Doketismi
Doketismi (m.kreik. δοκέω, dokeo ’näyttää’) oli 100-luvulla vaikuttanut varhainen kristillinen harhaoppi, jonka mukaan Kristuksella oli maan päällä eläessään vain näennäinen aineellinen ruumis. Oppi kumpusi gnostilaisuudesta, jonka mukaan aine edusti pahaa ja henki hyvää. Pelastus saavutettiin salatun tiedon (gnōsis) avulla. Doketistisia tulkintoja on muun muassa Pietarin ilmestyksessä ja Suuren Setin toisessa opetuksessa. Uudessa testamentissa taistellaan doketismia vastaan (1. Joh. 1:1–3; 1. Joh. 4:1–3; 2. Joh. 1:7). [1][2]
Jyrkimmät doketistit väittivät, että Kristus syntyi ilman yhteyttä aineeseen, ja kaikki hänen elämänsä teot ja kärsimykset ristiinnaulitseminen mukaan lukien olivat vain näkyjä tai ilmestyksiä. Tästä syystä he kielsivät Kristuksen aidon ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen. Lievemmän kannan mukaan Kristuksella oli eteerinen, taivaallinen ruumis, joka oli jossain määrin osallinen Kristuksen tekoihin ja kärsimyksiin. Doketismia arvosteli erityisesti Antiokian piispa Ignatios 100-luvulla. [2]