Pyhitys

Voitelu on yksi pyhityksen muoto. Jeesuksen voitelu, William Hole, 1906.

Pyhitys, myös hengellinen kasvu, on tapahtuma uskovan elämässä, jossa itse uskova tai jokin muu asia erotetaan Pyhäksi Jumalalle epäpyhästä. Kristillisyydessä pyhityksen vaikuttaa Pyhä Henki . Uskovan elämässä pyhitys on, tai tulisi olla, jatkuva tapahtuma. Pyhitys on liitto Jumalan kanssa. Pyhityksen kautta uskovan elämä on vapautettu pyhän piiriin. Se on Jumalalle erotettua ja Jumalan omaa. Pyhitys on myös katumusta ja parannusta; epäpyhästä elämän tavasta, tottumuksesta, sanoista, teoista, ajatuksista, näennäisestä uskosta, harhaluulosta tai epäuskosta.

Pyhityksen roolia kirkon hengellisessä elämässä korostaa spiritualiteetti.

Pyhitys Raamatussa

Pyhitys Vanhassa Testamentissa

Luomisessa 7. päivänä Jumala lepäsi ja Kymmenen käskyn 3. käsky: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti."

Israelin kansa oli Raamatussa kansa, jonka Jumala pyhitti itselleen omaksi.

Vanha kirkkoraamattu	Uusi kirkkoraamattu
Israel, Jumalan valitsema kansa, Viides Mooseksen kirja 7:6-8
6 Sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa; Herra, sinun Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on. 7 Ei Herra sentähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, 8 vaan sen tähden, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne; niin Herra vei teidät pois väkevällä kädellä ja vapahti sinut orjuuden pesästä, faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä.	6 Muistakaa, että olette Herralle, Jumalallenne, pyhitetty kansa. Herra, teidän Jumalanne, valitsi teidät maailman kaikkien kansojen joukosta omaksi kansakseen. [2. Moos. 19:5+] 7 "Ei Herra siitä syystä mieltynyt teihin eikä valinnut teitä, että te olisitte kansana kaikkia muita kansoja suurempi -- olettehan kaikista kansoista pienin. 8 Herra rakasti teitä, ja pitääkseen esi-isillenne vannomansa valan hän vei teidät väkevällä kädellään pois Egyptistä, orjuuden maasta, ja lunasti teidät vapaiksi faraon, Egyptin kuninkaan, vallasta. [5. Moos. 10:15]

Juutalaisten vapautus Egyptin orjuudesta kuvataan Raamatussa, että se yö oli pyhitetty.

Juutalaisten pappien varusteisiin oli VT:ssä lueteltu kuuluvaksi puhtaasta kullasta tehty, ruusukkeen muotoinen otsakoriste, johon oli kaiverrettu sanat "Herralle pyhitetty".

Pyhitys Uudessa Testamentissa

Kristinuskossa katsotaan, että pyhitys on uusi liitto Jumalan kanssa Jeesuksessa. Jumala kutsuu ihmistä liittoonsa evankeliumissa. Kristityt uskovat, että Jeesuksen Kristuksen veri tekee uskovan pyhäksi, arvolliseksi Jumalan edessä, jota myös ehtoollinen julistaa.

Apostoli Paavali, kirjeessään Roomalaisille puuttui pyhityksen tärkeyteen uskovan elämässä, luvussa 6 seuraavasti:

Vanha kirkkoraamattu	Uusi kirkkoraamattu
Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaisille , "Jumalan palvelijoiksi vapautetut" (Roomalaiskirje 6:15-23)
15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! 16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi? 17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, 18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! 19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen. 20 Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta. 21 Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema. 22 Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. 23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.	15 Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! [1. Kor. 9:21; Gal. 2:17,18] 16 Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon. [Joh. 8:34; 2. Piet. 2:19] 17 Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi sille opetukselle, jonka ohjattavaksi teidät on uskottu. [2. Tim. 1:13] 18 Olette päässeet vapaiksi synnin orjuudesta ja palvelette nyt vanhurskautta -- [1. Piet. 2:16] 19 käytän yksinkertaista kieltä, jotta voisitte ymmärtää minua. Ennen te annoitte itsenne saastaisuuden ja pahuuden palvelukseen ja saitte aikaan pahuutta. Antautukaa nyt palvelemaan Jumalan tahtoa, niin hän pyhittää teidät. [Room. 7:5, 12:1] 20 Kun olitte synnin orjia, ette voineet palvella vanhurskautta. 21 Minkä sadon te siitä korjasitte? Kaikkea sellaista mitä nyt häpeätte, sillä sen loppuna on kuolema. [Sananl. 14:12; Room. 8:13; Ef. 5:12; Fil. 3:19] 22 Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän. [1. Piet. 1:9] 23 Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. [1. Moos. 2:17; Jaak. 1:15 | Room. 5:18; 1. Kor. 15:22]

Muita Paavalin kehotuksia uskoville pyhitykseen:

• "Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."

• "Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton."

• "Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen."

• "Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi,"

• "vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla, pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat. Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden."

Luterilainen vakaumus pyhityksestä

Ihmisen vanhurskauttaminen ja uudestisyntyminen ovat uuden elämän ja pyhityksen edellytys. Pyhitys on Pyhän Hengen aikaansaama vanhurskauden hedelmä Kristukseen uskovassa ihmisessä. Pyhä Henki vaikuttaa pyhityksen Jumalan sanan kautta. Vanhurskauttaminen on kertakaikkinen ja pyhitys on jatkuvaa Jumalan armon työtä ihmisessä. Pyhitys on jatkuvaa Pyhällä Hengellä täyttymistä.

Uskova on koko elämänsä ajan Jumalan edessä samanaikaisesti täydellisesti syntinen ja täydellisesti pyhä. Hän on täydellisesti pyhä Kristuksen työn perusteella ja näin ollen Jumalalle kelpaava, mutta vanhan luontonsa tähden hän on syntinen ja jatkuvasti armoa tarvitseva. Hänessä näkyvä pyhitys jää tässä ajassa aina keskeneräiseksi ja odottaa täyttymystään taivaassa. Käytännössä Kristukseen uskova ihminen kokee pyhityksen omassa elämässään yhä syvenevänä synnin ja armon tuntemisena.

Pyhitys on välttämätön, koska se on Jumalan tahto. Uskovan ihmisen tulee vaeltaa jokapäiväisessä mielenmuutoksessa ja syntien anteeksisaamisessa. Kun Pyhä Henki on aikaansaanut ihmisessä uskon evankeliumiin, Hän saa samassa ihmisessä aikaan uskon kautta myös pyhityksen ja hyviä tekoja. Uskovan ei tule kuitenkaan turvata omaan pyhitykseensä, vaan hänen tulee luottaa yksin Kristukseen, joka on pelastuksen ja pyhityksen ainut kestävä perusta, sillä Kristus on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi.

Vapaakirkon vakaumus pyhityksestä

Pyhitys ymmärretään sekä kertakaikkiseksi että jatkuvaksi Jumalan tahdon mukaisen elämän kasvuksi. Raamatun mukaan Kristus on sekä lunastuksemme että pyhityksemme. Pyhitys, on samalla tavalla Jumalan armotyö kuin uskoontulokin.

Syntien anteeksisaamisen takia uskova on pyhä, ja Jumala hyväksyy hänet. Mikään ei voi lisätä tai parantaa Kristuksen sovitukseen perustuvaa Pyhän Hengen täydellistä työtä. Pyhitys ei lisää armon ja pelastuksen osallisuutta. Sen puuttuminen sen sijaan osoittaa pelastuksen osallisuudenkin puuttumista. Uusi elämä Kristuksessa ei voi jäädä piiloon.

Pyhitys ja Hengen hedelmä (rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys, itsehillintä Gal. 5:22) nähdään samaksi asiaksi. Pyhityksessä usko Jumalaan tulee näkyväksi ja koettavaksi. Uskon tunnustaminen ei jää pelkäksi puheeksi, sillä koko elämä kertoo Jumalan pelastusteosta.

Pyhitys ei anna uskovalle erityistä hengellistä tai moraalista arvoasemaa. Pyhitys on täydellisesti Jumalan lahja. Ihminen on sen ansaitsematon vastaanottaja.

Väärän, omatekoisen pyhityksen seurauksena ihminen halveksii toisia, heidän vaellustaan ja hengellisyyttään. Oikea pyhitys saa aikaan aidon ilon ja kiitollisuuden. Se on iloa Pyhässä Hengessä siitä, että syntinen on saanut osakseen Jumalan armon tuottaakseen hyvää hedelmää.

Pyhitys muissa uskonnoissa

• Juutalaisuudessa pyhitys on myös rukous, Kaddiš.

Katso myös

• Karisma
• Armo
• Vanhurskaus
• Jumalallistuminen
• Synti
• Raamattu
• Pyhä
• Kodin pyhittäminen
• Hengellinen kasvu

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyhitys Wikimedia Commonsissa