Henokin kirja

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Ensimmäistä Henokin kirjaa.
Henokin kirja
Kirjailija anonyymi kirjoittaja
Kieli mahdollisesti aramea tai heprea
Genre apokryfinen kirjoitus
Julkaistu ei tiedossa
Suomennos
Suomentaja Johannes Seppälä
Kustantaja Ortokirja ry
Julkaistu 1982
Sivumäärä 84 s.
ISBN 951-95565-5-9
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Henokin kirja on nimitys, joka on annettu kolmelle Henokin, Nooan esi-isän, nimiin laitetulle Vanhan testamentin apokryfisiin kirjoihin kuuluvalle kirjoitukselle. Nimellä viitataan yleensä Ensimmäiseen Henokin kirjaan eli Etiopialaiseen Henokin kirjaan, joka on säilynyt ainoastaan ge’ezin kielellä. Toinen Henokin kirja, joka on peräisin noin ensimmäiseltä vuosisadalta, on säilynyt vain kirkkoslaavilla. Kolmas Henokin kirja on peräisin 400–500-luvuilta. Kirjoissa Henok oppii tuntemaan maailmankaikkeuden rakenteen ja muita jumalallisia salaisuuksia.[1] Suurin osa tutkijoista katsoo kaikkien Henokin kirjojen olevan pseudepigrafisia.

Ensimmäinen Henokin kirja ei kuulu minkään suuremman kirkkokunnan Raamatun kaanoniin. Jotkut kristilliset kirkot, kuten Etiopian ortodoksinen kirkko, lukevat kirjan kaanoniinsa. Nykyisin tunnetut Henokin kirjan tekstit on ajoitettu makkabealaisajalle noin 160-luvulle eaa.

Kirja koostuu viidestä melko erillisestä osasta:

  • Katselijoiden kirja (1 Henok 1-36)
  • Vertausten kirja (1 Henok 37-71)
  • Taivaallisten valojen kirja (1 Henok 72-82)
  • Unien kirja (1 Henok 83-90)
  • Henokin kirje (1 Henok 91-108)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]