Siirry sisältöön

Pekka Simojoki

Wikipediasta
Pekka Simojoki
Henkilötiedot
Syntynyt5. tammikuuta 1958 (ikä 68)
Kemi
Kansalaisuus suomalainen
Vanhemmat Väinö Samuli Simojoki ja Aila Tellervo Simojoki
Puoliso Arja Simojoki[1]
Lapset 4
Sukulaiset Elias Simojoki
Muusikko
Tyylilajit hengellinen musiikki, gospel
Aiheesta muualla
pekkasimojoki.fi
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

Pekka Samuli Simojoki (s. 5. tammikuuta 1958 Kemi[2]) on Kangasalla asuva hengellisen musiikin säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja. Hän on koulutukseltaan teologian maisteri.[3]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Simojoen vanhemmat ovat rovasti Väinö Samuli Simojoki (1930–2025)[4] ja Aila Tellervo Simojoki (o.s. Kurikka, s. 1933).[5][3] Väinö Simojoki toimi 1960-luvulla lähetystyössä pappina Ambomaalla kouluttaen muun muassa uusia diakoneja[6], ja Pekka Simojoki on opiskellut Swakopmundin suomalaisessa koulussa.[7] Simojoet asuivat kahdeksan vuotta Ambomaalla, Pekan ikävuodet 6–15. Väinö Simojoki tunnetaan myös hengellisen musiikin luojana.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nykyisessä virsikirjassa on viisi Pekka Simojoen säveltämää virttä: numerot 502 (”Jeesus, meitä kosketa nyt”), 503 (”Taivaan Isä suojan antaa”), 513 (”Jeesus, sinä huomaat meistä jokaisen”), 517 (”Herra, kädelläsi”) ja 581 (”Kiitos Jumalamme kun annoit kauniin maan”).[8] Kaikissa näissä virsissä on Anna-Mari Kaskisen sanat.[9] Simojoki onkin tehnyt paljon yhteistyötä Kaskisen kanssa. Heidän tunnetuimpia yhteisiä teoksiaan ovat muun muassa Afrikkalainen gospelmessu, Liekit-musikaali, Hiljaisuuden messu ja Pyhiinvaeltajan messu.[2]

Simojoki on tehnyt noin 600 hengellistä laulua. Hän on julkaissut eri kokoonpanojen kanssa yli 30 gospel-musiikkiäänitettä. Hänen laulujaan on käännetty myös muille kielille.[2]

Simojoki on julkaissut ja toimittanut laulu- ja nuottikirjoja, esimerkiksi Tänään häneen uskon (1996, kaikissa kappaleissa Anna-Mari Kaskisen sanat), Kaikki tai ei mitään (2000), Syttyköön sydämiin (2003) ja Juhlien juhla (2008).

Simojoki on perustanut Exit-yhtyeen sekä Jakaranda-kuoron. Lisäksi hän on riihimäkeläisen EtCetera-kuoron taiteellinen johtaja. Hän on saanut Golden Gospel -palkinnon vuonna 1998[10] ja Jakaranda-kuoro 2010[11].

Näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simojoki kannattaa perinteistä uskonoppia muun muassa sukupuolineutraalia avioliittoa ja homoliittojen siunausta koskevissa kysymyksissä.[12]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän on naimisissa ja hänellä on neljä lasta[13] ja yksi lapsenlapsi.[14] Hänen tyttärensä Heidi Simelius on myös laulajamuusikko.[15]

Elias Simojoki oli Pekka Simojoen isän pikkuserkku. Elias Simojoen elämä oli aiheena vuonna 2018 ensi-iltansa saaneessa musikaalissa Sovinto, jonka Pekka Simojoki on kirjoittanut yhdessä Lasse Heikkilän kanssa.[16]

Sooloalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Matkalaukkuelämää (1995)
  • Puolimatkan majatalo (2000)
  • Etelänristi (2008)
  • Avara (2016)
  • Häikäisevän kirkas (2019)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Evankelistan keikkatauko – Sairaus pysäytti Pekka Simojoen KotimaaPro. Viitattu 8.12.2019.
  2. ↑ a b c Esittely Pekka Simojoen kotisivut. Viitattu 22.7.2012.
  3. ↑ a b http://www.savijoki.net/simojoki/pekka.php
  4. ↑ Kuo­lin­il­moi­tuk­set Ka­le­vas­sa 28.4.–4.5.2025 Kaleva. 4.5.2025. Oulu: Kaleva365 Oy. Viitattu 4.5.2025.
  5. ↑ http://www.narc.fi:8080/VakkaWWW/Selaus.action;jsessionid=77327F4A1CF1A28A71519960EC5A8509?kuvailuTaso=A&avain=329668.KA
  6. ↑ https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:VKKSLS5900:
  7. ↑ Seppänen, Kalle: Kaukana kotoa. Swakopmundin suomalaisen koulukodin vaiheita, Lapua: Herättäjä-Yhdistys, 1984 s. 158–161.
  8. ↑ Virsikirjan virret säveltäjien mukaan – Simojoki Pekka Suomen ev. lut. kirkko. Viitattu 22.7.2012.
  9. ↑ Virsikirjan virret sanoittajan mukaan – Kaskinen Anna-Mari Suomen ev. lut. kirkko. Viitattu 22.7.2012.
  10. ↑ Muusikko Pekka Simojoki sai Golden Gospel -palkinnon
  11. ↑ Afromusiikin uranuurtaja Jakaranda
  12. ↑ Kirkko tunnusti homoparien olemassaolon www.hs.fi. Viitattu 9.9.2022.
  13. ↑ Pekka Simojoki: ”Itkin isän perään”
  14. ↑ hannehyttinen: Vieraana itku, vieraana ilo Uusi Tie -verkkolehti. 9.12.2020. Viitattu 19.9.2022.
  15. ↑ https://sansa.fi/kotimaa/tarvitsemme-taivashetkia-tuhannet-lauloivat-ja-rukoilivat-yhdessa/
  16. ↑ Lasse Heikkilän ja Pekka Simojoen yhteistyö on sovinnon ele – "Aika komeaa, jos musikaali leimahtaa liekkiin vain yhden ja ainoan kerran" www.aamulehti.fi. Viitattu 27.1.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Seitsemän silmäniskua – tarina Pekka Simojoen 50-vuotisesta matkasta, 253s, Kalle Vaismaa – Pekka Simojoki, Suomen Lähetysseura, 2011, ISBN 978-951-624-406-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pekka_Simojoki&oldid=23256910”