ISBN

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
ISBN- ja EAN-koodit.

ISBN (lyhenne sanoista International Standard Book Number[1]) on kirjan tai muun erillisteoksen kansainvälinen standarditunnus.[2]

Periaate ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestelmän loi Britanniassa W. H. Smith -kirjakauppaketju vuonna 1966 nimellä Standard Book Numbering eli SBN. Se hyväksyttiin kansainväliseksi ISO 2108 -standardiksi vuonna 1970.

Jokainen painos ja muunnelma uusintapainoksia lukuun ottamatta saa oman ISBN-tunnuksensa. Tunnus muodostuu neljästä osasta:

  1. alkuperäismaa tai kieliryhmä
  2. kustantajatunnus
  3. julkaisutunnus
  4. tarkistusmerkki

Osat voivat olla eripituisia, ja muun muassa Suomessa ne erotetaan toisistaan tavallisesti väliviivoin. Erottimena saattaa esiintyä paitsi yhdysmerkki myös ajatusviiva tai välilyönti. Suomen kieliryhmäkoodina käytetään numeroita 951 ja 952.

ISBN-tunnusta käytetään julkaisujen hankinnassa, kustantajien varastoluetteloissa, laskutuksessa, kirjakauppojen tilausjärjestelmissä, kansainvälisissä ja kansallisissa yhteisluetteloissa, bibliografioissa ja kirjastojen lainausjärjestelmissä. Tunnus helpottaa julkaisun löytymistä ja käsittelyä tietojärjestelmissä.

ISBN 10 ja ISBN 13[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ISBN-tunnus uudistui vuoden 2007 alussa, jolloin vanha 10-merkkinen ISBN-tunnus muuttui 13-merkkiseksi. Käytännössä tämä tapahtui lisäämällä tunnuksen eteen EAN-13-tunnuksen etuliitteeksi 978 ja laskemalla tunnuksen lopussa oleva tarkistusmerkki uudelleen muunto-ohjelman avulla. Uudistuksella taataan ISBN-tunnusten riittävyys eri maissa myös tulevaisuudessa. Kaikissa vuoden 2007 alusta lähtien ilmestyvissä julkaisuissa käytetään vain 13-merkkisiä ISBN-tunnuksia.

Esimerkki:

ISBN 10:
951-98548-9-4
ISBN 13:
978-951-98548-9-2

Saman teoksen eri julkaisumuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oman ISBN-tunnuksen saa periaatteen mukaan paitsi kukin itsenäinen teos myös jokainen teoksen muutettu laitos (esim. sisällöltään ajanmukaistettu painos) ja teoksen jokainen erilainen julkaisumuoto eli asu.[2] Painetun kirjan julkaisumuotoja ovat esimerkiksi nidottu (lyhennetään tavallisesti nid.), sidottu (sid.) ja sidottu nahkaselkäinen (ns.).[3] Omat ISBN-tunnukset annetaan usein myös sekä kaksi- tai useampiniteiselle teoskokonaisuudelle (huomautus tunnuksen jäljessä esim. koko teos) että vielä erikseen kullekin kokonaisuuteen kuuluvalle niteelle (huomautus esim. osa 2).[4] Sähkökirjoissa erilaiset tiedostomuodot (kuten EPUB ja PDF) lasketaan erillisiksi julkaisumuodoiksi.

ISBN-tunnuksen hakeminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisulleen voi hakea ISBN-tunnuksen Kansalliskirjastosta: ISBN-hakemus

Julkaisualalla toimivilla organisaatioilla, mukaan lukien yliopistojen kustantamat väitöskirjat ja vastaavat, on oma menettelynsä ISBN-numeroiden hakemiseksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 29.3.2013.
  2. a b Kansalliskirjasto: ISBN-tunnus (International Standard Book Number) (text/html) Kansalliskirjaston verkkosivusto. 14.12.2006 (alkuperäisversio), 15.8.2011 (viimeisin muokkaus). Kansalliskirjasto. Viitattu 8.11.2011.
  3. Koivisto, Antti: Antikvariaatti Menec - info (text/html) Antikvariaatti Menecin verkkosivusto. Antikvariaatti Menec. Viitattu 8.11.2011.
  4. Kansalliskirjasto: Moniosaisten teosten ja moniviestimien numerointi (text/html) Kansalliskirjaston verkkosivusto. 11.12.2006 (alkuperäisversio), 12.4.2010 (viimeisin muokkaus). Kansalliskirjasto. Viitattu 8.11.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]