitettiin vasta hieman myöhemmin kertomuksiin. Tämä toimii todisteena kristinuskon vahvasta vaikutuksesta islamiin. Arabien valloittamilla alueilla islaminuskon pysyi pitkään vähemmistönä ja joutui sopeutumaan ympäristöön.[14]

700-luvulle tultaessa šiialaisten keskuudessa kehittyi näkemys poliittisesta hahmosta, Jumalan johdattamasta Mahdista, joka syrjäyttäisi vallassa olevat umaijadit. Moni kapinajohtaja esiintyikin Mahdin puolesta tai itse Mahdina. Alun perin odotus Mahdiin liittyi lähitulevaisuuteen eikä hänen tulonsa merkinnyt Viimeisiä päiviä.[14]

Kätkeytyneen imaami Mahdin ilmaantumisen jatkuva venyminen aiheutti paineita oppineissa ja ajan myötä häntä alettiin siirtää ajan toiselle puolelle, lopun aikojen hahmoksi. Mahdi yhdistettiin myöhemmin Muhammadin sukuun kuuluvaksi messiaaksi ja näin Jeesus syrjäytettiin keskeiseltä asemalta. Eri ryhmittymillä Mahdin muuntautuminen lopun aikojen hahmoksi tapahtui eri aikaan. Esimerkiksi šiialaisuuden suurimmassa suuntauksessa kaksitoistašiialaisuudessa kätkeytyminen tapahtui vuonna 941, kun kahdestoista imaami, Mahdi, kätkeytyi.[14]

Nykyajan käsitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin pääsuuntauksen, sunnalaisuuden, mukaan Jeesus palaa Maahan puolustamaan Antikristusta (الدّجّال, Dajjal) vastaan. Toisaalta islamilaiset oppineet, kuten Javed Ahmad Ghamidi (s. 1951) ja Amin Ahsan Islahi (19041997), kyseenalaistavat hadithin Jeesuksen toisesta tulemisesta. Heidän mukaansa se on useita Koraanin jakeita vastaan.

Jeesuksen asema on vahvistunut myös islamin sisäisten kiistojen vuoksi. Šiialaisten uskonnollinen kokemus keskittyy odottamaan Mahdin, profeetta Muhammadin jälkeläisen, paluuta. Vastaavasti sunnalaiset rajoittavat Mahdin merkitystä tuomalla hänen rinnalleen Jeesuksen toisena messiaanisena hahmona.[20]

Jeesus ja kolminaisuusoppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin antama kuva kolminaisuusopista vaikuttaa edelleen siihen, millaiseksi kristinuskon kolminaisuus ymmärretään islamilaisessa maailmassa. Muslimit luulevat usein virheellisesti, että kristityt palvovat Jumalan, Jeesuksen ja Marian muodostamaa kolminaisuutta.[18]

»Kun Jumala sanoo: "Jeesus, Marian poika! Sinäkö sanoit ihmisille: 'Ottakaa minut ja äitini jumaliksi yhden Jumalan asemasta'?", Jeesus vastaa: "Jumala varjelkoon minua! En minä voisi sanoa sellaista, mihin minulla ei ole oikeutta. Jos olisin sanonut niin, Sinä tietäisit sen, sillä Sinä tiedät, mitä minun mielessäni on, mutta minä en tiedä, mitä Sinun mielessäsi on. Sinä tunnet salaisuudet."»
(Koraani 5:116, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Käsitys on vieras kristityille teologeille, sillä pyhän kolminaisuuden muodostavat Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki. Toisaalta käsitys on lähellä silloista kristillistä kansanuskoa, jossa Marian asemaa korostettiin. Esimerkiksi Muhammadin ajan Etiopiasta tunnetaan laaja Mariaa ylistävä runous.[21]

Useimpien kristillisten suuntausten opeissa Jeesus on Jumalan poika pyhässä kolminaisuudessa. Koraanissa ei mainita, että Jumala olisi ”saanut” lapsen. Islamin käsityksen mukaan kristittyjen kolminaisuus on polyteistista. Islamin mukaan Jumala ei koskaan tule vanhaksi tai kuole, joten poikaa ei tarvita jatkamaan Hänen työtään. Toisaalta islamin Jeesuksen alkuperä ei ollut täysin maallinen, sillä hän sai alkunsa, kun enkeli Gabriel puhalsi Marian raskaaksi. Koraani kieltää selkeästi Jeesuksen jumalallisuuden useassa suurassa.

»He sanovat: ”Jumala on valinnut itselleen lapsen.” Jumala varjelkoon meitä! Hänellehän kuuluu kaikki, mitä on taivaassa ja maassa, ja kaikki nöyrtyvät Hänen edessään.»
(Koraani 2:116, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

»Hän on taivaan ja maan luoja. Kuinka Hänellä olisi lapsia, vaikka Hänellä ei ole puolisoa? Hän on luonut kaiken ja Hän on Kaikkitietävä.»
(Koraani 6:101, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

»Te, joilla on Kirja, älkää menkö liian pitkälle väitteissänne älkääkä puhuko Jumalasta muuta kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika oli Jumalan lähettiläs ja Hänen Sanansa, jonka Hän antoi Marialle, ja Henki Hänen luotansa. Uskokaa Jumalaan ja Hänen lähettiläisiinsä älkääkä sanoko: ”Heitä on kolme”, vaan lopettakaa, se on parasta teille. Jumala on yksi jumala. Jumala meitä varjelkoon! Hänelläkö olisi lapsia? Hänelle kuuluu kaikki, mitä on taivaassa ja maassa. Jumala on riittävä edusmies.»
(Koraani 4:171, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Jeesus-nimi Koraanissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanan alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin termi Isa eroaa termeistä, joita kristityt käyttävät viitatessaan Jeesukseen. Suomenkielinen nimi Jeesus tulee latinan sanasta Iēsus, joka perustuu kreikan sanaan Iēsoûs (kreik. Ἰησοῦς). Tämä puolestaan on transkriptio alkuperäisestä arameankielisestä nimestä, Jēšūa‘ (ישוע), joka taas on kehittynyt Vanhan testamentin hepreankielisestä muodosta Jehōšūa‘ (יהושע). Nimen alkuperäinen merkitys on ”Jahve pelastaa”. Myös arabiankieliset kristityt käyttävät arameasta johdettua nimimuotoa Yasū‘ (يسوع).

Koraanin Jeesuksesta käyttämästä nimestä Isa on eri käsityksiä.

  • Ensimmäisen käsityksen mukaan nimen alkuperäiset juurikonsonantit j-š-‘ on käännetty jonkin syyn takia takaperin muotoon ‘-s-y, jotka ovat arabiankielisen ‘Īsān taustalla. Tämän teorian tukena on ollut se, että ”muinaisessa Mesopotamiassa tietyt jumalalliset nimet kirjoitettiin yhdellä tapaa ja lausuttiin toisella; esimerkiksi EN-ZU luettiin ZU-EN”.
  • Toinen käsitys on, että ”juutalaiset kutsuivat Jeesusta Esauksi (hepreaksi ‏עשו‎, ‘Ēśāw) vihasta ja että Muhammad oppi tämän nimen heiltä ymmärtämättä, että se oli loukkaus”. On sanottu, että arabian kielen Esau kirjoitettiin ‘Īsū, ja tämä saattaa olla muuttunut muotoon ‘Īsā muistuttaakseen Koraanin nimiä, jotka loppuvat -ā:han. Tätä käsitystä vastaan puhuu se, ettei ole todisteita siitä, että juutalaiset olisivat kutsuneet Jeesusta Esauksi. Lisäksi Muhammad arvosteli juutalaisia siitä, että he loukkasivat Jeesuksen äitiä.[22] Todennäköisesti myös ne kristityt, jotka olivat Muhammadin tuttavia, olisivat kertoneet hänelle, että nimi oli loukkaava.
  • Kolmannen käsityksen mukaan Koraanissa käytettiin muotoa Isa, jotta se muistuttaisi Musaa (Mooses), sillä nimet esiintyivät joskus pareina. Muita esimerkkejä nimipareista ovat Talut ja Jalut (Saul ja Goljat) sekä Ya’juj ja Ma’juj (Gog ja Magog).
  • Viimeisimmän käsityksen mukaan Arabian kristityt olivat johtaneet termin Isa syyrialaisesta muodosta Ješu‘ tai Išu‘. Näissä sanoissa ain-konsonantti tosin on sanan lopussa eikä ‘Īsān tapaan sanan alussa. Joissakin manikealaisissa teksteissä on kuitenkin todisteita siitä, että sananloppuinen ain on kadonnut hepreasta lainatuista sanoista.

Jeesuksen eri nimet Koraanissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • kalimatu-llah tarkoittaa ”Jumalan sanaa”.[23]
  • ruhun minhu tarkoittaa ”henki Hänestä”.[24]
  • al-Masih tarkoittaa ”Messiasta”, mainittu 11 kertaa.
  • nabi tarkoittaa ”profeettaa”.[25]
  • rasul tarkoittaa ”sanansaattajaa, Jumalan apostolia”.[26][27]
  • ibn Maryam, Isa ibn Maryam tarkoittaa "Marian poikaa" tai ”Jeesusta, Marian poikaa”, mainittu 33 kertaa. Tämä ilmaisu esiintyy vain kerran evankeliumeissa.
  • min al-muqarrabin tarkoittaa ”niiden joukossa, jotka ovat lähellä Jumalaa”.[23]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin monimuotoisuus. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-749-8.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Jeesus, islamin profeetta. Helsinki: Kirjapaja, 2006a. ISBN 951-607-330-1.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. 2. korjattu painos. Helsinki: Gaudeamus, 2006b. ISBN 951-662-924-5.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 1997. ISBN 952-9842-15-5.
  • Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1995. ISBN 952-9842-05-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hämeen-Anttila 2006a, s. 11–13.
  2. Hämeen-Anttila 1999, s. 14–17.
  3. a b c d e Sartola, Pekka: Islam: Ystävä vai vihollinen?, s. 202–210. Turku: Ajanteos, 2006. ISBN 952-99597-1-0.
  4. a b c d Hämeen-Anttila 2006a, s. 15–18.
  5. Koraani 5:46
  6. Hämeen-Antilla 1997, s. 50.
  7. Hämeen-Anttila 2004, s. 140–147.
  8. Hämeen-Anttila 2006a, s. 39–40.
  9. Hämeen-Anttila 1997, s. 34.
  10. Koraani 3:48 Viitattu 28.11.2007.
  11. a b c d e Hämeen-Anttila 2006a, s. 157–158, 191–192, 206.
  12. Vrt. Uusi testamentti: Matt. 7:16–20.
  13. a b c Hämeen-Anttila 2006a, s. 207–208, 223, 237–238.
  14. a b c d Hämeen-Anttila 1999, s. 126–128.
  15. a b c Hämeen-Anttila 2006a, s. 275–276, 300.
  16. a b c d e Hämeen-Anttila 2006a, s. 239–240, 273.
  17. Koraani 4:157–158.
  18. a b Hämeen-Anttila 2006a, s. 27.
  19. Spencer, Robert: Totuus Muhammadista: Maailman suvaitsemattomimman uskonnon perustajasta, s. 69. (The truth about Muhammad: Founder of the world’s most intolerant religion, 2006.) Translated by Cranite. Hyvinkää: Cranite, 2007. ISBN 978-952-92-2560-6.
  20. a b c d e f Hämeen-Anttila 2006a, s. 131–132, 155–156.
  21. a b Hämeen-Anttila 1997, s. 144–147.
  22. Koraani 4:156
  23. a b Koraani 3:45
  24. Koraani 4:171
  25. Koraani 29:30
  26. Koraani 4:157
  27. Koraani 5:75

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]