Jeesuksen ristiinnaulitseminen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Michelangelon maalaus vuodelta 1540.

Jeesus ristiinnaulittiin Juudeassa Jerusalemin kaupunginmuurien ulkopuolella noin vuonna 30–33 jaa. pääsiäisen aikoihin. Evankeliumien mukaan juutalaiset tahtoivat useaan kertaan kivittää Jeesuksen muun muassa hänen opetustensa tähden, kun hän antoi ihmisten syntejä anteeksi ja sanoi Jumalaa isäkseen, mutta juutalaiset fariseukset ja ylipapit myös pelkäsivät Jeesuksen suosion lisääntyvän ja Rooman valtakunnan reaktiota. Juudaksen kavallettua Jeesuksen hänet vangittiin ja vietiin ylipappien Hannas ja Kaifaksen kuulusteltavaksi Sanhedrin neuvoston eteen. Roomalainen prefekti Pontius Pilatus tuomitsi Jeesuksen ruoskittavaksi ja lopulta hänet ristiinnaulittiin. Tapahtuma kuvataan Uuden testamentin neljässä evankeliumissa ja siitä on joitakin mainintoja myös Raamatun ulkopuolella. Kollektiivisesti tapahtumaan viitataan passiona. Nykytutkijat näkevät Jeesuksen kasteen ja ristiinnaulitsemisen kahtena keskeisenä historiallisena tosiasiana Jeesuksesta.[1][2]

Kristittyjen mukaan Jeesus oli Jumalan Poika, joka kuolemansa jälkeen nousi kolmantena päivänä kuolleista. Ylösnousemus on kristinuskon keskeinen uskonkappale. Tyhjästä rististä tuli kristinuskon ehkä tunnetuin symboli Jeesuksen ristinkuoleman sekä ylösnousemuksen johdosta.

Ristiinnaulitsemisen taustat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedot Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta perustuvat neljän evankeliumin kertomuksiin sekä tietoon siitä, millaisia tuon ajan roomalaiset ristiinnaulitsemiset olivat.[3] Roomalaiset sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen noin vuonna 30–33 jaa. Ristiinnaulitseminen oli käytäntönä vakiintunut teloitustapa välimeren alueella.[4][5] Kuolemantuomiota edelsi Jeesuksen julkinen elämä, joka herätti kannatusta ja vastustusta.

Juutalaisen oikeudenkäynnin taustat evankeliumeissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Pietro Lorenzettin maalaus vuodelta 1320.
Juudaksen suudelma. Gustave Dorén teos vuodelta 1865.

Evankeliumien mukaan Jeesus kävi temppelissä opettamassa, mikä herätti kannatusta ja vastustusta juutalaisten keskuudessa. Useaan kertaan osa juutalaisista tahtoi kivittää Jeesuksen hänen opetustensa tähden. Jeesus puhui siitä, että hän ja Isä ovat yhtä. Hän puhui myös siitä, että hän on Hyvä Paimen, ja hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä, mutta nämä jotka tahtoivat kivittää hänet eivät olleet hänen lampaitaan. Kivittäjät sanoivat, että Jeesus tekee itsensä Jumalaksi, vaikka on ihminen ja se oli heidän mielestään jumalanpilkkaa. Jeesus vastasi jumalanpilkkasyytöksiin, ”Eikö teidän laissanne sanota: ’Minä sanoin: te olette jumalia.’[6] Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi. Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika? Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä.”[7]

Jeesuksen herätettyä Lasaruksen kuolleista monet juutalaiset, jotka sen näkivät uskoivat Jeesukseen, mutta muutamat menivät fariseusten luokse ja kertoivat mitä Jeesus oli tehnyt.[8] Ylipapit ja farisekset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.” Silloin ylipappi Kaifas sanoi: ”Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus. Jeesus ei enää liikkunut avoimesti Juudeassa. Jeesus oleskeli Efraim-nimisessä kaupungissa opetuslapsineen.[9] Jeesus meni Lasaruksen kotikaupunkiin Betaniaan, jossa hänet voideltiin ja sieltä hän ratsasti aasilla Jerusalmiin pääsiäisjuhlille. Hän puhui kuolemastaan ja ihmisten epäuskosta sekä pesi opetuslasten jalat.[10] Jeesuksen viimeisellä aterialla hän kertoo kavaltajansa.[11] Aterian yhteydessä Jeesus sanoi: "Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.[12] Jeesus sanoi opetuslapsilleen menevänsä Isä luo tekemään heille asuinsijan ja olevansa tie, totuus ja elämä. Eikä kukaan pääsisi Isän luo muuten kuin Jeesuksen kautta. Sillon hän myös rohkaisi heitä ja antoi lupauksen Pyhästä Hengestä, jonka häneen uskovat voisivat saada puolustajaksi.[13]

Opetuslasten seurassa ollessaan Jeesus vangittiin Getsemanen puutarhassa. Hän oli siellä rukoilemassa yöllä ja pyysi opetuslapsia valvomaan hänen kanssaan, vaikka he nukahtelivat. Juudas oli saanut kolmekymmentä hopearahaa palkkioksi Jeesuksen kavaltamisesta ja hän osoitti suudelmalla Jeesuksen sotilaille, joiden seurassa hän tuli puutarhaan. Jeesus vangittiin köysillä ja vietiin Hannaksen eteen, joka oli ylipappi Kaifaksen appi.[14]

Jeesuksen vangitseminen ja tuomio evankeliumeissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hannas kuulustelee Jeesusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaat toivat Jeesuksen ylipappi Hannaksen luo, joka kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan. Jeesus vastasi: "Minä olen puhunut julkisesti, koko maailman kuullen. Olen aina opettanut synagogissa ja temppelissä, kaikkien juutalaisten kokoontumispaikoissa. Salassa en ole puhunut mitään. Miksi sinä minulta kysyt? Kysy kuulijoiltani, mitä olen heille puhunut. He kyllä tietävät, mitä olen sanonut." Jeesuksen vastattua näin, yksi lähellä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi: "Noinko sinä vastaat ylipapille?" Jeesus sanoi miehelle: "Jos puhuin väärin, osoita, mikä puheessani oli sopimatonta. Jos taas puhuin oikein, miksi lyöt minua?" Hannas lähetti Jeesuksen köysissä ylipappi Kaifaksen luo.[15]

Pilatus kuulustelee Jeesusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecce Homo, Antonio Ciserin maalaus, 1871

Kaifaksen luota Jeesus vietiin maaherran palatsiin. Pilatus kysyi mistä juutalaiset Jeesusta syyttivät, eikä tahtonut tuomita Jeesusta vaan toivo juutalaisten tuomitsevan Jeesuksen heidän omien lakiensa mukaan. Tähän juutalaiset vastasivat, etteivät he voi tuomita ketään kuolemaan. Pilatus kysyi Jeesukselta, Oletko sinä juutalaisten kuningas? Jeesus vastasi, itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin? Pilatus sanoi, "olenko minä mikään juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?" Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä." "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua." "Mitä on totuus?" kysyi Pilatus. Tämän sanottuaan Pilatus meni taas ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen.[16]

Jeesus tuomitaan kuolemaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsiäisenä oli tapana päästää vanki vapaaksi. Pilatus ehdotti vaihtoehdoksi Barabbaan, murhamiehen vapauttamista tai Jeesuksen. Silloin ihmiset alkoivat huutamaan palatsin edessä "Päästä Barabbas!".[17] Barabbas oli kaupungissa puhjenneen mellakan ja murhan tähden vangittu mies. Pilatus vetosi uudestaan heihin, sillä hän halusi vapauttaa Jeesuksen. Mutta he huusivat vastaan: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi kolmannen kerran: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut mitään, minkä vuoksi hänet pitäisi tuomita kuolemaan. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan olen antanut kurittaa häntä." Mutta he eivät antaneet periksi vaan huusivat yhä kovemmin ja vaativat, että Jeesus oli ristiinnaulittava. Huutonsa voimalla he saivat tahtonsa läpi ja Pilatus päätti lopulta suostua heidän vaatimukseensa.[18]

Ristiinnaulitseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeesusta naulataan ristille. Gustave Doré, 1866.

Jeesus tuomittiin kapinan lietsomisesta perjantaiaamuna prefekti Pontius Pilatuksen hallintopalatsissa, minne juutalaispapit olivat hänet luovuttaneet. Oikeudenkäynnin tapahtumista ei ole luotettavina pidettäviä kuvauksia.[19] Sen jälkeen Jeesus ruoskittiin ja hänet kuljetettiin Via Dolorosaa eli kärsimysten tietä pitkin teloituspaikalle Jerusalemin muurien ulkopuolelle. Tavan mukaan tuomittu joutui itse kantamaan oman teloituspuunsa poikkipuun, joka sidottiin hänen harteilleen; pystypuu oli jo pystytetty teloituspaikalle. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Jeesuksen puuta kantoi kuitenkin hänen puolestaan Simon Kyreneläinen. Johanneksen mukaan Jeesus kantoi puunsa itse. On mahdollista, että ruoskittu Jeesus oli liian heikko kantamaan puuta koko matkan.[20]

Teloituspaikka sijaitsi Jerusalemin muurien ulkopuolella. Sitä nimitettiin Golgataksi, ’Pääkalloksi’. Nimitys saattoi johtua siitä, että paljas kallio muistutti pääkalloa. Nimitys saattoi tulla myös siitä, että paikalla lojui aiemmin teloitettujen pääkalloja, jotka eivät olleet kelvanneet koirille[21]. Golgatan sijaintia ei tiedetä. Se saattoi sijaita Öljymäellä tai Jerusalemin pohjoispuolella tai nykyisen Pyhän Haudan kirkon paikalla.[22]

Evankeliumit eivät kuvaile itse ristiinnaulitsemista, sillä toimenpide oli sen ajan lukijoille muutenkin tuttu. Ristiinnaulitsemisen tapa vaihteli: joskus käytettiin pelkkää paalua ja joskus X-kirjaimen muotoista teloituspuuta. Kun käytettiin poikkipuuta, kuten ilmeisesti Jeesuksen kohdalla, se saatettiin kiinnittää tavallisen ristinmuodon lisäksi myös pystypuun päälle T:n muotoseksi ristiksi. Ristiinnaulittavan kädet sidottiin tai naulattiin poikkipuuhun, joka nostettiin pystypuun varaan. Naulat lyötiin ranteiden tai käsivarsien läpi. Evankeliumeissa ei kerrota tarkkaan sitä, naulattiinko myös Jeesuksen jalat kiinni ristiin.[23]

Osa artikkelisarjasta

Keskeiset
Jeesuksen
elämän tapahtumat
evankeliumeiden
mukaan
Agonia.jpg

Jeesus


Elämän alkuaika
syntymä
kaste
kiusaukset


Opettajana ja parantajana
vuorisaarna
vertaukset
ihmeteot


Pääsiäisaika
viimeinen ateria
ristiinnaulitseminen
ylösnousemus


Ylösnousun jälkeen
ilmestymiset
taivaaseenastuminen
toinen tuleminen

Evankeliumien mukaan Jeesuksen vaatteet riisuttiin ja jaettiin sotilaille vasta teloituspaikalla, vaikka tapana olikin tuoda teloitettavat paikalle jo alastomina. Jeesuksen vaatetuksesta ristillä, kuten mahdollisesta lannevaatteesta, ei tiedetä. Teloitusta oli katsomassa useita ihmisiä, joiden kerrotaan pilkanneen Jeesusta. Paikalla olleessa taulussa, joka oli ehkä ristiin kiinnitetty, luki Jeesuksen tuomion syynä ”Juutalaisten kuningas”.[24]

Evankeliumien mukaan Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi muutakin rikollista, mutta murhaaja nimeltään Barabbas sen sijaan vapautettiin Jeesuksen sijasta.[25] Markuksen ja Matteuksen mukaan Jeesuksen viimeiset sanat ristillä olivat psalmin 22 mukaisesti ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” Luukkaan mukaan hän sanoi ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni” ja Johanneksen mukaan ”Se on täytetty”.[26]

Maurice Caseyn mukaan Jeesus ripustettiin ristille kello 9 aamulla, ja hän kuoli kello 3 iltapäivällä.[27] Hän kuoli poikkeuksellisen nopeasti, vain muutamassa tunnissa. Tom Holménin mukaan mahdollisesti hänen heikko kuntonsa ankaran ruoskimisen jälkeen nopeutti kuolemaa. Holménin mukaan Jeesuksen varsinaisesta kuolinsyystä ei ole varmuutta, mutta mahdollisesti sen aiheuttivat verenhukka, kuivuminen ja šokki.[28]

Jeesus itse sanoi kauan ennen vangitsemistaan, ettei kukaan hänen henkeään riistä vaan hän itse antaa sen oman henkensä, koska hänellä on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin jälleen, sen käskyn hän oli saanut Isältään.[29] Matteuksen ja Markuksen mukaan ristillä Jeesus huusi suurellä äänellä ja antoi henkensä.[30] Johanneksen mukaan Jeesus sanoi (tai huusi) ristillä "Se on täytetty" ja antoi henkensä.[31] Luukas kuuli myös huudon sekä Jeesuksen mm. sanovan "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni."[32] Ristiinnaulitsemista suorittaneet sadanpäänmies ja sotilaat näkivät, kuinka Jeesus antoi henkensä, he peljästyivät maanjäristystä ja sanoivat "Totisesti tämä oli Jumalan Poika".[33] Paavali ja Johannes viittaavat kirjeissään siihen, että uskovat Jeesukseen, joka antoi henkensä.[34]

Kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markuksen evankeliumin mukaan Jeesuksen kuoltua Temppelin esirippu repeytyi kahtia ylhäältä alas. Tästä ei kuitenkaan ole mainintaa missään juutalaisessa lähteessä. Markus kertoo myös auringon pimentyneen kolmeksi tunniksi keskipäivästä kello kolmeen.[35] Matteus mainitsee Jeesuksen kuolemaa seuranneen maanjäristyksen.[36]

Evankeliumien mukaan Joosef Arimatialainen pyysi Pilatukselta Jeesuksen ruumiin ja hautasi hänet hautaan, jonka oli itselleen teettänyt.[37] Jeesuksen hautaustavasta ei ole yksimielisyyttä.lähde tarkemmin? Yhden teorian mukaan Jeesus jätettiin ristille haaskalintujen ja koirien syötäväksi,kenen mukaan? kuten roomalaisilla oli tapana tehdä teloitetun häpäisemiseksi. Jeesus saatettiin myös heittää rikollisten joukkohautaankenen mukaan?, kuten maakuoppaan tai kallioluolaan, tai hänet saatettiin haudata kristityille tuntemattomaan hautaan.[38]

Kristityt uskovat Jeesuksen nousseen kuolleista hautauksen jälkeen.[39] Joidenkin tutkijoiden mukaan Jeesuksen hauta saattoikin olla tyhjä seuraavana päivänä.[40]

Merkitys ja muistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä apostoli Pietari[41] että apostoli Paavali[42] totesivat, että Jeesuksen ylösnousemus on kristinuskon kulmakivi. Paavalin mukaan ”ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.”[43] Kristityt viettävät Kristuksen ristiinnaulitsemisen ja kuoleman muistoksi vuosittain pitkäperjantaita. Päivän sanoma on, että Kristus on kuollut ihmisten edestä ja hänen sovitustyönsä on täytetty.[44]

Risti on Jeesuksen ristiinnaulitsemisen johdosta kristinuskon perussymboli, Jumalan rakkauden, sovituksen ja lunastuksen merkki.[45] Kirkon alttarilla on usein ristiinnaulitun Kristuksen kuva eli krusifiksi.[46]

Kymmenet Filippiinien roomalaiskatoliset uskovaiset eläytyvät Kristuksen kärsimyksiin antamalla ristiinnaulita itsensä joka vuosi pitkänäperjantaina.[47]

Historiallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykytutkijat näkevät Jeesuksen kasteen ja ristiinnaulitsemisen kahtena keskeisenä historiallisena tosiasiana Jeesuksesta.[1][2] Esimerkiksi Auvinen (2009) toteaa, että ristiinnaulitsemisen häpeällisyys sen ajan maailmassa ja sen vaikea selitettävyys on todiste siitä, että varhaiskristityt eivät vain keksineet tällaista itselleen hankalaa tapahtumaa.[48]

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen tarkasta vuodesta ei ole historiallista varmuutta. Se tiedetään, että kuolemantuomion antanut Juudean roomalainen prefekti Pontius Pilatus oli virassa vuosina 26–36. Esimerkiksi Holmén ja Kankaanniemi (2009) pitävät vuotta 30 todennäköisimpänä Jeesuksen kuolinvuotena, joskin myös vuosi 33 on mahdollinen, jos ristiinnaulitseminen tapahtui, kuten oletetaan, perjantaina Nisankuun 14. päivänä.[49]

Kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamattu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieto Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumista eli kärsimyshistoriasta siirtyi luultavasti silminnäkijöiden aloittamalla suullisella traditiolla eteenpäin varhaisessa seurakunnassa sen ensimmäisten vuosikymmenten ajan. Sen jälkeen kertomus kirjattiin neljään evankeliumiin vielä ensimmäisen vuosisadan jaa. aikana. Evankeliumeihin kirjatuista tapahtumista on enää vaikea sanoa, mikä osa niistä on silminnäkijäkuvausta ja mikä muuntunutta suullista traditiota.[50] Neljästä kanonisoidusta evankeliumista Markuksen evankeliumia pidetään niin sanotussa kaksilähdeteoriassa vanhimpana, ja Matteus sekä Luukas olisivat käyttäneet sitä kärsimyshistorian lähteenään jonkin toisen lähteen ohella. Johannes taas on mahdollisesti hyödyntänyt Markuksen kanssa yhteistä, vanhempaa lähdettä. Kaikkien neljän evankeliumin kertomukset eroavat toisistaan painotuksiltaan ja yksityiskohdiltaan, ja ne heijastelevat kunkin kirjoittajan omia tavoitteita.[51] Lisäksi Vanhassa testamentissa annetut ennustukset ovat saattaneet vaikuttaa evankeliumien antamiin kuvauksiin.[52]

Jeesuksen ristiinnaulitseminen mainitaan evankeliumien lisäksi myös niitä vanhemmissa Paavalin kirjeissä (1. Kor 2:2; Gal. 3:1; Fil 2:8).[53]

Raamatun ulkopuoliset lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatun ulkopuolella tapahtuman mainitsee lyhyesti juutalainen historiankirjoittaja Flavius Josefus vuonna 93.

Siellä oli näinä aikoina Jeesus, viisas mies,...Hän veti tykönsä monia juutalaisia sekä pakanoita...Ja kun Pilatus, päämiestemme ehdotuksesta, oli käskenyt hänet ristiinnaulittavaksi.

– Flavius Josefus. 93

Pysyvä huhu arveli keisari Neroa tämän tulipalon (Rooman palo) sytyttäjäksi. Voidakseen tukahduttaa huhun hän syytti rikoksesta lahkoa, jota yleisesti vieroksuttiin sen jumalanpalvelustapojen vuoksi ja jonka jäseniä kutsuttiin kristityiksi. Nimi oli annettu heille erään Kristuksen mukaan, jonka prokuraattori Pontius Pilatus tuomitsi ja naulitsi ristille Tiberiuksen hallitusajalla. Tämä vaarallinen lahko, jota olen kuvannut aikaisemmin, ei ole juurtunut vain Juudeaan, josta se on kotoisin, vaan myös itse Roomaan, jonne kaikki pelättävät ja häpeälliset asiat kerääntyvät ja löytävät sieltä kotinsa.

– Tacitus, Annaalit 15, 44.[54]

Nykypäivään säilyneessä muodossaan Josefuksen teksti tosin on tutkijoiden mukaan liian kristillistä ollakseen kokonaan Josefuksen kirjoittamaa. Roomalainen Tacitus mainitsee ristiinnaulitsemisen toisen vuosisadan alussa.[55]

Justinos Marttyyri viittaa Juutalaisten tietäneen Jeesuksen ylösnousemuksesta ja miten profetiat liittyivät siihen.

»Te juutalaiset tiesitte, että Jeesus oli noussut kuolleista, ja astunut ylös Taivaaseen niinkuin profetiat edeltä kertoivat tapahtuvaksi.»
(Justinos Marttyyri, vuonna 147[54][56])

Talmudin mahdollinen maininta. Mahdollinen viittaus (riippui, ripustettu) Luuk 23:39 ja Gal 3:13.

»Pääsiäisen aattona Yeshu riippui (ristillä). Neljäkymmentä päivää ennen teloitusta, sanansaattaja tuli esiin ja parahti: "Hänet tuodaan kivitettäväksi, koska hän on ollut osallinen taikuuteen ja on houkutellut Israelia uskostaan luopumiseen. Kuka tahansa, joka voi sanoa jotakin hänen hyväkseen, tulkoon esiin ja esittäköön asian hänen puolestaan". Koska mitään asiaa ei tuotu esiin hänen puollustuksekseen, hän riippui pääsiäisaattona»
(Sanhedrin 43a, Babylonianin Talmud)

Koraanin maininta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeesus on islamin yksi profeetta, 600-luvulla kirjoitettu Koraani kiistää Jeesuksen ristiinnaulitsemisen.[57]

»... ja sanoivat: "Me tapoimme Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään" - mutta he eivät ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä. Ne, jotka kiistelevät Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he vain arvailevat. Eivät he häntä tappaneet, vaan Jumala korotti hänet luokseen. Jumala on Mahtava ja Viisas.»
(Koraani 4:157-158)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Casey, Maurice: Jesus of Nazareth : An Independent Historian's Account of His Life and Teaching.. T&T Clark, 2010. ISBN 9780567645173.
  • Holmén, Tom; Kankaanniemi, Matti: A.D. 30. Art House, 2009. ISBN 978-951-884-449-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b James D. G. Dunn: Jesus Remembered, s. 339. Wm. B. Eerdmans Publishing, 2003. ISBN 0-8028-3931-2. englanti
  2. a b Craig L. Blomberg: Jesus and the Gospels: An Introduction and Survey, s. 211–214. B&H Academic, 2009. ISBN 0-8054-4482-3. englanti
  3. Tom Holmén (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 104.
  4. Tom Holmén: Elämäkerta Historianjeesus.fi. Viitattu 5.11.2014.
  5. Missä ristiinnaulitseminen keksittiin? 13.06.2010. Historianet.fi. Viitattu 5.3.2015.
  6. Ps. 82:6
  7. Joh. 10:27-38
  8. Joh. 11:1-46
  9. Joh. 11:47-54, Viittauksia myös: Matt. 26:1-5; Mark. 14:1,2; Luuk. 22:1,2; Joh. 18:14
  10. Joh 12
  11. Joh. 13.
  12. Joh. 13:34-35, viittauksia myös Mark. 12:31+; Joh. 15:12; 1. Joh. 3:11, 1. Joh. 4:21
  13. Joh. 14:1-31
  14. Joh. 18:1-14
  15. Joh. 18:19-24 viittauksia myös Mark. 14:49; Joh. 7:26; Ap. t. 26:26
  16. Joh. 18:28-38, viittauksia myös Joh. 8:47; 1. Tim. 6:13
  17. Joh. 18:39-40 ja Ap. t. 3:14
  18. Luuk. 23:19-24
  19. Casey 2010, s. 443–444.
  20. Tom Holmén (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 105–107.
  21. Casey 2010, s. 446.
  22. Tom Holmén (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 107–108.
  23. Tom Holmén (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 108–109.
  24. Tom Holmén (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 109–111.
  25. Tom Holmén (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 112.
  26. Tom Holmén (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 113.
  27. Casey 2010, s. 446.
  28. Tom Holmén (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 115.
  29. Joh. 6:51, 10:11,15,17-18
  30. Matt. 27:50, Mark. 15:37
  31. Joh. 19:30
  32. Luuk. 23:46
  33. Matt. 27:54, Mark. 15:39
  34. Gal. 2:20 , Ef. 5:25, 1. Joh. 3:16
  35. Casey 2010, s. 447.
  36. Kirkkoherran puhe Oulun yliopiston ekumeenisessa pääsiäishartaudessa, Pyhän Luukkaan kappeli 7.4.2009. Oulun Ev. lut. seurakunnat. Viitattu 5.11.2014.
  37. Matt. 27:57-60
  38. Matti Kankaanniemi (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 120–121.
  39. Matti Kankaanniemi (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 131.
  40. Matti Kankaanniemi (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 142.
  41. Apt. 2:22–32
  42. 1. Kor. 15:12–19
  43. 1 Kor 15:14
  44. Pitkäperjantai Suomen Ev. lut. kirkko. Viitattu 6.11.2014.
  45. Risti Suomen Ev. lut. kirkko. Viitattu 6.11.2014.
  46. Krusifiksi Suomen Ev. lut. kirkko. Viitattu 6.11.2014.
  47. Kymmeniä vapaaehtoisia ristiinnaulittiin Filippiineillä 2.4.2010. Iltalehti.fi. Viitattu 6.11.2014.
  48. Ville Auvinen (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 34–35.
  49. Holmén & Kankaanniemi 2009, s. 18–20.
  50. Ville Auvinen (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 27–28.
  51. Ville Auvinen (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 30–33.
  52. Ville Auvinen (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 41.
  53. Ville Auvinen (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 35–36.
  54. a b The Works of Josephus, s. 815
  55. Ville Auvinen (Holmén & Kankaanniemi 2009), s. 36–37.
  56. Dialog cum Tryph, s. 230
  57. Jeesus Koraanissa Islamopas. Viitattu 5.11.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]