Kalvinismi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jean Calvin.

Kalvinismi on protestanttisen kristinuskon oppisuunta, joka sai nimensä ranskalaissyntyisen Jean Calvinin mukaan. Laajemmassa merkityksessään nimitystä kalvinismi käytetään synonyyminä reformoidulle kirkolle.

Protestantismin merkitys laajentui 1500-luvulla pian koskemaan myös muitakin kuin kirkkoa ja Martti Lutheria, esimerkiksi Sveitsissä reformaatio oli Saksaa enemmän poliittinen ja yhteiskunnallinen liike. Sveitsin tärkeimmän reformaattorin Ulrich Zwinglin ja Lutherin yhteistyön rapautuessa kehittyi protestanttisuuden toinen haara, reformoitu kirkko, joka nojaa Zwinglin ja Calvinin oppeihin. Riippuen kansallisesta ja teologisesta perinteestä reformoidun kirkon edustajista käytetään nimitystä reformoidut, kalvinistit tai presbyteriaanit.

Lutherin ja Calvinin erona on, että Luther säästi katolisesta kirkosta suurimman osan siitä mitä Raamattu ei suoranaisesti kieltänyt, Calvin ja Zwingli taas poistivat kirkosta kaiken mitä Raamattu ei määrännyt.[1]

Kalvinismi eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlannin kirkko erosi katolisesta kirkosta vuonna 1560, kun parlamentti hyväksyi John Knoxin kalvinistisen uskontunnustuksen. Tämä johti sisällissotaan ja Maria Stuartin kukistumiseen. Jo aiemmin reformaattorina Skotlannissa toiminut Knox oli paennut maasta katolisen kuningatar Marian tultua valtaan ja tutustunut Calviniin Genevessä sekä ryhtynyt tämän kannattajaksi ja palannut vuonna 1559.

Kalvinismin oppeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raamattu on kristinuskon ainoa perusta, joka tarjoaa myös ohjeita yhteiskuntaelämää varten.

1900-luvulla amerikkalaiset reformoidut teologit loivat TULIP-muistisäännön, joka pyrkii tiivistämään Dordtin kanonien (1618-1619) keskeiset viisi reformoitua oppia koskevaa päätöstä:[2]

  • T = Total depravity (täydellinen turmelus). Ihminen on niin synnin turmelema, ettei hän tahdo eikä edes kykene aitoon parannukseen tai pelastavaan uskoon ilman Jumalan uudestisynnyttävää voimaa. Ihminen ei voi mitenkään parantaa hengellistä tilaansa tai valmistaa itseänsä armon vastaanottamiseen. Syntiinlankeemuksen tuoma turmelus ulottuu koko ihmiseen, hänen ajatteluunsa, tunteisiinsa ja tahtoonsa niin, että hän on, mitä hengellisyyteen tulee, kuollut.
  • U = Unconditional election (ehdoton armonvalinta). Ennen maailman luomista, Jumala armossansa valitsi oman tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti jotkut ihmiset pelastukseen. Tämä valinta ei perustu mihinkään tekijään ihmisessä itsessään, ei mihinkään minkä Jumala olisi heissä ennalta nähnyt kuten uskoon, parannukseen, hyviin tekoihin, uskonratkaisuun tai yhteistyöhaluihinsa. Yksittäisen ihmisen pelastuksen syy on täysin Jumalassa eikä ihmisessä ollenkaan.
  • L = Limited atonement (rajallinen sovitus). Rajallinen tai erityinen sovitus tarkoittaa sitä, että Kristus kärsi synnin täyden rangaistuksen kaikkien Jumalan valittujen puolesta. Hänen ristikuolemansa on tehokas sovitus, joka todella pelastaa kaikki ne, joiden puolesta Hän antoi itsensä alttiiksi. Näin Kristuksen sovitus ”rajoittuu” seurakuntaan: vain seurakunta (aidot uskovat) on sovitettu Jumalan kanssa.
  • I = Irresistible grace (vastustamaton armo). Evankeliumia julistettaessa valitut kääntyvät Pyhän Hengen vastustamattoman sisäisen kutsun ansiosta, kun muut kovettavat sydämensä ja paatuvat edelleen. Kukaan ei pelastuisi, jos armo olisi vastustettavissa.
  • P = Perseverance of the saints (ehdoton pelastusvarmuus). Isän valitsemat, Pojan sovittamat ja Pyhän Hengen uudestisynnyttämät ovat kolmiyhteisen Jumalan ikuisen rakkauden ja huolenpidon kohteita. Aidot uskovat ovat siirtyneet kuolemasta elämään, he kuuluvat Jumalan perheväkeen, heidän ikuinen kohtalonsa on Jumalan varmoissa käsissä ja he voivat asettaa luottamuksensa siihen, ettei Hän jätä työtänsä kesken.

Dordtin tai Dortrechtin päätösten lisäksi laajimmin levinneitä reformoituja uskontunnustuksia ovat Heidelbergin katekismus (1563) ja Westminsterin uskontunnustus (1647).[3]

Monin osin kalvinistit kieltävät hyperkalvinismin kaksinkertaisen valinnan.

Tunnettuja kalvinisteja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalvinismi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ei ole juurikaan esiintynyt kalvinismia ainakaan siinä muodossa, että jokin kirkkokunta olisi tunnustautunut kalvinistiseksi. Kalvinistisia ajatuksia on kylläkin voinut esiintyä eri suuntausten sisällä. Ruotsi-Suomen valtakunnan sensuuri kielsi kalvinistisen kirjallisuuden, vaikkakin uskonpuhdistuksen alkuvuosikymmeninä 1500-luvun lopulla muuan muassa Kaarle IX kannatti kalvinismia.[4] Sensuurin välttäneitä ja suomeksi julkaistuja teoksia olivat Thomas Wilcoxin Kallis hunajanpisara sekä John Bunyanin Kristityn vaellus.[4] Autonomian aikana Suomessa vaikutti reformoiduista maista (mm. Skotlannista) tulleita sukuja ja henkilöitä, mutta nämä olivat yleensä sulautuneet uskonnollisesti luterilaiseen kirkkoon.[4]

Suomalainen luterilaisuus on perinteisesti suhtautunut kalvinistiseen teologiaan epäluuloisesti aina Ruotsin vallan ajoilta lähtien.[4] Professori Risto Saarisen mukaan tämä seikka käy ilmi muun muassa siinä, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole halunnut liittyä Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisöön allekirjoittamalla niin kutsutun Leuenbergin konkordian.[4] Asiakirjassa todetaan, että luterilaisten ja reformoitujen kirkkojen toisilleen asettamat vanhat oppituomiot ovat nykypäivänä perusteettomia.[4]

Pääkaupunkiseudulla selkeästi reformoitua perinnettä edustavat ainakin United Community Church sekä Suomen Baptistikirkkoon kuuluva Espoon Kotikirkko. Myös Tampereella ja Pietarsaaressa toimii seurakuntia, jotka omaavat kalvinistisen pelastuskäsityksen ja Jyväskylässä on toimintaa, joka tähtää uuden reformoidun baptistisen seurakunnan perustamiseen. Helluntaiherätyksen piirissä on viime aikoina ollut kalvinistista liikehdintää, jossa erityisesti liikkeen nuoret miehet ovat kiinnostuneet kalvinilaisesta teologiasta. Kalvinistisen teologian leviämistä edistävät Internet sekä yleistynyt englannin kielen taito.[5]

Kalvinistisia seurakuntia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jyväskylän reformoitu baptistiseurakunta (Jyväskylä)[6]
  • Grace Baptist Church - Armon Baptistiseurakunta (Tampere)[7]
  • Agape International Baptist Church (Pännäinen)[8]
  • Christ Church of Oulu (Oulu)[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. McGrath, Alister E.: ”Reformaatio ja sen jälkeinen aika, n. 1500-n. 1750”, Kristillisen uskon perusteet: johdatus teologiaan, s. 78–79. Helsinki: Kirjapaja, 1996. ISBN 951-625-616-3.
  2. Sproul, R C (1997). What is Reformed Theology?. Grand Rapids: Baker Books. s. 27–28.
  3. Tietosanakirja / 7. Oulun tuomiokunta-Ribes / s. 1655-1656
  4. a b c d e f Teologia.fi - Pääkirjoitus: Reformoitu teologia, Suomi ja ekumenia. Risto Saarinen. Julkaistu: 07.06.2010
  5. Niiranen, Miikka: Mikä kalvinismissa kiehtoo? 12.3.2018. Uusi Tie. Viitattu 19.3.2018.
  6. Mikä on reformoitu baptistiseurakunta Jyväskylän reformoitu baptistiseurakunta. Viitattu 2018-9-11.
  7. What We Teach - Grace Baptist Church Tampere Grace Baptist Church Tampere. Viitattu 13.12.2017. (englanniksi)
  8. Statement of faith » Agape International Baptist Church agapechurch.fi. Viitattu 13.12.2017. (englanniksi)
  9. What Christ Church of Oulu. 14.1.2013. Viitattu 13.12.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]