Siirry sisältöön

Antikristus

Wikipediasta
Tämä artikkeli käsittelee kristinuskon ja islamin nimitystä Kristuksen vastustajalle. Antikristus on myös Friedrich Nietzschen kirjoittama kirja. Katso myös täsmennyssivu Antichrist.
Antikristus 1100-luvun kuvassa vasemmalla

Antikristus (m.kreik. ἀντίχριστος, antíkhristos, "vastakristus" tai "sijaiskristus") viittaa Uudessa testamentissa ennustettuun yksittäiseen monitulkintaiseen eskatologiseen hahmoon, joka nousee lopun aikoina Jeesuksen Kristuksen lopulliseksi pettäjäksi ja vastustajaksi. Hänet luonnehditaan Jeesuksen jumalallisuuden, Jumalan Pojan ja inkarnaation kieltäjäksi sekä suuria joukkoja eksyttävien valheiden levittäjäksi. Antikristuksen on tulkittu symboloivan myös vallitsevaa hengellistä todellisuutta.[1]

Käsite esiintyy nimenomaisesti Johanneksen kirjeissä, joissa apostoli Johannes varoittaa ”antikristuksesta”, joka on vielä tulossa, mutta samalla ”monista antikristuksista”, jotka ovat jo ilmestyneet – henkilöistä tai vaikutuksista, jotka kieltävät Jeesuksen olevan Kristus eivätkä tunnusta Hänen tulleen lihassa.[1] Aiheeseen liittyviä Raamatun kohtia ovat esimerkiksi ”laittomuuden ihminen” 2. Tessalonikalaiskirjeessä, joka korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle temppelissä, sekä Ilmestyskirjassa Saatanalta voimansa saava Jumalaa pilkkaava ja pyhiä vainoava peto.[1]

Laajemmassa kristillisessä teologiassa antikristus ilmentää järjestelmällistä vastustusta Jumalan totuutta kohtaan. Hän käyttää petollisia merkkejä ja ihmeitä jäljitelläkseen Kristuksen auktoriteettia ja edistääkseen maailmanlaajuista luopumusta ennen toista tulemista.[1] Historiallisessa eksegesissä tätä hahmoa on liitetty harhaoppeihin ja vainoihin aina varhaisista gnostilaisista Kristuksen ihmisyyden kieltämisistä myöhempiin odotuksiin apokalyptisissa tapahtumissa.[2]

Tulkinnat jakautuvat futuristisiin, jotka näkevät kirjaimellisen lopun aikojen johtajan, preteristisiin, jotka näkevät tunnusmerkkien täyttymistä historiallisissa hahmoissa kuten keisareissa ja Nerossa sekä idealistisiin tulkintoihin, joiden mukaan kyse on ajattomista pahuuden periaatteista.[3] Joissakin perinteissä, kuten reformaation ajan uudistajilla, nimitys liitettiin institutionaalisiin vääristymiin, kuten paaviuteen, perustuen nähtyihin opillisiin poikkeamiin. Termiä on käytetty myös harhaoppisina pidetyistä johtajista ja poliittisista henkilöistä, joita pidetään uhkana kristillisille arvoille.[2]

Antikristus Uudessa testamentissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Anti-" sanassa Antikristus tarkoittaa "olla jonkun sijasta" ja "jotakuta vastaan".[4] Vastoin yleistä käsitystä, ja myös monien kristittyjen ja ei-kristittyjen yllätykseksi, varsinaiset sanat "antikristus" ja monikkomuoto "antikristukset", eivät sellaisenaan esiinny kertaakaan Ilmestyskirjassa, Danielin kirjan apokalypseissa, Paavalin tessalonikalaiskirjeen viittauksissa "laittomuuden ihmiseen",[5] tai Jeesuksen puheessa aikojen lopun merkeistä.[6] Vaikka sanaa "antikristus" ei mainita näissä kohdissa, ne on yleensä yhdistetty kristillisessä traditiossa sanaan, mutta Raamatussa yhteyttä ei varsinaisesti ole. Raamatun Ilmestyskirjassa esimerkiksi luvussa 13. mainitaan kuitenkin viimeisinä päivinä ilmestyvä peto, joka nousee merestä. Monissa tulkinnoissa Ilmestyskirjassa mainittu "merestä nouseva peto", "lopun ajan viimeisinä päivinä maailmaan ilmaantuva synnin mies", "kadotuksen lapsi", "laiton" ja "pieni sarvi" olisivat Raamatussa mainittuja nimityksiä tälle viimeiselle Antikristukselle.

Sana "antikristus" kaikissa muodoissaan esiintyy vain viisi kertaa Raamatussa, kahdessa apostoli Johanneksen kirjeessä Uudessa Testamentissa:

Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. (1. Joh. 2:22)
Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niin kuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. (1. Joh. 2:18)
ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. (1. Joh. 4:3)
Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus. (2. Joh. 1:7)

Antikristus islamissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisen tuomion merkkejä islamissa on Antikristuksen (Al-Masih Al-Dajjal) tai Kristuksen vihollisen (arab. عدو المسيح) saapuminen. Siihen uskominen on olennainen osa islamia.[7] Sahih Muslimiin sisältyvän hadithin mukaan Jumalan apostoli sanoi:

"Kiiruhtakaa tekemään hyviä töitä ennen kuin kuusi asiaa tapahtuu: auringonnousu lännestä, savu, Dajjal, peto sekä yhden teistä kuolema tai yleinen hävitys".

Profeetta Muhammed myös kertoi erään Antikristuksen tuntomerkin, jota kukaan profeetta ei ollut aikaisemmin kertonut: tämä oli yksisilmäinen. Sana kafir (vääräuskoinen) on kirjoitettu hänen otsaansa.[8] Antikristus ilmestyy Konstantinopolin valloituksen jälkeen. Hänen tulonsa on pelottava, ja hänellä on yliluonnolliset voimat. Iranin juutalaiset Isfahanista, lukumäärältään 70 000,[9] tulevat seuraamaan häntä. [8] Antikristus pyrkii Medinaan, mutta ei pääse sinne, sillä enkelit suojelevat kaupunkia.[8] Lopun aikojen taistelussa Kristus laskeutuu valkoiseen minareettiin Damaskoksen itäisessä osassa, etsii käsiinsä Antikristuksen ja tappaa tämän Luddin portin luona. [8][10]

Kirjat ja elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofi Friedrich Nietzschen eräs tunnetuimmista kristinuskoa kritisoivista teoksista kantaa nimeä Antikristus.[11]

Robert Hugh Bensonin dystooppista romaania antikristuksesta, Lord of the World (1907) on pidetty "profeetallisena". Sekä paavi Benedictus XVI että paavi Franciscus ovat molemmat viitanneet siihen eri yhteyksissä.[12]

Richard Donnerin elokuvassa Ennustus (The Omen) antikristus Damien saapui maan päälle. Jatko-osat ovat nimeltään Kirous ja Seitsemän tikaria. Alkuperäisestä Ennustuksesta on tehty uusi versio vuonna 2006.

Tim LaHaye ja Jerry B. Jenkins ovat kirjoittaneet 12-osaisen kirjasarjan Viimeisten päivien vaellus. Kirjasarja kertoo ihmiskunnan viimeisestä hetkistä, kun uskovat ylöstemmataan ja antikristus nousee valtaan. Kirjasarja päättyy Harmageddonin taisteluun.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 Antichrist biblehub.com. Viitattu 18.2.2026. (englanniksi)
  2. 1 2 Charles Hodge: § 6. Antichrist Systematic Theology Vol. III. 1940. WM. B. Eerdmans Publshing Co. Viitattu 18.2.2026. (englanniksi)
  3. ↑ Ian Paul: Who are the antichrist, the ‘man of lawlessness’, and the beast? Psephizo. 8.9.2023. Viitattu 18.2.2026.
  4. ↑ Coombes, R. A.: Word Studies on The Antichrist Alpha Omega Report. Viitattu 31.7.2008.
  5. ↑ 2.Tess. 2:3
  6. ↑ Matt. 24:3-44
  7. ↑ Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 251. Isaac Publishing, 2013.
  8. 1 2 3 4 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips sunnah.com.
  9. ↑ Amnon Netzer: Isfahan xviii. Jewish Community (Vuonna 2003 juutalaisia oli Isfahanissa enää 1500.) Encyclopaedia Iranica. Viitattu 4.12.2017. (englanniksi)
  10. ↑ Sookhdeo, 2013, 258
  11. ↑ Nietzsche, Friedrich: Antikristus. Suomentanut Aarni Kouta. Helsinki: Esoterica Publishing, 1991.
  12. ↑ Colin O’Brien: Why Are 2 Different Popes Telling Us to Read “Lord of the World”? Aleteia.org 2016

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailmanloppu ja lopun ajat kristillisessä eskatologiassa

Antikristus | Apokalypsi | Eskatologia | Danielin kirja | Harmageddonin taistelu | Ilmestyskirja | Jeesuksen toinen tuleminen | Pedon luku | Tuhatvuotinen valtakunta | Tuomiopäivä | Vihan ja ahdistuksen aika | Väärä profeetta | Ylöstempaus

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Antikristus&oldid=23853151”