Siirry sisältöön

Taivas (uskonto)

Wikipediasta
Gustave Doré kuvituksessa Jumalaiseen näytelmään Dante ja Beatrice katsovat ylimpään taivaaseen.

Taivas on uskonnollinen käsite tuonpuoleisesta paikasta, joka esimerkiksi kristinuskossa on Jumalan ja enkelien olinpaikka ja autuaiden ihmisten kuolemanjälkeinen paikka.[1] Monissa varhaisissa kulttuureissa taivaan ajateltiin muodostavan maan ylle kupolimaisen holvin.[2][3] Vuoden 2015 kyselyssä vajaa viidennes suomalaisista uskoi, että kuoleman jälkeen ihminen menee joko taivaaseen tai helvettiin.[4]

Kristinuskon taivas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatussa taivaasta puhutaan eri merkityksissä. Näitä ovat esimerkiksi seuraavat:

  1. Näkyvä taivas, jossa ovat kuu, tähdet ja muu avaruus.
  2. Paikka tai tila, jossa enkelit asustavat ja liikkuvat.
  3. Jumalan läsnäolon paikka. Jumalaa sanotaan taivaalliseksi Isäksi.
  4. Kristityn päämäärä, paratiisi, johon hän pääsee kuolemansa jälkeen.
  5. Näkymätön maailma. Raamattu kertoo, että Jumala luo aikojen lopussa sekä uuden taivaan ja uuden maan, toisin sanoen sekä näkyvä että näkymätön maailma uudistuvat.
”Voitte antaa minulle siivet, miten monta vain haluatte, mutta munimaan en rupea!” Thomas Theodor Heine, Simplicissimus, 1900.

Ilmestyskirjassa puhutaan viimeisestä ylösnousemuksesta, jossa kaikki kuolleet herätetään ja tuomitaan tekojensa mukaan, ja henkilöt, joiden nimi on elämän kirjassa, pelastuvat, kun taas muut tuomitaan helvettiin eli tuliseen järveen Saatanan ja hänen enkeliensä lailla.[5] Eri tulkintojen mukaan vainaja joko siirtyy suoraan taivaaseen kuoleman jälkeen tai hänet herätetään kuolleista vasta maailmanlopussa.

Kristillisessä taivaassa ylistetään Jumalaa suuressa jumalanpalveluksessa.[4] Ilmestyskirjan mukaan taivaassa ei ole itkua eikä mitään pahaa, ja se muodostaa näin täydellisen vastakohdan helvetille. Taivaan hyvyydellä ei viitata niinkään yltäkylläisyyteen maallisessa mielessä vaan Jumalan kirkkauteen ja läheisyyteen, josta taivaaseen päässeet tulevat osalliseksi ja saavat nauttia.

Jeesus puhui vertauksissaan usein taivasten valtakunnasta.[6] Paavali kertoo, kuinka hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen.[7][4]

Jeesus sanoo oppilailleen, että mistä tahansa he luopuvat hänen takiaan, he saavat taivaassa satakertaisesti takaisin.[8] Raamatussa puhutaan kruunusta, jonka saavat taivaassa ne, jotka ovat olleet uskollisia ja kestäneet koetuksen.[9] Tuomas Akvinolaisen mukaan marttyyrit, uskon opettajat ja neitsyet saavat taivaassa kruunut päähänsä saavutuksistaan.[10]

Monikkomuoto ”taivaat” esiintyy sekä heprean- että kreikankielisissä Raamatun alkuteksteissä. Paavalin kertomus kolmannesta taivaasta viittaisi käsitykseen monista taivaista. Ajatus useista taivaista on saanut erityisen pitkälle kehitetyn muodon mormonismissa. Kuitenkin esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa yksikkö ja monikkomuoto esiintyvät rinnan.

Vuoden 2015 kyselyssä vajaa viidennes suomalaisista uskoi, että kuoleman jälkeen ihminen menee joko taivaaseen tai helvettiin. Vuonna 2011 suomalaisista 12 prosenttia yhtyi käsitykseen, että ihmiset herätetään kuolleista ja osalle seuraa ikuinen elämä ja toisille kadotus. Katolisen kirkon oppiin kuuluu ajatus kiirastulesta. Monet protestanttiset teologit katsovat, ettei kiirastuliopille ole riittävää raamatullista perustaa.[4]

Paratiisi islamissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Janna
Taj Mahal ja puutarha.

Islaminuskossa helvetin tuskat ja paratiisin (Janna) nautinnot kuvataan ruumiillisina. Islamin mukaan helvetti ja paratiisi liittyvät viimeisen tuomion jälkeisiin aikoihin. Viimeinen tuomio tapahtuu, kun maailmanhistoria on lakannut ja kuolleet nousevat haudoistaan. Ylösnousemus koskee sekä sielua että ruumista.[11]

Viimeisellä tuomiolla hyvät ja pahat teot punnitaan, ja jos hyvät ovat painavampia, ihminen voi päästä paratiisiin. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa, sillä Jumala ei ole luvannut mitään ehdotonta. Hyviin tekoihin kuuluu islamilainen hurskaus, joka liittyy erityisesti niiden uskonnollisten rituaalien seuraamiseen, jotka luetellaan islamin viidessä pilarissa.[12]

Pahat teot liittyvät erityisesti seksuaaliseen käyttäytymiseen, joka on islamissa tarkkaan säädeltyä maan päällä. Islamilaisissa lähteissä paratiisia kuvataan myös aistillisena paikkana, jossa uskoville luvataan erilaisia nautintoja.[12] Koraanin mukaan paratiisi on runsaudensarvi, jossa on tarjolla ihmeellisiä hedelmiä, viinivirtoja, jotka eivät kuitenkaan humalluta, hunajaa ja maitoa, palvelijoita sekä seksuaalisia nautintoja (Koraani 76:5–9; 78:31–33; 83:22–28).[13] Aistillisuutta korostava paratiisikuva näkyy etenkin puhuttaessa huureista eli paratiisin neidoista. Sen sijaan kristillisessä perinteessä hengellisyyttä on usein korostettu enemmän kuin ruumiillisuutta.[14]

Islamilaisista teologeista eräät tulkitsevat kertomukset kuvaannollisesti – ylin paratiisin nautinto on Jumalan näkeminen ja pahin helvetin tuska on jääminen ikuisesti paitsi Jumalan läheisyydestä.[11]

Joissakin historiallisissa tilanteissa lupaus paratiisista on toiminut kannustimena muslimisotilaille. Heidän taistelutahtoaan on lisännyt näköala suorasta pääsystä paratiisiin, jos sotilas kuolee marttyyrina uskonsodassa.[15][16]

Taivaan jumalia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa uskonnoissa taivaaseen liittyy jumalia, jotka hallitsevat taivasta. Ylijumalia ovat muun muassa Zeus roomalaisessa mytologiassa, Juppiter roomalaisessa mytologiassa ja Ukko suomalaisessa mytologiassa.

Kulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivas on ollut aiheena useassa kaunokirjallisessa teoksessa, esimerkiksi Dante Alighierin allegorisessa teoksessa Jumalainen näytelmä (1300-luku), John Miltonin runoelmassa Kadotettu paratiisi (1667) tai Mark Twainin satiirissa Kapteeni taivaassa (1909). Taivas on länsimaisessa taiteessa läsnä myös kristillisen taiteen kuvastossa tai William Blaken kaltaisten näkijöiden taiteessa.[2]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ taivas. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. 1 2 Zaleski, Carol: Heaven Encyclopaedia Britannica. Viitattu 17.12.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Whitaker, Robyn: What and where is heaven? The Conversation. 18.4.2019. Viitattu 17.12.2024. (englanniksi)
  4. 1 2 3 4 Pörhönen, Janica: Taivas sijaitsee maaseudulla ja siellä syödään myös lihaa Maaseudun tulevaisuus. 24.12.2022. Viitattu 17.12.2024.
  5. ↑ Ilm. 20:12
  6. ↑ Matt. 7:21
  7. ↑ 2 Kor. 12:1–4
  8. ↑ Luuk. 18:29–30, Mark. 10:29–30, Matt. 19:29
  9. ↑ Jaak. 1:12, Ilm. 2:10, Ilm. 3:11
  10. ↑ Thomas Aquinas: Kvestio 96. Supp. IIIa Summa theologiae. Viitattu 17.12.2024. (englanniksi)
  11. 1 2 Hämeen-Anttila 2004, s. 150–157.
  12. 1 2 Sookhdeo 2013, s. 370.
  13. ↑ Sookhdeo 2013, s. 340.
  14. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 20.
  15. ↑ Sookhdeo 2013, s. 341.
  16. ↑ Hari, Johann: Heaven: A fool’s paradise The Independent. 21.4.2010. Viitattu 17.12.2024. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Närhi, Jani: Paratiisien synty. Ihmismieli, evoluutio ja taivaalliset puutarhat. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-462-7

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Taivas_(uskonto)&oldid=24108956”