Antikristus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kristinuskon nimitystä Kristuksen vastustajalle. Antikristus on myös Friedrich Nietzschen kirjoittama kirja. Katso myös täsmennyssivu Antichrist.
Antikristus 1100-luvun kuvassa vasemmalla

Antikristus (muinaiskreikaksi ἀντίχριστος, antíkhristos, "vastakristus" tai "sijaiskristus") on kristinuskon mukaan Saatanan lähettämä Kristuksen vastustaja, joka Kristuksen jälleentulemisen edellä on nostava taisteluun kaikki jumalanvastaiset voimat, mutta jonka Kristus on voittava. Nimitys itsessään esiintyy Raamatussa vain Johanneksen kirjeissä.[1] Jotkut yhdistävät Antikristuksen myös petoon, joka mainitaan Ilmestyskirjassa.[2]

Kristillisessä eskatologiassa Antikristus kuvataan täydellisen pahana ja totuuden vastustajana, vaikka maailmaan ilmaantuessaan esiintyykin pettävästi hyvänä ja totuuden tuojana. Trinitaarisen eli kolmipersoonaisen näkemyksen mukaan Saatana pyrkii jäljittelemään Jumalan kolminaisuutta ja tuo voimansa esiin lopun aikoina kolmessa persoonassa, jotka Ilmestyskirja mainitsee: Lohikäärme (Saatana), Peto (Antikristus) ja Väärä Profeetta (Epäpyhä Henki). Petoon yhdistetään myös "Pedon merkki" ja Pedon nimen luku "666", joka on "erään ihmisen luku".

Historiassa antikristuksena on pidetty muun muassa keisari Neroa ja Domitianusta. Luther katsoi paavin olevan antikristus ja käsitys olikin pienin erotuksin vallalla protestanttisissa kirkoissa 1900-luvun alkuun asti. 1900-luvulla yleistyi futuristinen tulkintatapa jonka mukaan antikristus on aikojen lopussa Eurooppaa ja Lähi-itää tai jopa koko maailmaa hallitseva diktaattori. 1900-luvun aikana onkin pidetty monia silloin hallinneita diktaattoreja antikristuksina, erityisesti Adolf Hitleriä. Kylmän sodan aikaan osassa Yhdysvaltojen vanhoillisista piireistä antikristuksena on pidetty kommunistisia johtajia, kuten Stalinia ja Leniniä.

Antikristus Uudessa testamentissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Anti-" sanassa Antikristus tarkoittaa "olla jonkun sijasta" ja "jotakuta vastaan".[3] Vastoin yleistä käsitystä, ja myös monien kristittyjen ja ei-kristittyjen yllätykseksi, varsinaiset sanat "antikristus" ja monikkomuoto "antikristukset", eivät sellaisenaan esiinny kertaakaan Ilmestyskirjassa, Danielin kirjan apokalypseissa, Paavalin tessalonikalaiskirjeen viittauksissa "laittomuuden ihmiseen",[4] tai Jeesuksen puheessa aikojen lopun merkeistä.[5] Vaikka sanaa "antikristus" ei mainita näissä kohdissa, ne on yleensä yhdistetty kristillisessä traditiossa sanaan, mutta Raamatussa yhteyttä ei varsinaisesti ole. Raamatun Ilmestyskirjassa esimerkiksi luvussa 13. mainitaan kuitenkin viimeisinä päivinä ilmestyvä peto, joka nousee merestä. Monissa tulkinnoissa Ilmestyskirjassa mainittu "merestä nouseva peto", "lopun ajan viimeisinä päivinä maailmaan ilmaantuva synnin mies", "kadotuksen lapsi", "laiton" ja "pieni sarvi" olisivat Raamatussa mainittuja nimityksiä tälle viimeiselle Antikristukselle.

Sana "antikristus" kaikissa muodoissaan esiintyy vain viisi kertaa Raamatussa, kahdessa apostoli Johanneksen kirjeessä Uudessa Testamentissa:

Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. (1. Joh. 2:22)
Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niin kuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. (1. Joh. 2:18)
ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. (1. Joh. 4:3)
Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus. (2. Joh. 1:7)

Kirjat ja elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filosofi Friedrich Nietzschen eräs tunnetuimmista kristinuskoa kritisoivista teoksista kantaa nimeä Antikristus[6].

Richard Donnerin elokuvassa Ennustus (The Omen) antikristus Damien saapui maan päälle. Jatko-osat ovat nimeltään Kirous ja Seitsemän tikaria. Alkuperäisestä Ennustuksesta on tehty uusi versio vuonna 2006.

Tim LaHaye ja Jerry B. Jenkins ovat kirjoittaneet 12 -osaisen kirjasarjan Viimeisten päivien vaellus. Kirjasarja kertoo ihmiskunnan viimeisestä hetkistä, kun uskovat ylöstemmataan ja antikristus nousee valtaan. Kirjasarja päättyy Harmageddonin taisteluun.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1. Joh. 2:18; 1. Joh. 2:22; 2. Joh. 1:7.
  2. Esimerkiksi Ilm. 11:7
  3. Coombes, R. A.: Word Studies on The Antichrist Alpha Omega Report. Viitattu 31.7.2008.
  4. 2.Tess. 2:3
  5. Matt. 24:3-44
  6. Nietzsche, Friedrich: Antikristus. Suom. Aarni Kouta. Helsinki: Esoterica Publishing, 1991.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]