Angelologia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Angelologia” ohjaa tänne. Danielle Trussonin kirjasta katso Enkelioppi (kirja).
Enkeliden kolme hierarkiaa ja yhdeksän järjestystä. Francesco Botticini (1400-luku)

Angelologia tarkoittaa enkelioppia, enkelitiedettä, kirkkojen ja teologien käsityksiä enkeleistä. Erityisesti termi kuvaa kristillisen kirkon systemaattista ajattelua ja opetusta enkeleistä. Mutta myös juutalaisuudessa ja islamissa on omat oppinsa enkeleistä, niiden merkityksestä, asemasta ja hierarkioista. Itse asiassa kaikissa kolmessa monoteistisessä eli yksijumalaisessa uskonnossa vallitsee sama käsitys enkeleistä taivaallisina henkiolentoina ja Jumalan sanansaattajina, vaikka erojakin on.

Angelologia ei ole yhtenäinen ja selvärajainen oppirakennelma, vaan teologien tekemien määritelmien ja tulkintojen kudelma. Esimerkiksi enkelihierarkioista on esitetty erilaisia näkemyksiä: tavallisin on yhdeksänportainen hierarkia, jota kannattivat Pseudo-Dionysios Areopagita ja Tuomas Akvinolainen. Arkkienkelien lukumäärästä – seitsemän – vallitsee laaja yksimielisyys, koska lukumäärä ilmoitetaan Raamatun apokryfikirjoihin kuuluvassa Tobitin kirjassa. Arkkienkelien nimistä on erilaisia näkemyksiä. Kristillisen kirkon angelologian mukaan nimeltä mainittuja arkkienkeleitä ovat vain ne kolme, jotka löytyvät Raamatusta: Mikael, Gabriel ja Rafael. Eenokin kirjassa mainitaan kaikki seitsemän: Uriel, Rafael, Raguel, Mikael, Sarakiel, Remiel ja Gabriel.[1][2]

Kristillisten kirkkojen välillä ei ole erityistä ekumeenista kiistaa enkeleistä, sillä angelologia on pidättyväinen tieteenala ja perustuu ensisijaisesti Raamatun kertomuksiin. Yksittäiset teologit ovat silti esittäneet yksityiskohtaisia ja pitkälle meneviä kuvauksia ja tulkintoja enkeleistä. Teoksessaan Summa Theologica Tuomas Akvinolainen (1125–1274) kirjoitti laajasti enkeleistä. Teoksen nämä osat on suomennettu omana kirjanaan.[3]

Angelologisia kuvauksia löytyy myös kaunokirjallisuudesta ja runoudesta, kuten Danten Jumalaisesta näytelmästä tai John Miltonin Kadotetusta paratiisista. New age ja erilaiset uushenkiset opit soveltavat kristillistä, juutalaista tai islamilaista enkelioppia, mutta yhdistävät siihen omia käsityksiään. Lopputuloksena on värikästä ja yksityiskohtaista ”angelologiaa”.

Kristinuskon käsityksiä enkeleistä eli angelologiaa tutkitaan teologisista oppiaineista dogmatiikassa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Davidson, Gustav: A Dictionary of Angels. The Free Press, 1971.
  • Godwin, Malcolm: Angels. An Endangered Species. Simon and Schuster, 1990.
  • Seppälä, Olli: Maan ja taivaan enkelit. Kirjapaja, 1998.
  • Seppälä, Olli: Enkeli – taivaallinen sanansaattaja. Kirjapaja, 2003.
  • Tuomas Akvinolainen: Enkelit ja filosofia. Suomentanut Reijo Työrinoja. Gaudeamus, 2021. ISBN 978-952-345-125-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Book of Enoch. Translated from Ethiopic by Richard Laurence. Chapter 20 johnpratt.com. 1883.
  2. Eenokin kirja. Suom. Tuomas Levänen Apokryfisiä kirjoituksia ja muuta suomennettuina.
  3. Tuomas Akvinolainen, 2021