Pyhä Henki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pyhä Henki (Vanhassa testamentissa Jumalan Henki ja Herran Henki, hepr. ‏רוח הקודש‎, ruach ha-kodesh) on Jumalan persoona, joka kristillisen tulkinnan mukaan löytyy Raamatusta. Kristinuskon teologiassa Pyhä Henki on kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona. Henkikaste on tapahtuma, jossa ihminen saa Pyhän Hengen.

Pyhä Henki kristinuskon näkökulmasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhä Henki on Jumalan kolmas persoona, Isän ja Pojan ohella. Pyhää Henkeä kutsutaan myös Jumalan Hengeksi, Jeesuksen Hengeksi, Totuuden Hengeksi ja Kristuksen Hengeksi. Kristinuskossa Pyhä Henki ei ole ainoastaan Jumalan voima vaan osa Pyhää Kolminaisuutta. Athanasioksen uskontunnustuksessa hänestä mainitaan, että hän on luomaton, ääretön, ikuinen, kaikkivaltias, Jumala ja Herra.

Kristinuskon mukaan jokainen kristitty saa Jumalan lupaaman lahjan voimaksi Jumalan palvelemiseen eli uskon elämään. Pyhän Hengen lahja ei ole tarkoitettu pelkästään tietyille ihmisille tiettynä aikana tiettyä tehtävää varten, vaan se kuuluu kaikille kristityille. Paavali mainitsee Pyhän Hengen lahjoina esimerkiksi Jeesuksen tunnustamisen Herraksi, kyvyn jakaa viisautta ja tietoa, uskon voiman, parantamisen lahjan, voiman tehdä ihmeitä, profetoimisen lahjan, kyvyn erottaa eri henget toisistaan, kielilläpuhumisen lahjan, sekä kyvyn tulkita kielillä puhujaa (1. Kor. 12). Näistä lahjoista käytetään myös nimitystä armolahja.

Kristillinen opetus Pyhästä Hengestä Kolminaisuuden yhtenä persoonana perustuu erityisesti Jeesuksen lupaukseen lähettää uskovilleen ”puolustaja”, johon viitataan persoonana: ”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta.” (Joh. 15:26.)

Pyhästä Hengestä ja hänen saamisestaan on eri painotuksia kristikunnan sisällä. Suurin osa kuitenkin opettaa Pyhän Hengen tulevan ihmiseen kasteessa. Erityisesti kalvinistit opettavat, että Pyhä Henki saadaan henkilökohtaisessa kääntymyksessä Raamattua lukemalla (näkemys on myös laajasti omaksuttu luterilaisten keskuudessa) tai rukoilemalla erillistä Hengellä täyttymisen kokemusta (erityisesti tätä opetusta on vapaissa suunnissa ja helluntaiherätyksessä). Jotkut taas katsovat, että Pyhän Hengen voi saada vain toiselta uskovalta kristityltä, jolla on jo Pyhä Henki (tätä opetusta on lestadiolaisuudessa, mutta myös uuskarismaattisuudessa).

Erityisesti karismaattisissa suuntauksissa (niin protestanttisissa, katolilaisissa kuin helluntailaisissakin) korostetaan voimakkaasti armolahjoja kuten kielilläpuhumista ja ihmeitä erityisinä Pyhän Hengen läsnäolon merkkeinä. Tällöin viitataan usein Raamatun Apostolien teoissa kerrottuihin tapauksiin. Apostolien tekojen toisessa luvussa opetuslapset puhuivat uusilla kielillä ja kymmenennessä luvussa Korneliuksen kodissa olevat ihmiset puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalaa, kun täyttyivät Pyhällä Hengellä. Kielillä puhumista esiintyy monissa kristillisissä liikkeissä nykyäänkin.

Jehovan todistajien mukaan Pyhä Henki ei ole persoona vaan he katsovat, että se on Jumalan vaikuttava voima.

Henkikaste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhä Henki. Johann Michael Rottmayrin kirkkomaalaus, 1700-luku.

Henkikaste on tapahtuma, jossa kristitty saa Pyhän Hengen. Tapahtumaa saattaa seurata ulospäin näkyviä merkkejä tai näkyvää muutosta ihmisen elämässä ja ihminen saattaa itse kertoa kokemuksistaan, sisäisistä sielun tai hengen tilan muutoksistaan. Raamatun mukaan Johannes Kastaja sanoi, että Jeesus kastaa uskovat Pyhällä Hengellä ja tulella. Profeetta Jesaja kirjoitti Jumalan Hengestä seuraavasti:

»Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi, ja puutarha on metsän veroinen. Ja erämaassa asuu oikeus, ja puutarhassa majailee vanhurskaus. Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti.»
(Jesajan kirja 32:15–17)

Suomen Raamattuopiston perustaja Urho Muroma arvioi, että alkuseurakunnan aikana Pyhällä Hengellä oli se asema kristikunnassa, jonka Jeesus sille antoi. Muroman sanoi Jeesuksen tunnusmerkiksi sitä, että hän antaa jokaiselle omallensa Pyhän Hengen eli henkikasteen. Eikä kukaan ole Jumalan lapsi, ellei hän ole saanut Pyhää Henkeä, vaan hän on ”kristillismielinen uskonnollinen ihminen”, mutta hän ei ole uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Muroman mukaan Johannes Kastaja tahtoi sanoa toiminnallaan: ”Minä eroitan teidät ulkonaisesti näistä parannuksen tekemättömistä juutalaisista parannuksen tehneitten juutalaisten joukkoon ja merkkinä on tämä minun vesikasteeni, mutta kun Messias saapuu, hän tekee paljon syvällisemmän työn”. Henkikaste on syvällisempi työ kuin vesikaste. Henkikaste on se tapahtuma, jossa henkilö erotetaan maailman hengen vallasta Jumalan hengen valtaan. Raamattu käyttää Pyhästä Hengestä pronominia ”hän”. Kun ihminen saa Pyhän Hengen, hän saa henkilön, jolla on persoona.[1]

Vaikutus musiikkiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhästä Hengestä on tehty runsaasti lauluja aina Daavidin psalmien virsistä nykyisiin virsiin ja hengellisiin lauluihin. Luterilaisessa virsikirjassa on esimerkiksi 800-luvulta Hrabanus Maurusin virsi ”Oi Pyhä Henki, Herramme” ja Paul Gerhardtin virsiä 1600-luvulta Pyhästä Hengestä: ”Pyhä Henki, lohduttaja” ja ”Jumala, anna Henkesi” sekä virsi ”Oi Pyhä Henki, riennä”. Uudempia tunnettuja kappaleita ovat muun muassa Pekka Simojoen ”Tule Pyhä Henki” -kappale. Laulu ”Pyhä Henki, sua janoamme”, ilmestyi Elävä Sana -seurakunnan ylistyslevyllä Isäni kaltainen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Muroma, Urho: Henkikaste, Pyhän Hengen olemus ja Hengellä täyttyminen (mp3) (Pituus 58:31) 1958. Kauniainen: Suomen Raamattuopisto. Arkistoitu 29.10.2007. Viitattu 15.1.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyhä Henki.