Apostoli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Christian cross.svg

Historia
Jeesus
Apostolit
Apostoliset isät
Kirkkoisät
Ekumeeninen kirkolliskokous
Suuri skisma
Ristiretket
Uskonpuhdistus
Pietismi
Evankelikalismi
Karismaattisuus

Pyhä Kolminaisuus
Jumala (kristinusko)Jumala
Poika Kristus
Pyhä Henki

Kristillinen teologia
Kirkko
Pelastus
Armo
Sakramentti
Jumalanpalvelus
Armolahja
Kymmenen käskyä
Dogmi

Raamattu
Vanha testamentti
Uusi testamentti
Apokryfiset kirjat

Kristillisiä suuntauksia
Katolinen kirkko
Ortodoksinen kirkko
Protestantismi

n · k · m

Apostoli (lat. apostolus, kreik. απόστολος, apóstolos, hepr. ‏שולח‎, sholeach[1] ven. апо́стол, apóstol) on Raamatun ja kristillisen perimätiedon mukaan yksi niistä kahdestatoista Jeesuksen opetuslapsesta, jotka hän lähetti ensin Israelin kansan keskuuteen, ja kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen kaikkeen maailmaan julistamaan evankeliumia Taivasten valtakunnasta. Näiden lisäksi myös eräitä muita alkuseurakunnan lähetystyöhön lähteneitä henkilöitä kutsutaan apostoleiksi. Apostolin määritelmä on häilyvä, mutta useimmiten kriteerinä pidetään oloa Jeesuksen ylösnousemuksen todistajana.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana "apostoli" tulee kreikan kielen sanasta ἀπόστολος (apóstólos), joka muodostuu prefiksistä ἀπό- (apó-, "pois", "erilleen") ja juuresta στέλλω (stéllō, "lähettää") ja tarkoitti alun perin "lähetettyä" tai "lähettilästä".[2][3]

Kaksitoista apostolia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeesus ja kaksi apostolia. Norsunluinen diptyykki Galliasta 400-luvulta.
Sanaa ”apostoli” käytetään Markuksen ja Matteuksen evankeliumeissa ainoastaan kerran. Markuksen evankeliumin (Mark. 3:16-19) ja Matteuksen evankeliumin (Matt. 10:2-4) mukaan ne kaksitoista, jotka Jeesus valitsi seuraamaan häntä ja joita myös hän itse kutsui apostoleiksi, olivat:

Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 6:13-16) Taddeusta kutsutaan nimellä Juudas, Jaakobin poika.

Johanneksen evankeliumi, päinvastoin kuin synoptiset evankeliumit, ei tarjoa listaa apostoleista, eikä kirjoittaja edes mainitse heidän lukumääräänsä. Evankeliumissa esiintyvät kuitenkin seuraavat apostolit: Andreas, Juudas Iskariot, Pietari, Tuomas (jota kutsutaan myös Juudaaksi), Natanael, Filippus, Sebedeuksen pojat (Jaakob ja Johannes), ja ”se toinen Juudas”selvennä.

Uusi kahdestoista apostoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juudas Iskariotin petettyä Jeesuksen ja hirtettyä itsensä ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista, apostoleja oli jäljellä yksitoista. Apostolien tekojen mukaan (Apt. 1:23-26), jäljelle jääneet opetuslapset kokoontuivat Jeesuksen ylösnousemisen ja helluntain välillä valitsemaan kahdennentoista apostolin. Valittavan oli pitänyt olla oppilaiden joukossa Jeesuksen toiminnan alusta loppuun saakka, ja hänen piti olla ylösnousemuksen todistaja. Oppilaat asettivat ehdolle kaksi henkilöä, Joosef Barsabbaan, jota kutsuttiin Justukseksi, sekä Mattiaksen. Näistä kahdesta uusi apostoli valittiin arvalla. Arpa lankesi Mattiaalle, josta näin tuli viimeinen ”kahdestatoista apostolista”.

Muut apostolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös Paavali kertoo olevansa apostoli esimerkiksi Kirjeessä roomalaisille (Room. 1:1). Hän kutsuu itseään erityisesti ”pakanoiden apostoliksi” (Room. 11:13). Hän kutsuu myös evankeliumia julistaneita kumppaneitaan apostoleiksi (Room. 16:7). Tapana siis oli, että kaikki jotka olivat saaneet Jumalalta tai Jeesukselta tehtävän evankeliumin julistamisesta, olivat apostoleja. Toinen mahdollinen kriteeri oli, että apostoleiksi kutsuttiin nimenomaan ylösnousemuksen todistajia. Tätä kriteeriä käytettiin Mattiaan valinnassa, ja myös Paavali vetosi Herran näkemiseen puolustaessaan omaa apostoliuttaan (1 Kor. 9:1). Koska ylösnousemuksen todistajat vähitellen kuolivat, nimitys apostoli jäi pois käytöstä.

Paavali kuitenkin mainitsi olevansa apostoleista vähäisin, koska oli aiemmin vainonnut kristittyjä. Hän joutui myös monesti puolustamaan auktoriteettiaan. (1. Kor. 9:1).

Barnabasta kutsutaan apostoliksi Apostolien teoissa (Apt. 14:14). Jaakobia, Jeesuksen veljeä, taas ei koskaan kutsuta apostoliksi, vaikka hänen sanottiin olevan yksi ”seurakunnan pylväistä” (Gal. 2:9). Paavali kuitenkin mainitsee Jaakobin ylösnousemuksen todistajana (1.Kor.15:7). Siksipä jakeen Gal.1:19 ”ketään muuta apostolia en tavannut, ainoastaan Herran veljen Jaakobin” ei ole yksiselitteinen eikä siitä vallitse tutkijoiden keskuudessa yksimielisyyttä. On siis mahdollista, että Jaakobista ei puhuttu apostolina, koska tämä ei ilmeisestikään tehnyt lähetystyötä. Ylösnousseen kohdanneena Jaakob olisi kuitenkin siltä osin täyttänyt apostolin kriteerit.

Merkille pantava on jae Room. 16:7, jossa Paavali mainitsee Andronikoksen ja Junian, jotka ovat ”arvossa pidettyjä apostoleissa”. Junia- tai Junias-nimisen apostolin sukupuolesta on käyty paljon keskustelua, mutta mikäli hän oli nainen, Paavali tulee aivan sattumalta maininneeksi ainoan naisapostolin, josta meille on jäänyt todisteita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei naisia olisi voinut olla enemmänkin apostoleina.

Tarkkaa apostolien määrää on mahdotonta tietää. Paavalin jakeissa 1. Kor. 15:3-8 antaman tiedon mukaan Kristus ilmestyi yli viidelle sadalle (1. Kor. 15:6). Kaikista ylösnousemuksen todistajista ei kuitenkaan välttämättä tullut apostoleja, sillä Paavali kertoo Kristuksen ilmestyneen vielä erikseen kaikille apostoleille (1.Kor. 15:7), joiden lukumäärää hän ei kuitenkaan mainitse. Viimeiseksi Ylösnoussut ilmestyi vielä Paavalille (1.Kor. 15:8), joka ilmeisesti myös jäi viimeiseksi ylösnousemuksen todistajaksi ja apostoliksi.

Kunnioitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Apostolien muistopäivät ovat katolisessa pyhimyskalenterissa seuraavat:

Apostolien päiviä vietettiin pyhäpäivinä ennen vuotta 1774 Suomessakin. Nykyisestä katolisesta pyhimyskalenterista poiketen Mattiaan päivä oli kuitenkin 24. helmikuuta, Filippuksen ja Jaakobin päivä 1. toukokuuta ja Tuomaan 21. joulukuuta.[5] Useimmat vanhoista apostolien muistopäivistä ovat nykyäänkin samannimisten nimipäiviä.

Apostoleiden mukaan on nimetty niinsanottu Apostolinen uskontunnustus:[6]

  • "Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja Pyhään Henkeen, pyhän katolisen kirkon, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen."
  • "Credo in Deum, Patrem Omnipotentem, Creatorem Caeli et terrae; et in Iesum Christum, Filium eius unicum, Dominum nostrum: qui conceptus est de Spiritu Sancto, natus ex Maria Virgine, passus sub Pontio Pilato, crucifixus, mortuus, et sepultus. Descendit ad inferos; tertia die resurrexit a mortuis; ascendit ad caelos, sedet ad dexteram Dei Patris omnipotentis; inde venturus est iudicare vivos et mortuos. Credo in Spiritum Sanctum, Sanctam Ecclesiam catholicam, sanctorum communionem, remissionem peccatorum, carnis resurrectionem, et vitam aeternam. Amen."

Apostoleita on muistettu nimeltä myös messussa rukoiltavassa kaanonissa:[7]

  • "Communicántes, et memóriam venerántes, in primis gloriósæ semper Vírginis Maríæ, Genetrícis Dei et Dómini nostri Iesu Christi: sed et beati Ioseph, eiusdem Virginis Sponsi, et beatórum Apostolórum ac Mártyrum tuórum, Petri et Pauli, Andréæ, Iacóbi, Ioánnis, Thomæ, Iacóbi, Philíppi, Bartholomaei, Matthaei, Simónis et Thaddaei: Lini, Cleti, Cleméntis, Xysti, Cornélii, Cypriáni, Lauréntii, Chrysógoni, Ioánnis et Pauli, Cosmæ et Damiáni: et ómnium Sanctórum tuórum; quorum méritis precibúsque concédas, ut in ómnibus protectiónis tuæ muniámur auxílio. Per eúndem Christum, Dóminum nostrum. Amen."

Apostolit Pietari ja Paavali mainitaan perinteisessä, alun perin 700-luvulta peräisin olevassa Confiteor-rukouksessa, jota käytetään myös tridentiinisen messun alussa:[8][9]

  • "Confíteor Deo omnipoténti, beátæ Maríæ semper Vírgini, beáto Michaéli Archángelo, beáto Ioánni Baptístæ, sanctis Apóstolis Petro et Páulo, ómnibus Sanctis, et vobis, fratres: quia peccávi nimis cogitatióne, verbo, et ópere: percutit sibi pectus ter, dicens: mea culpa, mea culpa, mea máxima culpa. Ideo precor beátam Maríam semper Virginem, beátum Michaélem Archángelum, beátum Ioánnem Baptístam, sanctos Apóstolos Petrum et Páulum, omnes Sanctos, et vos, fratres, oráre pro me ad Dóminum Deum nostrum."

Talmud[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisten Talmudissa sekä Jeesus että opetuslapset mainitaan kohdassa Sanhedrin 43a. Talmudin mukaan Jeesuksella oli vain viisi opetuslasta, Matthai, Nakai, Nezer, Buni ja Todah.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hebrew Word Studies Viitattu 25. huhtikuuta 2017.
  2. Miettinen, Mikko: Roomalaiskirje 1:1: Prologi
  3. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἀπόστολος A Greek-English Lexicon. 1940. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  4. Pyhimyskalenteri Helsingin katolinen hiippakunta.
  5. Oja, Heikki: Aikakirja, s. 166. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16334-5.
  6. Rukouksia Katolinen kirkko Suomessa. Viitattu 25. huhtikuuta 2017.
  7. Sancta Missa Divinum Officium. Viitattu 25. huhtikuuta 2017.
  8. Confiteor Thesaurus Precum Latinarum. Viitattu 25. huhtikuuta 2017.
  9. Ordo Missae Sancta Missa. Viitattu 25. huhtikuuta 2017.
  10. Tractate Sanhedrin Babylonian Talmud.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]