Apokalypsi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johanneksen ilmestyksen synnystä kertova ikoni.

Apokalypsi (m.kreik. ἀπōκάλυψις, apokálypsis; kirjaimellisesti "verhon nostaminen tai poistaminen")[1] tarkoittaa varhaisen juutalaisen ja kristillisen kirjallisuuden terminologiassa salattujen asioiden ilmestystä, jonka Jumala on antanut valitsemalleen profeetalle; tavallisesti termiä käytetään kuvaamaan tällaisen ilmestyksen kirjoitettua muotoa. Apokalyptisellä kirjallisuudella eli ilmestyskirjallisuudella on suuri merkitys juutalaisessa, kristillisessä ja islamilaisessa perinteessä, koska tietyt uskon konseptit, kuten kuolleiden ylösnousemus, tuomiopäivä, taivas ja helvetti kuvataan parhaiten niissä. Apokálypsis-sana näyttää syntyneen kreikkaa puhuvien juutalaisten keskuudessa, joilta se on siirtynyt kristityille.lähde?

Toiselta vuosisadalta lähtien nimitystä käytettiin useista juutalaisista ja kristillisistä kirjoista, joissa on samanlaisia piirteitä. Johanneksen ilmestyksen lisäksi kirkkoisä Klemens Aleksandrialainen ja muut mainitsevat Pietarin ilmestyksen. Myös muun muassa Aadamin ja Abrahamin ilmestykset tunnetaan.lähde?

Apokalyptinen kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apokalyptinen kirjallisuus eli ilmestyskirjallisuus on lähinnä uskonnollisen kirjallisuuden laji, jossa profeetallisten näkyjen muodossa kuvataan mullistavia, kriisien ja katastrofien täyttämiä aikoja tai maailmanloppua.[2]

Runsaasta alkukristillisestä ilmestyskirjallisuudesta, johon kuuluvat esimerkiksi Pietarin ilmestys ja Paavalin apokalypsi, on Raamattuun hyväksytty vain Danielin kirja sekä Johanneksen ilmestys (n. 95), jossa kristittyjä uhkaavaa Rooman valtakuntaa kuvataan pedoksi ja suureksi portoksi. Taistelua ennakoidaan pitkäksi ja ahdistavaksi. Jumalan karitsa on kuitenkin voittava, minkä jälkeen koittavassa tuhatvuotisessa valtakunnassa kristityt marttyyrit tulevat hallitsemaan. Samankaltainen usko elähdytti muitakin alkukristillisia apokalypsejä.[2]

Ilmestyskirjallisuudessa käytetään paljon kuvia ja symboliikkaa. Luvuilla ja laskelmilla on usein merkittävä maaginen tehtävä. Ilmestyskirjallisuudesta tunnetaan esimerkiksi apokalyptinen pedon luku 666. "Apokalyptisiksi ratsastajiksi" kutsutaan Johanneksen ilmestyksen kuudennessa luvussa esitettyjä vertauskuvia, joiden on tulkittu tarkoittavan ruttoa, sotaa, nälänhätää ja kuolemaa. Dante Alighieri sai Paavalin apokalypsistä aineksia näynomaiseen eepokseensa Divina Commedia (1321, Jumalainen näytelmä). Uudempaa apokalyptistä kirjallisuutta edustavat monet William Blaken tekstit, kuten runokirja The Visions of the Daughters of Albian (1793), ja James Thomsonin runo "The City of Dreadful Night" (1874). Apokalypsisymboliikka on keskeinen myös Umberto Econ postmodernissa romaanissa Ruusun nimi (1983).[2]

Suomen kirjallisuudessa ovat lajin piiriin luettavissa esimerkiksi V. A. Koskenniemen runo "Yli vaikenevain kattoin" (teoksessa Runoja, 1906) ja [[Mika WaltarV. A. Koskenniemin runo "Kuollut maa" (teoksessa Valtatiet, 1928).[2]

Tyypilliset piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanneksen ilmestyksen seitsemän pasuunaa.

Uskonnollinen apokalyptinen kirjallisuus on kirjallisuusgenre, johon kuuluvilla teksteillä on tunnusomaiset piirteet. Teksti paljastaa mysteerejä, asioita, jotka ovat tavallisen ihmistietämyksen ulkopuolella. Jumala antaa valituille profeetoille tai pyhimyksille ohjeita koskien salattuja asioita, jotka usein ovat joko täysin vieraita ihmiskokemukselle tai koskevat ihmisten historiaa joka on vielä toteutumatta.

Jotkin taivaan salaisuuksista paljastetaan hyvinkin yksityiskohtaisesti tai suurpiirteisesti: Jumalan suunnitelmat, enkeleiden ja pahojen henkien teot ja ominaisuudet, luonnonilmiöiden selitykset, tarinat luomisesta ja ihmiskunnan varhaisesta historiasta, tulevat tapahtumat, erityisesti Israelin historiaan liittyvät, ja monet muut. Tyypillisesti apokalypsin vastaanottaminen kuvataan samassa muodossa kuin muidenkin profetioiden vastaanottaminen, eli profeetta saa ilmestyksen joko unessa tai näkynä.

Ilmestyskirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatussa

Vanhan testamentin apokryfisessä kirjallisuudessa

Uuden testamentin apokryfisessä kirjallisuudessa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Broby-Johansen, R.: ”Apokalypsis”, Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, s. 196. Helsinki: Tammi, 1977. ISBN 951-30-3964-1.
  2. a b c d Apokalyptinen kirjallisuus. Ilmestyskirjallisuus, Tieteen termipankki, viitattu 30.7.2022

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]