Toinen Henokin kirja
Toinen Henokin kirja (myös Henokin salaisuudet) on juutalainen pseudepigrafi, jonka kirjoittajaa ja kirjoitusajankohtaa ei tunneta varmuudella. Tutkijat ovat esittäneet ajankohdaksi 30–72, mutta kirjaa on esitetty kirjoitetuksi vasta 1100–1500 luvuilla.[1] Kirja on säilynyt vain muinaiskirkkoslaavin kielellä kahtena eri versiona, mutta se on tutkijoiden mukaan käännetty kreikasta. Kirjassa on joitakin seemiläisiä sanoja, jotka viittaavat mahdollisuuteen, että kreikkalainen versio olisi käännetty hepreasta tai arameasta. Kirja on mahdollisesti kirjoitettu 100–200-luvuilla juutalaiskristityssä perinteessä, joka halusi luoda 1. Henokin kirjalle kristityn vastineen.[1]
Kirja kuvailee Henokin taivaassa viettämää aikaa, jolloin hänet viedään taivaan seitsemään osastoon. Taivaasta hän palaa kirjan mukaan 30:ksi päiväksi Maan päälle kertoakseen lapsilleen taivaassa oppimiaan asioita.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Petri Piiroinen: ”Johdanto”, Etiopialainen Eenokin kirja, s. 9. Suom. etiopiankielisen tekstin kreikankielisestä käännöksestä: Τό βιβλίου τοῦ Ὲνώχ. Käytetty tekstijulkaisu: Σ.Χ. Ὰγουρίδου. Τά ἀπόκρυφα τῆς Παλαιᾶς Διαθήκης, Τόμ. Α'. Ateena 1974. Johdanto: Petri Piiroinen. Suomentanut Johannes Seppälä. Joensuu: Ortodoksinen kirjallisuusyhdistys Ortokirja ry, 1982. ISBN 951-95565-5-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heenokin kirjat
- [1] Toinen Eenokin kirja suomennettuna