Eskatologia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eskatologia on uskontoihin liittyvä oppi maailman viimeisistä tapahtumista. Viimeisillä tapahtumilla tarkoitetaan yleensä nykyisen maailman päättymistä ja uuden maailman syntymistä. Termi on muodostettu kreikan sanoista eskatos ’äärimmäinen’ ja logos ’tieto’.

Kristinuskon näkemys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatun mukaan maallisten valtakuntien jälkeen on tulossa Jumalan valtakunta (1000-vuotinen valtakunta jonka jälkeen uusi maa uusine taivaineen)[1]. Raamatussa monissa kirjoissa käsitellään eskatologisia kysymyksiä, erityisen runsaasti lopun ajan tapahtumiin ovat kuitenkin keskittyneet Ilmestyskirja ja Danielin kirja.

Raamatun ennustuksia lopun ajasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeesuksen opetuslapset halusivat tietää milloin Jumalan valtakunta tulee[2]. Jeesus antoi vastauksessaan moniosaisen tunnusmerkin, josta voitaisiin havaita milloin uusi onnellinen maailma on lähellä. Muissa raamatunkirjoissa lisätään tunnusmerkkiin yksityiskohtia.

Jeesuksen antaman tunnusmerkin piirteitä ovat:

Jeesuksen vastaus opetuslasten kysymykseen on kokonaisuudessaan Matteuksen 24:ssä, Markuksen 13:ssa ja Johannes 21:ssä luvussa.

Paavali puolestaan kirjoitti, että viimeisinä päivinä on vaikeita aikoja, koska ihmisten käytös muuttuu huonompaan suuntaan[12]. Paavalin mainitsemia piirteitä ovat muun muassa

  • Itserakkaus[13]
  • Rahan rakkaus[13]
  • Tottelemattomuus vanhemmille[13]
  • Kiittämättömyys[13]
  • Rakkaudettomuus[14]
  • Raakuus[14]
  • Väkivaltaisuus[14]
  • Rakkaus nautintoja, eikä Jumalaa kohtaan[15]
  • Uskonnollinen ulkokultaisuus[16]

Apostoli Johannes sai Jumalalta näyn, jossa paljastettiin lopun ajan tapahtumia. Johannes kirjoitti niistä Ilmestyskirjassa.

  • Sodat[17]
  • Nälänhätä ja korkea ruuan hinta[18]
  • Maan turmeleminen[19]

Islamilainen eskatologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Israfil puhaltaa pasuunaan Viimeisen tuomion merkiksi

Islamiin kuuluu usko elämän jatkumisesta tuonpuoleisessa maailmassa. Ihminen joutuu joko Helvettiin tai Paratiisiin sen mukaan, miten kukin tuomitaan viimeisellä tuomiolla. Koraanissa toistuvana aiheena on lupaus hurskaita odottavasta Paratiisista (Janna), joka on nautintojen ylenpalttinen tyyssija. Vielä yleisempi on varoitus uskottomia odottavasta Helvetistä (Jahannam), jonka kauhuista kirja antaa konkreettisia esimerkkejä. Islamilainen eskatologia on värikästä ja perustuu sekä Koraaniin että islamilaiseen perimätietoon, joka löytyy 800-luvulla kirjatuista haditheista.

Sielujen välitila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoltuaan ihminen saa haudassa kaksi vierasta. He ovat enkelit nimeltä Munkar ja Nakir. Nämä kuulustelevat kuollutta hänen uskostaan Muhammediin ja kiduttavat häntä, jos vastaukset eivät kelpaa. Uskottomien kidutus alkaa heti kuoleman jälkeen.[20][21] Uskovat sen sijaan saavat nähdä jo välähdyksen Paratiisista.

Sielulla on neljä peräkkäistä asuinsijaa, jokainen suurempi kuin edellinen: kohtu, tämä maailma, kuolemanjälkeinen välitila barzakh sekä ikuisuus joko Helvetissä tai Paratiisissa. [22] Välitilan kuollut voi viettää monessa paikassa: profeetat suoraan Paratiisissa, marttyyrit lähellä Paratiisin porttia sieltä saatavaa ruokaa nauttien tai vihreinä lintuina Paratiisissa. Uskottomat viettävät väliajan uuneissa tai verivirroissa kidutusta kärsien.[23] Ennen puberteettia kuolleet lapset pääsevät kaikki Paratiisiin, koska šaria ei pidä lapsia täysivaltaisina päätöksentekijöinä ja siten vastuullisina teoistaan.

Lopun ajan enteet: Antikristus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomiopäivästä tiedetään vain, että se on perjantai.[24] Sahih al-Bukhari sisältää hadithin, joka sisältää perusteellisen luettelon lopun ajan ennusmerkeistä. [25][26] Lopun aikojen tuloa ennakoi Antikristuksen (ad-Dajjal) saapuminen. Muhammedin mukaan Antikristuksella on vain yksi silmä, ja hänen otsaansa on kirjoitettu sana kafir (uskoton). Antikristus saapuu Konstantinopolin valloituksen jälkeen ja saa kannattajia Iranin juutalaisista. [27] Antikristuksen ja siihen liittyneen Pedon saapumiseen liittyy yleinen moraalinen rappio. Kaikilla on rahaa yllin kyllin ja rakennetaan korkeita taloja, mutta vallalla on tapojen turmelus ja moraalittomuus, missä sotiminen ja murhatyöt lisääntyvät ja tieto uskonnosta alkaa kadota. Taivas muuttuu verenkarvaiseksi, myrskytuulet ja sateet yltyvät, kuu katoaa, vuoret häviävät ja maa muuttuu tasaiseksi. Ajankulku nopeutuu, luonnonkatastrofit ja savu peittävät maan. Lopulta aurinko nousee lännestä.[28]

Jeesus ja Mahdi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan Antikristusta vastaan aloittaa Mahdi, joka tuo mukanaan oikeudenmukaisuuden ja ajaa vääryyden pois. Shiialaiset katsovat, että hän on kätkeytynyt 12. imaami, mutta sunnit eivät ole yhtä varmoja tästä. Jeesus palaa nyt maan päälle yhdessä Mahdin kanssa sotimaan muslimina roomalaisia ja Antikristusta vastaan. Hän laskeutuu valkoiseen minareettiin Damaskoksen itäosassa, surmaa ad-Dajjajn, särkee ristit, tappaa siat ja lopettaa jizya-veron tarpeettomana, koska kristittyjä tai juutalaisia ei enää ole. [29][30] Hän voittaa myös Gogin ja Magogin. Jeesus kuolee ennen viimeistä tuomiota, ja hänet haudataan Medinaan Muhammedin viereen.

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan Jeesuksen asema islamin eskatologiassa osoittaa kristinuskon vaikutusta, joka tuli islamiin käännynnäisten mukana ennen 800-lukua.[31] Toisen teorian mukaan kyse oli arabikristillisyyden hitaasta muuntumisesta uudeksi uskonnoksi, jolloin Jeesus oli mukana alusta alkaen.[32] Jeesuksen asema lopun aikoina vahvistui Hämeen-Antilan mukaan islamin sisäisten kiistojen vuoksi. Šiialaiset odottivat Mahdin, profeetta Muhammadin jälkeläisen, paluuta. Tässä tilanteessa sunnit olisivat rajoittaneet Mahdin merkitystä tuomalla hänen rinnalleen Jeesuksen toisena lopun ajan messiaanisena hahmona.[33]

Viimeinen tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinainen viimeinen tuomio tapahtuu, kun maailmanhistoria loppuu ja kuolleet nousevat haudoistaan Jumalan eteen tuomittaviksi. [20] Israfil on enkeli, joka Viimeisellä tuomiolla puhaltaa pasuunaan, "jolloin kaikki, jotka ovat taivaassa tai maassa, vaipuvat tiedottomina maahan paitsi ne, jotka Jumala säästää" (Koraani 39:68). [34] Jokaisen osalta sekä hyvät että pahat teot on kirjattu kirjaan, jota tuomitut itse pitelevät. Tekoja vertaillaan laskemalla yhteen niiden painot enkeleiden Gabriel ja Mikael valvoessa. Tuomio tapahtuu niin, että kukin pannaan kävelemään Helvetin tulen yläpuolella olevaa siltaa (sirat) pitkin. Sillan kansi on terävämpi kuin miekka ja ohuempi kuin hius. Ne, joiden synnit ovat painavampia kuin hyvät teot, menettävät tasapainonsa ja syöksyvät Helvettiin. Hurskaat selviytyvät ja pääsevät Paratiisiin. Tarina sillasta on tullut islamiin Iranin zarathustralaisuudesta, jossa kerrotaan aivan samaa.[35]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Jeesus, islamin profeetta. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-330-1.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. 2. korjattu painos. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-924-5.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
  • Räisänen, Heikki: Tuhat ja yksi tulkintaa. Luova näkökulma Raamattuun. Helsinki: Yliopistopaino, 1989. ISBN 951-570-024-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilmestyskirja. luku 21.
  2. Mat. 24:3
  3. Mar. 13:7–8
  4. Lu. 21:11
  5. Mar. 13:8
  6. Lu 21:11
  7. Lu 21:26
  8. Mar. 13:13
  9. Mar. 13:21–22
  10. Mat. 24:14
  11. Mat. 24:12
  12. 2.Ti 3:1–5
  13. a b c d 2.Ti 3:2
  14. a b c 2.Ti 3:3
  15. 2.Ti 3:4
  16. 2.Ti 3:5
  17. Ilm 6:3–4
  18. Ilm 6:5–6
  19. Ilm 11:18
  20. a b Hämeen-Anttila, Islamin käsikirja, sivut 150–157
  21. Patrick Sookhdeo: Understanding Islamic Theology, s. 109, 237. Isaac Publishing, 2013.
  22. Sookhdeo, 2013, 242
  23. Sookhdeo, 2013, 242
  24. Sookhdeo, 2013, 248
  25. Sookhdeo, 2013, 249
  26. Sahih al-Bukhari: Afflictions and the End of the World. Vol. 9, Book 88, Hadith 237 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  27. Sookhdeo, 2013, 253
  28. Sookhdeo, 2013, 251-291
  29. Sookhdeo, 2013, 258-259
  30. Al-Bukhari: (49)Chapter: The advent (descent) of 'Isa (Jesus), son of Maryam (Mary) alayhis-salam Sahih al-Bukhari, Prophets, Vol. 4, Book 55, Hadith 657. sunnah.com.
  31. Hämeen-Anttila, Johdatus Koraaniin, sivut 144–147
  32. Ohlig, K-H.: Islam's hidden origin, Teoksessa: Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim)The Hidden Origins of Islam, s. 7-16. Prometheus Books (englanniksi), 2010.
  33. Hämeen-Anttila, Jeesus, islamin profeetta, sivut 131–132,155–156
  34. What is meant by the blowing of the Trumpet? Islam Question & Answer. 16.11.2003.
  35. St. Clair-Tisdall, W.: The Sources of Islam: A Persian Treatise. Translated and abridged by Sir William Muir., s. 284. T. & T. Clark., 1901.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dunderfelt, Tony & Mäkisalo, Martti: Apokalypsis. Maailmanlopun pelot ja uuden maailman unelmat. Söderkulla: Dialogia, 1999. ISBN 951-97776-4-4.
  • Hitchcock, Mark: Antikristus. Kuva ja sana, 2011. ISBN 9789515852694.
  • Lehtonen, Tuomas M. S. (toim.): Lopun leikit. Uskon, historian ja tieteen eskatologiat. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-773-0.
  • Ruokanen, Miikka: Milloin maailma loppuu. Helsinki: Kirjapaja, 1999. ISBN 951-625-596-5.
  • Sartola, Pekka: Seitsemän sinettiä. Kaarina: Ajanteos, 2011. ISBN 978-952-99597-6-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]