Angelologia

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Angelologia” ohjaa tänne. Danielle Trussonin kirjasta katso Enkelioppi (kirja).

Angelologia tarkoittaa enkelioppia, enkelitiedettä, kirkkojen ja teologien käsityksiä enkeleistä. Erityisesti termi kuvaa kristillisen kirkon systemaattista ajattelua ja opetusta enkeleistä. Mutta myös juutalaisuudessa ja islamissa on omat oppinsa enkeleistä, niiden merkityksestä, asemasta ja hierarkioista. Itse asiassa kaikissa kolmessa monoteistisessä eli yksijumalaisessa uskonnossa vallitsee yllättävän yhtenäinen käsitys enkeleistä taivaallisina henkiolentoina ja Jumalan sanansaattajina, vaikka toki erojakin on.

Angelologia ei ole yhtenäinen ja selvärajainen oppirakennelma, vaan eri teologien tekemien määritelmien ja tulkintojen kudelma. Niinpä esimerkiksi enkelihierarkioista on esitetty erilaisia näkemyksiä: tavallisin on yhdeksänportainen hierarkia, jota kannattivat Pseudo-Dionysios Areopagita ja Tuomas Akvinolainen. Arkkienkelien lukumäärästä – seitsemän – vallitsee laaja yksimielisyys, koska asia on ilmaistu Raamatussa (apokryfikirjoihin kuuluvassa Tobitin kirjassa). Minkä nimisiä nämä seitsemän ovat, siitä esiintyy erilaisia näkemyksiä riippuen mistä perinteestä käsin asiaa tulkitaan. Kristillisen kirkon angelologian mukaan nimeltä mainittuja arkkienkeleitä ovat vain ne, jotka löytyvät Raamatusta: Mikael, Gabriel ja Rafael. Muitakin nimiä esiintyy kirjallisuudessa, mutta mitään ”virallista asemaa” näillä nimillä (esimerkiksi Uriel) ei varsinaisesti ole.

Kristillisten kirkkojen välille ei saa syntymään suurta ekumeenista kiistaa enkeleistä, sillä niiden yhteinen angelologia on melko pidättyväistä. Se perustuu ensisijaisesti Raamatun kertomuksiin. Monet teologit ovat kuitenkin vuosisatojen varrella esittäneet yksityiskohtaisia ja pitkälle meneviä kuvauksia ja tulkintoja enkeleistä. Angelologisia kuvauksia löytyy myös kaunokirjallisuudesta ja runoudesta, kuten Danten Jumalaisesta näytelmästä tai John Miltonin Kadotetusta paratiisista.

New age ja erilaiset uushenkiset opit käyttävät hyväkseen kristillistä, juutalaista ja islamilaista enkeliopetusta, mutta yhdistävät siihen omasta perinteestään ja tarustostaan nousevia käsityksiä. Lopputuloksena on värikästä ja yksityiskohtaista ”angelologiaa”, joka perustuu enemmän mielikuvitukseen kuin vakavasti otettavaan uskonnollisen perinteen tulkintaan.

Angelologiaa voi harjoittaa akateemisena tieteenä, eli enkeleitä voi tutkia samoin kuin muitakin uskonnollisia käsityksiä tai kulttuuri-ilmiöitä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Davidson, Gustav: A Dictionary of Angels. The Free Press, 1971.
  • Godwin, Malcolm: Angels. An Endangered Species. Simon and Schuster, 1990.
  • Seppälä, Olli: Maan ja taivaan enkelit. Kirjapaja, 1998.
  • Seppälä, Olli: Enkeli – taivaallinen sanansaattaja. Kirjapaja, 2003.