Tottumus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tottumus tai tapa on ihmis- tai eläinyksilön automaattiseksi, rutiininomaiseksi muodostunutta toimintaa, ajattelua tai tunnetta. Tottumuksen laukaisee tietty ärsyke, ja sitä seuraa jonkinlainen miellyttävä palkinto. Tottumus vahvistuu toistojen kautta, kunnes siitä tulee automaattista eikä se enää vaadi tietoista ajattelua. Näin aivot voivat keskittyä muiden, tärkeämpien asioiden ajatteluun.

Perusta aivoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tottumus liittyy aivojen tyvitumakkeen toimintaan. Tyvitumakkeella on keskeinen rooli silloin, kun pitää muistaa malleja ja toimia niiden mukaan. Kun tottumuksesta tulee automaattinen yksilön sisäistettyä sen, aivojen muut osat kuiten muistiin liittyvät osat passivoituvat. Tyvitumake muuttaa tapahtumasarjan automaattiseksi rutiiniksi, joskus hyvinkin monimutkaiseksi, jonka suorittaminen tapahtuu ilman tietoista ajattelua.[1]

Tottumukset syntyvät tutkijoiden mukaan siksi, että aivot etsivät koko ajan keinoja ponnistella vähemmän. Aivot yrittävät siksi herkästi muodostaa rutiininomaisista perustehtävistä tottumuksia, jotta ihminen voi käyttää henkisen energiansa muihin asioihin.[2]

Muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivoissa jo olevan tottumuksen laukaisee ärsyke, joka viestii aivoille, että ne voivat alkaa toimia automaattisen mallin mukaan. Aivot valitsevat mallin ärsykkeestä riippuen.[3] Ärsykkeenä voi toimia lähes mikä tahansa asia, kuten tietyn asian näkeminen, tietty aika päivästä, tietty tunne, ajatusketju tai tiettyjen ihmisten seura.[4] Ärsykettä seuraa rutiini, joka voi olla kehollinen, ajatuksellinen tai tunteen tasoinen.[5] Automaattiseksi toistojen kautta muodostuneita melko monimutkaisia tapahtumasarjoja ovat esimerkiksi käveleminen, ruokaileminen tai auton ajaminen.[6] Rutiinia seuraa palkinto, joka vaikuttaa siihen, voimistuuko tapa.[7] Palkkio voi olla esimerkiksi ruoka, fyysinen tunne, saatu kehu tai ylpeys itsestä.[8]

Tottumus syntyy vasta tarpeen muodostuttua. Tarve muodostuu, kun ärsyke, rutiini ja palkinto on liitetty yhteen, minkä jälkeen tarve pitää yllä kehämäistä toimintaa. Ärsykkeen havaitseminen johtaa aivoissa tarpeen tunteen syntymiseen ja voimistumiseen, kunnes henkilö toimii.[9]

Vahvistuminen ja pysyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun tottumusta toistetaan, se vahvistuu, eli ärsykkeen, rutiinin ja palkinnon muodostamasta kehästä tulee yhä automaattisempi.[7] Kehä vahvistuu erityisesti silloin, jos palkinto on välitön, jolloin aivojen mielihyväkeskukset aktivoituvat ja malli tallentuu aivoihin.[10] Vanha tapa ei koskaan katoa kokonaan, vaan se jää aivojen rakenteisiin odottamaan oikeanlaista ärsykettä tai palkintoa. Uusista toimintamalleista tulee kuitenkin toiston kautta yhtä automaattisia kuin vanhoistakin.[11]

Pahat tavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun tottumukseen kuuluva rutiini on itselle vahingollinen, kuten kynsien pureskelu, napostelu tai tupakointi, sitä kutsutaan "pahaksi tavaksi". Terapiassa paha tapa pyritään korjaamaan siten, että potilas opetetaan ensin tunnistamaan haitallisen rutiinin laukaiseva ärsyke ja rutiinista seuraava palkinto. Sen jälkeen hän opettelee korvaavan, haitattoman rutiinin, joka antaa saman palkinnon.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Duhigg, Charles: Tapojen voima: Miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme. Suomentanut Ohrankämmen, Kirsi. Basam Books, 2014. ISBN 978-952-260-289-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Duhigg 2014, s. 40–41.
  2. Duhigg 2014, s. 42–43.
  3. Duhigg 2014, s. 44.
  4. Duhigg 2014, s. 53.
  5. Duhigg 2014, s. 45.
  6. Duhigg 2014, s. 42–43.
  7. a b Duhigg 2014, s. 45.
  8. Duhigg 2014, s. 53.
  9. Duhigg 2014, s. 86–87.
  10. Duhigg 2014, s. 55.
  11. Duhigg 2014, s. 46–47.
  12. Duhigg 2014, s. 125–128.
Wikiquote-logo.svg
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Tottumus.